Oppia ikä kaikki

Tän aamupäivän vajaan kympin lenkura.

Ihmisen pitäs pystyy oppimaan jotaki uunoiluistaan. Tai sitte vois ajatella, jos oppimistapahtuma ei toteuvu, että vanhuuven höperyys tai muu sopiva tauti alka vallata aivojen oppimisalueita. Miulla tuo vanhanki tiedon omaksuminen taitaa jo olla ylivoimasta. Sen totesin taas monenneko kerran tän aamun muuten hyvin menneellä lenkilläni.

Tähän samaan tapapahtumaan oon törmänny jo liian monta kertaa, nimittäin jalkaterien puutumiseen. Tänää kävi taas sama juttu. Otin jalkoihini tän aamun lenkille vaihteeksi nuo uudehkot paremmat Niken pompputossut. Ne on kyl hyvät, mut vejin taas tennarijen nyörit liian tiukalle....kilsan jälkee alko etenki oikee jalkaterä tuntumaa ouvolta, ja tuntuma paheni koko ajan.

Lenkutus jatku muuten mukavasti muutamaa pakollista stoppia lukuunottamatta tuonne El Moncayon mäen ylikulkusillan kohille, josta oli meininki kääntyy takasin. Siinä oli pakko pysähtyy ja löysätä tennarijen nyörit, ettei jalat mäne kuolioon, josta voi olla seurauksena jalkojen amputaatio. Perhanan Uuno, kyl näillä miunki tallustamilla juoksumetreillä pitäs olla perussäännöt ainaki hallinassa. No eipä näytä kuitenkaan olevan. 

Miulla on meininki osallistuu  lokakuussa Torreviejan Puolikkaan yhteyvessä juostavaan 10km:n kisaan, tai jopa puolikkaalle, jossa on Uunolle sopiva sarjakin. Tän päivän lenkin peruteella oon viel toiveikas tuosta puolikkaan juoksemisesta. Katotaa miten nää viimesten viikkojen vouhkaamiset mänee. Sitte vasta ilmottauvun.