Väsytti vielä käppänää

Käytii eile puotista muonaa hakemassa. Kaupasta ku ulos ängettii, piti oikee rillit pistää nokille, ja tarkastaa lasku, oliko kassanhoitaja ottannu liijan vähän tineroita meiltä. Kaikki näytti olevan kohillaan...heh...kaks täyttä repullista ja kaks kantokassillista ruoka- ja juomatarvikkeita makso vaan reilut 20 eurova. Puolmetrinen patonki jökötti samoilla centeillä kun ennenki eli 37centtiä. Litran roseviinitetra 59centtijä. Samankokone valkoviinipönikkä oli samahintane ja näköjään seki oli mukkaan ostosten sekkaan livahtannu. Mörskällä sitte vähä aikaa leppuutettii ja sitte köpöteltii täysijä hiekkarantoja tirkistellen Turismo toimistoo ja hajettii yks kipale kylän karttoja. Illan suussa ennen ruokintaa kipasin parin kilsan juoksulenkin....väsytti vielä käppänää...

Lenssuhorteessa

Tiukassa oli Uunon Torreen lähtö. Lenssu paino päälle Perslantijassa ja kova kurkkukipu haittasi sillee, että yöunoset jäi lähes kokonaa välliin parilta viimoselta yöltä. Sitte oli puol kahelta noustava herräämään ja tehtävä pikalähtö Vantaan veneasemalle.

Siellä oli oletuksen vastasesti melkone ruuhka ja rynnistys jo aamuyöllä. Ruumaa mänevät rättisäkit saatii mukavasti Itepalveluautomatiikalla luovuteltuu käsistä ja sitte jo mäntii siihe aina "riemukkaaseen" turvallisuusihmisten tarkastuksee....

Siintä ei nyttekää Uuno helpolla eikä kunnijalla selvinny. Syy oli taaskin Uunon oma ja pettämätön tössimiskyky. Mie olin siinä lenssuhorteessa pakkaillu säkkini sillee, että yks rasvatuupi oli jäänny käsikapsäkkiin. No sen ku se läpivalasuemäntä huomas ni homma oli sitte siinä....koko kysseine valasulinja toppas ja Uuno sitte levitteli koko reppupelin sisällön tiskille ja kaikki tiukasti pakatut repun sisällä olevat usijat säkit auki ja tavarat näkösälle...löyty se perhanan syyllinenki sieltä sitte vihdoin. No onneksi sain tuupin pittää ku oli alta 100g....lenssu ja tappiomieliala kuitenki lisäsi Uunon vapinoita.

Veneily suju onneksi virheittä, eikä loppumatkastakaan mittää isompaa tössimistä onneks ilmaantunnu. Väsähtänny runko ei ois ennää takaiskuja kestänny. Neljältä Uuno heittäyty hetekalle ja kahentoista maissa yöllä tunnin "räkimissessijo" ja taas kylellee ja vasta kaheksalta aamulla ylös...heh 16 tunnin lähes yhtäjaksonen hetekointi...no josko se tästä lenssu jo alkasi hellittää...lämmintä +30 ja muutenki mukava oli tänne taas palata.

Se oli sitte siinä...

Se oli sitte siinä tämä kesä. Jotaki järkevääki sai aikaseksi. Valmiiksi tuli ainaki tuo terassi mökillä. Kaks autolastija tuli romuja talveksi Kouvolaan.

Tössimisrintamalla eilisen päivän huippu oli noijen uusijen pankkitunnusten hävittäminen...kallo pitäs kyl saaha kaulan kohilta katkastuu, ja jostaki vaihtopää...oma on jo ihan läpeensä laho. Eilen aamupäivällä käytii pankkiasijoita hoitelemassa ja sain uuvet tunnukset ja kolme kirjekuorta, joissa oli kaikki tarpeellinen asijoijen hoitelemiseksi. No sitte käytii "Kahvi Talossa" murua laittelemassa leipäluukuista sissään. Sitte rynnisteltii äitin juhlijen järjestyspaikkaan ja kukkakauppaan ja sujuvasti kotikorsulle ja siintä lapijohommiin mullan levitykseen ja muuhun.

Illalla ku väsyksissä kotikorsulle könyttii, rupesin miettimään, että aamulla päässä ollu lippalätsä ei kaljun suojana ennää ollu, eikä sitä löytynny mistään. Sitte jo ihan valottomaan ottalohkooni iski tietosuus siitä, että ei missään ollu myös niitä pankkilankettejakaan.....voi perhana....ei auttannu muu ku rättiväsyksissä lähtee keskustaan Kahvi Taloon kyselemään, onko lätsää ja kassillista pankkitunnuksija näkynny. No sieltä ne tiskin alta löyty....tappijomieliala väisty heti, ja kyömyssä ollu niska oikeni huomattavasti. Tännää olis ja vaikka mitä toimiteltavaa, mut viisas jos ois, olis parempi ehkä pysytellä vaan kalsarit jaloissa vällyjen alla koko päivä.

Uunon jalkahiki

Viime kerralla täällä mökillä notkuessani, aamulla tuosta rantapolkuu tuli ylös ekaks Jänö-jussi. Se paineli minnuu huomaamatta tuosta liiterin eestä tuonne takamettään päin. Siellähän oli miun riehumisten jäliltä iso läjä haavan oksia ja tuoreita lehtiä.

Tunnin päästä samaa reittijä polkuu ylös tuli Ajo-koira. Sama, joka on pyörähelly tässä aikasemminki. Nokka maata viistäen se jolkotteli mörsjän pihhaan. Tässä pihalla varmasti pikkusen Uunon jalka- ja muukin hiki sekotti sen hajuaistin ja se joutu kieppumaan koko pihan ympäri, mutta siintä se sinne liiterille päin lopulta sihtaili ja jatko etijäpäin.

Pikkusen ajan kuluttuva alko kuulumaa kova metakka ja koira tais saaha Jussiin näköhavainnon. Ääni loittoni kovalla rytinällä ja vauhilla kauemmas.

Tänää päivällä kastelin sitte itteni ekaks hijellä ja lopuksi Esterin niskoilleni kaatamalla veellä. Seittemän kilometrin verran tuli rippeitä juoksuaskelia, joka koostu eri mittasista pyrähyksistä. Juoksumatkan keskivauhiksi tuli 4:09. Kovasti oli kääkkä läkähyksissä ku kotija pääsin. Huomen aamulla on sitte vaikijampaa ja hyökkäsinki tänne mökille jo valmiiksi möllöttämmään.

On Road- Mies

Mie käin tännää polkumoottorilla varustetulla kakspyöräsellä kulkupelillä tuolla Korijan suunnilla hoitelemassa asijoitani kuntoon. Jossakin vaiheista rikastetun elämäni tiimellyksessä olin päässy velkaantummaa viijen kymmenen euron suurusesti, ja se alko jo vaikeuttaa unen pittuuteen niin paljo, että homma oli kuntoon saatettava ja velka maksettava. Mie olin yhteyttä otellu usijan viestin verran, mut tännää selvisi, että olin sössinny puhelimeen väärän numeron. Toineki toimitettava asija oli samalla kylällä saatava päätöksee ennen Torreen lähtööni.

Aina on senverta tänä suvena pitänny lähtöjäni vejättää, että vesisatteen saapi Esteri aikaseksi, ja tännää mäntii samalla, jo liijan tutulla kaavalla. Lähin sotkemaa Korijan suuntaa ja ennen "miun tekemää" Korijan uutta siltaa, alko vettä losottelemaa sillee, että piti pusikkoo rynnistellä lissämään kumilurtsi niskoille, ettei Uunon paperinen nahka kastu ja irtaannu luijen päältä kokonaan.

Sitte jatkoin poleksimistani, ja oikijan talon kohille toppasin ja huutelin portilta onko On Road- mies paikalla. Olin eilen nimittäi kuullu, että On Road- mies oli hommannu ittesä ja muijen sukulaisten iloksi "tuliterän" Off Road- auton. Sitä nyt lähin samalla ja katsastammaa. On Road- mies kömpiki sieltä Off Road- pelin uumenista Hartikaisen Härskin tyyppisessä varustuksessa ylös naama mustana. Siinä räpättii käsipäivät ja ruvettii kulkupelijä katsastammaa. Peli ei ihan katastuskunnossa vielä kuiteskaa ollu, mut suuremmat Sikafleksipaikat oli jo pellitetty ja pohja ja muuki runko jo näytti hyvältä lähes kokonaa. Samalla sitte korjattii varmaan liki tunnin rupattelutokijon aikana ainaki puolet koko maaliman asijoista ja sitte mie pääsin myös tuosta velkataakastani erroon. Unen tulo simmuun ei oo vielä kuitenkaan helpottannu.

Sitte jatkoin Kummitus Esalle. Mie olin Kummitukselle myös velkaa parin toimittamattoman mitalin, ja ne sain myös annettuu oikeille omistajille toimitettavaksi. Katri oli lähössä töihi ja poleksittii yhtä matkaa, ja samalla sitte saattii sen maaliman toisenki puoliskon asijat korjattuva. Hyvä oli päivä eikä illassakkaa moittimisen sijjaa ollu....

Tuliskohan jo velattomalle nyt uni....sitä ruppeen oottelemaa.

Nuori mies ja tämmöset maisemat

 

Mitä mie oikeen lopettamisista höpäjän...nuori mies ja tämmöset maisemat. Hulluha mie jo taijan olla? Mies parhaassa ijässä, ja meinaa kaikki työkalut, kirvestä ja tennareita myöten, kaivoon nakella.

No totuuvessa jos ollaa ni nää muutamat ruusupuska/risukasa- viikot teki kyllä terää ja pieni "paussi" samaten. Viimone hyvinki positiivisesti Uunoon vaikuttava "niitti" oli Juhan tän päiväne puhelinsoitto. Kiitos Juhalle....

Osasyy tähän Uunon viikoja kestäneen alakulon lopahtamiseen on varmaan tuo jo lähestyvä Torreviejan etelän leiritys...heh...pitäskö jo Uunonki siirtää pysyväisesti kirjat ja vihkot tuonne Välimeren suuntaan täältä Perslantijan kolkoilta ja koleilta perukoilta ja kantaa oma kortensa kekoon nykyvään kovassa huuvossa olevaan ihmismassojen muuttoliikkeeseen, vaikka Uunon siirtyminenhän vaan tosin vaikuttaa vaan uunomassojen liikehintään.

Vitosen käin tänään nilkuttamassa kutostien varressa, vaikka takana oli kahen tunnin aamu-unoset. Unen saanti mäni Uunolla hikoilun puolelle miulle lähetetyn "kannustuskirjeen" takija....jo kertaalleen lukemisen jälkeen paperiarkki oli aika rypyssä Uunon käsittelyn jäliltä....no alkuaamusta mie jo kymmenijen tavauskertojen jälkeen nauroin kurkku suorana tuolle paperiarkille kirjotetulle "potaskalle".

Perkele...ihmisijä on usijaan lähtöön ja jokunen näyttää vieläkin asemalle jäävän ihan vängällä, vaikka VeeÄrrän lippujen hinnat lasketaanki....siintä oon hikionnellinen, että uunoja ei tähän porukkaan oo ikinä laskettu kannustuskirjeen kirjottajankaan toimesta. Tällä "porukalla" en tarkota tuota asemalle jäävää rupusakkija vaan tuota toista...

Taijan lopettaa

Taijan lopettaa tän lokkailun ja ainaki pijän paussin. Elo on saatava uusille ehommille urille...juoksukin on vaikeeta ja kilpaa juokseminen jo ehkä vaan Uunon utopistista haaveilua...