Emergencias-Konsekutiivitulkkausta

Tännää aukesi sitte mahollisuus myös Uunolla viimein tutustua Torreviejan kunnan sairaalaan, viralliselta nimeltään Hospital Universitario de Torrevieja. Nyttekää ei ite tarvinnu osallistuu sunnuntaipäivän "kinkereihin" muuta ku tulkin ominaisuuvessa. No vielä tulee ehkä jo lähitulevaisuuvessa se aika, ku Uunoki pääsee ite maistelemaa näitä Hospitaalien hetekoita jossaki suunnassa, joko täällä, Perslantijassa, tai muualla.

Toiset piirit on muutaman vuuven liittänny Uunon nimeen ennemmin sanan "nulkki" ku "tulkki", ja ensimmäiset piirit sisäpiiritietoihin perustuen myös sanan "puupää". No ilosin mielin, ja pystypäin mie kannan nää pari muutaki, miuta hyvin kuvaavaa nimee horsmakukkulalleni, kaikesta menneestä huolimatta, ilman katkeruutta.

Takavuosina muistan hyvin, ku jälkikasvun T-paijassa luki: "Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn". Uuno oli siitä ilonen, että jotaki on saannu siirrettyy itestään ja ajatusmaailmastaan myös jälkipolville. Semmosen paijan kantajalla pitää olla muutama Uunonki kovasti arvostama asia kohillaan, ennenku sen päällensä pystyy vetämään.

Hospitaaliin mäntii hyvän ystävän hyvällä kyyvillä, ja karahutettii suoraa Emergencia osaston etteen, ni ei jää kellekkää epäselväksi, eikä epäilyksen alaseksi, että "vilttikuumeessa" ollaan liikkeellä, ja laahauvuttii sisälle tulkattava kovasti tautisena. Ekana meijät ohjattii tietojen keruu osastolle, ku ekaa kertaa oltii tässä Hospitaalissa visiitillä. Homma hoitu hyvin Inglesiaa vääntämällä, ja EU-kortti vilauttamalla.

Siintä tulkki ja Acompañero sai käteensä lapun, jossa luki "TABLA 002", ja meijät passitettii nurkan taakse oottamaa jonotushuoneeseen. Siinä oli meitä vastapäätä Argentiinalaisrouva, joka meitä valisti, että kun tuo Uunon lapussa oleva tunnus ilmaantuu näyttötaululle, pitää singahtaa jompaan kumpaan kahesta huoneesta. Huone ilmotetaan myös nöyttötaululla.

Vartin kytistelyn päästä meijän tunnus ilmaantu näytölle, ja myös huoneen numero, ja siitä myö laahauvuttii sisälle. Siellä oli sairaijen terveyvenhoitaja, joka mittasi kuumeen korvasta, ja kyseli tauvista lisätietoja. Tässä ei Inglesialla ollu ennää mittään käyttöä, vaan piti tulkkaus tehä jo pääosin españolalla.

Sitte saatii nopeesti lisäohjeistus, ja piti männä Box'iin nro: 2. Siinä vaiheessa tuli vahti meijät ohjaamaan toiselle osastolle sermilliseen hoito-koeputki- ja tiputuspaikkaan. Tässä vaiheessa tuli kyllä mieleen muutama vuos sitten turha reilun kuuven tunnin mittanen käynti Perslantijan POKS:issa (Pohjois-Kymen Keskussairaala), jossa oli kyllä viikonlopun iltana "repäsevä meininki", ja tuoreen väkiviinan haju.

Täällä ei väkiviina haissu, eikä kannapiskaan isommi kärynny, eikä tulkinkaan pelihousut.

Sitte siihe meijän yksityisee Boxiin tuli Tippa-Eero, joka kätevästi tärähytti piikin suoneen ja teippasi asiaan kuuluvan sulkuventtiilin käjen syrjään, ja massillisen Parasetamoolia roikkumaan koukkuun, ja tiputus päälle. Samalla Tippa-Eero otti tuupillisen verinäytettä.

Massi ku oli siinä tiputeltu, tuli ite Tohtori haastattelemaa potilasta ja Uuno tulkkasi. Tohtori selitti tehtävät toimenpiteet, ja sitte jo kohta jatkettii röntgeniin sulkuventtiili kämmensyrjässä. Uuno ei sinne enää päässy lisäsäteilyy yläkoppaansa saamaan, vaan piti jäähä oottelemaan toimenpiteen suoritusta etäämmäksi.

Sitte taas ooteltii toisaalla. Sieltä meijät tultii hakemaan, ja takasin meijän yksityis Boxiin nunero 2. Verikokeen tulokset ja muukin diagnoosi oli tässä vaiheessa selvillä, ja ite Tohtori tuli ne meille ilmottamaan. Sitte ripustettii tippakoukkuun vielä massillinen antipijoottia, ja sitte oli jo potilaskin vähän pirteempänä, ja vastaavasti tulkki nyt vuorostaan väsähtänny.

No tulkki sai kuitenki käteensä kolmen eri sortin lääkeresetin, ja päästii lähtemää Boxista ja koko Hospitaalista pois. Kovasti kiiteltii myö, jotka oli asiantuntevan avun saannu, ja hinta/laatu-suhde oli nyt kyllä meijän asiakkaijen kannalta eritysen hyvä. Homma ei nimittäin maksannu latin latija, eikä tineron tineroo!

Kyllä piti pariin kertaan varmistaa, että eikö todellakaan tarvii mitään maksaa minnekään. Vastaus oli molemmilla kerroilla sama:''EI TARVI!". Harvon Uuno enää nykysin  ihmisten puheita uskoo, mutta nyt oli uskottava, ja maksamatta hiippailtiin ulos, eikä meijän suureksi ihmeeksi kukaan tineroijen perijä peräänkää juossu.

Kovasti kiitoksia Torreviejan Hospitaalin henkilökunnalle hyvästä hoijosta ja avusta!