Lenkurakatto

Huvialuveen yhen rakennuksen katolla on tullu viihyttyä viime päivinä kiihtyvällä vauhilla. Vuotava "paffikatto" oli tullu elinkaarensa päätepisteeseen ja se piti päällystää läkkipeltikatteella.

Homma on ollu aika tuskasa ja tukala kaikkijen siihen osallistujien kannalta, ja tänää esitettii semmonenki varteenotettava vaihtoehto, että puretaa koko ylivoimasen työllistävä ja monimutkane kattorakennelma ja tunkataa vilmivanerilattija toisesta reunasta vähä vinoo, ni ei haittaa yhtää, vaikka katto vuotaski. Vesi valuu vinoo lattijaa myöten ulos kämpästä, eikä haittaa mittää...harmi juttu, ku ajatus ei mahotonta naurunremakkaa suurempaa kannatusta saannu allensa, ja jatkettii ropelikaton oikomista.

Kyllä joutu monessa kohtaa oikomaan muutenki, mutta hyvälle mallille saatii lenkurakatto kummiski.

Vieraita varte on kuitenki hommattava erikoisvalmisteiset niskatuet, jotta pää ei vaakatasosta käänny ylös yhtään eikä pääse katon alaosaston tekelettä katsastamaan.

Nytte mie oon ihan ylivoimasen väsähtänny ja tajuttomuustila valtaa kaalin heti ku valot sammutan...ei ku hetekalle.