VII Carrera Popular Villa de Dolores. 08.10.2016

 

Vähän ennen kolmee iltapäivällä valjastin "Carrefuurin kankeen" ajokuntoon. Ketjut voitelin edullisella voiteluaineella eli ruokaöljyllä ja jarrukengät rasvasin kiinan miehen Multi Usado öljyllä, vaikka kukkaa ei tuota uskokaan. Jarrujahan ei kuulopuhheijen mukkaan sais ensinkää rasvata.

No Carrefuurin Kankeen "teknikka" on kyl semmone, että ne jarrupalat pitää viikon välein vejellä Kysseisellä öljyllä, ku siinä ei paljo rasvaa liene tuon ponneaineen lisukkeena. Kankeen jarrumekanismi on semmoseksi värkätty, että kaikki koiraeläimet 10km:n sätteellä alottaa hirmusen ujelluksen ja haukunnan, jos ei rasvausta oo suoritettu, ja paloista lähtevä ääni ylittää kaikki rajotukset , pykälät ja desit ynnä pelit. Se rasvaus on ihan pakko tehä jo omanki mahollisen kuulovaurijon takija.

Siinä on Uunon tarkoin mietitty ja käytännössäki jo muutaman kerran testattu kisakassi. Tärkeimmät kapistukset liittyy kyllä ehottomasti Kankeen sisäkumin vaihtoon ja oman perälauvotuksen siistimiseen mahollisen vuodon sattuessa. Lukolla on vielä mahollista kiinnittää reppu Kankeen runkoon ja Kankeessa on paksu moottoripyörille tarkotettu lukko, jolla sen saapi lukittua paksuunkin tolppaan.

Sitte jo pääsinki Kankeeta ajelemaan. Reittihän kulki suolajärvijen välistä Quesadaan, siintä Benijofarin läpi ja Redovanin sivuitse San Fulgencion kupeelle ja CV-859:ä pitkin Doloresiin.

Homma mäni ratevasti vaikka hittaalla vauhilla yritin edetä. Karttaa ei tarvinnu vilkasta kertaakaan, ja keskustaan ku pääsin kysäsin kuitenki kisaorganisaatioon kuuvalta mieheltä, missä on lähtöpaikka. Se miut ohjeisti muutaman korttelin päähän ja perillä oltiin ensimmäisten joukossa.

Heti hajin dorsaalin, chipin ja juoksijan bolsan ja kisapaijan ja muut lisukkeet. Lähtökanslijasta sain myös lupauksen, että voin jättää oman reppuni kisan ajaksi sinne spesijaalisäilytykseen, vaikka niillä ei virallista säilöö ollukkaan....jees, ihan mahtavata.

Sitte mänin kamojani setvimään puiston penkille, ja viereeni tuli istumaan ja kuuntelemaan Uunon tankeroespanjaa vanha espanjalaismies. Sitte jo sain torsaalin ja sipin viriteltyy ja likomärän puuvilllapaijan niskoiltani ja vein reppuni kanslijaan. Pyörä jäi keskelle kisapuistoo sähkötolppaan kytketyksi....hyvä paikka.

Guardamarin Vesaki sieltä ilmaantu paikalle. Vesa joutu muistikatkoksensa takija setvimään kanslijassa asijaansa nyt tavallista pitempään, mutta kyllä sieltä osallistumiseen tarvittavat numerot ja chipit löyty Vesalleki.

Tuttuja siellä oli jo Uunolleki useita. Vanha veikko Norberto kavereineen, ja jossaki vaiheessa joku huuteli verryttelyn lomassa Uunoo ja siellä oli Toman kaveri vaimoineen tullu vaan kattelemaan kisaa ku molemmille ilmaantuneet pikku vaivat esti oman osallistumisen.

No mie kerkisin pusikossa käyvä usijaanki kertaa keventämässä, mutta kertaalleen kevennys ei onnistunnu, vaan tulin raskaammaksi kevennysyrityksen jälkeen. Olin nimittäin oikijalla kintulla tallannu paskaläjään ja tennarissa oli sentin siivu "sitä ittijä". No aikaaha miulla oli hinkata tennarija vielä normipainoon.

Sitte jo kello läheni seittemää ja mieki hivuttauvuin lähtöputken juurelle hyvälle paikalle, lähes eturiviin. Vesa tuli miun taakse. Sitte tartti ja nylkyttämää....kovasti oli vaikeeta pystyssäpysymisen kanssa ku ukkoo ja akkaa Uunon ohi pyrki jokalaijalta ja ylitteki, mutta tolpillani pysyin.

Kisahan juostiin kolmena lenkkinä kaupungin kujilla. Lämpöö oli +23, tuulta 5m/s, mutta kujilla ei siitä haittaa ollu. Homma lähti miulta mukavasti käyntiin, ja kello näytteli vähän reiluu 4:n minuutin keskivauhtii, ku ekan kerran sitä vilkasin. Vesa paineli Uunoo paljo ripijämmi, niinku pitikin. Ekan kilsan mänin suunnilleen viimevuotisella keskivauhilla, eli 4:18, mutta vanhan koneen lämmetessä, alko luistamaan vielä paremmin. Toisen kierroksen puolvälissä ohitin Norberton ja viimeselläkään kierroksella oottamaani loppuhyytymistä ei tapahtunnu ensinkään. Viimesen 840m:n keskivauhti oli 3:29...heh.

Oma kellotus ajakseni oli 29:00, keskivauhilla 4:14 ja matkaa kerty mittariin 6,84km. Sillä sijotuin omassa M55- sarjassani viijenneksi. Aika parani viimevuotisesta 50s ja sijotus pari pykälää, eli homma mäni Uunolta kyl ihan nappiin.

Niin se tais männä Vesaltaki. Vesa nimittäin voitti M55-sarjan. Aika tais olla jotaki 26:30 luokkaa? Onnee kovasti!

Pyttyseremonijoijen jälkee jo säkkipimmeessä ja säkkilämpösessä yössä mie virittelin repun ja Karmeen ja itteni ajokuntoon ottalohkovalot ja muut vermeet kohillaan aloin 24km:n kotimatkan ilosella mielellä. Kylältä lähtiessä kysäsin, pariskunnalta vielä misdä suunnalla on San Fulgencio, ja Kas-Kas eläinten kannustaessa alotin matkanteon yksuuntasta vastavirtaan ajaen. No sieltä löyty San Fulgencion ja CV-859:n viitta ja matka jatku oikijaan suuntaan.

Quesadan mäen päälle ku pääsin, toppasin Karmeen ja kaivoin juoksijanbolsasta banaanin leukojeni väliin möyhennettäväksi. Juomista ei muuta ollu ku hikiset sormet ja niitä sitte imeksin ja alotin takatulomatkan helpoimman osuuven. Siintähän on alamäkee tuonne Los Montesinosin risteykseen saakka.

Kotija kerkesin vähän yli kymmeneksi. Mahtavanmukava oli reissu taas kerran, eikä materiaalitappijoita tullu tälläkään kerralla.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ,.

Doloresin tohelo

Perhana mäni vähän kiireeksi illalla, ja oli likeellä, etten taas tyrässy ja pahemman kerran.

Huomenna, eli siis kohta tänään, oon lähössä Doloresiin kilpaa nilkuttamaan. Tarkotus olis yritellä sinne Carrefuurin kankeella.

Illalla tultii myöhää tuolta Pinomarista, ja lähettii vielä kattomaa La Matan keskustaa, kun siellä on joku "kinkeriviikko" mäneillään. No olihan siellä, ja kupillisen (kahvi) verran mieki istuin kinkeripöyvässä. Sitte lähettii mörskälle, ja onneksi katoin vielä viimosilla voimillani tuota kisan lähtöaikaa...luulin aluksi, että kisa alkaa aamukymmeneltä, ja olin lähössä ennen kuutta "mankeloimaan" kohen Doloresin Via Doloroosaa.

Se kisa alkaa kuitenki klo 19.00, niinku viimeki vuonna...ois siinä itkussa ja pississä ollu pijättelemistä, ku siellä oisin kyykkinny koko päivän niukoissa varusteissa ja samanlaisissa käteisvaroissa. No onneks ei niin käynny ja nyt saapi hirttä vejellä myöhäseen aamuun.

Hola Corredor

Eile käytii morjestamassa taas Pinatarin Pyhää Pietaria. Ei kyl nähty koko ukkoo, jos ei se joku noista kuvan henkilöistä oo? Sehän kuulemma majailee jossaki tuolla San Pedro del Pinatarin suunnilla.

Toiset mäni sotkemaa ittesä mutamonttuun, mut mie vetasin tennarit nilkoille ja käväsin venesatamassa. Sinnehän tuosta "mutalammikoijen" kohilta tullee matkaa 4,5km. Tekasin ennen lähtöö 10 minnuutin venymisen. Koivet on kyllä jo aika kohmeessa.

Siinä ennen minnuu lähti engelsmannikaksikko ja samaan suuntaan. Mie ne sain kiinne ennen kääntymiskohtaa, ja pieksin suutani jonkun tovin, vaikka niijen puhheesta ei mittää selvää saannukkaan. Ne ku ei tuota Uunolle opetettuu kirjakieltä puhu. Esimerkiks sana: "mud"=muta, minkä Uuno ääntäsi "mad" taipu niijen suussa "mäd", joka on Uunoille koulussa opetettu tarkottavan "mad"=hullu....heh....siinä riitti setvimistä, onko Uuno menossa mutakylpyyn, vaiko hullujenhuoneelle.

No sitte ennen satamaa tuli epsanjalaine vastaa ja tervehti Uunoo sanomalla "Hola Corredor". Sehä tarkottaa, että "Terve juoksija"....heh....miun rinta siitä kohos puolisen metrijä.

Sitte mie kyl aattelin, että se on miut sekottannu johonki toisee henkilöö, joka on luultavampi vaihtoehto. Viis kilometrii ku tuli täytee, pistin kävelyksi ja sillä mallilla tulin takasi mutamontuille. Siellä oli kolme mutasta olijoo, joita en tutuiksi tunnistannu.

Harmillista

Miulla oli meininki, jos oisin muistannu, osallistuu huomenna järjestettävään kotikylän Alzheimerijuoksukisaan tuossa Luonnonpuiston krematoorion liepeillä.

Tänää aamulla tuli sitte viesti, että järjestävän organisaatijon ulkopuolisista syistä, tarvittavat luvat ei ollu kunnossa ja kisa on peruttu....voi rähmä.

Jos viesti ois tullu eilen, oisin vielä kerinny ilmottautuu Rojalesin kympille, joka sekin juostaan huomenna. No aina ei voi voittaa, eikä näköjään ees osallistuukaan...heh.

Viestissä sanottiin, että 8€:n osanottomaksu palautetaan....minnuu kyl vähä ihmetyttää se, että mihin se palautetaa, ja noijen rahojen lunastusoperaatijoista on senverta jo täälläki kokemusta, että nyt en taija tuota kaheksaa euroo lähtee takasin perimään. Satanen ku ei siihe perintään tuu riittämään, ja aikaakin siihen saattaa männä usijampi päivä tai viikko.

Harjottelu on ollu Uunolla aktiivista ja liikuntaa on tullu "riittävä määrä" kuuskolmoselle päivittäin. Ilmat on kohillaa, eikä "rättilöitä" tarvihe peseksijä ku rinkkapaita sortsit ja sukat. Yölläki lämpötila on majaillu rapijasti yli PLUS 20:n asteen ja illalla lyhythihasessa pärjäilee mainijosti.

Mie lähen tästä pijättelemää sajetta kirkkaaseen auringonpaisteesee tennariloijen kanssa.

No ennen lähtööni vielä huutelin mukavalle naapurin Rafaelille ja pyysin vähäse "aijuudaa" eli apuva. Pyysin Rafaa lukemaa tuon viestin, jossa ilmotettii kisan perumisesta. Rafa luki sen ja kisaa ei todellakkaa huomenna ole. Harmi, että Uunotulkkaus ja naapurin jelppi tuli samaan lopputulokseen....kisaa ei huomenna oo.

Nokosille

 

Hyvin kierti Carrefourin Kankeen kiertokanki tänään. Aamun alottelin kahvilla ja reilun puolen tunnin voimailusetillä. Kyseine setti pitäs viijä läpi pari kertaa viikossa koko loppuvuuven ajan.

Puoliltapäivin hiissasin Karmeen alas ja lähin poleksimaa Pariisinmäkee ylös. Leonin ykssuuntasta väärään suuntaan ja siintä Carreteran varteen ja luonnonpuistoon.

Täällä ollessa on joutunnu perehtymään vähäsen tuohon viinirypäleijenki viljelyyn. Täällä ne viinirypälekasvit istutetaan juuret ylöspäin ja hyvin kasvaavat. Perslantijassa ei oo kukkaa älynny tuota kokkeilla ja viinin viljelemine siellä ei onnistu. Kannattasi jonkun kokeilla tuokin homma ni saatasi Perslantijan maatalouski samalla kannattavaksi ja kuntoon.

Lämmintä oli ja aurinkoo ja hikoilutti kovasti. Suolajärven toisessa päässä toppasin ja rupesin ryypiskelemään.

Siinä tuli Hollantilaispariskunta pyörillä samalle näkötornille ja pienen jutustelun jälkee mie jatkoin radanpohjalle, toisen suolajärven reunalle.

Keskustan ja aallonmurtajan kautta ajelin sitte vastoin lakeja ja asetuksia rannan jalkakäytäviä pitkin Locosille ja sitte käin mörskän hetekalle nokosille ja valmistautumaa päivän juoksusessijoon.

CARRERA POPULAR VILLA REDOVAN 5K Y 10 K. 25.09.2016

 

Ensimmäine osallistumine tän syksyn Espanjan kisoihin tuli sitte tehtyä tänään. Kovasti oli tiukka rutistus Perslantijassa ennen tänne tuloa. Yheltä yöllä piti lähtee ajelemaan Helsinkiin ja ihan loppuun asti koko yöksi riitti vielä setvimistä ja muuta toimintaa.

Mörskälle ko sitte täällä aamupäivällä päästii, unta piisas 16 tuntija kahessa pätkässä.

No siitä Perslantijasta on jo kyllä nyt toivuttu Uunojen kirjoihin takasin hyvin, ja täällä kaikki tuntuu olevan entisellään.

Olin ilmottautunnu tuonne Redovanin kympille, ja sinne lähin poleksimaan tuolla "Carrefourin Kankeella". Kankeehan on Carrefourista vajaalla yheksälläkympillä kolme vuotta sitten ostettu maastopyörä. Olli on sillä sotkennu varmaan jo usijamman tonnin, ja Uunonki "liikuttelumetrit" lissääntyy, jos terveyttä piisaa. Vaihelaatikkohan siihe on kaikkine lisärojuineen vaihettu, mutta niijenkään käyttö ei nytkään mittää lasten askarteluva liene? Runko siinä lienee raskasta "patarautaa" ja kaikki muukin säätely ja liikuttelu vaatii ponnisteluja, niin fyysisiä kuin henkisiäkin.

Sillä mie kuitenki varttija vaille kuus lähin "hiostamaan" kohen Redovanin kisapaikkaa. Reittihän kulki suolajärvien välistä Quesadan ohi Benijofariin. Siintä edelleen kohti Benejuzaria ja Gallosa de Seguran ohi Redovaniin.

Kuva on ennen Gallosa de Seguraa.

Säkkipimmeessä sytkyttelin yli puolet 33,3km:n matkasta, mutta ennen Segura-joen ylitystä alko jo vähän päivä sarastelemaa.

Hyvissä ajoin lähes ekana olin Uunolle entuuvestaan tutussa kisapaikassa. Hain heti Dorsaalin ja kisakassin, joka nyt sisälsi teknisen paijan, pari energiapatukkaa, CD:n ja popcornilevyn joka on kyllästetty tankkausaineilla.

Perslantijan Uuno ja Elchen Tomas. Toinen vasemmalla ja toinen oikeella.

"Kankeen" pistin parkkiin ja lukkoon näkösälle paikalle lähtöputken tuntumaan. Olin myös varautunnu erinäisin virittelyin siihen, että kisapaikalla ei oo Uunon kapsäkille sopivaa ja turvallista säilytyspaikkaa, mutta semmonen löyty myös kisa-aluveelta. Tomas Elchestä jelppasi sen löytämisessä ku paikkaa sekopäisenä etiskelin ja kyselin.

Tomas ja ystäväpariskunta.

Sitte jo rakettijen räiskeessä ja karmeessa savupilvessä lähettii taittamaa matkaa. Raskas oli jalka ja painava oli pää. Kymppi vejeltii kahtena lenkkinä. Miulle ois piisannu tuo ykskin, mutta tallustelin sitte toisenki ku kahesta olin maksannu. Hinta oli vaan 8€, mikä on ihan ok hinta kaikki huomijoijen. Maalissa oli sitte tarjolla vaikka mitä. Oli, vettä, urheilujuomaa, banaania, suolasta ja sokerista ym. , mut mie suunnistin olutteltalle yhelle porejuomalle. Siintä vierestä sai mukavasti Burgerin.Vaikka siinä oli kovasti porukkaa, Uuno sai omansa ripijästi. Sitä varmasti autto se, että mie olin ennen kisan alkuu otellu kielikylpyjä tarjoilukaksikon kanssa.

Porejuomaa oli nyt myös tarjolla kisan jälkee. Sillo se kyl maistuu erityisen makosalta.

Lämpötila oli +24, aurinkoinen ja tuulta 0m/s. Loppuaika 46:40, Sijotus 10. (M50, Vet. D). Tomas oli sijalla 4. kuin myös Tomaksen ystävä ja sen kaveri niin ikkään.

Mie siinä nautiskelin antimija pitkät tovit ja kattelin pyttyseremonijoita ja lähin sitte hakemaa kamat ja hinkkaamaan "Kankeen" selässä kohen Torreviejaa.

Matkan vanhetessa Uunon silmämunuaiset rupes kaipailemaan kämpille jättämiäni okulaareja, kannikat uutta kämpillä myös olevaa satulan Geelipäälistä ja olkapäät reputonta aikaa. Kämpillä nää kaikki sain kohilleen.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Lenkurakatto

Huvialuveen yhen rakennuksen katolla on tullu viihyttyä viime päivinä kiihtyvällä vauhilla. Vuotava "paffikatto" oli tullu elinkaarensa päätepisteeseen ja se piti päällystää läkkipeltikatteella.

Homma on ollu aika tuskasa ja tukala kaikkijen siihen osallistujien kannalta, ja tänää esitettii semmonenki varteenotettava vaihtoehto, että puretaa koko ylivoimasen työllistävä ja monimutkane kattorakennelma ja tunkataa vilmivanerilattija toisesta reunasta vähä vinoo, ni ei haittaa yhtää, vaikka katto vuotaski. Vesi valuu vinoo lattijaa myöten ulos kämpästä, eikä haittaa mittää...harmi juttu, ku ajatus ei mahotonta naurunremakkaa suurempaa kannatusta saannu allensa, ja jatkettii ropelikaton oikomista.

Kyllä joutu monessa kohtaa oikomaan muutenki, mutta hyvälle mallille saatii lenkurakatto kummiski.

Vieraita varte on kuitenki hommattava erikoisvalmisteiset niskatuet, jotta pää ei vaakatasosta käänny ylös yhtään eikä pääse katon alaosaston tekelettä katsastamaan.

Nytte mie oon ihan ylivoimasen väsähtänny ja tajuttomuustila valtaa kaalin heti ku valot sammutan...ei ku hetekalle.