Voimasanasessijo

 

Pari päivää sitte "kuuskolmone" selätti tuosta rannasta "satanelkytävuotijaan". Sen kanssa on sitte aikaa vietetty ja vähän muunki kanssa.

Tän aamun alottelin pätkimällä sataneljäkymppisen viimesen hirsipätkän ja kanniskelin pölkyt tyvipäähän pilkkomista varten. Sitte intouvuin pilkkomaan pölkkyjä kun henki oli päällä eikä paljoo haissu.

Sain aikomani "satsin" pilkottua, mutta tiukka oli koitos. Ei välttämättä työn rasittavuuen takia, mutta yks pilkkomani kalikka ei Uunon touhuilusta oikeen tykänny, vaan kimmahti taistelun tuoksinassa etukätteen aikomuksijaan ilmottelematta Uunon ehjemmän jalan sääriluuhun polven kohille.

Perhana sentään ku teki "mukavata". Silmissä hetkeksi sumeni ja jalka ei ottaannu päälle, eikä alle.

No onneksi se kalikka yritti Uunon selätystä tuosta Uunon toiseksi kovimmasta kohasta, eikä osunnu sentin päässä olevaan jänteeseen. Sillo ois Uunon kinkkailut ollu ohitte pitemmäksi aikaa. Se Uunon kovin kohtahan on umpiluuta oleva kallo, ja sinne on turha nykysin ainakaan järkipuhheella sisemmälle yritellä.

Sitte senverta siitä toivuin, että sain aikaseksi vartin kestävän voimasanasessijon, jonka aikana tulin vakuuttuneeksi siitä, että puhelin pitäs olla lähiettäisyyvellä, etenki jos täällä isseksee kyykkii.

Nytte oli Rouva-Uuno ja muutaki miehitystä lantaasilla. Mie siitä lähin sitte nilkuttamaa korsua kohti edelleen voimasanasessijon antamin voimin.

Korsulla tarkastin vauriot. Ei ollu ku parin sentin verijälki ihan luun päässä. Puolisen tuntii hetekoin ja polven jomotus alko helpottelemaa ja lähin takasin taistelutantereelle rannan tuntumaan.

Sitte lähin Rouva-Uunoo viemää mantereen puolelle ja aiotun juoksupätkän vaihoin pyöräilyyn, ku oli Rautakauppaan ja tavalliseenki asijoijen tynkiä.

No toisen homman unohin. Kaks hommaa muistaa yhellä kertaa on jo mahottomuus. Rautakaupan muistin, mutta muonatäyvennys unohtu. Iltapalaksi vetelin kylmää maksalaatikkoo ja ruisleipää, jonka päälle laitoin ylähuuleni ja kyytipoijaksi vettä.

Kouvolan korsulle ei Rouva-Uuno sissään päässy, ku Uuno oli vetassu oven semmoseen lukitukseen, että sitä ei ilman avustusta ois saannu auki naapuri, eikä Erkkikään. No sekin johtu vaan siitä, että Uuno ei jaksannu muistaa.

Loppuiltaa sitte viettelin kerroshetekan tikkaijen asennuksessa. Perhana mikä homma oli sekin ja huomenna jatkuu, jos en yöllä mitään pilkkomaan innostu.