Voimapatti

Kovasti on täällä patti alkannu kasvamaan, tosin vaan tuossa oikialla puolella olevan jalan reijen yläosassa.

Jalan patin kasvuun kyl vaikutti joku ulkopuolinen tekijä, joka miulle on vielä jäänny epäselväksi mikä se tekijä oli.

Pari päivää sitten tuossa Aromatica- puiston kupeessa juostessa tuntu rokotuspistoksen olonen kuumotus reidessä juoksusortsien alareunan kohalla. En nyt sitte tiije oliko se joku talonmies, joka piikin siihin tuikkasi aijan rakosesta, ja jos näin oli, Uunolle tulee kielto sunnuntain kisaan dopingrikkomuksesta.

Kattelin pari kertaa siinä juoksun lomassa näkyykö jalassa mitään reikää, tai reikiä, mut ei näkynny, mut kolmannella kerralla jo näky, ja laajeneva patti siihen kasvo noin 5cm:n levydeltä.

Reikiä oli vaan yks, joten se on voinnu olla myös käärme, jolta on toinen myrkkyhammas katkennu, tai sitte ampijainen, tai horkkahyttynen.

Perhanasti viime yönä tuon "voimapatin" kohalta kutitti...no kutina kyl alko korvista, joka on ollu vaivana vuoskauvet, ja miulla on sitä varten tippapullo.

Ens yö mänee varmaan myös lentokonerahteja kyttäillessä, korvia ja voimapattija raapijessa, ja kipeytynyttä pohkeen alaosaa jäähytellessä...

Maratoonikii saatii juostuu alle kahen tunnin, ja Uuno yrittää samassa ajassa saaha juostuu huomenna 8km.

Lähes puhtain jauhoin

Ens viikonloppuna ois ollu tarjolla juoksukinkereitä vähän siellä ja täällä, mut erinäisten kiireijen takia ilmottauvuin tuohon kotikylän kisaan.

Sehän juostaa sunnuntaiaamuna täällä Torreviejassa. Kisan lähtö ja maali on Kasinon eessä, ja pariin kertaan kierretään lenkki, joka on jossakin aikasemmassakin juoksussa ollu käytössä. Matkaa tulee yhteensä 8km.

Kilpailuhan juostaan terveelllisen, alkoholittoman ja huumevapaan elämän tukemiseksi. Ihan puhtain jauhoin ei Uuno nyt pysty kisaamaan, ku ei ihan absolutisti oo, mut osallistumisluvan mieki kuitenki sain kilpailuun tälläkin läträämisellä.

Kelit on ollu täällä helteiset, ja vaikka Uuno paijan ja housut pitää visusti niskoilla, ni siitä huolimatta niska on päässy kärähtämään.

Nyt tennarit soikeeksi ja pienelle aamulenkille.

X Carrera Popular Villa de Dolores. 5.10.2019

Matilda ja Hanne kakkosina. ONNITTELUT! Kuva: Jore

Eilen käytii sitte tuolla Doloresissa iltajuoksukisassa. Oltii sovittu, että mie "kankeilen" Guardamariin, ja sieltä Vesan kyyvillä kisakylälle. Jorenki kyytii ois mahtunnu, eikä siten ois tarvinnu välttämättä "kankeiluverryttelyä" tehä alkuun ja loppuun ollenkaan, mutta ei tuo yhteensä parin kympin etanapyöräily yhtää pahaa tehnny, ehkä päinvastoin?

Lähin ajoissa kierittelemään Kankeen kettinkejä tuonne Guardamariin. Ajelin rannan kautta, kun aikaa oli varattu myös rengasrikkoo varten ylimäärästä. Kovasti oli rannalla vielä elämää lämpösessä iltapäivässä.

Sitte Vesalle palmupuiston kupeeseen. Kankee säppiin autotalliin, ja nenät auton kyyvittämänä kohti Doloresia Fungencion kautta pitkin Segurajoen vartta.

Hanne sai hyvät kannustukset Matildalta. Kuva: Jore

Kovasti oli muutaman viikon takainen rankkasade tehnny tuhoja, joista oli maanviljelijät kärsinny, ja monelta koko sato tuhoutunnu. Maissi- ynnä muita peltoja oli ruskeena kuivuneista kasvustoista. Juoksun tuotostahan osa meni nyt näiden vahinkojen korvauksiin...hyvä juttu!

Sitte tultii Doloresin kylälle, ja dorsaalien hakuun. Kovasti oli tuttuja espanjalasia myös täällä paikalla ja Vesalla ja muilla Club Maratonianos Guardamar del Seguran juoksijoilla oli myös yhteiskuvan otto ohjelmassa.

Myö käytii sitä ennen kahvittelemassa, ja sitte jo pientä ylilämpöö verrytellen. Nahka oli kyl valmiiksi hikinen kuumasta +25° lämpötilasta.

Vesan jalkavaivaosasto oli nyt sillä mallilla, että tyytyi vaan osallistumaan kisaan, mutta Uuno yritteli entisillä innoilla eli niin kovvaa ku vaan pääsi.

Lapasestahan se eka kilpailu yleensä täällä lähtee, ja tää ei tehnny poikkeusta. Miehän pääsin lähtemää ihan lähtöputken alta, ja se porukka ei liijan hiljaa eikä varsinkaan Uunolle sopivaa vauhtii lähe ikänä. Eka vilkasu esijuoksijaan taltioi verkkokalvolle lukeman 4:30, eli liijan ripijä oli alkutahti, eikä siinä sutinassa istahtelemaa oikee ollu mahollista käyvä enää.

Miehän olin roplannu esijuoksijan sille mallille, että ekassa näytössä oli vaan keskitahti- ja kierrostahtilukemat. Syy siihen oli se, että kun oli iltakisa, niin Uuno ei enää kolmen lukeman näytöstä erota numeroita, joten olin jättänny matkalukeman pois. No oishan se matkakin vielä yhen painalluksen päässä näkynny, mutta sekopäisenä sitäkään ei älynny tehä.

Juoksun jatkuessa olin varma, että kierroksia on vaan kaksi, mutta oli masentavaa huomata toisen kierroksen ja "loppukirin" jälkeen, että kukaan kanssakisailijoista ei maaliin ollu juoksemassa. Ei auttannu muu, kun "loppukirin"
jälkeen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä jatkaa talsimista hyytyvällä vauhdilla vielä kierros.

Kolmannen kierroksen alkupäässä kuulin yleisön joukosta Mariano kannustushuutoja, ja Uunolle oli selvää kuka sieltä kohta ohi puskee...heh...ja puski kanssa.

Club Maratonianos Guardamar del Seguran mainijoita miehiä. Kuva: Jore

Jorman kannustukset kantautu myös Uunon korviin kisan aikana, vaikka en hikisilmillä mitään nähnnykkään.

No maaliin ajauduin suunnilleen samoilla lukemilla (32:35) kuin viimekin vuonna...että tyytyväine oon kyl tähän ekan kisan talsimiseen, ja toivon jatkossa paranevia tuloksia iteltäni, jos....ja jos....

Maalissa sitte vasta tavattii Hanne, Matilda ja Jore. Hannen kyl vilahukselta näin kisan melskeessä jossakin vaiheessa.

Hanne oli tämmösellä "alimatkalla" parinviikon takasen Oslon maratonin jälkeen nyt sarjassaan kakkosena. Onnea taas kerran!

Jore kehitteli videoista Uunolle kuvia, kun oma video-osasto oli autolla kanissa. Kiitokset Jorelle! Ja Vesalle tietty autokyydistä!

Vesalla oli aamulla aikanen lento esissä, ja Uunolla vielä "kympin kankeilu" pimeessä Guardamarista Torreviejaan, ni lähettii siitä valumaan sitte kohta autolle. Hyvästelin Vesan ja kankeella oli mukava +25°C:n lämmössä, jasminin tuoksusessa,  kas-kasten ja sirkkojen konsertissa ajella hiljakseen Torreviejaan. Guardamarissa ja LaMatassakin oli keskustoissa suuret kinkerit möykkeestä päätellen mäneillään, mutta Uunon olotila oli jo senverta raukeeta sorttia, että en jäänny enää kumpaankaan paikkaan notkahtelemaan.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Bambu-kalsarit

Meijän mörskän uima-allas yövalaistuksessa. Kuva Rouva-Uuno.

On jo maalimanlopun aikoihin elelty ku Bambusta jo kalsareitaki tehhää, sen sain omin silmin, käsin ja jaloinkin todistaa.

Rouva-Uuno oli torilta miulle ostannu kalsarit, jotka siinä olevan kyltin mukkaan oli bambua.

Aikoinaan ekan kerran bambuun tutustuin seiväshyppääjän urallani joskut 1960- luvulla, kun isukki miulle hommasi sihen asti leppäpuukepeillä hyppimisen jälkeen urheilukaupasta bambuseipään.

En oo ihan varma, loppuiko jonkun hetken jatkunut seiväshyppyurani siihen seipään ostoon liittyviin, isukin kanssa syntyneisiin erimielisyyksiin, vai 10cm:n vahvuselle purukasalle mätkähtämisiin.

Erimielisyyttä aiheutti miun muistikuvan mukaan seipään paksuus ja pituuskin. Rossin veljeksillä oli ohut, ja meijän kokosien "atleettijen" kätösiin sopiva seiväs. Nyt isukki oli hommaamassa paljon paksumpaa hyppyhalkoa, joka ei Uunoo miellyttänny, mut halkokauppias sai isukille markkinoitua tuon paksun halon, jonka ympäri ei juuri Uunon pikku kätönen ylettynny, ja pituutta ja sitä kautta myös painoa siinä oli ihan liikaa. No halvalla kun saa, ni tavaraahan pitää ostaa niin paljon, kun mahollista. Tuo ajatus on kyl varmaan periytynny osaltaan myös Uunonki takaraivoon.

Toinen Bambun käyttötarkotushan on käyttää sitä ruokana, mutta ei se kyl Uunon makuhermoja siinäkään tarkotuksessa juuri hivele....on vähän turhan sitkeetä kamaa miun kalustolle.

Näin jälkikäteen ajatellen, kun ois tuon ruokakäyttötarkotuksen tienny, ois voinnu järsiä sen seipään suihinsa joskus välipalaksi, ja yrittää markkinoija uutta seipään ostoo...ei ois kyl varmaan onnistunnu se osto ainakaan.

Bambukalsarit on kyl hyvät, ja mukavat jalassa, päässä tai käsissäkin. No tulevaisuus näyttää sitte, onko ne jo stringit ekan käyttökerran ja pesun jälkeen, ja tokan jälkeen jo sitte semmosina suikaleina, että ne on laitettava lautaselle, ja syötävä.

Alkukokemus on kuitenkin miellyttävän mukava.

Illemmalla sitte yritetää juosta Doloresissa.

Tauti käännähtänny?

Senverta on tuo tauti käännähtänny oikeeseen suuntaan, että täyttelin äsken ilmottautumiseni ens lauantain Doloresin ilta-kisaan.

Kisahan alkaa klo 19, ja matka on reilu 7km. Sopivaa sarjaa ei siellä Uunolle oo, mutta siitä viis.

Olis ollu tulevana viikonloppuna pari muutaki mahollista kisaa. Sunnuntaina San Pedro del Pinatarissa ois ollu 13km ja rapijat tarjolla, ja sopiva M65 sarjaki ois löytynny, mutta aattelin tuon vasta ehkä vihdoin selätetyn lenssun takia tyytyä lyhyempään matkaan. Toinen mahollinen kisa ois ollu Elchen "kissa-kisa" 10km, jossa on joskus käytykin.

Mukava oli aampäivällä lämpösessä ja usvasessa kelissä käyvä reilu kilsa juoksemassa ja kävelemässä. Juoksupätkän ku lopetin, kävelin "mölinäpuiston" läpi LaMatan rantaan, ja siitä mörskälle.

Letkijää on mänö täällä, eikä tarvii "kippii nurrata" minkään asian takia. Se on kaikkista mukavinta. Ja kyl tääl nuo saikkupäivätki hetekalla mänee paremmin, kun on lämmintä.

XVII 10km y 5,8km Villa de Rojales. 28.9.2019.

Reilu viikko on jo vierähtänny näissä helteisissä ja mukavissa maisemissa. Ite oon kuitenki suurimman osan ajasta hikoillu ja köhinny Suomesta mukanani tuoman lenssun kourissa hetekalla vällyjen välissä, eikä vieläkään tuo hengitys- eli keuhkoelinosasto oo täysin toipunnu entiselleen....räkää tulee ja köhä jatkuu.

Ylläesitetystä syystä jäi tuo eilen juostu Rojalesin iltakymppi numeronhakuasteelle iteltä. Juoksemaa en lähtenny, vaan ajelin hiljakseen pyörällä kisapaikalle, hain juoksijan bolsan, ja luikin pitkin nurkkia tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä. Kolleegatkaan  ei nyt voineet osallistua. Bolsa sisälti mm. Lippiksen, teknisen paidan, pyyhkeen ja muuta syötävää ja juotavaa.

Keli oli kohilaan katsojien kannalta +25, ja täysin aurinkoinen ja lähes tuuleton. Kovasti mieli ois tehnny iteki jäähä lähtöö oottelemaan ja osallistumaan, mutta keuhko-osasto ei Uunon ajatusta kannattannu. Muuten tää on kyl tunnelmien ja kaiken muunkin puolesta yks parhaista kisoista!

Segurajoen uoma oli vieläkin pullollaan vettä parin viikon takasen kaatosateen jäliltä.

Kovasti oli porukkaa. Koko puisto tupaten täynnä väkeä. Oli meneillään nuorempien juoksijoiden lähtöjä...niitä hetken seurasin, otin muutaman kuvan, ja sitte lähin sotkemaan kohti Benijofaria ja Torreviejaa.

Viikon päästä olis Doloresissa seuraava hyvä mahollisuus osallistua. Sekin on iltakisa, ja jos Kankeella sinne jäykistelen, on tiedossa säkkipimeää yöpyöräilyä 25km:n verran paluumatkaksi, ja menomatkalle saman verran hikistä päivänpaistejäykistelyä. Välissä 7km:n kilpajuoksu.

No pitää ootella vaan rauhassa kunnon huononemista ja keuhko-osaston kehitystä.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Satunnaistarkastus

Kovasti on ollu turaamista viimeset kaks viikkoo välivarastointipaikan ja monen muun sopan hämmennyksessä.

Vähän liikaakin tuli intoiltuu vasaran, sorkkarauvan, lapion ja rautakangen jatkeena, ja väliaikana äitin umpisolmuja selvitellessä. Sillee, et sain ranteeseen jännetupen tulehuksen.

No kyl mie sitte kerkisin suurinpiirtein kakki sotkee, mitkä pitikin, ja pääsin lähtemään tänne lentoveneasemalle kökkimään ajallaan.

Unet jäi vähiin, kun oli aikanen herätys ja jälkikasvu ohjasti meijät perille Rusinanten kyyvillä.

Saatii kaikki pöytäyspassit ja laukkulipukkeet masiinasta ulos, ja nakeltii veneen ruumaan menevät matkalootat skannauksen jälkee johonkin.

No sitte siihen turvatarkastukseen. No Rouva-Uuno mäni eellä ja sehän joutu tietysti syyniin, ja mie jo kerkisin luulla, että mie pääsen täl kertaa ilman "erikoiskohtelua", mutta en päässy. Sirramasiina oli nyt hiljaa, eikä punanen syttynny, mut sitte ku aloin kahta muovilaariani tyjentämään, virkailija kysy miulta, että onko tämä teidän, ja näytti miun toista muovikiukua sormellaan.

No miunhan se oli ja myönsin asian, ja sitte virkailija sano, että "satunnaistarkastus", ja nappasi miun toisen muovilaarin lähes jokakertaseen "satunnaistarkastukseen"....heh...minnuu nauratti, ja sanoin, että kyl tää tarkastus on lähes jokakertasta, eikä satunnaista miun kohalla.

Miullahan oli laarissa pari lompakkoo, pilleri, pari puhelinta, lisävirtakähde,  vihree kassi ja vyö.

No eihän sieltä mitään asiatonta kuitenkaan löytynny, eikä paljo asiallistakaan...myö jatketaa tätä kökkimistä edelleen...