Tyhjäkäyntiruuvi

 

No eipä taas tuo uni meinaa kaaliin nyt tarttuu millään. Kello jo raksuttelee pikku hiljaa puolta kolmee, ja Uunon ottalohkot vielä on täyvessä työssä.

 

Kaikenmoista ajatusta pukkaa ilmoille, mutta unta ei millään.

 

 

Päivällä mietiskelin tuota pentsiinillä kulkevien kulkuneuvojen kehitystä. Moni homma on siinä menny parempaan suuntaan, mutta ei ihan kaikki.

 

Kaura- ja ohraporekäyttösen Kankeen kyyvissä ku jouvuin liikennevaloissa aina toppailemaan ni panin merkille noissa pentsavekottimissa yhen vakavan vian. Kaikissa uuvemmissa masiinoissa oli tyhjäkäyntiruuvi jätetty liijan pienelle, ja ne sammuasykähti joka masiina. Luulis nyt huollossa tommosen asian huomaavan? Vanhemman vuosimallin masiinat savutti ihan mukavasti koko vihreenootteluajan, mutta uuvemmat sammahteli poikkeuksetta ja joka valoissa.

 

Toivottavasti Uunoki jo kohta sammahtasi, tai sitte huomisen pelit tuli jo pelattuu nyt tässä yön tunteina ja hetekointi jatkuu päiväsaikaan liijasta väsymyksestä johtuen.

Toisella reunalla

Kuva Torreviejan toiselta reunalta.

Eilen käin kyykistelemässä reilun 21km jalkapelillä. Juoksuu tuli 6,5km, josta pisin hölkkäpätkä oli n. 500m. Reitti mäni La Matan kautta luonnonpuioston päähän ja pulukoppien ja Quironin kautta mörskälle.

No tänää käin baarilla rutisemassa reilun tunnin ja sitte Kankeella vähän kaupunkipyöräilyy. Suunnitelmissa oli vielä pikkunen juoksupätkä, mutta hetekan vetovoima on voittannu muut kivistykset, ja tais tältä illalta lisätallustukset olla tässä, vaikka vieläki kyl ehtis?

Öilen

Öilen käin Guardamarissa leppuuttamassa silmijäni. Pirun pilvistä on ollu koko syksyn.

Kankeella lähin kankeesti puoliltapäivin öilen liikenteesee. Pinomarissa kävin jutustelemassa joutavia, ja syömättä ei päässy nytkään matkaa jatkamaan. Sitte vielä tuli isäntäväki kokonaisuuvessaan kottii, ja kahvitki juotii.

Sitte jatkoin täyvellä masulla Kankeen ja jalkojeni kiertämistä aurinkoisessa kesäkelissä Guardamarin suuntaan. Sinne ku pääsin, ajoin ekasta mutkasta rantaan ja suoraan rantahietikolle saakka. Hermo ja silmä ja Uunoki lepäsi mukavassa maisemassa.

Guardamarin palmikon suoraa on mukava poleksija tai patikoijakkii ja puolimaran reittihän tästä myös mänee.

Jatkoin kaura- ja ohraporemoottorin käyttöä lähes tyhjäkäynnillä rantakuppiloijen kautta, ku entuuvestaa tiesin, että tähän aikaan iltapäivästä siellä ei tungosta enää oo....eikä ollukkaan.

Sitte ku tultii rannalla viimoseen liikenneympyrään ykssuuntasta tietä vastakarvaan, kepittelin vähän isompaa vaihetta silmään palmupuiston ja "kalamajojen" suoralla. Siintä mänin huvivenesataman poikki Seguran varteen lempeessä iltapäivän auringossa.

Uunonki venho joutasi Kivijärveltä jo tänne leuvompiin keleihin.

Seguran vartta ajelin Rojalesin ohi Benijofariin, ja sen "maalisuoran" ylämäkee kohti Quesadaa ja Torreviejaa.

Quesadan mäjellä oli jo aurinko melko alhaalla.

 

Siintä jatkoin La Siestan Mercadonan ohitte matkantekoani Uimahallin ohitte Manchalle ja Leijonakujalla olin auringonlaskun aikoihin.

 

Hyvä on mörskällä sitte tiirailla auringon laskuja ja nousujaki, ja ootella samalla kaikessa rauhassa tiimalasihiekan valumista.



Contraato, järki ja kypärä

Eilen sain vihdoin päätökseen tuon mörskän vuokraukseni ensi kevääksi. Homma oli työläs ja aikaa vievä toimitus. Toissa iltana hiiviskelin Torren kujia kaupungin toiselle laijalle neljän kilsan päähän kattomaa kevään asuntoo. No hinta- laatusuhde oli miun useijen satojen Casojen kattelun jälkee kohillaan ja jopa alareunalla ja niinpä sitte sovin Unkarilais- Venäläisen välittäjätytön kanssa, että vuokrasopimus tehtäisiin eilen illalla Inmobilarian toimistolla. Toimisto sijaitsi Orihuela Costalla, ja täältä sinne tuli matkaa 11km. Mie lähin sinne Kankeen kyyvittämänä. Kyyti oli aluksi kylmää pimmeessä ja viileessä ilmassa, kun kulkuneuvossa ei oo lämmityslaitetta, mutta koska se toimii kaura- ja ohraporemoottorin voimalla muutaman hetken päästä yleensä tarkenee...niin kävi nytkin.

No pimmeessä tuo Inmobilarian sijainti ei ollu ihan tarkalleen tavottannu Uunon ottalohkon karttaosastoo, ja niinpä siinä mäni aiottuu kauvemmin aikaa, ku vähän päästä piti "Nokian vasara" kaivaa kapsäkistä ja tarkistella sijaintia. Vähäsen myöhästyin, ja osasyy myöhästymiseen oli se, että täällä ensimmäinen kerros on aina toinen kerros, ja mie käin ekaks alakerrassa väärässä toimistossa pikavisiitillä. Seki toimisto sattu olemaa Inmobilaria ja seki osaltaa sotki entuuvestaa sekalla olevia Uunon molempia ottalohkoja.

No kyl mie sitte sen suoranki toimiston löysin toisesta kerroksesta ja siellä istuskeli eilisestä asuntoesittelystä tuttu välittäjätär.

Tällä kertaa sopimuksen tekoon osallistu meijän lisäksi kaks näkymätöntäki henkilöö, nimittäin välittäjättären esinainen ja asunnon Bulgarialainen omistaja, joka on tällä hetkellä Sofiassa.

Sitte käytii tekemää sopimusta. Se väännettii kahella kielellä, englanniksi ja virallinen versio on espanjaksi. Välillä puhelimella neuvoteltii omistajan kanssa ja välillä neuvoteltii esinaisen kanssa sanamuodoista, sisällöstä ja muotoseikoista. Tarkasti käytii läpi joka kohta ja Uunovuokralaisen ja vuokranantajan oikeuvet ja velvollisuuvet ja Orihuelan kunnan asijaa koskevat lakipykälät...välillä revittii vääriä versijoita ja rintattii ja allekirjotettii uusia. Lopuksi asian osaavan ja tehokkaan olosen välittäjättären esinainen sitte esitti Contraatoon haluamansa muutokset, ja ne käytii vielä lävitte ja sitte allekirjotettii nelisivusen lanketin kaikki kuvaliitteet ja jokahine sivu.

Hommassa mäni kaikkijaan kaks ja puol tuntii ja kaks isoo kuppii kahvia ja pari keksijä. Puol kymmeneltä lähin sitte polkemaa pimmeessä kohti Torreviejaa ja sen toisella laijalla olevaa nykymörskääni.

Takatullessa tuossa ennen Valetaa olevan palmupuistikon kohilla Uunon meinasi ottaa ohraleipä. Kankeen perspuoli oli varustettu punasella kiinanmiehen vilkkuvalolla, joka ei nyt jostaki syystä oikee vilkuttannu. Mie kun siitä Orihuela Costan viimesestä liikenneympyrästä selvisin hengissä, käänsin palmupuiston tikkusuoralla loivasti alamäkeen viettävällä pyöräpaanalla Kankeen kauramoottorin tehot ja vaihteet kaakkoon ja lähes täyvessä vauhissa rupesin pimmeessä vilkuilemaa vilkuttaako perspuoli...sitä ei ois järki-ihmine männy tekemään, vaan Uunopa teki. No sehän vinttasi miut metrin, pari syrjään asvalttipintaselta pyörätieltä puolen metrin syvyseen ojaan, jonka pohjalla painoin n. 15metrin matkan täyvellä liike-energialla koko aika vaan toivoen, että pimeessä ojanpohjassa ei mitään isompaa estettä osus eturenkaaseen, josta ois väistämättä seurannu pitkä ilmalento ja sen perrään huonommassa tapauksessa täys hiljasuus ja paremmassa ankara kirroilu ja luijen rutina ja kinttujen tutina. No nyt oli Uunolla tuuria, sain kovasti Kankeen kääntökahvoja puristaen sen käännettyy loivasti ja kaatumatta takasin pyörätielle....pikkusella kinttujen tutinalla ja kätösien vapinalla selvisin.

No senverta sekasin olin vielä seuraavassakin liikenneympyrässä, että vetasin sepelikölle, mut siinä ei mitään vaaraa enää ollu. Dialprixin kohilla oli jo töppösten ja kätösten vapina vaimentunnu normaalille kuusnelosen tasolle....

Mitä tästä opimme. Todennäkösesti Uuno ainakaan ei mitään, mut järki ja kypärä pitäs olla päässä. Nyt ei ollu Uunolla niitä kumpaakaan.

Pitkälettisen kyykytysvara ja kakstoikkone elo

Tallustelun päätepiste. Guardamarin kunnantalo. Penkillä näkyy Uunon reppu.

Kiivasta oli kyyti heti hetekalta ylösnousun jälkeen. Mörskää piti kiillottaa ja toimitella kaikenmoisia kiinteistöpisneksiä. Se homma on jatkunnu jo useamman päivän, mutta tulosta alkaa tulemaan vasta muutaman päivän päästä, jos sillonkaan? No jääpi nähtäväksi löytyykö sopivanhintasta mörskää kevääksi, vai onko voimakaksikko tammikuussakin vielä puiston penkillä.

Mörskän kiillotuksen ja puolenpäivän jälkeen oli lähettävä nuoriso-osaston hakuun Alicanten lentoasemalta. Alkumatkan tuonne Guardamarin kunnantalolle saakka olin suunnitellu tallustavani jalkapelillä reppu selässä. Matkaahan täältä mörskältä sinne tulee 11-12km, ja sinne lähin yrittelemään.

Pinomarissa toppasin Kyllikin keittämillä kahveilla, ja kun selkäpuoli oli jo 5km:n kyykkäilystäni kostunnu, join myös yhen servojuoman vauhin hillitsemiseksi. Sitte jatkoin hikistä reppusulkeistani taukoja pitelemättä Guardamarin kunnantalolle, josta jatkoin Hessun avustuksella Alicanten lentovenevalkamaan.

Vähän aikaa ooteltiin ennen parkkipuomeille menoa ja sitte ihan nappiajotuksella valkaman puomeista sisään masinan suoltaman pahvilapun kanssa. Kyytiläiset oli jo valkaman ulkopuolella oottelemassa, ja autoon mänijöijen kamat kyytii ja keula kohti Torree. Valkamasta jos alle 15 minuutissa kerkijää ulos, ei tarvi maksaa tineroita ollenkaan.

Myö jäätii jälkikasvun ja sen ison kapsäkin kanssa oottelemaa linjapelikyytiä. Käi nimittäi sillee, että muutama sekunti liijan myöhää älyttii, että meillä on kiire. Linjapeli Torreviejaan kerkis just ennen meitä lähtee.

No seuraava lähti tunnin päästä, ja sitä jäätii vuottelemaan. Se tuli ja lähti ajallaan ja myöki nyt kerittii siihen. Oishan siinä ollu taksikyytimahollisuus 50-60€:n maksua vastaan, mutta nyt linjapeli makso 7€/lärvi ja Torren linjapeliasemalta otettu taksikyyti 9,50€. No siinä saatto olla jokunen euro pikälettisen kyykytysvaraa, tai sitte jotaki iltalisää, mutta en ruvennu kinailemaan, enkä kyselemäänkään mitään, kun jo vähän oli ramaseva olo.

Mukava oli ku nuoriso-osasto tuli Uunon kakstoikkosta eloa ilahuttamaan.

Uunon matkaopaspisnes

Kari ja Marja Segurajoen suulla olevan vanhan majakan kuppeella.

Jep, tuolla Seratonin melskeessä Rouva-Uunon kanssa temmeltäessä tavattii pariskunta, jotka oli innokkaita muutenki liikehtimää ku pelkästää parketilla, ja ne kyseli oisko Uunosta pyörällä tapahtuvaan retkiopastukseen. No Uuno lupautu homman tekasemaan, ja tännää oli sovittu sen tekasupäivän olevan.

Yheltätoista mie kiisin reppu selässä, kalju kiiltäen, ja renkaat ja Uuno ulvoen pitkin Pariisija ja Manzaa kohti Mercadonaa, joka oli miittinkipaikaksi sovittu.

Kari ja Marja tuli sovitulle paikalle, ja lähettii siitä sytkyttelemää La Matan suunnille Parque Aromatican sivuitse. Sitte poikettii La Matan luonnonpuiston alkupään Desajuuno-paikalla, ja jatkettii matkaa kohti Guardamaria. Sitte poikettii Pinomarin hiekkarannalla ja parin kuvan verran patsasteltii hietikolla.

Patsastelua Pinomarin rantahiekalla. Kuva: Kari

Mäntii edelleen pitkin vakiouunoreittiä rantaan ja sitte rantakuppiloijen välistä palmupuistoon. Siintä siivuteltii majakalle ja se kierrettiin pari kertaa ihan huvin vuoksi...Unolla on edulliset huvit aina, niinku sanassaki sanotaan (vrt. Hulluilla on halvat huvit).

Sitte mäntii huvijahti satamaan. Siellä jahattii enste vessaa, mutta eka jahti ei tuottannu tulosta, ja sitte mäntii siihe takimmaisee kuppilaan kahville, ja siellä jo vessajahtiki eteni tarpeijen verran.

Jatkettii sitte Segurajoen vartta ylävirtaan, ja nää täkäläiset joet on suuaukolta kilsan matkan päässä jo kaislikkomeriä, eikä Seguarakaan poikkeusta siinä tee. Torren Los Locosin rannan toiselle puolelle laskevassa "Rio Röntgenissä" voi olla vettä monin verroin enempi tulvaaikana, kun Segurassa kuivan ajan tienoilla. Siintä on viime talvena omakohtane kokemus ku persukset märkänä kroolailin kauppaan Rio Röntgenin ylitte.

Mie pistäyvyin leivänkannikan, patukoijen ja juoman ostossa Masymas'issa ja pienen juomatauvon jälkee jatkettii matkaa vähän ali 332:n, ja katsastettii Seguran ylityspaikka, josta mänemällä ei tarvihe Carreteraa pitkin ajella, kun siellä on kallon litistymisvaara noijen autojen takija.

Siintä lähettii ajelemaa Guardamarin keskustan lävitte kohti Torree. Pinomarissa hain Hessun ja Tuulan hoivista verkkapuseron, jonka olin taas unohtannu autoon muistiharhasena eilen. Sitte poikettii vielä Torre de Moron pikkupuistossa kattelemassa merimaisemaa. Torre Tayn kohilta käännyttii sitten Uunomörskälle. Siinä pikku hetki jutusteltii Leijonakujalla, ja sitte erkaannuttii askareillemme. Uuno rättijen ja ittesä pesemiseen ja muonan laittoon.

Kiitokset suuret opastettaville mukavasta päivästä!

Sitte piti hyökätä Pariisin ja Manzan risteyksessä olevaan apteekkiin naurattamma apteekkaria ja myyjää...heh...vaikka toiset ja Uunoki välillä sanoo, että uunovitsit ei aina oikeen pure, mutta nyt tuntu purevan, vaikka Uuno ei joka lausetta ollu vitsiksi meinannukkaan. Mie ku lävähytin muistilapuni tiskille ja rupesin yskänrokkoon Zoviraksia kyselemään ni apteekkari ja myyjä oli lähes kaksikerroin maassa ja miusta näytti, että ne nauro. Voi olla, että ne itkikin, mutta lystijä niillä kyllä oli ja kovasti. Katteeksi vähän kävi....heh...no se ilo minkä miun tankeroespanja sai aikaan saatto johtuu siitä, että tuo espanjankielinenki sana viittaa herpekseen, ja se voipi olla muuallaki ku huulessa....heh....no mie juttelin siinä pitkään ja hartaasti ja sain rokkoseen yskääni kaipasmani Zoviraksin ja kutijavaan korvaani tippoja.

Semmosta tännää ja huomisesta en huolta kanna.

Torren mato murahti

 

Eilen illalla tuo maan alla möyrivä Torren mato vähän liikahti lepopaikaltaan. Siintä oli seurauksena Uunon mörskän lattijan, astijoijen ja Uunon alaleuvan tärinä ja housunpunttijen vapina.

Matosen majapaikan keskus oli tällä kertaa tuolla Torreviejan sairaalan tienoilla. Tärähys oli voimakkuudeltaan 2,3, ja asteikko lienee tuo Richterin avoimena jatkuvasti pitelemä? Monasti oon kyllä miettinny, miks ei Richteri tai joku muu saa asteikkoo suljettua. Sen levällään, ja kaiken kansan tollotettavana piteleminen on energian haaskausta.

Täälläki yölämpötilat on laskennu jo 10 asteen tienoille ja kaikki luukut, sermit ja räppänät on parasta illalla sulkija. No siihen pääsyy lienee tuo pohjoistuuli joka sitä viileempää yöilmaa sitte tänneki raijaa.

Pari päivää sitte tuli noijen räppänöijen sulkemisen kanssa pieni johtoajatuksen katkeeminen. Iltapäivällä Rouva-Uuno tuli yläkerran terassilta nahkan lämmityksestä alas ja sulki vaan kalterioven. Mie siinä illalla sitte ihmettelin, että kylläpä on vilposta ja vetosta ja laitoin ilmalämpömasiinan tulille ekan kerran. Ei sekään tuntunnu oikeen auttavan. No yöksi se kuitenki sammutettiin. No sitte aamulla kattelin, että mikä perhanan valo tuolta terassille mänevästä rappukäytävästä paistelee....ei oo aikasemmi paistellu. No homma selvis. Oli pelkästään kalterit lukossa. Räppänä ja sisäovi molemmat sepposen selällään ja aurinkohan se sieltä valoo anto käytävään ja tuuli puhalteli koko oviaukon leveyveltä mörskän sissään...voi näitä vanhuuven "iloja".

Liikunta on ollu lähes päivittäistä, mutta vaivat ei oo vähentynny. Pyörävalikoima sensijaan on yhellä "Carrefourin Jäykällä" lisääntynny. Kolme omistuksessani olevaa pyöräähän on nimetty seuraavasti: Kankee, Vieläkankeempi, ja Jäykkä. Yhestä pyörästä jouvun luopumaan 3.12.2017.

Mie jatkan tallustustani, niin kauvan kun tietä piisaa.