Kolleega oli kyl selvittänny paljon asioita, aiottuja mahollisia reittejä, ja auton parkkimahollisuuksia ja muuta tarvittavaa ihan silleen niinku se oli tommoselle retkelle tarpeelista ja yleensä mahollista. Myöhän on molemmat sinne ristille jo vaellettu lukuisia kertoja tuolta Montepinarin puolelta, ja jokunen kilvanjuoksentaki sinne oli jo aimin tehty, että sinänsä tuttu ja ennen nähty paikka molemmille.
No nyt ei kyl "tötterö" ollu törröllään meijän yritykselle, ja ennalta arvaamattomia vaikeuksia oli löytää oikialle polulle. Auto saatii tunnelin jälkee halutulle paikalle ja ei muuta ku tien yli ja vuorelle. Siintä joku polun tapanen löyty ja suunta oli oikia eli ylöspäin.
Meijän löhtöpaikka oli Uunon esijuoksijan mukaan n. 100m:n korkeuvella meren pinnasta laskettuna. Käveltiin ylöspäin vaikijakulkusessa maastossa "oletettuu" polkuu pitkin. Kohta alko näyttää siltä, että eessä oli lähes pystysuora kallionseinämä, ja polkuakaan ei juuri enää erottannu. Eihä siinä auttannu muuta ku lähtee patikoimaa alaspäin ku hakut ja muut kiipeilyvehkeet ei tullu mukaan. Kävästiin jossakin 215m:n korkeuvella ja patikoitiin takasinpäin ja alaspäin jonnekin 50m:iin saakka. Sitte haahuiltiin hautausmaan takaa menevää tietä ja löyvetti oikee lähtöpaikka. Siellä oli joku kyltti missä varoteltii metsästysaikana mänemästä koko vuorelle. No nyt ei semmone aika ollu ja myö jatkettii vielä sitkeesti matkaa.
Tunti oli jo talsittu ja ei oltu saatu muuta aikaseksi ku viitisenkymmentä metriä alaspäinmenoo...heh...kumpikaan ei sanonnu, mitä ajateltiin molemmat siinä vaiheessa, että "eihän sinne oo pakko tänäänkään päästä". Siitä keskusteltii sitte siellä ylhäällä, että mielessä se ajatus kävi molemmilla siinä vaiheessa.
Siintä kuitenki yhen rauniotalon nurkalta lähettii kapuamaan ylöspäin aina vaan vaikeakulkusemmaksi käyvää louhikkoa pitkin. Kolleega paineli eteenpäin kiviä väistellen ku kärppä, ja Uuno konttasi nelinkontin perässä. Hanskatki oli pakko ottaa välillä käteen, ettei kätöset rispaanu korjauskelvotttomiksi.
Kyllä myö sinne ylös ristille sitte vihdoin päästiin, ja mukanamme tuomat jarrujuomat, kahvit ja muut eväät teki hyvin kauppansa. Korkeus merenpinnasta on esijuoksijan mukaan jotaki 480m siellä ylhäällä. Montepinarin suunnasta sinne tuli muutakin väkeä. Sitte oli molemmilla vielä senverta järki päässä, että tuumattiin, että alaspäin meno samaa reitiä on vielä hankalampi homma ja vähän väsähtäneenä ei ehkä ihan turvallinenkaan, ja kateltiin takasinmenoreittiä Montepinarin suunnilta. No semmonen löyty, ja siitä lähettii sitä Montepinariin mänevää helppokulkusempaa polkuu takasin. Muutamassa kohtaa valittiin oikopolkuja, jotka matkallisesti ehkä oikasi, mutta ne oli hankalampia ja jyrkempiä ku varsinainen reitti. Sitte oltii jo alhaalla ja matkanteko jatku useamman kilometrin teitä pitkin auton suuntaan. Vielä oikastiin palmupuistikon läpi, ja edessä oli vielä yhen harjanteen ylitys ennen autolle löytämistä.
Ilo oli suuri, kun sinne päästiin, ja voitiin todeta että " myö tehtii se". Todennäkösesti oli Uunon ensimmäine ja viimone nousu Ristivuorelle ainaki täältä Orihuelan puolelta. En tiije mitkä kolleegan ajatukset on? No kolleegalle kiitokset kuitenkin mainijosta retkestä ja mukavista jutuista sinne Cruz de la Muelalle. Hyvä oli jotos myös harjoitusmielessä ja pituutta tarpeeksi...heh...4h50min. Aika sisältää kyl myös ylhäällä suoritetun pienen elpymisen.
Meijän tän päivän haahuilut pitkin Orihuelan takana olevaa vuorta.
Kiitokset ristiretkestä myös kollegalle! Pääseehän sinne ristille näköjään myös Orihuelan puolelta, mutta se on nyt nähty ja koettu.
VastaaPoistaNo juu...se tuli todistettuu, et pääseehän sinne sieltä Orihuelanki puolelta...ja melko "helpostiki" vielä. No saa nähä paljonko tästä "helposta" retkestä mänee toipumiseen. Nii ja kiitokset siulle myös!
VastaaPoista