Paineet oli matalalla

Kuva on Los Montesinosista viime sunnuntaina.

Kovasti on ollu paineet matalalla viimesinä päivinä. Niin ottalohkoissa kun Uunon verenkierrossakin. No verenkierron paineijen normalisoituminen ei oo mikään huono juttu, ja todennäkösesti tuo syksyllä alotettu pillerien syönti on sitä auttannu mataloitumaan? Senverta synkissä vesissä uiskentelin kuitenki, että en jaksannu sunnuntain mukavasta häppeningistä kirjotella sanaakaan.

Ottalohkojen paineistuksen mataloituminen vetää aina Uunonki suupielet ala-asentoon ja muutenki mielen matalaksi ja luurangon muutenki veteläksi. No siihenki tuli Uunon mielen ja ottalohkojen paineijen kohotukseksi onneksi korjaus tänä iltana vuokranantajan viestin muodossa. Myöhän vaihettii sitte kyl useitaki viestejä, ja hommat selvisi kaikki parhain päin meijän molempien kannalta.

Harmillisin homma omalta kohalta oli se, että jäin erinäisten väärinkäsitysten/väärinymmärrysten takia homman maksumieheksi, eikä ne kumpikaan "-käsitys" eikä "-ymmärrys" johtunnu miusta.

 No paskanko väliä noilla tineroilla sitte loppupeleissä kuitenkaan on. Miulla niitä on ollu tämmöselle Uunolle ihan tarpeellinen määrä käytettäväksi. Mie en niijen tineroijen päälle muutenkaa mitään ymmärrä, enkä pijä niitä elämän tärkeempänä asiana, vaikka visusti niijen vähyyen takia on vähän aina elettävä. Jos on maha täys ja juomaa kaapissa enempää ei juuri ihmine eikä Uunokaa tarvi. Kaikki muu mänee jo vähän röystäilyn puolelle. Sitä on tehnny Uunoki.

Tämän "sätän" takia jouvuin tilaamaan uuven ja ennakkoo aikasemman lennon itelleni, ja hylkäämään sen Guardamarinki viimesen oljenkorsikisan. Siinä ois ollu mahollista osallistuu ees kerran tänki session aikana kilvanjuoksentaan. No tammikuussa tullaa sitte taas uusin innoin, kinkun täyttämin rinnoin ja polvipatein takasin, jos pääsen tekemään ees jonkunmoisen jatkodiilin viikatemiehen kanssa...vuntsailee Uuno hetekalle käyvessä.

Crazy Jeans ja "Alan mies"

Lähes tyhjä La Valetan rantabaari.

Joopa joo...tänää lähin taas kokeilemaa pystyssäpysymisen tuuriani ja kipeitä lumpijoita pyöräilemällä. Ens säntäsin Kahvillaan kahville.

Siintä jatkoin Nobelin Alfrettia, ja Locosin rantaa pitkin ydinkeskustaan. Vielä pystyssä...mahottoman hyvä juttu. Sitte jatkoin viimesen könyämispaikkani ohi. Edelleen ilman isompia lommoja. Rupes jo tuntumaa ihan mukavalta, vaikka polvet turvoksissa teutaroinki pyörälläni hitaasti eteenpäin. Suikkasin Bikemanian tien liikennevaloista oikialle ja jatkoin Urbano Arrequin Kallee pitkin Aldille ja siintä ison tien ylitte turvallisesti suojatietä pitkin la Valetan alkukujille.

Kari-vainaan asunnon kiersin ja jatkoin alas la Valetan rantaan. Siinä tuli sitte vastaan rantabaari, jossa oon meinannu monet kerrat käyvä, mut en oo käynny. Nyt käväsin. Siihen ku baaritiskille pölähin ajolasit ja "potta" päässä, tiskillä notkahellu metrin mittasen rastatukan omaava mies tokas miulle naama ilosessa hymyssä, että "Crazy Jeans"....heh...en mie siitä häkeltynny enkä pahastunnu yhtään vaan vastasin hymyssäsuin oitis, että joo niin on mutta niijen sisällä oleva on vielä hullumpi.

Sitähän ei voi varmuuvella sanoo, mutta miehen ulkonäkö kyl viittasi siihen, että on oltu baarialalla kyl useampi vuos ja siellä ostopuolen organisaatiossa. No ulkonäkö kyl usein pettää, eikä ihmisiä muutenkaan pijä sen mukaan luokitella. Mie kyl yritän kovasti suhtautuu kaikkiin ennakkoluulottomasti, vaikka se usein on vaikeeta ainaki Uunolle.

Tilasin juomani ja kattelin avaraa merimaisemaa ilosella mielellä. Poislähtiessä maksoin laskuni ja perääni sain iloset huuvot baarin tarjoilijalta ja alanki mieheltä pienen rupatteluhetken jälkeen.

Siintä jatkoin patellat ja nokka punottaen rantakatuja pitkin takasin mörskälle. Kuranen ranta oli ihan täynnä porukkaa rillaamassa aurinko- ja omiakin rasvojaan. Lokosella rannalla ei ihan täyttä ollu. Mie jatkan illanviettoo pyykinpesun, ruuanlaiton ja pyykkien kuivumaan virittelyn merkeissä.

Cox:in 5k ja 10k. 17.11.2024

Vesa lähtöhulinoissa Plaza Glorietalla.

Oli mukava ku pääsin Vesa- Läheseläkeläisen kyyvissä tuonne Cox:iin huoltamaan ja kattelemaan juoksukisaa ja samalla paikallisen humppaorkesterin musisointia. Oltii kisapaikalla Plaza Glorietan aukiolla hyvissä ajoin noin tuntii ennen juoksun lähtöö. Numero oli jo eilen haettu, ja ei tarvinnu nyt keskittyy jonottamiseen. Kävästii perinteiset "lähtökahvit" kurnuttelemassa aukion laijalla olevassa Bar la Glorieta:ssa.

Lähtö oli kiivas ja meteliä piisas.

Vesa lähti sitte verryttelemää ja mie suupielet vähän nurinperin, ku en ite voinnu osallistuu, jäin katsastamaan railakasta ja äänekästä lähtöhulinointia. Sitten ennen lähtöö pijettiin minuutin hiljaisuus. Ite en hiljasuuven syytä kuulutuksesta saannu korviini taustamökän takia, mut jos saisin veikata ni veikkaisin Dana myrskyn uhreille pijettyy hiljasta hetkee?

Palkintopöytä oli täälläkin antelias.

Sitte poksahti lähtölaukaus ja juoksujoukkio pääs valloilleen. Vitonen ja kymppi lähtivät samaan aikaan. Mie sitte hivuttauvuin löhtöputken toiselle puolelle, josta oli paremmat mahollisuuvet. Äänekästä oli meininki ja "Humppaorkesterin" kapulat ja kepit hakkasi hanakasti soittopeliensä kalvoja ja hakkauksen tahit saavutti Uunonki tärykalvot, jotka oli kovalla koetuksella tässä hulinassa. Mukavan letkeetä oli meno puistossa.

Vesan kiihyttelyä ahistavalla loppusuoralla.

Maalisuoralla sitte oottelin tovin Vesan tuloo. Sieltähän Vesa sitte ilmaantu suoralle, ja muutaman hätäsen kuvanki kerkisin otella. Hyvävoimasena Vesa tuli maaliin ja tyytyväinen oli juoksuunsa. Olosuhteet oli ihan ihanteelliset vaikka harjottelu on ollu vielä vähempitehosta. 

Hyvin mäni, eikä tunnu missään tuumaili iloinen Vesa.

Voi ku iteki viel sais pattipolvien patit vähän matalammiksi, et pääsis uusien pompppukenkien kimppuun ja baanoille harjaantumaan. Huomenna linkutan Quironille ja jotaki ehkä lumpijoijen mahollisista jatkokäsittelyistä selviää...met saamma nähä? 

Kiitos Vesalle mukavasta päivästä ja jutuista ja reeni-intoa...nyt kun on sitä aikaa harrastaa!

Tulossivut linkitän TÄHÄN 5k ja TÄHÄN 10k, kun ne saan jostakin etittyä.