tiistai 15. tammikuuta 2019

"Satunnaistarkastus"

Tuttuja "uunoilumaisemia".

Joulutauvon jälkeen tuli taas mahollisuus osallistuu tällä kertaa täällä Helssingin lentoveneasemalla "satunnaistarkastukseen". Se on jo kyllä lähes satavarmaa, että pääsen aina siihen osallistumaan, jos se vaan mahollista on, eikä tääkään mahollisuus sitä pettänny.

Osallistumista saatto avittaa nyt tuo Uunon toiminta tuolla veneaseman kotimaan puolella, kun oli kovasti varttitunnin verran täpötäyven repun kanssa "suhraamista", ja paljon repussa tavaraa, jotka piti sopivasti esivalmistella helposti saataville tuota "satunnaistarkastusta" varten. Miullahan oli mm. "pilleri", pari puhelinta, ja vara-akku, jotka pitää aina tiskiin lyyvä esille, ja muutakin romua kolmen muovikiulun verran esiteltäväksi.

Toinen asia, joka saatto varmistaa miun osallistumisen ko. kinkereihin, oli varmaan tuo folioon kääritty pitsan puolikas, jonka otin evääksi yömyöhäsen lennon takia. Aamulla varmasti hiukoo senverta, että yön yli hautunnu pitsan puolikaskin tulee hoijeltua herätessä.

Kun sain muovikiulut täyteltyä, ylimääräset vyöt ja muut kettingit , nenärenkaat ja rautalangan pätkät poistettuu ruumiistani, kyykkäsin luvan saatuani tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä luuvalaisinmasiinan läpi. Ei ollu miulle mikkää iso yllätys, ku yks kolmesta luuvalaisinmasiinan käyttöhenkilöistä kysäs heti miun läpikävelyn jälkeen, että onko tää kapsäkki siun, ja näytti sojottavalla sormellaan miun täytenä pullistelevaa reppua.

No eipä siinä auttannu ku myönnellä, että "miun on säkki". Sitte käyttöhenkilö kysäs, että "soppiiko siulle, että tehhää kapsäkille "satunnaistarkastus". No siinäpä ei sitte muuta tullu mieleen, ku se, että "joo kyllä se miulle passaa, mutta miulle tää ei mikkää satunnaistarkastus oo, vaan normirutiinija". Käyttöhenkilö oli huumorimiehiä, eikä tuosta mittää ylimäärästä sanktijoo nyt tappiomielialan painamille niskoille tullu.

Käyttöhenkilö syynäsi ripijällä tahilla kapsäkin, ja eihän se mittää hammastahnaa, muoviräjähettä, eikä muutakkaa laitonta nestettä sieltä löytänny.

Kellon perhana oli kuitenki ranteessa ollu, ku luuvalaisinmasiinan läpi olin kyykänny. Senverta vilunkii taisin taas hölmöyttäni pelata. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaa sakotettu.

Mie jatkan tätä tyritystäni tuonne lämpösemmille leveysasteille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti