Doloresin "pyörä-juoksukisa" saatiin eilen kymmenen maissa onnellisesti päätökseen. Naapurin espanjanmies oli auttamassa ku Uuno otta- ja muutkin suonet pullollaan raijasi viimestä Via Doloroosaa eli kapeita rappuja pitkin pyörää ja itteesä mörskälle raskaalta retkeltä.
Homma helpottu alkusuunnitelmasta huomattavasti, kun Petri ajeli sopivasti moottoripyörällä maisemiin euroopan halki, ja lupautu Uunon kannustus- ja huoltojoukon vetäjäksi kisaan. Petri ois tarjonnu autokyytijäki kisapaikalle, mut Uuno halus testata perspuolensa niklausten kestävyyttä ja mäni kisapaikalle pyöränrotiskollansa alkuperäsen suunnitelman mukasesti.
Lähin mörskältä kymmenen yli kolmen sihteilemaan kohti Doloresia. Vasara ehotti reittiä: Balearis- Quesada- Benijofar- Rojales- San Fulgensio- Dolores, ja sillä mäntiin perille. Aurinko kuumotti selkämystä, jota kuitenki myötätuuli mukavasti männessä jäähytteli. Hiljakseen polin perille ja toppailin muutaman kerran juomaan ja Nokian vasarasta tarkistelin, olinko oikijalla polulla.
Hyvin mäni matka ja ennen viittä perillä. Kisapaikka ei tosin siinä ollu, missä piti, mutta metelin mukkaan oli sekin helposti vielä löyvettävissä.
Kovasti oli sakkija kylällä ja dorsaalit ja osallistumispaijan hain ja kattelin nuorempijen sarjojen juoksuja. Välillä käin kaupasta hakemassa lissää juomista ku omat alko uupumaan.
Sitte sopivasti kuuven pintoihi tuli Petri ja siinä juteltii kuulumiset ja Uuno jätti reppunsa Petrille säilytykseen kisan ajaksi ja mie lähin verryttelemää. Miun lähtöhän oli seittemältä.
Pitkään ei tarvinnu hikee ootella 23 asteen lämmössä ja 6m/s tuulessa. Sitte jo oottelemaa lähtöputkilon alle lähtöö ja möykkeen volyymin kasvamista. Lähtö viivästy 3 minuutin verran jostaki syystä, jota Uunon vieläki "vähän" vajaalla toimiva kielikorva ei kuulutuksesta selvittänny.
Kohta jo päästii kovalla ja Uunolle taas liijan ripijällä vauhilla kujille. Kisahan juostiin kolmena lenkkinä. Alussa pyyhittii lähelle neljän kilsan keskikyytijä. Eka kilsa 4:13. Siintä se sitte alko hiipumaa ja toisen kierroksen loppupuolella keskivauhti oli jo jossakin vaiheessa hyytynny 4:21 lukemiin. Kolmannelle kierrokselle ku lähettii, Petrin kannustuksen ansijosta sain kuitenki juonesta kiinni ja vauhti parani. Hommaa autto myös se, että aikasemmista kisoista tuttuja saman sarjan "kaljupäitä" oli sopivasti näköettäisyyvellä ja kiinni otettavana.
Toisiks viimone kilsa mäntii keskivauhilla 4:14 ja viimesellä kilsalla sain kirivaihteenki päälle ja se mäni keskivauhilla n. 4:01 (958m/3:50). Kisan keskivauhiksi tuli 4:17 ja matkaa esijuoksijani mittasi 6,958km. Aikaa se mittasi kulutetuksi 29:50. Tulostauluu sitte pimenevässä illassa koitin ilman rillejä tihrutella, mutta en siitä selvää saannu ja piti parempinäköseltä kysästä mikä oli sijotukseni. Vastaus oli 7. omassa sarjassani.
Juoksuuni olin tyytyväine, ja se oli näistä kolmesta tän syksyn espanjan kisoistani paras. Kyl se tästä petraa (heh...EHKÄ).
Sitte kiittelin Petrii kovasti avusta ja lähin vähän syrjemmälle striptiisijä harrastamaan ja vaihtelemaa kuivempaa päälle ja ettimää pyörääni ja sen satulaa.
Molemmat löyty ja siinä oli Alicanten Apollanan tuttujani ja naureskeltii Uunon lukkovirityksille. Lukkoja oli nyt pyörässä kaks ku toisen lukon avaimet on jäänny Perslantijaan ja hampaillakaan ei sitä auki saa.
Kiinnitin satulan ja persukset sen päälle ja arpomaan sysimustaan ja lämpöseen iltaan tietä kohti San Fulgencion kylää. Yösuunnistus mäni nytkin ilman virheitä, vaikka Benijofarin maalisuoran varren lukusat kuppilat avoimin ovin ja kilisevin oluttuopein minnuu koittivat houkutella oikijalta kotipolulta sissäänsä...jatkoin kuitenki päättäväisesti mörskälle. Kilsoja pyörällä kerty yhteensä 49. Persuksien niklauksetki kesti kiitettävästi, mutta nälkä oli hirmunen. Se herätti miut vielä uuvestaa jo ennen kolmee, ja nyt on parituntinen vietähtänny mutustellessa ja Nokijalla vasaroijessa...
Muutaman kuvan pistän
TÄHÄN.
Tulokset löyttyy
TÄÄLTÄ.
