Hienot oli tälläki jalkapalloareenalla (Estadio Ciutat de Valencia) puitteet ja olosuhteet. Immeisiä paikkaan mahtuu 26.000, ja nyt oli porukkaa 19.500, eli aikalailla täyttä oli.
Myöhän on puhuttu Jepun kanssa jo vuosikausia, että ois mukava käyvä kattomassa joku La Ligan peli täällä Iberiassa. No nyt se päätettii tehä. Jeppu oli varannu oman matkansa, ja se kyl sitte määritti meijän mahollisen ottelun ja ottelun paikanki. Helpompi ja edullisempi vaihtoehto ois kyl ollu tuo Elchen peli, mut se oli nyt mahotonta ku ei ollu sillä joukkueella kotipeliä tässä viikonvaihteessa. Niinpä sitte varattii Levanten kotiotteluun biljetit hyvissä ajoin 75€:n kappalehintaan.
Aluksi ajateltii, että otetaa hotelli pelin jälkeiseksi yöksi, mut sitte luovuttii siitä, koska Jepun lentovene alottaa kotimatkaveneilyn jo tiistaina, ja homma ois männy liian kirijälle. Siispä suunnittelemaa vaan päivän mittasta reissuu Valenciaan, jossa tuo Levante UD:n kotipeli pelattiin.
Sinnehän ei nyt löytynny suoraa bussiyhteyttä, ja piti varata ensi matkat Alicanteen ja sieltä sitte jatkoyhteys Valenciaan. Alicantesta ois kyl päässy metrollaki Valenciasn, mut tehtii päätös, et on helpompi pompata toisee lina-pirsssii samalta asemalta ku ruveta etiskelemää rautasia teitä, ja yleensä niijen loppupäissä olevia asemia eri paikoista. Sillee jatkettii selvitystä, ja sitte hyökkäys Torreviejan linjapirssiasemalle.
Torreviejan linja-pirssiasema on kyl jo tuttu ja kotonen kaikkine epäsiisteine pissiputkineen. Siintä hyökättii Avanzan luukulle, ja siellä jo vanhastaan tiesin, et palvelu on aina vähän nihkeetä ainaki extranjeroja kohtaan, johon ryhmään myökii kuulutaan tuon syntymäpaikan perusteella.
Toine ehkä asiaan vaikuttava juttu on tuon Uuno-espanjan kanssa tankerointi. Kaikki ei sitä varmastikaan ymmärrä, ja se voipi saaha osan niskavillat nousemaa pystyyn ja ärtymyksen päälle. Se on kyl sanottava, jos totuuvessa pysyn, että tälläki uhkarohkeella retkellä useat "valtaväestöön" kuuluvat meitä autto ihan mahtavasti ja pyyteettömästi, ja homma pelitti kokonaisuutena vallan mainiosti.
Tää Avanzan luukku on kyl siihe (miun mielestä) poikkeus. Siellä jos vähänki käyt tankeroimaa sen kielen tai muunki kanssa ni vähä hankalaksi mänee. No kyl mie siitä luukusta sain sen minkä pyysinki, mut paluuliput jäi ekaks hommamatta. No homma kuitenki eteni, ja sain tiedon, että ne Alicantesta Valenciaan liput on ostettava viimeseltä Alsan luululta.
Siel on aina mukava asioija, ja palveluu piisaa uunoilleki. Nii oli tälläki kerralla. Virkailija tuli taas luukusta ulos ja käestä ja jaloista kiinnipitäen opasti uunoo lippujen ja aikataulujen yhteensovittamisessa. Homma kävi säpäkästi. Sitte piti vielä jonotella sinne Avanzan luukulle toistamiseen, jotta sai ne paluuliputki ostettuu takasintulomatkalle Alicantesta Torreviejaan. Sekii saatii kyl hoijettua toisella jonotuskerralla ja kaikki tarvittavat biletit oli kasassa aikasin sunnuntaina alkavaan biletykseen.
Taksilla piti alottaa sunnuntain matka Valenciaan ja aluksi Torreviejan linjapirssiasemalle Jepun jalkaterävaivan takia. Se kustansi reilun 10€;n verran tineroita. Bussi lähti ajallaan Alicanteen, ja hinta oli 5,40€/hlö. Sillohan oli viellä säkkipimijää. Meillä molemmilla oli sortsit jaloissa ku ennusteijen mukaan yölläkin oli +16 astetta lämpöö, ja sillee oli sopivaa, kun päivällä mittari kipusi +25°C:n yläpuolelle.
Matka-aikahan oli muistaakseni 1h ja 10 min. Aurinko alko nousemaa ku saavuttii Alicanteen. Pienessä ala-aulassa aikaamme kuluteltii ja mutusteltii patongin pätkijä, jotka Jeppu oli tekassu huikopaloiksi meille molemmille. Sitte onneksi mäntii yläaulaanki. Siellähän oli iso ja viihtysämpi halli, jonka kahveteriasta käytii Letse-kahvit tilailemassa, ja hieno, sekä värikäs auringonnousu oli meijän kateltavana isoista, koko hallin merenpuoleisen seinän kattavista ikkunoista.
Seuraava kyyti lähti vartin yli kaheksan sitte Valenciaan. Matka-aika oli 2,5h ja bussi oli laadukkaampi, ja siellä oli myös WC hyödynnettävänä rakon ja suolenpätkän täyttyessä. Matka mäni ratevasti ja Valenciaanki saavuttii ajallaan. Matkan hinta /lärvi oli jotaki 18€:n kantturoissa. Meillä oli reilusti aikaa taivaltaa tuo noin 3km:n matka kävellen pelipaikalle, ja sillee tehtii Jepun jalkavaivasta huolimatta. Homma hoitu hyvin.
Pelipaikalla meitä ootteli sitte väkevän näköne miliisijoukko pamppuineen, pyssyineen ja patukoineen, ja runsaslukune muu kinkerikansa. Kateltii lipuista huulet pyöreinä mihinköhän suuntaan meijän pitäs suunnistaa, jotta löytysi meille sopiva portti sisään mäntäväksi. Numeronlukutaito oli molemmilla hyvin tallessa, ja todettii, että iso areena on kierrettävä, jotta päästää meijän tilaamille paikoille. Sisäänmenoja oli kyl niin paljo, ettei siellä sillon ainakaa mitään ryysistä ollu ku pelin alkuun oli vielä 1,5h aikaa.
Turvatarkastuksessa meijän molempien mukana oli pari pientä täysinäistä vesipulloo, jotka piti kaikki aukoo, ja repijä korkitki irti. Sitä vettä kyl sitte niistä avonaisista vesipulloista riitti lotrattavaksi vähän joka paikkaan pelin ja paluumatkan ajalle. Sitä kaatuili pelipaikan penkille, repun sisälle, linjautossa toisten niskoille ja linja-auton lattijaki saatii pestyy toiseen kertaan heti virallisen pesun jälkeen. Tästä lähtien pijän aina vesipullon korkin kokonaan auki, niin kätevää ja monikäyttöstä oli vesipullot, jotka oli avoimena heilumassa repun molemmilla puolilla. Isompaa käsirysyy ei onneksi saatu aikaseksi, ja Jepun tuplasti Uunon vastavia leveemmillä hartijoilla ois Uuno siitäki saattannu selvitä siivellä?
Meijät sitte ohjattii kyl hyvin kätevästi sinne omille paikoillemme, jotka oli: Zona: Grada Central Alta 4, Puerta: 21-22-23-24-25-28-29, Fila:0027, Asiento: 0096 ja 0098. Tuo litaniahan tarkottaa sitä, että on kyseessä katsomon keskiosa, ja sen ylälohko, ja noista mainituista sisäänmenoporteista sinne pääsee. Rivilyä 27 löyty meijän paikat numeroiltaan 96 ja 98. Valkkasin lippuja tilattaessa Levante UD;n kotisivuilta meille vierekkäiset paikat, mut vähä ihmettelin ku numerojen välistä puuttu yks pariton numero 97. No homma selvis sillä, että ylösmenokäytävän toisella puolella on vaan parillisia numeroita ja toisella puolella vaan parittomia. Tää selkeyttää oman paikkansa löytämistä.
Sitte meijät extranjerot ohjattii omille paikoille muutaman kyselyn jälkee jatkamaa niillä avonaisilla vesipulloilla lotrausta. Pikkuhiljaa alko stadioni täyttymää, ja lopulta ei montaa paikkaa jäänny täyttämätttä ja Levanten kotikatsomossa alko rumnut päristä ja liput lepattaa. Onneks oli Uunolla shortsit jalassa ni ei puntit lepattannu. Ämyreissä ja koko stadionilla oli kaikki voluuminupit käännetty kaakkoon, ja kuulovamman ehkäsevä 85 desin pelirajotus ei kyl tätä paikkaa tuntunnu koskevan. Niinku ei kyl koske mitään muutakaan Iberian niemimaan osaa.
Pelin alussa oli minuutin hiljasuus Valenciaa kohdanneen kevään tulvan uhrien kunniaksi. Sitte pääs otteluki alkamaan ja molemmat vanikatsomot testaili soitto ja äänivehkeitään. Kyllähän molempien joukkueijen taitavat pelaajat pistelivät parastaan, mut sitte peli sai vähän vaikian käänteen ku Levanten pelaaja sai punasen kortin ja lensi pihalle, ja piti pärjätä yheksällä kymmnetä vastaan. No malinhan se Celta sitte tekas melkee heti. Onneksi kuitenki Levante sai tasottavan maalin ja möyke pääs taas nousemaa yli tuon kuulovammarajan.
Kuulovammarajalla jatkettii koko 90minuutin kestävä virallinen peliaika, mut sitte yliajalla Celta teki toisen maalin, ja se oli sitte siinä ja loppuaika +7minuuttii pelattii alle 85 desipelin tehoilla. No meille ei tuo 2-1 tappio paljoo merkannu, eikä meijän tunnelma siitä montaakaan desipeliä latistunnu, ehkä muutaman, mut oli ihan mahtavaa katella pelin kulkua ja menon meininkiä tämmösellä areenalla.
Sitte alko pikkuhiljaa väki valua kohti ulostautumisportteja ja myöki soljuttii siinä muun väen mukana joustavasti. Ei ollu mitään tungoksen tuntua missään vaiheessa. Ulkona oli taas vastassa väkevä miliisivoimien osastot. Ei niijen tarvinnu mihinkään rasittavimpiin hommiin ruveta koko kinkereijenkään aikana.
Myö tultii lähes samaa suorinta reittiä takasin ja käytii välillä muonituksessa Kepappipaikassa matkan varrella. Valencian asemalla ei meijän kuytiä näkynny näyttötaululla, ja sitähän piti käyvä Alsan infoluukulta kyselenässä. Sieltä saatii oikiat mahollisest laiturinumerot 17 ja 19. Nehän oli ihan eri puolellla asemaa. Sinne lompsittii oottelemaa ja parilla kyselyllä oltii jo selvillä vesillä. Sieltä oli lähössä pariki autoo Valenciaan ja myö mentii siihe mikä meni suoraa reittiä. Lähti 10min myöhässä, mut meitä ei haitannu ku ei ollu kiireine aikataulu.
Alicantessa oltii aikatuluu jo eellä vartin verran, ja oli mahollista yrittää tuntii aikasempaan bussiin. Se meijän bussi eli viimene olis lähtenny vasta 22:45. Kysyttii kuskilta ja muutamalta muultaki jo ennemmin, onko lippu mahollista vaihtaa vai pitääkö ostaa uus lippu. Kuljettaja ystävällisesti sano, että ennen lähtöö hän soittaa esimiehelleen ja jos ei tuu bussi täyteen voi ostaa myös uuden lipun bussista.
Avanzan kuljettaja Jose nimeltään soitti sitte ku sai muut operaatiot hoijettua, ja vastaus oli meille myönteinen ja päästii niillä samoilla lipuilla lähtemää tuntia aikasemmin Torreviejaan. Suuret kiitokset Joselle erittäin hyvästä palvelusta! Torreviejassa oltii ajoissa, mut väsyksissä, ja Jepun jalanki takia otettii kumijalka alle ja köröteltii Molino Blancoon yhtä hienoo kokemusta rikkaampina, ja n.130 euroo köyhempinä per lärvi, sekä rättiväsyneinä. Tuosta euromäärästä puuttuu vielä yhteensä n.25€, jotka tärvättii Torreviejan taksikyyteihin, ja muoniakaan se summa ei sisällä. Kiitos Jepulle mukavasta retkestä ja turvallisesta leveähartiaseurasta. T.iskä
