Eilen ei meinannu saaha ittijä ylösnousemukseen millään. Kovasti kivisteli olemattomija lihaksija ja niijen paikkoja eilinen Multisporttipäivä, jossa liikuntaa eri muodoissa tuli usijat tunnit.
Pääsin kuitenki ylös, ja käväsin kävellen Satun Makijoilla kahvilla ja lehen luvussa. Souteluun en nyt sortunnu, senverta oli vasen käsiki kipeytynny. Kävelemällä takasin rantaan, ja saareen askareisiin.
Iltapäivällä sitte soitin velipojalle, joka on jonkunmoisena tirehtöörinä suomalaisessa enerkijakomppanijassa. Meillähän on ollu usijamman vuuven paussi ja katkos kommunikoinnissa. No mie aattelin, että sotakirveijen hijomine miun puolesta riittää, ku tuo hauta jo lähestyy ja viikatemieski jo niskanikamija välillä hivelee, ja sen myöski siinä lyhyvessä yhen minuutin, ehkä vajaan kestosen puhelun alussa sanoin. No enempää ei Uuno sitte kerinny sanovakkaa ko tää miun aina oikijassa oleva, ja kaiken tietävä kirjanoppinut pelimies latas täyslaijallisen tekstijä semmosella äänenpainolla, että miulta mäni korvat säppii heti, suu tukkeentu, äänihuulet herpaantu, ja paineet kohos varmasti ennätyskorkeisiin lukemiin. Tais siinä tirahtaa kusetki housuihi ja tippaki linssiin, senverta oli tylyvä teksti.
Tuo meijän kommunikointikatkoshan on ollu ehkä 5-10 vuotta kestoltaan, tarkkaan en enää muista, mut nyt uskon, että kilpailuhenkinen Uuno tekasee kyl ainaki tässä asijassa uuvet ennätykset tiskiin tulevaisuuveessa, ja olisin kyl valmis kenen kanssa tahansa lyömään vetoa suuren summan tinareita siitä, että tuskin enää tirehtöörille soitan tai muutenkaan yritän uusintaa minkään asian takija.....Harmittaa ja kaduttaa kovasti, että soitin. Ja sitte on vielä tuo ylimääränen housupyykki ja linssijenki pyyhkimine esissä, niinko tässä ei muuten tuota rättijen pesua tarpeeksi olis.
Sittehän mie illansuussa lähin kävelemään kakstuntiselle lenkille vesisateeseen. Lompsin märkänä tuonne Kahvipakarille. Mennessä Jurvalassa baarin ja kaupan kohilla janotti kovasti, mut aattelin, et Pakarissa on aikaa juuva. Sinne ku pääsin miulla ois ollu aikaa TAAS tasan yks minuutti juuva kahvi, mut eihän se perhanan Pakari ollu enää auki. Kassahenkilö sisällä oli vielä töissä, mutta ei hijestä ja veestä märkää ja huppupäistä parta-jeesusta sisään laskennu, enkä sitä kyllä yhtään ihmettele. En ois miekään, eikä kukkaa muukaa sitä tehnny.
Miulla oli se minuutti sitte käytetty siihen oven jyskyttämiseen, eikä takatullessa ollu aikaa kaupassa eikä baarilla käyvä....piti kuivin suin ja märin housuin jatkaa lompsimista rantaan, kun olin sopinnu sinne Rouva-uunon kanssa rehvit. Kerkisin sinne just minuutilleen ajoissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti