Medio Maraton Ciudad de Cartagena. 3.3.2019

Cartagenan puolimaratonin lähtö, 2019. Kuva: Samuli.

Tää jää nyt "vähän" vajaaksi tänään. Jatkan huomenna vähemmän väsyneellä "koneistolla" kirjotushommia otsikon aiheesta. T.uuno

No tänää sitte jatkuu...eikä tuo koneisto nyt oo vielä paljo "vähempää väsynny". Unet jäi viiteen ja puoleen tuntiin, ja sekin aika pääasiassa levotonta piehtarointia hetekalla, kuten normaalistikin tän mittasen kilpailun jälkeen.

Hanne keulilla taas kerran. Kovasti kuuluteltiin Hannee toistamiseen palkintojenjakoon, mutta ei ehtinny Paellajonosta paikalle. Harmi. Epätietosuuden vallassa lähettii kisapaikalta...ja pohiskeltii oliko se kolme tonnia käteistä, vaiko auto, mitkä jäi nyt saamatta?

Mörskältä lähtö oli "räväkän puoleinen", koska ei vieläkään täysin oireeton ja pitkäkestonen akillesvaiva on vaatinut urheiluteipin käyttöä ulkopuolisen hankauksen estämiseksi. Huomasin teippauksen puutteen vasta sillon, ku oltii jo ulostautumassa kämpästä. Singahin siitä oitis saksilaatikolle, ja tylsät sakset käsissä kevyttä kenttähölkkää teipin etiskelyyn ja poikki nirhaamiseen. Teippi sitte kiireesti ja ruttaantuneena kantapäähän....kerittii kuitenki ulos ennen Joren ja Hannen tuloo.

M70- sarjan poodiumi. Mariano voitti. ONNITTELUT KAIKILLE!


Aamullahan myö sinne Cartagenaan mäntii taaskin Joren autolla, kyyvissä Hanne, Samuli ja mie. Petri ja Sari tulivat omalla kyydillään. Auto saatiin hyvään parkkiin lähtökadun päähän, ja torsaalien jakopaikkaki löyty helposti yhen kysymisen jälkeen urheilukentältä. Ajanottovirma oli nyt Crono3, jolla on käytössä jalka-chippi, joka on tyypiltään parilla langalla kengännauhoihin sidottava muovilämiskä.

Torsaalijonossa jo Petri ja Sari ootteli omaa vuoroaan. Vaiheltii siinä kuulumisia, ja sitte jo olikin lähtövalmisteluijen ja verryttelyn aika.

Uunon piti vielä käyvä autolla vaihtelemassa kisavehkeitä, ja kamoja jättää sinne ja sitte kiiruusti takasin Jorelle avaimet ja puhelin Samulin haltuun. Kerkisin hyvin toimittaa asiani.

Ilma oli jo lämmenny +15°C:een, ja pientä tuulenvirettä oli ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mainio kisailma.

Kisan jälkeistä elämää. Vasemmalta Samuli, Uuno ja Petri. Uuno siinä tukka pystyssä itkuu näyttää vääntävän, ku ei ollu oluttelttaan tarvittavaa tikettiä, jolla ois janojuomaa saannu. Kuva: Sari

Nyt mie mänin ajoissa lähtöputken alle ja metrin päähän lähtöviivasta. Siihen ei ihan heti päässy, ku värikkäästi puetut sampatytöt siinä piti tanssiesitystään. Lähön kanssa oli pientä sekoilua, kun johtoauto lähti liian aikasin, ja kertaalleen peruttiin lähtölaskenta, ja nollailtiin kellopelejä. Sitte lähettii kiihyttelemään ja Uunon ohi vilahteli molemmilta sivuilta, päältä, sekä alta hätäsempiä juoksijoita. Samasia juoksijoita tuli sitte selkäpuoli vastaan koko kisan ajan, erityisesti alkukilsojen aikana.

Sampaajien esityksiä. Kuva: Sari

Miulla oli ajatuksena yrittää juosta 4:55 keskitahilla kisa lävitte. Eka vilkasu Esijuoksijaan n. 150m:n hölkän jälkeen anto keskitahtilukemaksi vähän yli 5. Siis ihan ok tahti. Siintä se kuitenkin väen väkisin hivuttautu alle 4:50:n, ja eka kilsa meni 4:46. Juoksu kulki mainijosti, mutta kello näytteli liian ripeitä lukemia alkusuunnitelmaani verrattuna, toka mäni jo 4:39, ja nyt vejin käsijarrun pohjaan ihan pakolla, ja keskityin rentoon juoksuun, toisten peesaamiseen, ja juoksulinjojen optimointiin. Kolmas kilsa mäni 4:58 keskitahilla.

Juoksun parhaat pätkät miulle oli nuo marmoripintaset keskustan kävelypaanat, jossa muutamiin pätkiin ei ees aurinko päässy porottamaan, molemmin puolin olevien kerrostalojen ansiosta. Keskitahtilukema vakiintu 4:48:n numeroihin, eikä siintä hievahtannu juuri minnekään yli kymmeneen kilometriin.


Kuuskymppisten sarjassa juokseva, ja kolmanneksi sarjassaan tullut Gonzales Jimenez juoksi lähes koko kisan miun mukana, millon etupuolella ja millon takana. Viijentoista kilsan jälkeen vilahteli jo 4:47 keskitahti, ja parin kilsan päässä 4:46. Pirun pahalta jo tuntu, ja takaraivossa tako ajatus, että jaksanko tällä vauhilla loppuun saakka.

Jonkunmoista etukenoo oli maaliintulossa Uunolla. Kuva: Samuli

Alko kuitenki näyttämään siltä, että jaksan, ja yritin 18 kilometrin kohilla lyhentää askellusta ja lisätä vauhtia, ja jättää Jimenezin. No 18km:n keskitahti oli kisan nopein 4:22, mutta se kyllä kostautu, seuraavan kuitenki sain vielä irvisteltyy 4:44, mutta Jimenezin minun ohitus, ja muut kolotukset hyydytti seuraavan 4:54 lukemille. Ihmeekseni kello vielä jökitti 4:46 keskitahtii, ja jaksoin vielä ihan pikkusen lopussa tiukata keskitahin lukeman 4:45:een omassa Esijuoksijassani.

M65-seremoniat.Kuva: Jore.

Hyvin mäni oma juoksuni ja olin kisan jälkeen erittäin tyytyväinen. Täällä sillä heltisi M65- sarjan voitto, ja kilo-pari lasia raskaan muistolaatan muodossa. Loppuaika 1:38:51. Keskisyke 156 ja askeltiheys 180. Esijuoksija palkitsi miut myös maksimaalisen hapenottolukeman yhen pykälän nousulla. No Esijuoksija ehotti 73 tunnin lepoo....tuohon ei kyl pysty ees Uunokaan, vaikka hetekan pohjalla hyvin viihtyykin.

Hannehan voitti myös oman sarjansa ajalla 1:57:09, vähillä reenauksilla kisanneen Petrin aika oli 1:47:08. Mariano (72v!) juoksi nyt M70-sarjan voittoon ajalla 1:38:13. ONNITTELUT!!!

Mariano, Hanne ja Uuno. Kuva: Jore.

Samuli oli myös oikeen tyytyväinen, ku pääs mukaan ihmettelemään näitä espanjan kisojen meininkejä, vaikka nokka tais vähän auringossa kärytä? Ens viikollahan sitte on tarkotus Samulinkin osallistua "tositoimiin" Benijofarissa.

Iltasella oli Uunolla vielä jälellä pattereissa senverta virtaa, että käytin sen loppuvirran reilun 14km:n kaupunkipyöräilyyn. Sitte ei ollu virtaa muuhun kun syömiseen ja astioijen tiskaamiseen. Lämmin oli keli, ja rannalla porukkaa hirmuset määrät.

TULOKSET kisasta löytyy TÄÄLTÄ.