VIII CARRERA POPULAR 5 KM Y 10 KM VILLA DE BENEJÚZAR. 28.10.2018

Lasten kisat käynnissä. Kaikki kuvat: Petri.

Unta tuli viimeyönä vajaat 7 tuntia, ja hetekalle kyykistelin jo ennen klo 22:ta. Tuo iänikunen "kesäaikaselkkaus" varmaan rasitti alitajusesti Uunon "ylimmäistä koteloo" sen verran, että ennen klo neljää piti pompata kattomaan, onko Huan Viemä puhe-elin ja Karmee Esijuoksija osannu "selkata" ittensä oikeille lukemille verrattuna herätyskelloon...kyl ne oli molemmat asian huomioinnu.

 Sensijaan "vähempi-älynen" herätyskello on mainio vekotin, kun siitä tietää varmasti, että se ei mihinkään suuntaan itteesä visko itekseen suuremmin, jos huolehtii pattereijen kunnosta.

Miun Kankeella jäykistely vaihtu nyt autokyytiin, kun Petri oli myös kisoihin ilmottautunnu ihan viimetipoilla. Mahtavan mukava juttu. Säästy Kankeen kuulalaanerit, ja Uunon polvilumpiot ylimääräsiltä kulumisilta, jota tuo vajaa viiskymppinen ois mukanaan tuottannu.

Kasin jälkee lähettii ajelemaan kohti Benijofaria. Auto saatiin suht helposti parkkiin ihan kisa-alueen vierelle, ja torsaalitoimitus mäni rutiinilla hetkessä ohi. Yks tekninen paita tuli taas satamääräseen paitakokoelmaani lissää.

No senverta alko uunoilulla tääki aamu, että Hua Vei luurinsa senverta pois silmistä mörskältä lähtiessä, ettei se Uunon mukaan tarttunnu, ja Uunon vilmihommat tyssäs koko retkeltä heti alkuunsa. Silmien verkkokalvoilta ei kuvia vielä nykytekniikallakaan siirrellä mihinkään, ei lokiin eikä pilveen, eikä muuhunkaan paikkaan.

Ennen kisaa...Petri.

Lämpötitila oli kisapaikalla +15°C, tuuli luoteesta 4m/s, ja kisan aikana aurinkoista. Vastatuuli välillä haittasi matkan tekoa, mutta vastaavasti myötätuuli ei haitannu.

Ennen kisaa ...Uuno-kääkkä.

Sitte autolle ja verryttelemään, ja takasin autolle ja vehkeijen vähennys ja putkilon alle kytistelemään lähtölupaa. Lupa ku saatii, ruvettii laukkomaan alamäkeen.

Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tulokseksi 4:49, mikä oli ihan passeli aika Uunolle, koska tiedossa oli tuo reitin vaativuus tuonne kaheksaan kilometriin saakka....jonne oli usempi kilsa nousuvoittosta konttausta.

Norberton ohitin kilometrin kohilla, ja se toivotteli onnea ja läppäsi olalle, mutta isompiin kättelyihin ei nyt "taistelun" tässä vaiheessa vielä ruvettu, maalissa kylläkin. Petri paahto mänemään ku juna puolentoista tolpan välin päässä Uunon eessä.

Kyläkorttelit saatiin kieriskeltyä, ja vitosen juoksijat lopetti urakkansa, mutta myö kympin juoksijat paahettii vielä liuhuletit märkinä, ja lätsät vinossa maaliputken ali toiselle "maaseutukierrokselle"....heh...alko tuntumaa jo homma leukaperissä, puulta ja "juoksulta".

5,5km:n kohilla alko nousuvoittonen, ja loputtomalta tuntuva rykiminen, jossa oli "sopivasti" tasamaapätkiä, ja hätäsempi näissä kohtaa luuli, että nyt loppu nousu, vaan eipä loppunnukaan, vaan taas pilkisteli mutkan takkaa "soma" ylämäkiosuus.

Petri oli edelleen 1,5 valotolppaväliä miun eellä , ja pari espanjalaista meijän välissä. Jossaki 7km:n kohilla ohitin espanjalaiskaksikon. Petrin selkä piti miut kisassa mukana, ja se alko vähän jo mielestäni lähestymään?

Siitä sain senverta lisävirtaa tennareihini, vaikka akku oli jo lähes lopussa, että sain Petrin kiinne ylämäjen päällä. Sitte ku tultii tasapätkälle, Petri ja toinen ohittamistani espanjalaisista alko taas saavutta Uunon n.25m:n rakoa kiinne, ja toisiks viimesen mutkan jälkeisellä suoralla ekaks mäni espanjalaine Uunon ohitte, ja sitte Petri.

Paellanvalmistusryhmä.

Maalisuoralle ku sitte käännyttii alamäkeen oli eroa Petriin vajaa 10m ja espanjalaine siinä välissä. Uuno taisteli siinä jo väsyneen mielensä kanssa, ja mietiskeli, löytyskö vaihelaatikosta vielä pienempää pykälää, ja saisko koneeseen vielä ohitukseen tarvittavia lisäkierroksia. No päätin "järtteslaakin" uhallakin vielä yrittää ohitusta. Espanjalaisen ohi pääsin, ja näytti jättävän pyyhkeen kehiin mutta Petrin ohi en millään. Välillä luulin jo olleeni ohi, mutta virallinen tuloslista näytti, että Petri oli parempi. Peräkanaa oltiin listoilla sekunnin aikaerolla Petrin hyväksi....heh....tiukka oli loppukiihytys. Kiitos Petrille tasasesta vauhinpidosta ja vauhikkaasta lopusta. Ilman siun selkää en ois ylämäkee tuolla vauhilla hiippaillu, enkä etenkään maalisuoraa.

Petrin aika oli 47:40, ja sillä heltisi sarjassaan 13. sija. Uunon aika oli 47:41, ja hetkahutti miut sijalle 5. sarjassani. Esijuoksija mittasi matkaksi 9,96km, keskitahiksi 4:48, keskisykkeellä 142 (matala verrattuna aikasempiin n.150?)

Sitte jo päästii tajoilupöytien kimppuun. Oli pöyvät notkollaan juomia, ja pikkusuolasta ja muuta purtavaa. Muijen antimien ohessa kerkisin ylilämmennyttä  ja ylikierroksille rynnännyttä runkooni jäähyttää parin tuopillisen verran, ja lopuksi vielä otettii makosat lautaselliset paellaa.

Patsastelua.

Kovasti oli porukkaa katsomossa ja juoksemassa, ja nuorten ja lasten kisoja kateltavaksi.

Tovi siinä vielä kateltii espanjalaisten ilosta kinkerinpitoa, ja lähettii sitte valumaa mahat killillää ilosilla mielin kohti autoo ja huomista aamuu.

Kiitokset Petrille kyyvistä, oli mukava ku Kankeiluun ei tarvinnu alkaa heti aamutuimaan. Nyt jo kyl harkihen kevyttä sytkyttelyä. No saa nähä innostunko asiasta tekojen asteelle?

Ehkä olin, ehkä en....heh...siinäpä pulma.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Sipuliton mies

Tänää oli vähäsen vuorossa välipäivän tynkää. Iltapäivällä lähin kuitenki "kylän" toisen puolen Urheilusalille Kankeilemalla. Ohjastelin hiljakseen kävelyvauhilla koko lenkin. Kankeen kettingit rallatti ilosesti ja välillä nykäsi tyhjää, mutta Uuno ei rallatellu.

En käynny koko reissulla missään kuppilassa kupposella, vaan ajelin Pariisilta Calle La Salille, ja siitä rantaa pitki Urheilusalille. Mie temppuutin normisetin, ja siinä kentällä oli viijen kööri pelaamassa koripalloo...heh..olin kuulevinani syrjäkorvalla, että ne on suomalaisia, mutta eipä ollukaan.

Mänin oman setin jälkee siihe toisen kentän laijalle, ja kysäsin, että "miten mänee". Yks niistä sano, että "what". Mie en ollu ulkomaankieliseen vastaukseen varautunnu, ja sopersin hätäpäissäni, että "Sorry, I thought you are Finnish". No sitte suurin niistä sano vähän murteellisella suomenkielellä, että: "kyl täällä suomee kuitenki puhutaan ja osataan".

No sitte mieki taas vaihatin kielen karjalaksi, ja juteltii siinä pitkät pätkät. Ne oli Viron poikia. Siintä ssitte jatkoin +23°C:n lämmössä aallonmurtajan kissoja moikkaamaan ja edelleen mörskälle.

Nyt oli jo onneksi kilosen läskijöötin viimenen osa paistettavana. Tekasin lihapullia, mutta se perhanan sipuli unehtu kokonaan taikinasta. No ei kyl paljo nälkästä haitannu, ja ois varmaan maistunnu jollekulle muullekin sipulittomalle miehelle, ehkä?

Uunon lihaletut

Tässä on Uunon lihalettujen paisto kiivaimmassa vaiheessa.

Hitsi ku tuolla Mercadonassa kaikki tarvikkeet on tarkotettu varmaan kymmenhenkiselle perheelle. Pari päivää sitte piti sitä jauhetussa muodossa olevaa läskijä ostaa kilon jööti.

No kyl sihe ostopäätöksee  vaikutti myös tuo hinta. Isomman jöötin sai halvemmalla...heh ja Uuno tarttu heti syöttiin.

Eilinen tekemäni "lihasörsseli" ei kyllä mikään kurmee-elämys ollu ees lähes kaikkimuonaselle Uunollekkaan. Siksi päätin vaihtaa menua ja tänää yritellä tehä lihapullia. No ei niistä kyl niitä tullu, mitataampa niitä millä kriteerillä tahansa.

Maku oli "erikoinen" ja ulkomuoto muistutti valmiina enempi lettua ku pullaa. Lihan sekaan nakkasin suolat, sitte pyörittelin pippurit, ja puolikkaan sipulin silppusin myös sekaan, ja pari kanankivestä myös taikinaan. Mitään muita ryynejä ei sekaan ollu heittää, ku riisejä, mutta niitä en sinne tärvänny. Niinpä ripottelin sörsseliin mysliä, ku muuta ei ollu.

Syötävän hyviä niistä kuitenki tuli, ja kymmenkunta niitä upposi Uunon helttaan, kolmannes jo paistaessa, ja jokunen vielä sitte ku sain potun keitettyä.

Sitte päälle kahvinkeitto ja suuhun jälkiruokajätskin heitto.

Kohta jo harkihen heittäytyy hetekalle, ja jos ei uni heti tuu, voipi keittää toiset kahvit, ja ruveta valvomaan.

Benejuzariin

Sunnuntaina on tarkotus lähtee yrittelemään Kankeella ennen kukkojen ja Pepe Navarronkin laulua tuonne Benejuzarin suunnalle. Siellä juostaan aamulla klo 10 aikaan 10km:n ja 5km:n kilpailu.

Matkaa tulee 23km ja oon ilmottautunnu tuohon 10km:n kilpailuun. Viimenen sarja on M55, eli nuorison seassa kaljukangsteri hoippuu tälläkin kerralla. Pääkriteeri kisojen valinnassa on tuo etäisyys mörskältä. Jos ei oo auto- eikä muutakaan kyytiä helposti saatavilla, luotan Kankeen kyytiin.

Se kyllä tekee aina tuon kisaretken vaikeemmaksi toteuttaa kaikkine renkaanpaikkaus- ja muine lisäromuineen, jotka on mukaan otettava ja sitten saatava kisan ajaksi mahdollisimman turvalliseen säilytyspaikkaan, ja myös on varauduttava siihen, että säilytyspaikkaa ei ole. Silloin tavarat on lukittava Kankeeseen kiinni. Ja tärkeimmät, kuten matkakassa Kankeen mahollisesti pettäessä ja puhelin, on otettava "tissiliiveihin" mukaan myös kisan ajaksi. Kyllähän nuo täkäläisetkin Uunon touhuille vähän naureksii...heh...mutta mahtuuhan tähän välillä melko synkkäänkin maailmaan naurua, vissiin?

Nyt juostaan kympin kisa yhtenä lenkkinä ainakin reittikartan mukaan.

Eilisestä Uunolle ripijävauhtisesta lenkistä selvisin ilman lisävaurioita, ja tänään kävin tunnin kestävässä hieronnassa Anniinan käsittelyssä päivällä. Nyt jo VÄHÄN suunnittelen kevyttä lenkkiä, kun aamusen vesisateen jälkeen aurinko taas paistelee.

Elo ja olo tuntuu kaikin puolin "kohtuulliselta" ja mukavalta.

Koiran pää

Somasti kukkii pusikot.

Aamullahan on tapanani lueskella "uutisia". No nykysin tuosta kirjotetustakaan tekstistä ei kyl selvää ota juuri koskaan, onko asioissa mitään perää, tai minkälainen perä niillä on. Tuo ison lähetystön kesken oleva asia on minuu kyl kiinnostannu kovasti.

Tänään mm. Ilta-sanomat otsikoi asiasta, että Roittersilta ois saatu tieto, että rinssin oikia käsi ois määränny lehti-ihmisen nitistettäväksi. Oikia käsi ois muka skypettänny, että "tuokaa miulle sen koiran pää".

Tästä tekstistä Unolle nousi ilmoille heti monta epäselvää kysymystä: Mistä tiijetää, että se oli juuri oikia käsi? Jos piti vaan koiran pää viijä oikialle käjelle, ni missä mäni tiedotus pieleen, ku nyt tais koiran omistajan pää irtaantua, vaikka tätäkään ei oo vielä todeksi näytetty? Ja aikasemminhan oli vaan jostakin "nyrkkirysystä" puhetta. Ihmetyttää myös se, että minkälainen tuo koira oli, kun 15 henkilön vahvuinen joukko-osasto piti lähettää päätä irrottamaan? Miksi sitten sitä toimitettavaksi haluttua päätä ei kuitenkaan toimitettu oikijalle käjelle? No ehkä syy tuohon tietokatkokseen oli tuon joukon määrän ylimitoitus? Mitä isompi joukko, sitä suurempi mahollisuus väärinymmärryksiin ja sähläyksiin.

Mikäli ois ollu kyse sian päästä, vois ajatella, että siitä joku haluais tehä vaikka alatoopia, mitä siitä ennen tehtiin, mutta miulla on sellanen käsitys, että tuolla suunnalla ko. eläimet saapi elellä ihmisiltä rauhassa, eikä niijen lihoihin jurikaan kajetuta, että tuokaan selitys ei oikijalta tunnu. Siintä ei oo miulla tietoo tehääkö koiran päästä sielläpäin alatoopija?

No tänäänhän tuohon asiaan ehkä saahaan lisäselvitystä Turkin suunnalta?

No totta puhuakseni, tuossa asiassa ei ole mitään leikin laskemista. Uuno on vahvasti pettynyt ihmisten toimintaan laajemmalakin tasolla. Tää on vaan yksittäinen, esiinnoussut tapaus muiden tapausten määrättömässä joukossa. Kellä valta ja riittävä tinerokasa on allansa, siihen ei näköjään lain kourakaan ylety, ja voipi tehä mitä tahansa. No tää ei mikään uutinen liene kellekkään? Yheltä ihmiseltä saatto nyt lähtee henki mm. sananvapautta puolustaessaan.

Huono juttu ihmisen ja Uunonki kannalta.

Eilen auringonlaskun aikoihin juoksentelin 16km:n lenkin luonnonpuiston päähän ja mörskälle takasin keskitahilla 5:35. Olin ihan sippi kun mörskälle kerkisin pimeessä. Pakko oli kuitenki jaksaa suihkuun kontata, ja laittaa osa kilonpainosesta läskikimpaleesta pannulle, ja makaryynit kiehumaan. Sitte hetekalle ja taju lähti heti, vaikka ketarat vielä itekseen yritti sätkytellä myöhäseen jäänee rasituksen jälkeen.

Liki yheksän tuntii tujuttomana oli rentouttava kokemus.

Urakalla päivittelyä

"Mölinäpuiston" (Parque Molina del Agua) läpi tulee monasti oikastua LaMatasta mörskälle, jos ei rantaa pitkin jaksa kieriskellä.

Päivittelin tänään urakalla noita espanjan kisoja lähiviikoille, ja ens keväälle saakka. Piisaa siinä osallistumisia, jos vaan joku haluaa osallistua.

Kevätpuolellahan on kovasti puolimaratoneja, mutta niissä on monessa myös mahollista juosta lyhkäsempikin matka.

Illemmalla yrittelen, josko pystys juoksemaan tuonne luonnonpuistikon päähän ja takas mörskälle. Nyt ei viitti tuohon auringonrillaukseen vielä lähtee käristymään.

Illemmalla lämmöt auringonlaskun aikoihin sitten jo tippuu siedettävään parinkympin lukemaan, ja sillon on hyvä teppailla tennareillakin, jos kortisoonilonkka ja kirraava akilles eivät muuta ruppee vaatimaan.

Nyt rätit nyörille, ja Uunon tiskikone, eli tiskirätti pyörimään, ja sitte läskin hakuun ennen teppaamisyritystä.

Lämmenny keppana ja hätävaralimsa

Eka kerta ku Segura joen Uuno näkee näin täytenä veestä. Kyl se vissiin on Redovanissaki satannu?

No joo, kyl on maailma mallissaan, ja Uunon Kankee tallissaan, toivottavasti koko tulevan yön.

Tänää sillä tuli köröteltyy kahessa eri pätkässä liki 60km. Aamupäivällä käin kahvireissulla reilun 15km:n verran sotkien ympäri kylää, ja iltapäivällä sitte 44km tuolla Guardamarin ja Rojalesin suunnilla.

Päivä oli taas lämpöne, ja kosteutta suhteellisesti mitattuna varmasti yli 90%:n verran, ja lämpöö +25°C:n lukemilla. Aamupäivälenkin ja Aromatica puiston "urheilusalin" jälkeen mörskälle ja pientä muonan poikasta, ja sitte suunnittelin vielä ehtiväni Guardamarin majakan kiertämisen jälkeen Rojalesin ristikukkulalle kattomaan auringonlaskua.

Intoo vielä puhkuen kaahasin Guardamariin. Rannalla käin ottamassa pikku "Nietoilleni" pienen videon pätkän kovasta aallokosta, ja sitte Palmupuistikkoon. Siellä oli koko paana täys porukkaa, enkä viittinny siks yhtään kuvaa ottaa.

Majakan aallonmurtajan toisella puolella oli kovasti laine- tai muita lautailijoita, mut mie jatkoin majakalle. Aallokko löi välillä murtajan ylitte, ja pikkusen jo valmiiksi märkä nahka kastu entisestään tyrskyistä, mutta ei Uunon paperinahka kuitenkaan siitä kärsinny yhtään, päinvastoin vesi vaikutti virkistävästi.

Sitte jatkoin huvivenesataman rakosellaan olevasta portista läpi satamaan, ja ne siellä olevat kaks kuppilaa ohitin nieleskellen, kun tarkotus oli täyventää juomavarastot Masymasin kaupalla. No sitäpä ei tullu lähtiessä ajateltuu, että nyt on sunnuntai, ja ko. kauppa on tauolla. Siinä vaiheessa kun sen älysin oli miettimisen paikka. No päätin käyvä huoltsikalta hakemassa pelkästään juomatäyvennyksen kalliilla hinnalla. Niin kauan ku tineroita taskussa on, juominen on yks hengissä pysymisen tärkein ehto. Nyt lisäksi jo janotti jonkun verran, enkä nyt halunnu retkeä keskenkään lopettaa, tai ees lyhentää sen takia, että Masymasin kauppa kiinni on. Siispä koukkasin vähän matkaa Guardamariin päin pensikselke, ja sieltä tarttu takinhelmoihin yks cerveza- ja limpparitölkki. Näillä luulin pääseväni Torreviejaan takasin Rojalesin ja Benijofarin kautta.

Siintä tärryyttelin pätkän täpötäyven Segura-joen varren hiekkatietä, mutta perspuoli sano, että on suotusampaa siirtyä tasasemmille pinnoille, ja niin teinkin. Siirryin CV-91 Carreteralle. No sitä siivuttelin nyt onneksi myötätuulessa Kankeen huippunopeuvella 25km/h, ja saavuin Rojalesiin. Siellä oli diskomeininkiä ja nuorisoo kovasti sisääntulotiellä, mutta kuusvitosta ei semmoset jytinät ennää pysäytä...Jatkoin keskustaan.

No siellä sitte selvis, että laskevan auringon etteen oli kasautunnu kovasti pilvijä, ja miun tää auringonlaskun hetki jääpi nyt kokematta. No senverta se masensi, että yhen yrityksen tein kukkulalle mänöksi, mutta en useampaa. Ristit kyllä näky, mutta en viittinny ruveta enää tyhjää kalkyloimaan miten sinne noita sokkeloisia kujia myöten pääsis.

Janotti jo entistä enemmin, ja aattelin, että Benijofarin kirkkoaukion penkille asti ohjastan kankeen ja sillee teinki. Kyllä maistu repussa lämmenny keppana, josta puolet suihkusi ohi Uunon rutikuivan nielun sitä aukastessa, erityisen makijalta. Sen siemailin kaikessa rauhassa kirkkoaukiolla, ja syvennyin ajatuksiini. Kirkon kellotapuli, ja siellä olevat kilkattimet herätti miut ajatuksistani, ja oli aika Uunon yritellä kohti kotia ja Torreviejaa.

Benijofarin kirkkoaukion puistonpenkin katto.

Rypistelin jo hapokkailla nilkoilla Benijofarin mäjen päälle, ja siitä jatkoin liikenneympyrän kautta Quesadan ohitte. Mäen päällä sitte toppasin, ja virittelin punasen vilkkuvan takalistovalon, ja etuvalon, ja pari heijastinnauhaa kätösiin ja myöskin ottaluuvalon toimintakuntoon.

Kuu jo siellä vähän vajaalla naamalla miulle naureskeli...heh...ja on naureskellu moni muukin, mutta ylivoimasesti eniten oon naureskellu mie ite. Voi sitä ilon määrää, minkä miun sössimiset, ja aivo- ym. toiminnan vajavuuvet on miulle tuottannu. Ilman niitä en vois ittijäni Uunoksi mainita, ja tuskin hengissä olisin.

Jatkoin siitä pitkään alamäkeen, mutta toppasin kuitenkin tuossa Montesinosin risteyksen jälkeisellä stoppipaikalla. Siinä kulahutin kuivuneeseen helttaani muutamalla kulautuksella tuon hätävaralimsani, haistelin kosteaa ja lämmintä ilmanalaa, ja vejin suolantäyteistä ilmaa kitusiini. Kattelin suolajärven tyyntä pintaa ja mietiskelin hetken mukavia ajatuksia.

Viimenen stoppipaikka.

Virkosin siintä senverran, että jatkoin siitä sitte mörskälle suorinta tietä. Jäi 5km:n pätkä retkestä mittailematta, Uuno kun oon...heh...mut ei sais kettää haitata. Tahallaa en sitäkää "syntiä" tehnny.

Nytte kohta hetekalle, vaikka Pepe Navarro karjahtelee Bahia Blancassa entiseen malliin.