Läskiä paistellessa, ja rättien kanssa taistellessa.

Kyllä tässä Uunon kelpaa hiippailla, vaikka vähän hitaammallakin vauhilla.

Tää yö taitaa männä nyt valvontahommissa, kun pari viimestä yötä mäni myös huonoilla unilla, ja aamulla sitte nukahin vielä pariksi tunniksi, ja heräsin puhelimen pärinään.

Tää valvominen ei kyl nyt rasita yhtään. Saapi rauhassa AJATELLA...se on uunojen yks parhaista ja halvimmista huveista. Vähän alkuillasta haittaa ajatuksen juoksentelua tuo vastapäisen kapakin railakaselämöinti.

Voimailuhallialuveelle ei pääse ennen kymmentä aamulla. Alueveelle pääsee viijestä eri portista, ja tämä näkymä avautuu Uunon eniten käyttämän portin sisäpuolelta.

Toinen myöskin Uunolle edullinen huvi ois ollu tuonne Redovaniin meno, mutta nyt kisa on siirretty 4.11 pidettäväksi, ja miun nimi siellä osanottajaluettelossa myös jököttelee. On ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun törmään kisojen siirtoon. Miusta se ei kyl mitään tavanomasesta ihmeempää keliä oo ennustellu, mut huomennapa sen sitte näkkee.

Toivoisin, että "kolleegat" hyväksyisi uuven aikataulun mukasen kisan allakoihinsa, ni miun ei tarvis tuota 9€:n osanottomaksua missata. Kyllä sen sais anottua takasinkin sivuilla olevan tekstin mukasesti, mutta ei oikeen jaksas ruveta paljoo "säätämään" tuon takia, vaikka kyllä sitä on pienempienki summien takia ajeltu autolla ja Kankeella pitkin ja poikin Iberian niemimaan tätä kulmaa.

Tänään kävin reilun vitosen VL -harjotuksen tekemässä juosten, ja voimailua Uunon hyvin tuuletetussa voimailusalissa. Oli edelleen koko ruumis väsähtäneen olonen ja jätin iltaliikunnat tekemättä.

Kokonaan Uunon yksityiskäytössä olevan voimailusalin oviaukosta avautuva näkymä.

Kahvi oli mörskästä loppu, ja sitä piti hakija, ja muutakin puuttuvaa muonaa. Läskiä paistellessa, ja rättijen kanssa taistellessahan tää loppuilta on sitte männy.

Nyt ei auta muu ku ruveta keittelemään kahvia, ja miettimään muita mukavia...talikkohommat saapi miun puolesta jo jäähä pysyvästi muijen murheiksi.

Redovanin kisa LA 20.10.2018 PERUTTU!

Olin henkisesti valmistautumassa lauantaina Redovaniin "kankeiluun". Siihen näyttää tulevan muutos. Kisa on metrologiaihmisten, poliisivoimen ja kunnnanisien yhteisellä päätöksellä peruttu. Syy on odotettavissa olevat poikkeukselliset vesisateet Murcian alueella. Uusi ehdotettu aika on su 4.11.2018.

Uunolle homma mänee nytte hankalaksi, kun tuona uutena ehdotettuna viikonloppuna pitäs järkätä muutamille muillekin kisoja, ja ei oo nyt mitään varmaa tietoo järjestetääkö kisat sillon, vaiko ei. Uuno on jo oman ilmotuksensa sisään heittänny ja maksannuki sen.

No pitänee viskata heti huomenna aamulla sinne viesti, ja kysellä annetusta info-osotteesta tarkempia tietoja.

Suuremnat ja pienemmät lähetystöt

Oon tässä viime päivinä ihmetelly, mitä tekisin, jos saisin sählättyä katteisiin vaikkapa passini? Se ei oo Uunolle temppu, eikä mikkään tuommone lämiskä taikoo kateisiin. Uskaltasko tässä ennää sen tai muunkaan asian takia mihinkään suurempiin lähetystöihin lähtiä uutta asiakirjaa kyselemään?

Parempi ois ehkä vaikkapa ruveta kyselemään paluukuljetuspaikkaa noihin venhoihin, jotka seilaavat tuolta etelämpää tänne euroopan puolelle. Ja ilmeisesti takasin pääosin tyhjillään? Ainakaan uutisoinnissa ei oo ilmenny kovin suuria ryntäyksiä paluukuljetuksiin.

Jos on lehtitietoihin uskominen, saatetaan ainakin suuremmissa lähetystöissä
korvakuulokkeet korvilla työnnellä asiakirjaa ootellessa siun sormet sormisilppuriin, ja kaulaki survoo kaulankatkasukoneeseen. Ja sitte piikki persuksiin, ja lopputorso lihamyllyyn. Tämmösen käsittelyn jälkeen asiakirjan saanti on jo sivuseikka.

Jos tämmöstä tapahtuu suremmissa lähetystöissä, minkälaista on toiminta sitte noissa pienemmissä lafkoissa, joissa on kaikenmoinen toiminta ylleensä vieläkin leväperäsempää, ku suuremmissa, eikä lain koura, eikä sertifikaatin sivukaan sinne helposti ylety.

Kyl on maailma mallissaan.

Montaña "Orimuela"

Vuorelta, rautaristin kupeelta avautuu mahtavat näköalat alhaalla oleviin laaksoihin, vaikka valokuva kyllä aina tuppaa tuon näkymän latistamaan ja litistämään.

Mie oon jo pitkään mietiskelly, että yrittäsin ainakin kerran vielä elämässäni kokeilla semmosta jo lähes Uunon äärirajoille mänevää "päiväretkuiluu", joka suuntautuisi tuonne Orihuelan takamailla olevaan Montepinarin kylään, ja siitä jatkuisi voimien salliessa jalkapatikalla kylän takana olevalle vuorelle, jossa sijaitsee rautaristihökötys.

Pari päivää sitten tuolla luonnonpuistossa tennarijeni kanssa lorviessa, vastaan tuli Kari vaimoineen, ja tuo miun jo tälle päivälle päättämä päiväretkuiluyritys tuli puheeksi, ja Kari tarjoutu retkiseuraksi.

Aamulla Uuno sitte ohjasti nimensä verosen Kankeen parin korttelin päähän sovitulle kohtauspaikalle. Siintä lähettii hiljalleen valumaan Quesadaa ja Benijofaria kohti. Siintä jalkojen liikuttelu ja polkimien pyörittely jatku Benejuzarin ohi La Campanetaan ja edelleen La Escorratelin kautta Montepinarin kylään.

Tässä ollan Orimuela-kisan lähtöviivoilla. Tuosta kirmataan ylämäkeen, ja sitte kylän katuja n. 1km, ja sitten vuorelle. Kisan yhteispituus on reilu 4,5km.

Suuta jo kuivasi, ja kahvia (eli kohvia) ois tehnny mieli kovasti, mutta urheilukeskus ja siellä oleva kuppila oli kiinne, ja se ajatus laitettii taka-alalle. Ajettii kuitenki Orimuela- kisan alkureittiä noudatellen kilometrin verran kylän läpi vuoren huipulle johtavan polun varteen.

Tuo polku jäi kattomatta mihin se johtaakaan. Jotaki nuuhkimista jäi vielä tulevaisuuteenkin.

Sähkötolpan ympäri nykästii semmonen vaijeri- ja lukkoarsenaali, että voitiin hyvällä tunnolla lähtee patikoimaan vuorelle. Pittää olla mahollisella rosmolla kyllä melkoset villarointihimot, jos se rautasahan tai viilavekottimen kanssa rupppee ainakin nimensä verosta Kankeeta itellesä havittelemaan. Karin menopeli kyl saattas jo kelvata vähempihimoselleki rosmolle.

Kilometrejä tuli "esipyöräilijään" 39,28. Sitte alotettii tennarijen liikuttelu, ja eteneminen louhikkoisilla, lähes kulkukelvottomilla poluilla kohti päivän tavotetta, eli vuoren huipulla olevaa rautaristiä. Repussa tuntu olevan tässä vaiheessa ainakin tarpeelinen määrä tavaraa painolastina, ja työkalusatsi vielä käjessä olevassa muovikassissa lisäriesana. Tunnin turaamisen ja hoippumisen ja ähisemisen jälkee päästii tavotteeseen. Matkaa tuli"esikönyäjään" 3,5km:n verran.

Mukavat oli maisemat ja ruoka- ja juomatauko vietettii silmäillen sinne, tänne päätähuimaavia maisemia.

Orimuela-kisan loppusuora vuoren huipulla. "Lähes tasasta asfalttija".

Vielä oli kuitenki puolet tavotteesta jälellä, eli takasinpäin taivallus, mielummin yhtenä kappaleena. Niinpä sitten talsimaan louhikkoon ja alaspäin polkuja. Etureisiin kävi kyykistely, ja takatulomatka kesti pari minuuttii kauemmin.

Siintä sitte pyörille kahleijen purkuun, ja takasin päinvastasessa järjestyksessä.Välillä pysähyttii nyt Karin ponsoroimille kahveille ja juomille ja nauratettii paikallista väkijä tankerouunoeapanjalla, ja sitte matka jatku.

Pusero oli märkä ja takki tyhjä ku mörskälle pääsin. Kuitenki oli vähän pakkorako lähtee talsimaa kohti Kiinanmiehen kauppaa lamparan ostoon , ja myös kohti Mercadonan läskitiskijä, jotta sais täytettyy Uunon ohentuneet energiavarastot.

Mykistävvää...

Ihmisen tai tässä tapauksessa Uunon ruumiissa on ihmeellisiä olotiloja. Nyt tuntu ihan mukavalta kävely...ei kolottannu juur mistään paikasta yhtään normaalii enempi, tuntu suorastaan mukavalta kävellä reilun kahenkympin lämmössä. Monilla ei oo ees mahollista kävellä missään olossuhteessa. Uuno tunsi ittensä lähes onnelliseksi miehen neljännekseksi.

Jos jotaki kiinnostaa louhikossa vuoren rinteellä konttaus, ja on epäselvää onko omassa pumpussa jotakin vikaa, sen voi testata edullisesti seuraavan kerran 11.11.2018 osallistumalla Orihuelan Tragamillas'in järjestämään kisaan.

Karille kovasti kiitoksia mukavasta matkaseurasta!

Uunon utopia

 Vielä on täyvet piitsikelit, ja lämmöt ollu +30°C kieppeillä päivisin, eikä yölläkään oo tarvinnu pitkähihasia vejellä ylle, eikä välihousuja alle.

Nii yks Uunon haaveena on ollu tehä vielä toistamiseen pyöräretki Orimuelan maisemiin. Orimuelahan on kilpasuorituksena n. 4,5 km:n mittanen rypistys, lähtien Montepinarin kylästä sen takana olevan vuoren huipulla sijaitsevalle rautaristihökötykselle. Mie oon siihen osallistunnu jo useamman kerran, myös Kankeen kyyvittämänä, mutta hinku olis männä sinne ihan rauhassa Kankeella, ja kiivetä vuorelle mietiskelemään Uunomyssy päässä. Matkaahan sinne tulee vajaat 40km, ja vuorelle kiipeeminen (3,5km) osin louhikkoisessa kivikossa päälle.

Muut mäni, ja Uuno jäi.

Joopa..tässä mäännään ja meinataan. (Siis ei tällee: Tässä männään, eikä meinata). Ens viikonloppuna on meininki, kyyvin puutteessa tehä yhistetty "retkuilu" Redovaniin ja kyytipeli on sään salliessa Kankee. "Kankeilun" jälkeen on tarkotus osallistuu "kilpakinkkaukseen", jossa ei muuta tarkotusta oo, ku haistella kilpailun ilmapiirijä ja yrittää jutustella epsanjan kieltä, ja ollamöllötellä. No voi se olla, että etin sääolosuhteijen vaatijessa muunki kyyvin, tai jätän kononaan mänemättä, mut sen saapi nähä sitte ku näkemisen aika on.

Karttapisnesohjelma laskee näköjään kankeiluajaksi 2.14h, ja matka on 31km, ja en tiije, millä noppeuvella tuo on laskettu, mutta Uuno varraa siihen tuntitolkulla elpymis-, ja gumminpaikkausaikaa. Uuno/kankee-yhistelmä ei muutenkaan sieltä ihan ripijämmästä päästä enää oo, eikä missään nimessä tarvi Uunon mielestä ollakkaan. Senverta täs on tahkottu elämänki rallipolkuja, että polkujen mukanaan tuomat rajotukset pijän mielessä...heh...vaikkakaan en niistä isommin perusta. Paras vaihtoehto olis kyykähtää ilonen uunomainen sekopäävirne naamataulussa Kankeen selässä tai esim. Redovanin kisan kalkkiviivoilla, jos kyykähtämisen aika nyt olisi.

Tänää illalla ois ollu mahollista männä pyörimää vastapäisessä kapakissa: Bahia Blancassa, mutta vanhus valitsi itelleen parhaan vaihtoehon, eli mörskällä möllöttämisen muijen mielipahaksi. Sori siitäkin...muut mäni ja Uuno jäi.

II Carrera de la Luz. Santa Pola. 13.10.2018

Onnittelut Hannelle jälleen boodiumin ylimmästä paikasta! Pari kympin kisaa perättäisinä päivinä. Uuno ei ois jaksannu, eikä moni muukaan.

Eilen oli tuo iltakisa tosiaan Santa Polassa, ja Hanne ja valmennuspäällikkö Jore päättivät myös käydä siellä. Uunommat huonokuntoset ei ees ajatellu lähtöä.

Ite käin 8km hiiviskelemässä väsyneillä ketaroilla luonnonpuiston alkupäässä. Kovasti on kisatarjontaa, ja lähes joka viikinlopulle löytyy ihan lähietäisyydeltä "menopaikkoja". Monasti useita samalle päivälle. No se on hyvä. Rupesin niitä latomaan tuonne plokini kisasivuillekin, mutta tänään pitänee paneutua "matikka-kalan" ongelmiin, ja jelpata muita.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.