XII Carrera Popular Colegio Los Olivos, Molina de Segura, Murcia. 22.2.2025

 

Liisa boodijumilla...onniitelut Liisalle

Nyt tullee vähä pitkät sepustukset, mut pitkä ja kertakaikkisen metka oli retki kokonaisuuvessaanki. Ilmottauvuin alkuviikosta otsikon kisaan. Oli kovasti tehtävää, suunnitella majotukset ja kyyvit ilmottautumisen jälkee. Eikä oletuksenakaa ollu, että siitä mitään Strömssöön retkee tulee. Kaikki voipi männä takalauvotusta kohen, ja siihen ko lisätää vielä Uunon "lievähkö" synnynnäinen taipumus sössimiseeen, ni lopputulos on aina takuuvarma. Ei varmasti onnistu suunnitelman mukaan.

Niin siinä kävi tälläkin kertaa, erityisesti tuo perstain matkustuspäivä oli tapahtumarikas ja ilman Strömssöötä.

Miehän lähin käppäilemää yön pimijään selkään perjantaiaamuna puol kuus Torreviejan keskustassa kököttävälle linja-autoasemalle. Meno-paluuliput hommasin jo samaselta asemalta paria päivää aikasemmin. Se kävi kyl kähevästi ku asemahenkilökunta näpytteli tarvittavat tiedot sinisen koneen sisälmyksiin, ja sieltä sitte suoltautu ulos oikijat liput oikeille päivämäärille. Pakkaukset oli torstaina mietiskelty viimosenpäälle, ja mukaan otin isomman repuistani, ni sai kaikki kamat sopimaan reppuun. Siintä sitte seiskalta alettii 1h40minuuttia kestävä "bussailu" Murciaan. Liput makso yhteensä jotaki reilun kympin verran. Mukavasti matka jatku Murciaan. Siellä linja-autoasemalla mänin infotiskille heti kyselemään jatkoo, vaikka miulla oliki jo suunnitelmat valmiina. Saman ohjeistuksen sain, että kävele Plaza Circularille, josta hyppäät bussiin no: 37, joka mänee Al Caynaan, joka oli miun "destino". Sieltä oli mörskä varattu yheksi yöksi kävelymatkan päästä kisapaikalta.

Lompsin halki kiireisen Murcian keskusta Plaza Circularille, jossa olis sitte hypättävä siihen Al Caynaan mänevään bussiin. Aikaa oli rutosti tärvättäväksi, ja käväsin kahvilla Plaza Circularin keskellä olevassa kuppilassa, jota pitivät pari Kolumbialaista kaveria. Niiltäki koitin kysellä La Alcaynaan menevästä bussista, ja erityisesti bussipysäkin sijainnista. Ei ollu tietoo, eikä ollu tietoo yhellä espanjalaisasiakkaallakaan. Kahvit join ja heittelin uunoherjoja, ja sitte lähin kollamaan kaikkia Plaza Circularin pysäkkejä läpi löytyskö sieltä numeroo 37 mistään...no ei löytynny...kävin läpi koko laajan liikenneympyrän kaikki pysäkit, ja sivuteidenki pysäkit...ei ollu numeroo 37 merkittynä mihinkään tolppaan.

Murcian Plaza Circular.

Sitte piti vaihtaa taktiikkaa, ja rupesin kyselemään tietääkö kukaan Al Caynaan menevästä bussista ja sen pysäkistä....ei tietänny kukaan. Siinä oli välissä jo pari engelsmannia, mut ei tienny nekään. Nillä oli vähän sama ongelma ku miullaki oikijan bussin löytämiseksi.

Sitte piti taas vaihtaa taktiikkaa, ja rupesin kyselemään bussikuskeilta samaa asiaa. Toisella kerralla tärppäsi ja sain "satavarman" tiedon bussin no:37 lähtöpaikasta ja ajasta. Siihen sitte änkesin oottelemaa oikeeta bussia. Siinä oli kymmnenkunta oottelijaa, ja oikee oli kyselyjeni mukaan paikka.

Bussi tuli, mut numero oli 36, ja siks varmistin vielä kuskilta et oon nousemassa oikeeseen bussiin. Oltiin viitisen minuuttia etuajassa, mut Iberiassa viitisen minuuttia ei oo heitto eikä mikään ku jostaki aikataulusta puhutaan, joten en siitä ollu huolissani ja tunkeuvuin bussiin sisälle muun joukon seassa, ja maksoin 1,4€:n piljetin.

Sitte seuraavalla pysäkillä autoon tuli lisää väkiä, ja olin kuulevinani jonkun sanovan nimen Archena. Siellähä mie oon joskus käynny kylpylässä ja laitoin karttaohjelman pyörimään ja totesin, että juu....hyvä suunta muuten, mutta väärä ja vääräässä bussissa ollaan menossa väärään paikkaan. Uunon korvissa lausuttuna La Algaida ja La Alcayna ei oo ku yhen kirjaimen ero ja sitä eroo en ollu erottannu espanjalaisten muutenki ripijästä artiguloinnista. Oltii Molina de Seguran keskustassa, menossa Archenaa kohti.

Mänin siintä sopivassa paikassa kuskin juttusille, ja selitin tilanteeni. Kuski sano, että jättää miut sopivaan paikkaan, josta pääsee La Alcaynaan. Joo, hyvä ajatus, ja kun se paikka tuli, Uuno pomppasi ulos kyyvistä ja lompsi kohti sinistä pikkubussia, joka oli miulle osotettu, että se bussi mänee La Alcaynaan. Siintä mänin sinisen bussin kuskii haastattamaan, ja se sano, että kävele Kunnantalon pysäkille oottamaan, ja että hän menee puol yheltä La Alcaynaan siltä pysäkiltä.

Molina de Seguran puistoja.

Uunolla ei nyt vielä tässä vaiheessa ollu mitään kiirettä ja käppäilin kunnantalolle kysymällä monelta immeiseltä missä se on. No oikee paikka löyty suht helposti, ja aikaa kun oli kävin suihkulähteet ja puistot käppäilemässä ja kertaalleen kuppilassa kahvilla. Olin ootellu jo varmaan reilu pari tuntii ja vartin päälle yli sen ilmotetun ajan, kun se sininen pikkubussi tuli siihe pysäkille. Kysyin siltä samalta kuskilta, että männäänkö sinne La Alcaynaan...heh....sano, että ei vielä jouva, et männää kakskyt yli kahen....sanoin, että männää vaan, mut kun se pikkubussi oli lähtenny, siirryin heti suunnitelmaan B, ja lähin lompsimaa kohti lähintä taksiasemaa. Olin sen sijainnin jo siinä ootellessa kyselly.

Lompsin taas kymmenisen minuuttia ja taksiasemalta otin kumijalan alleni ja johan pääsin suht vähillä kipuiluilla ja helposti La Alcaynaan oikeeseen osotteeseen. Kipuilun hinnaksi tuli jotaki 11 egee. Katoin oikeen talon, ja lähin käppäilemään kohti lähellä olevaa Mercadonaa ja kattelemaan lähitienoita muutenki. Sitte vuokraemäntä jo kyseli viestillä, että ootko jo saapunnu. Sanoin, että oon, ja oon asunnolla viijen minuutin päästä. Asunnolla sitte laitoin viestin, että oon asunnolla. Emäntä viestitti, että "llama" eli soita. No soitin, miulle aiemmin annettuun numeroon, mut vastausta ei kuulunnu, mut sitte äkkäsin, et tarkotti varmaan tuota portin pielessä olevaa kelloo....heh...

Kellonappulan painamisen jälkee tuli emännän parikymppinen poika kohteliaasti aukasemaa portin ja esittelemää ja ohjeistamaa kaikki vempaimet ja vekottimet ja muut ohjeet, mitkä asuntoon liitty. Täähä oli Uunon eka AirBnB:n kautta tehty mörskän vuokraus. Kämppä oli uunituore ja kaikki oli ok.

Vähä aikaa leppuuttelin ja sitte ennen pimijän tuloo käppäilin vielä kisapaikalle, ja tuon "alkumäen" päälle ja vähä  muualleki kisareitille. Takasin kämpän kautta Mercadonaan, josta hommasin kehnohkon valmispizzan, jonka käristin kämpän yhteiskeittiön mikrossa ja söin puolet ahnaasti. En enää jaksannu baarille männä muonia tilailemaan. Ysin maissa unten maille. Hyvin sain nukuttuu, yheltä yhen kerran heräsin, ja heittelin pakolliset veet ja nukahin uuvestaa ja nukuin kelloon pistämääni herätykseen saakka.

Aamulla kisakassiin kamojen keräilyy. Yks banaani ja keksi aamupalaksi ja kylmää kahvia, vettä ja urheilujuomaa...niillä kisapaikalle. Olin majoittajan kanssa sopinnu, että saan jättää suuremman repun kämpälle, ja kisailun jälkee käyvä vielä suihkussa...mahottoman hyvä. Kävelin palipaikalle vartin verran, kyselin dorsaalin itelleni. Juoksun ajaksi oli...heh..vähän hankala löytää tavaroilleni säilytyspaikka kun olin niin ajoissa paikalla, että ohjaajatkaan ei ollu vielä tullu. Joku henkilökuntahenkilö sano, et se on keittiöllä. Sinnehän mie säntäsin naurattamaa immeisiä uunoespanjallani. Kyl se sieltä löyty, vaikka ei nyt ihan keittiöstä kuitenkaan.

Myöhän käytii tässä samasessa kisassa joskus viitisen vuotta sitten Olan ja Kaken kanssa, kun oli vuokrattu 500cc:n Fiiatti kulkupeliksi. Muistissa reitistä oli tuo 800m:n mittanen alkunousu. Siinä on hyvä uunoilla ja pilata koko juosku liian ripijällä kiihytyksellä. Lähin siihen ylämäen kupeeseen tuntii ennen alkuu verryttelemään, ja suhmuroimaan sen dorsaalin kiinnityksen kanssa. Väki vähän ihmeissään katteli Uunon dorsaalin "liimausta", ku mie päälimmäiset rikoot puolitangossa sitä virittelin kohilleen. Täähän oli nyt Uunolle ns. tissiliivikisa, joka tulee eteen sillon ku ei oo autokyydillä liikenteessä, ja arvoesineet, kortit, rahat, passit, puhelimet ja avaimet on raijattava kisan aikana mukanaan siihen hommaan vartavasten viriteltyihin "tissiliiveihin" laitettuna. Ongelma oli nytkin se, että dorsaali piti laittaa mahollisimman alas, jotta tissiliivien kiinnitysnauhat ei peitä dorsaalia. Sain homman tehtyy, ja jatkoin verryttelyäni.

Sitte nakkasin kassin säilytyspaikkaan ja shortseilla ja rinkkapaijalla oli hyvä lähtee yrittämään juoksuu, tissiliivit lisättynä kisavaatetukseen. No rättihän pitää päässä olla lähes aina "talvikelillä". Hanskoja ei tarvittu ku lämpötila oli +14°C:n kieppeillä ja vähätuulinen keli muutenkin. Oltii jo kökkimässä lähtöputken siimeksessä ku kellon perhana teki temput....tuli tuo sininen kolmio ja esijuoksijani alko tekemää jotaki pakkopäivitystä...no sen se sai tehtyy, mutta sitte oli alotettava jonkun harjotuksen tekeminen, eikä miulla ollu enää aikaa ruveta sitä enempi roplaamaan ku lähtö oli muutaman sekunnin päästä. Ajanotto, matkanmittaus ja kaikki muukin jäi tekemättä, ko masiinasta tunki vaan herjoja liian kovasta vauhista ja muusta, jotka koski tuota harjotuksen tekemistä.

No se oli ehkä hyväkin juttu, kun nyt alotin ihan viilispohjalta ja visusti varoin laskemasta ittiäni laukalle ja liian kovalle alkuvauhille. Homma tuntu nyt onnistuvan, Sitte kohta pikkusen alamäen jälkee käännyttii sinne kivikkoisille puistikon poluille, jossa pikkusia ylä- ja alamäkiä koko ajan. Sitte taas asvalttia ylös ja alas ennen toiselle kierrokselle lähtöö. Miehän osallistuin 10km:n kisaan, jossa vitosen lenkki juostiin kahteen kertaan. Maalipaikalle ku saavuttii, jatkettii taas siihen 800m:n ylämäkeen. Sen vielä vähän säästelin, mutta sitte aloin jo kiristelemää juoksuani ja hampaita, ja homma tuntu mänevän kiitettävästi ja ohittelin hätäsemmin lähteneitä. Lopussa vielä pätkä alamäkee ennen hengen ahistusta helpottavan maaliputken alitusta. Hyvin mäni sessijo. Tulostaululta sitte tiirailin aikani 51:15, jolla heltisi 1. paikka M-70 sarjassa...heh...loppuunjuosseita oli sarjassa "ainaki" kaks. Matka oli vajaa 10km? Harmi ku ei tuo oma matkanmittauskaan nyt onnistunnu. Norberto oli ilmottautunnu, mut ei näkynny paikalla?

Uuno jumissa. Naamoista päätellen Uuno-vitsitki joskus puree sopivassa porukassa.

Tarjoilut oli kisan jälkeen mahtavat, ja pöyvät notkollaan. Nykysin on tapana, että annetaan juomakuponki, jolla saa vaan yhen juoman, mutta ei niitä kuponkeja kukaan kyselly. Mie tyyvyin yhteen servojuomaan täl kertaa. Kassin nouto ja lisää retonkia päälle, ja sitte sinne pootijumijuhlallisuuksiin. Ottelin niistä muutamia kuvia, ja sovin yhen espanjalaisen kanssa, että ottaa kuvan Uunonki patsastelusta ku Uunon huki kohta tulee. No siinä huomasin, että Liisa ja Markkuki olivat kisapaikalla ja Liisa pootijumilla....kuvan ehin ottaa, mut sitte oli miun huki jumitella, enkä enää nähnny heimolaisia oman jumin jälkeen.

Miun piti lompsia sitte sinne kämpille hakemaa isompi reppuni, kipasta suihkussa ja sopivasti tuli vuokraemännän poika just kotia, ku mie olin lähössä, ja sain jötettyy avaimet oikijalle henkilölle, ja kiiteltyy hyvästä huolenpijosta.

Siintä suunta lähellä olevalle Mercadonan pysäkille, josta bussi no: 37 menee Murciaan. Miulla oli määränpäänä Plaza Circular, tai parempi vaihtoehto Avenida de Constitucionalin pysäkki, josta ois ollu lyhyempi kävelymatka Murcian bussiasemalle.

Siihe tuli nuorempi tyttö, ja kyselin, että onko tää oikee pysäkki, oikee tienpuoli ja paikka Murciaan menolle. Oikee oli, ja tyttö lupas kysyy kuskilta mikä olis sopiva pysäkki, jossa Uunon sais heitettyy ulos kävelemään kohti Murcian bussiasemaa. Bussi tuli ajallaan klo 13:30, ja tyttö kysy kuskilta Uunon asiaa...nyt lykästi Uunoo...kertakaikkijaan. Bussin kuljettaja Mari Carmen lupas ajaa miut bussilla perille asti...ihan mahtava juttu, jo senkin takia, että alko satamaa vettä. Bussilipun hinta oli 2€.

Tyttö jäi pois kyyvistä jossaki välipysäkillä, ja keskustassa, Murcian katedraalin lähellä kaikki muutkin asiakkaat. Sitte Mari Carmen veivasi ison bussin monen kujan ja mutkan kautta bussiasemalle, ja vettä sateli vielä, ja Uunon jalat edelleen kuivat. Kiittelin kovasti erittäin ystävällisestä ja poikkeuksellisesta teosta ja lupasin kirjottaa kiitokseni myös nettiin vihreen bussilinjan sivuille...oli muistaakseni Movibus tuon linjan bussiyhtiö...sain tuon kiitoshomman äsken tehtyy Interbus sivustolta.

Murcian bussiasema on kyl kattomisen arvone pakka, jossa elämä on melko värikästä, kaikin puolin. Mie säntäsin ekana infopisteelle varmistamaa miltä laiturilta lähtee Torreviejan bussi. Infohenkilö oli kyl kaikinpuolin oikeessa paikassa, ja ties kaiken aikatauluista ja muusta tarpeellisesta. Miun laiturin se merkkas lippuun, ja se oli 22-23. Aikaa oli 1,5 tuntii käppäiltävänä asemalla. Vähän nestehukka vilutti, eikä nuo reikäset pomppukengätkään kaikkein lämpösimmät oo näin "talvikäytössä". Käväsin taas kahvilla, välillä istahin toviksi kattelemaa värikästä asemaelämää, ja suurimmaksi osaksi jalottelin ympäri asemaa.

Sitte tuli Torreviejan bussi ja 20min enne lähtöö jo pääsin omalle paikalleni numero 33 istuskelemaan lämpöseen bussiin. Elo oli kohillaan. Torreviejan keskustaan ku tultiin yks puhelimeen arabiaa puhuva nuor mies kyseli hädissään miulta espanjaksi ollaako lähellä bussiasemaa. Sanoin etä kilsan päässä ollan ja kohta perillä. Kyl se bussi pyöritteli viel pari kilsaa keskustassa ennen asemalle tuloo.

Vettä sato Torreviejassaki, ja bussista ku hyppäsin ulos, ja mietiskelin jatkoyhteysvaihtoehtoja. Avanzan linja-autokortti oli jäänny kotia, ja taksi ois ollu houkuttava vaihtoehto, mut sitte aattelin, että "nautitaan" nyt makosasta retkestä koko rahalla ja valitsin "virkistävän" sateessakävelyvaihtoehon helpommista vaihtoehoista. Mikä sen parempi ku väsyksissä tehty reilun tunnin mittanen kävely vesisateessa. Ensimmäisen katoksen alla Habanerasilla pysähyin ja vetäsin verryttelypuseron päälle mukanani olevan sajetakin.

Siintä hiippasin "Rio" Röntgenille, jonka ylitys uimataidottomalta ei onnistu, jos kovasti sataa, mut nyt ei ollu vielä vettä niin paljon keräytynny, et ois uimaan pitänny ruveta. Consumin kohilla aattelin palkita itteni kahella "ylipitkällä" Mahoulla ja sipasin sinne ostoksille. Muistin myös, että sipulit oli loppu ja ostin kaks pitkää Mahouta ja kolme sipulii. Kassalla sitte sanoin, että hyvät aamupalat huomiseksi ja vähän muttaki. Tuloksena mahoton naurunremakka, ja miullaki ilonen mieli. 

Kotia ku pääsin oli vesisajeki jo lakannu ja ropsahutin Mahoun auki ja rupesin väsäämään valtavaa muonalautasta. Sitte hetekalle ja kohta olinki jo ilosesti taju kankaalla....mahottoman mukava oli reissu. Kieltä sai kylvetettyy vähän liianki kanssa, mut se tuli todistettuu, et Uunollaki on mahollisuus pärjätä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti tällä Uuno-espanjalla, jota ei kovin moni osaa...heh...Henkisesti kannattaa varautuu takaiskuihin, eikä Strömssöön tapaseen retkeen oo juuri millonkaan Uunolla mahollisuutta. Aina sattuu jotaki oman sössimisen tai muun ilmiön takia. Matkailulla on kyl avartava vaikutus, mietiskelee Uuno, 70 ja yli vuoden rapijat päälle.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.