Vähän oli takkusta ja tautista tää Uunon Torreen tuleminen täl kertaa. No koko vajaa kuukaus tuolla Perslantijan perukalla oli sitäki takkusempaa. Paleli koko ajan ja erinäisissä lääkinnällisissä riennoissa ja testeissä piti rampata harvase päivä. Puoltoista viikkoo vaivannut lenssu oli se viimene riesa ja Suomessa oli mentävä enen tänne lähtöö yksityisen puolen lääkärille hakemaan pillereitä. Jos olis yrittänny kunnalliselle puolelle, siellä 7-9 tunnin jonot, eikä tautihorkassa tuommosen ajan viettely kiinnostannu niin paljoo, et sitä oisin ruvennu yrittelemää ja siihen vielä apteekkireissu päälle.
Lähelle kahta satasta makso lekuri, ja pillerit päälle. Ei kannattas sairastua. Tällä Torressa oli olo vielä seitin ohut monta päivää, mut nyt on pari päivää saannu paahtaa jo täysillä kaikenmoista normaalielämän askaretta. Eilen oli myös toimelias päivä, pari kahvireissua pyörällä, parturissa ja kaupassa käynti pyörällä, pyykin pesu ja ruuan laitto ja illansuussa auringon laskun aikoihin kävin vielä vitosen nilkuttamassa juoksuntapasta ja pari kilsaa kävelyä. Oli kyl mukava hölkkäillä tuolla suolajärven rantamaisemissa reilun 20°C:n lepposassa kelissä, ja katella auringon laskua välillä. Hetekalle jo kasilta ja sittenhän tietysti herättiin jo kahelta keskiyöllä. No sain kuitenki pari tuntii vielä piehtaroitua hetekalla ennen ylösnousua, mikä oli hyvä juttu.
Tavallinen "tahvoilu" jatkuu täällä entiseen malliin.
