sunnuntai 14. tammikuuta 2018

IV Carrera 10k Rotary Illice, Elche. 14.1.2018

Ola kukonlaulun aikaan Elchen jokiuoman sillalla.

Tänää oli sitte Uunolla eka startti kilvanjuoksennassa reilun 9kk:n akillesjännepaussin jälkeen.

Kisavalmistelut kesti pari päivää, ja ne tehtiin huolella. Rynnisteltiin ympäri Torren kylää etiskekemässä parasta kuljetusvälinevaihtoehtoo kisapaikalle, joka sijaitsi täältä aikalailla tasan 40km:n päässä Elchen koillislaijan sporttikeskuksessa.

Paperibussikuljetuksen selvittelyssä singahettii Torren Infopisteeseen ja siellä kehotettii käymää vielä Pääpaperibussiasemalla varmuuven saamiseksi siihen, että ko. kuletusta ei sunnuntaina Elchen jolkkauspaikalle löyvy. Siellä kuitenki käytii ja varmuus saatii...ei kule peltiset, eikä paperisetkaan bussit sunnuntaina Elcheen. Arkipäivisin ois sopiva kuletus löytynny ja asemaki ois ollu samalla suunnalla meijän toimintoja ajatellen.

 Niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä Suomikuppilaan kahville. Siellä sitte "turpaanmättäjäiset" jatku mukavasti, ku iski perhananmoisen paniikin päälle. Mörskän paniikkipuolellakaan tää ei ollu ees eka tän vajaan viikon leirisessijon aikana. En nimittäi ollu varma oliko miulla "Huanviemä" uunituore vasara mörskältä lähtijessä mukana. Kahvit nassuun ja sassiin ja kevyttä kenttähölkkää mörskälle. Helpotus oli suuri ku Hua oli vienny, tai Uuno tarkemmin sanottuna jättänny vasaran kyökin pöyvälle irralleen lojumaan.

Oishan meille kyyti varmasti kyllä järjestynny ystävijenki toimesta, mutta "kuuskasi" ja "kuusnelone" ei viittisi millään aina olla muijen eloo häirittemässä ja kyytejä norkoilemassa.

Tarkan pohtimisen jälkeen päädyttiin meijän kannalta "helpoimpaan" ratkasuun jolkkapaikalle mänön suhteen: Männää pyörillä. Kummallakaan ku ei sen isompija menestymispaineita eikä - tarpeitakaan ollu ni siihen päädyttiin. Sitte ruvettii asian vaatimiin valmisteluihin ja kyytipelijen virittelyyn. Perspuolien valmistelut paljon ajamalla oli molemmilla nollan tasolla ja sekin vähän huoletti käsiin vanhenevaa, entistä voimakaksikkoa.  Meillähän oli kalusto jo jaettu. Ola ajelee Jäykimmällä ja mie Kankeella. Kovasti viriteltii erilaista elektroniikkaa ympäri menopelejä. Oli punasta vilkkuvaloo, kiinteetä ja vilkkuvaa valova, kelloja, tabletteja ja vasaroita ympäri pyörijä. Kiinanmieheltä hajettii lukkovekottimia ja molemmat satulat on nyt "sen seittemässä säpissä", ja niitä ei irti siitä saa kahlekunkku, eikä naapurin Erkkikää.

Jäykimmän etuohjauspaneelin viimesin ja käyttöönotettu laitekokoonpano.

Pyörät saatii illalla viriteltyy toimintakuntoon ja kaikki tarvittava välineistö ja juomisto täpötäysiin reppuihin. Tänää aamulla sitte kello 4:45 tapahtu kulkuvälineijen käynnistys ja kääntö Elchen suuntaan. Reittihän kulki Quesadan, Benijofarin ja San Fulgencion ohitte Elcheen. Ratevasti edisty matka, mutta sitte oli pientä "hapuilua" San Fulgencion kohilla senverta, että kätösijä rupes palelemaan, erityisesti Uunolla tuota "köyvenvetokättä", jossa on huono verenkierto jo vuoskymmenijä sitten tapahtuneen uunoilun jäliltä.

No siintä säkkipimmeessä taas päästii reitille, mutta kintuissa ku oli nuo ohkaset kilpapatiinit, ni jalkojaki rupes palelemaa. Sitkeesti kuitenki jatkettii ja ennen Elchee ekasta ylikulkusillasta käännyttii jokiuoman toiselle puolelle, kuten elektroniikka meitä ohjeisti, eikä mänty keskustaan rälläämään. Sitte jo käännähettii Yliopiston vierestä Urheilupuistoon johtavalle valtaväylälle. Persukset ja nokatki punasina reilun 40km:n sätkyttelystä saavuttiin kisapaikalle kasin maissa. Sitte seurasi Kankeen ja Jäykimmän liekaan laitto, ja aikaa oli ylimääräsiinki kuljailuihin ja pusikkokevennyksiin. Posliinisellakin joku käi istahtamassa.

Torsaalijen haussa meitä luultiin nyt Joulupukin kaksosolennoiksi, ku molemmilla on tuo pläsi lähes ruokkoamaton.

Sitte jo kipastiin kapsäkkijen luovutuskarsinassa tekemässä lajinvaihon vaatimat vetimien vähennykset ja minimaalisen verryttelyn jälkee jo oltii taas täyvessä toiminnassa tömistelemässä tennareilla meijän tulosuuntaan. Aurinko jo paisteli ja lämmitti mukavasti, vaikka juoksu oli raskasta keykäselle kääkälle. Loppu oli hidas, ja alku vieläkin hitaampi... heh... mutta sieltä se laahusti maaliin pienempiki...meinasin laittaa ihminen, mutta vaihoin sanan Uunoksi, ettei tulis valeheltuu.

Lähössä oli Uunonki takana porukkaa aikalailla, maalissa vähempi.

Ola vetasi olosuhteisiin nähen mukavasti 10km:n pätkän alle 45:n minuutin, ollen hienosti pootijumilla kolmosena sarjassaan. Uuno hoippui maaliin ajassa 49 minuuttia, ja oli sarjassaan kaheksas. Loppupäästä laskettuna Uunon sijotus ois ollu tuotaki parempi.

Olan hyvä 40km:n mittanen alkuverryttely tuotti pootijumipaikan.

Suomalaisia juoksijoita oli kisassa muitakin ja pystiseremonijoissa keulapaikoilla. Seremonijoijen jälkeen myö mäntii vielä juoksijoille varattuun syöttökarsinaan ja tankkailtii jarrujuomia ja muuta muonaa masut killilleen.



Yllä muutamia kuvia heimosiskojen ja - veljien seremonioista.

Mukavasti lämmitti aurinko ja hiippailtiin pilttuuseen valjastamaan ittemme täpötäysillä repuilla ja kulkupelit lajinvaihtoo varten. Sitte oli eessä 40km pyöräilyy punoittavin persuksin ja kuumottavin kintuin, ja takana 40km samaa lisättynä 10km:n kilpakävelyllä. Oltiin jo yli puolenvälin päivän ankarimpia askareita ajatellen.

Vitsit ei kuitenkaan vähentynny paljookaan, ja kokemus kyllä lissäänty tässä lajissa ja pysähyksetkin verrattuna aamuyön tulomatkaan. Nyt oli keskivauhti kuitenki pari kilsaa aamusta ripijämpää.

Onnittelut Olalle pystistä, kuin myös muillekin, jotka niitä saivat, erityisesti oman heimon väelle.

Kuvia laittelen ehkä huomenna kuivahkoa tekstiä elävöittämään.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ :

https://www.grupobrotons.es/clasificaciones-2018/.


2 kommenttia:

  1. Olipa mukava matkakertomus, ja uskoakseni mukavampi ja helpompi luettuna kuin tehtynä. Alkulämmittely ennen kisaa taisi olla ainakin pituudeltaan riittävä ja varmaan siinä kylmässä polkiessa kroppaan tuli mukavaa irtonaisuutta. Hienosti juoksitte molemmat. Onnittelut. Hyviä vointeja molemmille.

    VastaaPoista
  2. Heh... Suuret kiitokset Quatrolle "osanotosta". Kyl se matkakertomus oli suunnilleen yhtä mukava tehä ku lukeekin...saivartelee Uuno. Pikkuse on jostaki kumman syystä ollu veto tottaalisesti kateissa mörskän Uunon hallittemassa huoneessa. Kyllä tuo kämppis jaksaa vielä ihan kiitettävästi. Retki oli kyllä ihan mahtava... Heh... Ja ylivoimasesti paras hetki oli sillon ku se loppu, mutta naurettu on vattanahkat ja nokat kippurassa retken aikana ja sen jälkeenkin...koitahan jaksella ja "jäitä poltella" siellä täältä käsin katottuna "jänkhällä". Toivoo ystäväsi Uuno.

    VastaaPoista