Pyöräily on männy usijamman piirun hankalammaksi sitte viime kertasesta koitoksesta. Lämpötila oli -14°C ja pyörätiet oli muhkuraiset ja lumiset ja jäiset. Miulla oli tarkotuski vejellä vaan pikkune pätkä, mutta harjotuksesta tuli pelkästään henkisen puolen erittäin hyvä harjote.
Myrkynvihrijät vetelin aamulla jalkaa normipöksyjen päälle ku niin viileetä oli, että hevospelin kyyvillä ei ennää kesävehkehissä tarkene Uuno millään. No nehän mie tietysti sitte jätin sinne "toimistolle" (heh-tää on hieno sana ja kuvaa erittäin osuvasti sitä kahen nelijön jääkaappija, jossa Uuno majailee. Korjaamon oven ku joku aukasee, semmonen on viima ja veto, että Uuno on hetkessä lähes ilkosillaan. Sitte ei muuta ku kerräilemää kamppeensa minkä mistäki nurkasta ja taas hetkosen päästä joku tuulettelee oven auki ja Uunon kalsarit ja välihousut pitkin nurkkija), eikä meinannu kotonta ennää sopivan lämpimijä pöksyjä löytyvä mistään. No sitte vetelin jalkoihi jo ylivuotiset kolme mumeroo liijan pienet "pikkutoppapöksyt".
Nehän kirrasi kovasti heti alkumetreiltä ja kaikki muukin kyllä kirrasi. Lahjasatulakaan ei kaikkein notkeimmillaan ollu usijan päivän pakasteessa olon jälkee. Naamatauluva alko ja kirraamaan ja enne puolenvälin kääntöpaikkaa peukaloita ja kaikkista eniten varpaita. Miullahan oli jaloissa pikkusen jo reikäset vanhat Nokijan tekemät gummihuopasaappaat. Kypärän remmiki oli jäänny liijan tiukalle johtuen noista ylimääräsistä vaatekerroista ja se kirrasi kuin kuolaimet hevosen suuvärkkijä. Sitä en kuitenkaa löysäilemää ruvennu. Siinähän ois jäätynny Uunon kätöset ihan tönkkiin. Senverta oli kuiteski vielä järkijä Uunonki päässä.
Ja kaikkista eniten alko sitte kirrata ja kiristää loppumetreillä pipova......kyl tää talvi on vanhuksen mukavinta aikaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti