Satasen juoksija

Monet on sopat tänäänki sotkettu Kouvolas ja Kuusankoskenki suunnilla.

Iltasella rahtasin lautaläjän, ja muutaki romua saareen. Sitte vielä mukavan lämpösessä kelissä vajaan kympin vejätyshommiin tennarijen kanssa. Homma mäni kovin mukavasti, mut viimosella kilsalla homma vähän latistu.

Lähtijessä mopova roplaamassa ollu koltijaiskaksikko mäni hautuumaan takana vetoja vetävän Uunon ohitte. Sitte takanaistuvalta ilmaantu kansainväline merkki, josta ei Uunokkaa voinnu etehtyy. Merkki annettii vielä vissiin perillemänön varmistamiseksi toisellaki kätösellä.

Uunolla on kyl jo senverta kaikenmoisia vuosija takana, että jos ei muu, ni ihmisen aivotoiminnan tuntemus ainaki on lissääntynny, ja mie aattelin ku rantaa hepalle pääsin, että miulla on aikaa vähä enempi hämmentää nyt tätä ilmaantunutta kansainvälisen merkkikielen ongelmaaki.

Mie lähin hikisenä ratsukolla mopon kulkusuuntaan, eli Jurvalan suunnille. Siellä ei juuri muuta oo ku vasurilla baari, ja oikijalla kauppa.

Baarilla ei mopoo näkynny, ja koukkasin kolmen tonnin kierroksilla oikijalle kaupalle. No siellähän kaupan takanurkalla just mopon tarakalta nous tuttu sinipaitane kansanväline merkkihenkilö. Mie olin ottannu lätsän pois päästä, mut nerkkihenkilö ku Uunon oranssin Benijofarin paijan näki, se lähti oitis juoksemaa ku satasen juoksija.

Merkkihenkilön vauhtija ei hijastannu mukana ollu polkupyörä, vaan vauhti oli kova. No Uuno kyl senverta kykyihisä luottaa, että kiinne oisin saannu helposti, mut ois voinnu tulla kaatumista ja muuta vaurijoo, ja se ei ollu miun tarkotus, ja jäihä miun haaviin toine saalis, se mopon kuski.

Viistoistkesäsen alaleuka väpätti, ku kysyin takana istuneen satasen juoksijan nimmee, ja sanoin, että rekisterin tiedoilla saan siunki nimen kyl essii, jos tarvii. Poika sano nimen.

Sitte sanoin, että ko Suomessa ollaa, ni pitäs pitäytyvä suomalaisissa aakkosissa niin kauva ku korvan taukset on kostijat, ja räkkää valluu nokasta, eikä senkän jälkee oo sovelijasta etenkää ikäimmeisille yrittää noita kansainvälisijä merkkejä opettaa, ku ne ei kuitenkaa opi ennää mittää.....

ISO9001

Päällimmäisenä irronnut johdinpätkä......voi pertsuikki. Tuolla pikku hommalla oli työllistävä vaikutus ja "kenttäolosuhteissa" tehtynä homma oli tuskasaa.

Kovasti söhläsin tännäänki, ja aika mäni ratevasti. Pääasijassa työskentelin kaiteen ja inisevien itikoijen parissa.

Pikkuse pirullista, ku pittää pijellä imukärsän pitävä kerros vaatteita niskoilla, vaikka lämpöö +25 Celssiuksen verran.

Tuon agrekaattorivalmistajan ISO9001 lankettiin tulis kyllä huomautus työn laadusta, minkä tuo numero/kirjainyhistelmän pitäs taata.

Kymmenen sentin päässä eristesukan sisällä oli johtimen eristettä kuorittu muutaman millin verran, ja siihen oli juotettu "kylmäjuotoksella" johdin kylkeen. Siten eristesukan ulos oli saatu kaks liitäntää....ja tietysti se miun koneen käyttämä oli se kylkeen liitetty, ja tärinästä sitte irronnu ns. "liitäntä".

Kello kohta kilkattelee yhtätoista, ja sauna jo sihisee tyhjillään. Mie mään sinne, ettei sen yksinää siellä tarvihe äänehtijä.....

Mikkeli maraton. 05.07.2014. Tulokset, kuvia.

Vois sanoa, että eilen oli ihan täys päivä. Saunaki tuikattii tuleen vasta puolen yön jälkeen rättiväsyksissä. Sama väsymys (tai vanhuus?) tuntuu vieläki vapisuttavan kääkkää, vaikka agrekaatti on jo korjattu ja kaijettaki jo hypistelty usijan riman verran valmiimmaksi.

Perjantai-illan Risulahen keikan jälkeen myöhäinen oli herätys eilen aamulla. Ripijästi kisaromppeet kassiin ja Kian keula kohti Mikkeliä.

Kelihän oli kesäinen +23 ja aurinkoinen, tuulta 4m/s, niinku aina tuppaa Mikkelin kisan aikoihi olemaan.

Kolmelta oli sitten startti, jossa maraton puolikas ja varttimara lähetettii yhtä aikaa urheilukentältä. Puolikas juostii kahtena lenkkinä, ja lenkkien välissä käyvää kentälläki näyttäytymässä. Reittihän ei Mikkelissä ihan kaikkein nopeimpia oo lukusten mutkienkaan takia, mutta muuten mainijossa tapahtumassa on aina mukava köpötellä.

Oma juoksu mäni kaikilta osin keturalleen. Ekan kolmanneksen pysyin liijan kovassa vauhtivoitteessani (4:22) kykyni ja olosuhteet huomijoituna. Kympin jälkeen oli kävelyä lähentelevä juoksuni väsymystä ja totaalista sippaamista vastaan taistelua.

 Kelloo ei tarvinnu vilkuilla, ja kymmenkunta ihmistä pyyhki ohitte millon miltäki puolelta. Iteki kyllä ohitin yhen pyöräilijän (Uunoo puolta vanhempi, ja talutti ajopelijänsä).

Sitte jo kaartelin aijan takkaa maalialueen monttuun, ja olin vähällää törmätä naiseen ja poikaan, jotka käveli suoraan etteen. Miulla ei ollu mitään mahiksia niitä nurkan takkaa nähä.

Maalialuveella oli eellä yks juoksija, joka vilkasi taakseen, ja mie vielä koitin sitä toivottomasti kiinne ottaa siinä onnistumatta. Sehän oli meijän sarjan voittaja Myyryn Pertti, joka oli myös joutunnu tiputtamaan vauhin minimiin.

Pertti maalissa ja Uuno hoippuu maaliviivoilla.

Miun aika oli 1:38:02 ja Myyryn Pertin 1:37:54. Alf Cederlund 14, aika 2:17:36.

Alf ja vaimo, juoksijoita molemmat.

Korhosen Hannu käi maalissa väsähtänyttä Uunoo jututtamassa, ja Rouva-Uuno kanniskeli Uunon alaleuvan yläpuolella olevaan aukkoon muonaa ja juomaa. Huolto toimi mainijosti.

Vartilla Riku Kyllönen vajaavointisena 50,26, sarjan M65 neljäs.

Pipatin Pasihan on Mikkelissä käynny kymmenkunta kertaa, ja oli nyt 5. M35 sarjassa ajalla 1:44:01. Suomen kovakuntosin kunnan keulamies Kimmo Mikander oli 3. M40 sarjassa, aika 1:28:28. M50 sarjan keulilla Kari Lehkonen,1:23:14, toka Pentti Eronen ja kolmas Esa Katajamäki, kaikki minuutin sisällä. Penttisen Toivolta ei patit kesken loppunnu, ja hienosti M65 sarjan voittoon ajalla 1:34:56.

Kova kaksikko, Pertti ja Toivo.


Maratonilla Kilpeläisen Aulis vei M65 sarjan voiton, aika 3:29:29 ja tokana Koson Heikki reilun minuutin takana Aulista karmeessa juoksukelissä ja hienossa katsomoilmassa.

Sitte myö lähettiiki jo perinteisesti kisamuonituksen jälkee Ristiinaan pitsoille, ja sen perrään Säänjärven lavalle veryttelemää ja kuluttamaa laakerinahkasten pohjia....

M50 sarjan kunniakolmikko.

TULOKSET linkistä:
http://www.zetorsoft.fi:8080/ajanotto/tulokset.php?knro=2&sarja=M60

UUNOKUVIA linkistä:
https://onedrive.live.com/redir?resid=766F09BA4CC4EA66!5200&authkey=!AOfyDIIhx9adWqM&ithint=folder,.jpg

Kortisoonivaksit loppu

Mikkelissä meinasin lauvantaina käyvä juoksemassa puolimaran. Aamulla käin rannasta ottamassa kuvan, vaikka niitä jo on Uunolla koko "taivas" täynnä.

Muuten oon tänää vältelly hikiliikuntaa, vaikka täällä se ei juurikaan onnistu. Jatkuvasti jostaki saapi hijen pintaan. Jos ei muusta, ni uutisten lukemisesta. Sitäki oon kyl tännää koittannu vältellä, ettei nahkaan tuu näppylöitä, ku kortisoonivaksit alkaa olla loppu.

Illalla lämmitin taas saunan, ja ennen pesua piti juoksurättejä pestä. Sitä hommaa kyllä piisaa, mut nyt oli pakko, kun lemu alko jo ommaaki nokkaa haitata.

Oishan siinä kyl saannu Mikkelissä lähtörivistön tyhjäksi, jos pesemättömillä kamppeilla ois tartissa keulariviin ängenny. Nyt on koitettava hetekointia, ja toivottavasti pääsee kunnon "nirvanaan", joka kestää pitempään ku eilinen. Nytte on jo yöratijoki kiinne......

Shocking Blue

Eile pikkune alkuvirittely kaiteijen nysväyksen kanssa. Sitte jo nykäsin itteni liikenteesee ja lompsimaan jaloin Risulahen suunnille. Matkaa sinne tullee Haimilan rannasta n.7km.

Siellä oli arvovaltane tillaisuus mäneillää, ja Uunollaki oli oma "pyhävarustus" päällä, eli huonolle haisevat varkkarit, ja lippis. Muulla juhlaväellä rässipöksyt ja kraivelit.

Siellähän tuo Seppo näytti olevan taas kurtun kahvoissa kiinne soittelemassa. Mukavasti soittelivat mussiikkimiehet.

Sitte kahvijen jälkee lähin juoksemalla takasin päin. Nyt käin kattomassa tuon kunnan uimarannan, jos venholla Risulahteen joskus tulis. Sitte jatkoin jolkkaamistani.

Entistä työkaveria käin Jurvalasa moikkaamassa. Vatvottiin tunti vanhoja ja tuskailtiin toinen tulevien kanssa. Sitte jatkoin taas hölkkäämistäni rantaan ja venholla saareen kaijerojektille saunan kautta.

Kovasti oli ukko väsyksissä ku puolkympiltä hetekalle rojahti. Yöratijoki jäi päälle soittelemaa, ku ei sitä sulkee jaksannu. No siintähä oli seurauksena se, että heräsin mukavaan soitantoon reilu tunti sitten eli kahen maissa. Ratijosta tuli Shocking Bluen "Blossom Lady".

Mieleen tuli mukavia ja epämukaviakin muistoja kuus-seitkytluvun vaihteesta, kun Kouvolan kujia korvantaukset märkinä, ja hippiletti liehuen lompsittiin. Kyllähän nuo korvantaukset viel tänääki märkinä oli, mutta letti ei ennää paljo lepata, ja askelki on kovasti lyhenemään päin.

Sitte jatkoin tuon yhtyveen muijen hittijen kuunteluva. "Venus", "Never Marrie a Railroad Man" ja "Send Me a Post Card", josta Muska teki suomenkielisen versijon. " Venusta" taasen myöhemmin vanutti mm. Bananarama, mut kyl tuo Mariska Veres oli miun mieleen.

Tässähän on nyt reilu 2,5 tuntine hurahtannu hyvän mussiikin ja menneisyyven ja sen hurjan nuoruuven muisteloissa. Ulkona on jo niin valosaa, että nytte kahvin ja pottujen keittoon, ja sitte katsastamaa kaijetta....

Vielä löysin Mariska Vereksen ekan levyn ja siin on sitä jotaki, jonka perään Uunoki haikailee....eli nuoruutta ei takasin saa.....Summertime by Mariska Veres.

Selväjärkinen

Kello jo taas rallattelee puolta yötä, mut Uunoo ei tuo ennää hätkähytä.....

Aamulla lähin lankkujen hakuun Taavetti-Cityyn. Kahvikuppone ja marjapiirakka piti käyvä kiskasemassa leukojen väliin Satulla.

Sitte hajin lastin ja takasin rantaan ja lenkkivehkeet niskoille, ja Kivimäen tietämillä muutama kilsa mäkijä ees taas. Sitte venholla saareen ja kaiteijen nysväykseen.

Sitte jo alko taas vettä roikkimaan. Mie siinä puolen kasin maissa illalla kuitenki nykäsin kumilurtsin niskoille, ja venholla soutamaan kaatosateeseen. Selväjärkinen ei siihe aikaa illasta kyl lähe sateesee soutelemaa ja hilppasemaa kymmentä kilsaa yhen kahvikupin ja pillimehun takija, mut uunompi sen tekkee, ja vieläpä mielellään ja omasta tahosta.

Sitte Teppoilille kahville ja pillimehulle hölkäten, ja takasin kanssa.

Sauna vielä tulille puol kymmeneltä, ja istumaan kylmän saunan lauteille, ja mietiskelemään....heh....mahtavata. Ei tarvihe Uunon kellopelin perässä juosta ennää. Voipi vaikka kuunnella ratijoo koko helvatin yön, jos siltä tuntuu, ja heittää ittesä hetekalle vaikka puolilta päivin, jos alkaa liikaa huimata.....

Turpa tärisi

 

Hyvät on värit tänään ottamassani "värikuvassa". Torren tärinöihin täältä Perslantijasta jo joutasi koheltamasta....vissiin.... 

  

Tänää turpa tärisi oikee tosissaa Uunolla. Noijen sähkövempeleijen kanssa on nyt näköjää välit ja johotukset poikki lähes kokonaa. Kaikki vehkeet, missä vähänki on sähköö on levähtänny kässiin ja Uunon housutki jaljoihi persuksijen puolelta. Sielläki on pikkusen ollu varmaan hankaussähköö, ja pierumetaaniki on saattannu jotaki sähkön tapasta tuottaa?

Tuosta akrekaattoristahan särky konneen sammutussysteemi. Sitä ja ittijäki on joutunnu ryypyn kanssa sammuttelemaan, ku katkasijasta ei kone toppaa. No viikolla sitte roplasin sajepäivän ratoksi kytkimen irti korsun sissään tarkempaan syynäykseen, ja kunnossa oli kytkin.

Sitte taas ku vähän oli poutasempaa kytkin vekottimen takasin, ja siinä sitte tutkailin ja mittailin lissää. No sieltähän sitte vikaki löyty...konneen sissään menevässä johtoliitännässä oli kylmäjuotos, ja 10cm pätkä tuli johtoo Uuno-pojan sylliin. Luulisi äkistään, että helppo homma korjata, mutta eipä ookkaan. Pentsiinitankki pittää minimissään irrottaa, ja ehkä koko masiinan kytkintaulu ennenko pääsee johtoja uuvestaan yhteen liittelemään...kesken on korjaus edelleen....sataa nääs....

No sitte aattelin, että lataan samalla, lähes toimivalla akrekaatilla "sittuneen" akkuporakoneen akun. Laturin kun siihen aparaattiin kytkin, ja nykäsin sähköntuottolaitoksen käyntiin, alko laturin valo kiivaasti vilkkua, ja sitä hommaa kesti sekunnin verran, ja sitte kaikkos inisevät kaverini kaikki, ja ilmoille pölähti helvetilline "sähkön haju", ja valon vilkkumine lakkas, ja akre toppasi myös siihen paikkaan......ei ollu ennää tarvetta ja vääntöö Uunolla jatkaa akun "latausta". Sain onneksi vielä Akren käyntiin, kun laturin kiskasin siintä irti.

Illemmalla sitte mykisty vanha patteriratijovanhus. Ja siihen vaihtelin vielä epätoivon ahistaessa pattereita, mut henkiin en sitäkään aparaattija saannu....

No tänää sitte lähin Satun Makijoijen kautta Lappeenrannan suunnille konilla, jossa on ne kolmen tonnin tyhjäkäyntikierrokset, yrittelemään. Tarkotuksena oli hommata uus ratijo, ja akkuporakone. Alku mäni lupaavasti, mut ennen Törölän risteystä toinen pyyhkijän sulka lensi lasin pinnasti irti, ja jäi rempsottamaan ja naarmuttamaan lasija...ja vettä losotti rapijasti. Sitte mie koukkasin Törölän risteyksestä sivummalle ja mänin pusikkoon kevennykselle. Se helpotti myös ottalohkoihin kasvanutta painetta, ja nauruksi pistin.....meteoriitin päähän kopsahus ennää tästä puuttuu.

Ruuvasin pyyhkijän irti ja karahutin kolmetonnisella Autoteeman (Biltema) pihhaan ja sulka ja koko muukin setti käsissä sissään kysymään löytyskö jelppiä...ei löytynny.

Sitte naapuriin Metsäkonenettiin (Motonet) samat romut hyppysissä. Sulkaongelmaan ei apuva saannu, mutta uus ratijo ja akkuporakonelaukku käsissä sieltä ulos tulin.

Sitte naapuriin AD- varaosaan. Sieltäkää ei apuva sulkaongelmaan saannu. Piti perhana alistuva, ja ajella Lappeenrannan Telttailuautoon (Delta-auto). Sieltä sain 50 eurolla avun aika ripijästi sulkaongelmaan.

Sitte Luukylän suunnille, ja pääsin eellämainituista syistä "aamulenkilleni" viijen maissa iltapäivällä. Pariksi tunniksi saareen vielä kaiteijen nysväykseen, ja iltalenkille puol ysiltä. Soutamalla järven yli ja jalkapelillä Teppoilille kahville, ja samalla pelillä rantaan, ja taas saareen, ja sauna tuleen....

Nyt jo kellon ollessa jo yli 24:00 pikkusen alkaa helpottamaan....