Just just

Ola valmistautumassa aamuyön ekalle lenkille. 

Sunnuntaisen Elche-ilottelun jälkeen oli sitten esissä paluu arkeen ja "normaaleihin" leirielämän ruttiineihin. Öilinen päivä mäni pääosin hetekalla hervottomana makoillessa ja uneksiessa uuvesta aamusta. Kyllä se uusiki aamu sieltä tuli, mutta sitä ennen jo iltapäivällä iteki virkosin ja mörskän hengissä olevien määrä palautu entiselleen, vaikka eilen aamulla se näytti reilun yhen kappaleen vajetta.

Muutenki usvasemman aamun jälkeen oli mukava köpötellä kankein jaloin auringonpaisteessa kahville. Siintä kyykistelin sataman kautta aallonmurtajalle ja rantapatikkapaanan alkupäästä otin yhen kuvan. Sitte siirryinki jo pienen kujanjuoksun jälkeen mörskälle takasin lihapatojen äärelle ja läskin käristykseen.

Rantapatikkapaanan alkupää.

Tänä aamuna oli mörskän hengissäolevien lukumäärä noussu jo reilusti yli kahen ja henki oli noussu korkijalle yli mörskän ja koko talon katon. Ola veteli lenkkiretongit päälle jo aikasin heti ekojen yökahvien jälkeen ja mieki jo raottelin silmijäni tiikeripeiton alta. Mieki siintä pienen vh-aamusetin vetasin kahvituksen päälle.

Nyrkkipyykkijä nysväsin pikkusen ja sitte lähin kyykyttämään Aromatica-puiston suuntaan. No parin korttelin päässä joku huuteli Uunoo, ja siellä oli tuttuja ja siihe toppasin. Kahvitarjoiluuki ois järjestetty, mutta just olin muutaman litran kumonnu ja kieltäyvyin. Siinä muisteltii männeitä ja juteltii mukavia, ja taijettii siinä tonkasta muutamaa paskasempaaki kassaa.

Toivoteltii näkemiset, ja mie jatkoin kävellen ja välillä juosten. Vähän oli siipeensaaneen olonen vasemman kantapään sivu. Tuulimyllypuiston kohilla Ola tuli vastaan hirmuvauhilla, ja vähän aikaa siinä auringonpaisteessa manailtiin tätä ainasta hellettä, ja sitte jatkettiin omille suunnillemme.

Mie mänin Valcianan ylämäkkeen ja käännyin liikenneympyrästä oikijalle ja sitte vasurille Aromatica-puistoon. Siellä vejätän aina pikkusen voimailusetin sananmukasesti ruusupusikossa. Siintä lähin linttaamaan Pariisija ales ja koukkasin Leijonakujalle, ja edelleen takasin Pariisille ja Balearisia pitkin Valencianalle ja Tuulymyllykavulta kohti mörskää.

Lämpöne ilma oli saannu liikenneympyröijen vahtijen määrän aamusesta lisääntymään kahella. Lyhkäne oli mekkoretongin pittuus, ja just just se yletty nousuvesirajan alapuolelle. Kengän korko oli taas vastaavasti pitkän puoleista mallija. Mörskälle rynnin ja taas vähän pyykkijen nysväystä ja muuta toivotonta turaamista, ja kantapäijen ja ylimmäisen pääni säästämiseksi kohta satuloin Kankeen ja lähen ajoon...