III Carrera Popular de Molineta. 18.1.2026 Molina de Segura

 

Vetsku kakkosena jumijuhlissa.

Jep. Tänää oli taas vaihteeksi arkirutiinit katkaseva juoksukilpailupäivä. Vetsku kyseli lähenkö, ja tarjosi kyyvit Uunolleki. Aamullahan mie kävin pienen herätelenkin tekemässä ennen lähtöö, kuten lähes aina. Pimeetä ja hiljasta oli Molino Blancon rannalla.

Sitte aamutoimien jälkee hiippailin sovitulle lähtöpaikalle ihan ajoissa, ja kohtahan sieltä tuli Vetsku ja Marke autollansa ja ottivat Uunon kyytiin. Siintä jatkettii kohti Murcian sivukaupunkia Molina de Seguraa.

Numeron liimausta enne kisaa huoltopäällikön valvovan katseen alla.

Pikkuse Uuno panikoi aamulla ku jännitti oonko ilmottautunnu oikijaan kisaan. Miun selkäytimee oli iskostunnu ajatus, että kisat olis järjestetty Gallosa de Segurassa. No kyl se onneks oli sama kisa, mihin oltii mänössä. Se selvis pläräämällä tuota ennekkoilmottautumistani.

Perille saavuttiin sopivasti, ja torsaalien ja juoksijan polsan hakuun Colegio Vicente Medinaan. Sekin toimitus mäni kähevästi. Takasin autolle ja verryttelemään Segurajoen uoman pohjalle. Tuntuma oli kyl mainio siinäkin vaiheessa (vielä).

Meillähän molemmilla oli juostavana matkana 7km, ja sarjaki oli molemmilla sama, M65. Aurinkoista, +7°C ja pari metrii sekunnissa tuulta.

Lasten sarjoja ja lähtöjä oli melkone pino.

Varttii vaille lähtöhetkee autolle ja kisavehkeet niskoille. Nyt oli kylmäharjottelu kämpillä tuottannu tulosta, enkä puolta tuntii käännelly numerolappuu tällä kertaa, vaan sen kiinnityksessä ei isommin aikaa männy turhanpäiväseen tankerointiin. Kohta jo siirryttii jatkamaa keykästä verryttelyy lähtöputkilon tuntumaan.

Vähä aikaa tuumailtii, ja kuunneltii kuuluttajan jorinoita ja sit jo pamahti, ja päästii kiihyttelelmää loivaan ylämäkeen. Mie otin alun nyt varovasti, ja niin teki Vetskuki. Toki kuitenki miuta paljo rivakammin. Sitte mäen päällä ysikymppinen oikijalle ja alamäkeen vähän reilumpi matka ku ylämäki. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tahiksi 4:57. Tuntu siinä vaiheessa, et en ainakaa liian kovaa lähtenny. No se oli kyl liian aikaine ilakointi, kun en tienny reitin tulevista mäistä ja muista mutkista mitään.

Sitte mäntii Segurajoen uomaan, ja siellä oli uomassa liki puolen metrin betoninen porras, johon piti askeleita sihtailla. Vähän mäni tiukasti kääkän jäykkäkinttu nuin korkeelle rappuselle. No onneks pelivara riitti niukasti. Toinen, huomattavasti huomompi vaihtoehto ois ollu lentää rähmälleen betonipinnalle, jos tää korkeushyppytapahtuma ois epäonnistunnu. 

Aikanen lähtö. Aurinko oli vielä horisonttaalin alapuolella yrittelemässä ylösnousua.

Siintä sitte siivuteltii hiekkapinnoilla, maastossa ja jokiuomassa välillä 45°:een vinokulmassakin. Välillä oli kyl pitkiä, hiekkapintasia tasamaaosuuksiakin mukana onneksi. Ihan usvassa ja hapokkaalla kengällä mäntii, ja sen pahimman kohan kyl muistan, ku oli pirun jyrkkä pikku pätkä ylämäkee juoksijoille järjestetty konttailtavaksi....piiputti kovasti. Sen perään vielä jatku loiva ylämäki. 

Viimene lähes yhtä vaikee paikka oli se, kun tultiin jyrkkää alamäkee kohtiisuoraan jokiuomaan. Siinä keskipakovoima meinasi viskata Uunon jo toistamiseen tällä reissulla rautaputkesta tehtyä kaijetta vasten. Sitte uomasta ylös ja viimeset parisataa metrii ylämäkeen ja maaliin. 

Vetskun hieno medaljonki.

Mie sain ajaksi 37:43, keskitahilla 5:09(oma), ja juostuksi matkaksi 7,33km. Tällä heltisi 6. Sija M65 sarjassa. Vesa kirrasi ittensä hienosti 2. tässä sarjassa M65. Vesaki kellotti samoja lukemia juoksumatkaksi, että lienee vähän ylipitkä reitti. Matka ei ollut virallisesti mitattu (homogelado) järjestäjienkään mukaan. Meijän sarjassa kaheksan hiihti maaliin.

Juoksijan polsassa oli pikkune purkki hajustettuu vaseliinia. Kokeilin kainaloihi laitella....ei hyvä. Oli varmaan tarkotettu pyörän ketjuihin...sitä kokeilen ku tästä virkoan enempi henkiin.

Mietiskelin siinä puoliääneen, että yksiin ei käy onnen lahjat, näiden juoksuolosuhteidenkaan mukaan Espanjassa ja Suomessa. Siellä lipsuttelee toppavehkeet ja V-tyyli päällä, ja välihousut alla, armotomassa pakkasessa, vesi- tai lumisateessa. Täällä sensijaan kisat yleensä tarkenee sortseissa ja rinkka- tai t-paijassa, ja harjotella voi koko talven lumettomalla pohjalla, ja aurinko paistaa useimpina päivinä kirkkaalta taivaalta. Kesä on tietysti sitte vähä tukalampi homma arvioija, ku en oo kesäkausina täällä kuleksinnu.

Uunon juoksema reitti. Ei paljo punasempia kiihytyspätkiä alun jyrkähkön alamäkipätkän jälkee Uunon kartalla näy.

Kiitokset Markelle ja Vetskulle mukavasta seurasta ja kyydeistä, joista jäi miulle velkataakkaa päälle.

Nälänhätäni sammutin riisillä, tonnikalalla ja muilla lisukkeilla, ja Suavella (mitä ennenvanhaan rasvalettiaikana, jo kauan ennen pitkätukkia ja liuhulettejä, käytettii hiuksien voiteluun) voitelen kurkkutorven, jotta ois helpompi hengittää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Onnittelut myös Santa Polassa tänään uurastaneille!