Taas tuli todistettuva, että hättäilemällä ei Tuu ko vesipäisijä lapsosia.
Tuossa joskus puol vuotta Sitte Uunon hevospelistä sittu ratijo. Mie sen kanssa tein kaikki tietämäni temput, mutta millään en siihe ennää henkee takasin saannu, eikä inahustakaa enää kuulunnu "tyrityksistäni" huolimatta.
Sitte tulin siihe lopputuloksee, että mitäpä mie ratijolla teen....kaali ja korvat pyssyy paljo paremmassa kondiksessa, ku en uutisilla saa itteeni turhaan riemastuteltua. Mie nakkasin sen etulevyn siitä hanskalokeroon "korjaantumaan".
Tänää kuitenki Uuno-rouvalle vitsailin, että nyt Se varmaan on jo "korjaantunnu" siellä lokerossa tarpeeksi, ja piruuttani sen tungin paikalleen mökille körötellessä. Ja ihme oli tapahtunnu. Kaijutinlaatikoista alko ilmiselvää puheen ääntelyä kuulumaan ja masiina suhisi entiseen malliin....heh. Suotta meinasin siihe uuven riemurasijan asennella...
Illalla enne saunaa tekasin reilun kympin lenkin keskivauhilla 5:12 ja nyt on kurkku pikkuse kipijä? Lenssunko nyt päälle sylkäsee????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti