Lähes tyhjä La Valetan rantabaari.
Joopa joo...tänää lähin taas kokeilemaa pystyssäpysymisen tuuriani ja kipeitä lumpijoita pyöräilemällä. Ens säntäsin Kahvillaan kahville.
Siintä jatkoin Nobelin Alfrettia, ja Locosin rantaa pitkin ydinkeskustaan. Vielä pystyssä...mahottoman hyvä juttu. Sitte jatkoin viimesen könyämispaikkani ohi. Edelleen ilman isompia lommoja. Rupes jo tuntumaa ihan mukavalta, vaikka polvet turvoksissa teutaroinki pyörälläni hitaasti eteenpäin. Suikkasin Bikemanian tien liikennevaloista oikialle ja jatkoin Urbano Arrequin Kallee pitkin Aldille ja siintä ison tien ylitte turvallisesti suojatietä pitkin la Valetan alkukujille.
Kari-vainaan asunnon kiersin ja jatkoin alas la Valetan rantaan. Siinä tuli sitte vastaan rantabaari, jossa oon meinannu monet kerrat käyvä, mut en oo käynny. Nyt käväsin. Siihen ku baaritiskille pölähin ajolasit ja "potta" päässä, tiskillä notkahellu metrin mittasen rastatukan omaava mies tokas miulle naama ilosessa hymyssä, että "Crazy Jeans"....heh...en mie siitä häkeltynny enkä pahastunnu yhtään vaan vastasin hymyssäsuin oitis, että joo niin on mutta niijen sisällä oleva on vielä hullumpi.
Sitähän ei voi varmuuvella sanoo, mutta miehen ulkonäkö kyl viittasi siihen, että on oltu baarialalla kyl useampi vuos ja siellä ostopuolen organisaatiossa. No ulkonäkö kyl usein pettää, eikä ihmisiä muutenkaan pijä sen mukaan luokitella. Mie kyl yritän kovasti suhtautuu kaikkiin ennakkoluulottomasti, vaikka se usein on vaikeeta ainaki Uunolle.
Tilasin juomani ja kattelin avaraa merimaisemaa ilosella mielellä. Poislähtiessä maksoin laskuni ja perääni sain iloset huuvot baarin tarjoilijalta ja alanki mieheltä pienen rupatteluhetken jälkeen.
Siintä jatkoin patellat ja nokka punottaen rantakatuja pitkin takasin mörskälle. Kuranen ranta oli ihan täynnä porukkaa rillaamassa aurinko- ja omiakin rasvojaan. Lokosella rannalla ei ihan täyttä ollu. Mie jatkan illanviettoo pyykinpesun, ruuanlaiton ja pyykkien kuivumaan virittelyn merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti