XII Carrera Popular Base Aerea de Alcantarilla. 15.3.2026

Team Finlandia: Kuva: Sari, Redusointi: Jore

Tänää tehtii "hyökkäys" Alcantarillaan, jossa oli tarjolla 14km:n ja 5km:n matkat juoksuun.  Juoksijoita oli nyt osallistumassa Hanne 14km, Riitta 5km, Jarmo 14km, Petri 14km ja Uuno 14km, eli ihan mukava määrä heimolaisia. Lisäksi aina aktiivinen ja avulias huoltotiimi: Sari, Jore, ja aikuiseksi jo kasvanut TET tytteli.

Alcantarillassahan koulutetaan Espanjan ilmavoimien laskuvarjolääkäreitä, ja niiden logossa olevan, Suomen lipun näköisen siniristin merkitys piti taas uudelleen selvittää. Joku sen on jo miulleki sanonut, mutta oon jo unohtannu. Logon taustalla olevat keltapunaiset ympyrät muodostavat sotilaskokardin (värit Espanjan lipusta), ja tuo sen päällä oleva siniristi taas kuvaa tähtäys- eli kohdistusristiä. Laskuvarjolääkärikoulu on perustettu vuonna 1947. 

Kelihän oli lämpötilan, +15°C ja auringonpaisteen takia ihan ok, mutta 8,5m/s viuhtova viima etenkin lentokentällä, ja sitä seuranneella peltoaukeapätkällä tuntu tympäsevältä, sillon ku päässä oleva rätti sojotti tuulensuuntamittarin tavoin kohti takaosastoo. Myötätuulessa ei haitannu.

Oma "valmistautumine" ei tän huonommin ois voinnu männä. Uunon "valvontakoneisto" oli koko viikon säätänny ittensä liian herkälle, ja se valvotti koko viikon melko mukavasti. Parin silmänräpäytyksen verran yöaikana nukkuneena, aamulla ei tullu ensimmäisenä harjotuksellinen juoksun kirmaaminen mieleen, vaan hetekointi. Sama koski vielä viimeyötäki. Heräsin jo kahelta. 

Amuinen lähtöhetki kotikujilta.

Eikä tuo tällä viikolla silmän alaluomeen ilmaantunnu hernekään muuhun viittaa, kun alentuneeseen vastustuskykyyn tai lisääntyneeseen ressiin, tai jopa molempiin. Ja kenkkumainen homma on myös se, että rokka-ainekseksi tuosta yhestä herneestä ei vielä oo. Pitäs olla paljo enempi.

Esijuoksijaki ilmotti, että kaks muuttujaa neljästä on pielessä, ja tänäki aamuna oli vielä yks. No tästä ei oo muuta suuntaa kun ylös, ja ulos jolkottelemaan. No enää ei juoksun suhteen oo aikaa ku viikko, ja siinä ei kummosia harjottelun suuntaviivoja enää vejellä. 

Sitte siihe pääaiheeseen...Jarmon kyyvillä päästii ilman virheitä mukavasti entisille parkkimestoille. Pätkä ajeltiin Petrin perässä, ja samalle parkkialueellä saatii paikat melko lähekkäin.

Säntäiltii siitä jo pikku jonojen jatkeeksi myökii. Siinä oli QR- koodin skannausmahollisuus, joka ois helpottannu Dorsaaalin löytymistä, mut uuno oli sen skannausohjelman viskannu nypläyslaitteen etusivuilta johonki säppiin, enkä ruvennu hätäpäissäni sitä hakemaa. Mänin vanhalla syteemillä torsaalitarjoilutiskille. 

Hyvin juohevasti se tarjoulu hoitu näillä Uunonki perustiedoilla, ja pikkuse veti hymyy suupielee, ku sieltä yks tiskin takana sotilaspuvussa oleva huuteli, että "ahaa suomalainen, siut mie oon täällä nähny enneki"...heh...monet kerrat sieltä on torsaalit hajettu, ja erityisesti yks kerta joskus takavuosina vaati isomman kasan rautalankaa kielivaikeuksien tueksi. Uunolla oli jotaki muutaki uunoiluu tapahtunnu sillo. Nyt on kyl rautalangan tarve vähentynny ainaki pikkusen pelkästään uunoespanjaa puhumalla.

Murcian laakso on kokonaan vuorten ympäröimä, ja kesälläkin helteinen paikka.

Nyt ei päästy suoraan Calle Mayorille kisan pääaukion kautta, vaan piti kiertää takakautta sivukujia pitkin, ja oikian lähtökarsinan löytö oli vähän hankalaa...no kyl se löyty. Tartti kajahti ja tallomaan asvalttia. Maalin kohilla oleva kello näytti aikalailla 31 sekuntia, kun mie siitä yli hiippailin.

Tallominen oli raskasta työtä heti alusta lähtien, ja jälkitarkastelussakin sykelukemat oli tapissa jo 3km:n tallomisen jälkeen. Ekan ylämäen päällä oli edelleen vaikeeta. Joren kannustushuudon kyl kuulin ja jo aiemmin varmaan Sarinkin. Sitte ku tultii lentokentän kiemuroihin, otin ekan hedelmäsokerin suuhu, ja hetken jälkeen kulku nopeutu ja helpottu, vaikka vastatuulipätkät oli pahoja.

Kentän jälkeisillä peltoaukeilla oli myötätuuli, ja kauhulla muistelin, että peltojen jälkeen käännytään vasemmalle ja vastatuuleen...niin tehtiin. Tippa molemmissa linsseissä ja näärännäppy oikian linssin alla talloin navakkaan vastatuuleen. Viimone niitti oli sitte se viimone jyrkkä mäki ennen kääntymistä Calle Mayorille ja maalisuoralle.

Muistelin, että reitti piti olla uusi, ja ajattelin, että oisko se mäki jätetty nyt kokonaan pois, kun näytti siltä et käännytään oikealle. Mut "kissan hikinauhat, ja katin kontit" ei se ollu ku viimenen liikenneympyrä ennen sitä julmaa vastatuulista ylämäkee, ja sinne näytti juoksijalauma painelevan. Mäessä kyl näytti vahvasti siltä, et muillaki ku Uunolla oli jo tappiomieliala päällä ja niskat kovinkin kyömyssä kun lähes paikallaan kovassa vastatuulessa tallottiin asvalttia.

Sitte seuras selkeesti yli-ylipitkältä tuntuva kilometrin mittanen loppusuora. Siinä piti kyl ahistaa tosissaan, kun jokapuolelta oli tunkemassa ukkoo ja akkaa ohitte. No maaliviivan ylitin mieki hengissä, ja happivajeella.

Jarmon ja Uunonki naamatauluista voi päätellä, et tääl oli tänäänki mukavaa. Kuva: Sari

Kiitos kaikille mukavasta päivästä, ja erityinen kiitos Jarmolle, Sarille ja Jorelle Uunojelpistä! Mukavaa kun on mukavaa ja vielä mukavampaa kun on ystäviä.

Hanne juoksi ajan 1:21:31, ja voitti sarjansa! KOVASTI ONNEA! Riitan aika 37:10, Jyrkin 20:57, Petri 1:18:42, Jarmo 1:03:55. Miun aika oli tänää 1:13:58, jolla heltisi M70 -sarjassa 6. sija. Keskitahti 5:15 (oma), ja juostu matka 14,08km.

Lisähuomio: Jarmo oli tarkkana, ja oli viime vuonna antanut palautetta reitin pituudesta. Oli ollu n. 200m liian lyhyt. Nyt oli 5km:n kohdalla pidennetty reitiä vastaavasti. Nyt lienee aika oikean mittainen. Ajassahan pidennys vastaa "Uunovauhdilla" vajaata minuuttia.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.