torstai 19. lokakuuta 2017

Kisuliinin pelastus

 

Viime yön vietteli Uuno, sekä muutki naapurit puolivalveilla. Syy siihe oli pikkusen kisuliinin poikasen mouruaminen. Mite voi niin pienestä elukasta lähtiä niin iso ääni? No kyllä näköjään voipi ja se kesti usijamman tunnin.

Aamulla ko sitte ulostauvuin huoneistoni ovesta hyvin valvoneena, ja huonosti nukkuneena silmät ja jalat ristissä, naapuri aukasi oven samanaikasesti, ja kyseli, että nukuttiko? Heh...heillä oli ollu samoja vaikeuksia kisuliinin takia.

No en asiaa sitte enempi ajatellu, mutta iltapäivällä sydäntähyytävä konsertti sai meijät kaikki hätäännyksiin. Oliko elukalla kaikki kohillaan ja kunnossa.

Naapurit oli jo johonki soitellu, mutta asia ei tuntunnu edistyvän, ja kisuliinikonsertti jatku. No mie sitte aattelin ja ottaa yhteyttä Zarikoon, jonka kautta oon asuntojani viimevuosina vuokrannu. Miun kyselyyni tuli heti vastaus, ja Heidi tuli ite hoitamaan homman reilun vartin päästä miun yhteyvenotosta ja hakemaan kissanpoikasen lekuriin ja hoitoon. Siintä oli kaikki kovasti tyytyväisiä ja mielissään, eikä vähiten kisuliini.

Heidille antasin kyllä nyt positiivista palautetta, kymmenen pisteen ja papukaijamerkin verran ripijästä ja esimerkillisestä toiminnasta. Kerkisi vielä tämänki homman hoitaa pitkän työpäivän päätteeksi.

Uunollahan on yleensä aina ollu jotaki rutisemista...millon on ollu sukka tai otta kurtussa, tai jotaki muuta ongelmaa...heh...nyt on sen positiivisen palautteen aika...

Kiitos Heidille ja muullekin Zarikon väelle, ja naapureille hyvästä yhteistyöstä kisuliinin ja meijän kaikkien yöunien pelastamiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti