Mukava oli mukana olla, kun ei tarvinnu kisan aikana itekseen itkeskellä kilpakavereijen tuen puutetta!
Rovaniemen Roadrunners:in seurakaverit Kauko ja Matti kyselivät myös Uunoo osallistumaa veteraanien SM-Maantiejuoksun kympille Ristiinassa. Mieki lupasin mukaan lähtee, kun kisat järjestettiin Ristiinassa, eli ihan likeellä Uunon Kouvolan korsua, vaikka Uunon juoksuvauhti on kovasti nykyisin "matkalla viipyilevä". Saatiinhan myö tällä juoksijamäärällä osallistua 60-vuotiaiden joukkuekisaan, vaikkakin koko remmi anto kovasti ikätasotusta.
Lähettii Rusinantella liikenteeseen hyvissä ajoin, repsikkana toimi Rouva-Uuno.
Keli oli aurinkoinen, ja reilu parinkympin lämpö, ja tuulta ehkä 3-5m/s. Juoksupinta asfalttia, ja reitti kulki suurelta osin vaihtelevaa Mikkeli-Lappeenrata tien vierellä olevaa pyörätietä pitkin.
Normaalit kisarutiinit numeroijen hakuineen ja "hiittauksineen" ja sitte kökkimään viivalle. Mukava on näissä kinkereissä mukana olla, kun juoksijoita on Suomen mittapuun mukaan "suuri määrä". No Iberian kisoissa kyllä pienimmänkin kylän kisoissa juoksijoita on enempi. Monet täälläkin kyselivät Torreveijan retkiltäni asioita, ja mie kaikille suosittelen paikkaa lämmöllä, ja lupaan jelpata kaikessa, missä vain pystyn ja joudan.
Sitte lähettii matkaan ja patikkaa toisen eteen. Veteraaniurheilu on kovaa, vapisevaa ja välillä todella raskastakin hommaa. Alkukiihytyksessä innokkaimmat heittäyty jo pitkällee asfaltille heti lähössä, ja näytti siltä, että kaikki ei hengissä tuosta toisten kolleegoijen sorkilla survomisesta selviä millään.
Maalissa jututin kasan alimmaisena ollutta, mutta onneksi vauriot oli vaan kaikki niklausvaurioita, eikä ollu ruttaantunnu muuta ku orvaskettä ja vähäsen myös marraskettä. Luut säily kunnossa.
Alku pari kilsaa juostiin alamäkivoittosesti, ja Uunonki piti kyykätä ihan käsikopelolla, kun Esijuoksijasta ei apua nyt ollu. Eka kilsan tahti oli liijan kovaa (4:21), mutta mäntiin alamäkivoittosta maastoo vastatuuleen tosin. Hyvin kyl juoksu muuten kulki edelliseen, parin viikon takaseen Haminan fiaskokymppiin verrattuna.
Vanha monivuotinen hyvä ystäväni ja Torren kävijä Kuopion Caña- Retu paineli takatukka hulmuten ohitteni, ja kehasi ohi hulmutessaan Uunoo "hyväksi"...harmi ku ei ollu mankkaa mukana, eikä sitä nauhalle saannu. Retun liuhuletti pikku hiljaa etäänty sadan metrin päähän miusta.
Katri paineli myös ohitteni heti alkukilometreillä, mutta omaki juoksu mäni kuitenki ihan siedettävästi. Katrin "joukkuetyttökaveri" oli sitte lähes koko kisan samoilla sekunneilla. Mie mänin välillä ohitte ja välillä toisinpäin. Lopussa sitte ku jossakin 8km:n kohilla noustiin taas Ristiinan keskustaan, mie pääsin niskanpäälle ja siinä maaliin asti pysyinkin. Kiitos avusta, erityisesti niistä peesausosuuksista, joita harrastin härskisti.
Retunki "kapeahko" selkämys läheni pikkusen lopussa. Eroa tais olla reilun puolen minuutin verran loppuajoissa?
Aikani oli oman Esijuoksijan mukaan 47:01, keskitahti 4:43. Matka 9,96km, keskisyke 157. Sijoitus oli 12. Se oli tän kesän parasta vauhtiani, eli sama kuin Inkeroisissa, mutta siellä oli olosuhteet paremmat, ja tikkusuora reitti, tasamaastossa ilman mäkiä.
Joukkuekisassa tuli RDS:n joukkueelle SM-kultaa. Kiitos Matille ja Kaukolle, kun sain taas mukana liikutella lumpijoitani voittoisan joukkueen jatkeena ja könytä korkeimmalle pallille patsastelemaan.
Kiitokset myös moninaiselle joukolle ystäviä mukavasta ja lämpösestä loppukesän päivästä ja hyvistä jutuista!
Sitte lähettii ABC:lle syömää, ja suunnattii Rusinanten köli kohti Mikkeliä. Sporttiterassilla yhet huurteiset, ja parin tunnin lakisääteisen ajopaussin jälkeen striptiisiä harrastamaan Savitaipaleelle Säänjärven lavan parkkipaikalle. Siintä sitte loppuverryttely valssaten ja tangoten. Muitaki juoksijoita siellä oli...ja ainakaan Rikun jatsijalkaa ei enää raskas juoksulenkki Ristiinassa näyttänny painavan yhtään.
Sitte Luumäjelle ja venholla pimeessä saareen, ja unta kaaliin vasta puol kahelta. Sauna jäi lämmittämättä.
TULOKSET laitan TÄNNE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti