maanantai 10. huhtikuuta 2017

I Carrera Popular Guadalupe. 8.4.2017


Aamupäivän pyöräpinnistelyn jälkee lähin heti ettimää muonitusta ja nyt piisasi puolikas Rollo ja Kokis ja vesi. Nehän löyty heti muutaman korttelin päästä.

Sitte mörskälle ja vähän hetekointia ja sitte kisapaikan ettimiseen. Sekin löyty ja tuttu "kääkkäkööri" oli jo paikalla, etunenässä Norberto, Mariano ja muut.

Vähän haikijalla mielellä mainijot kilpaveikot hyvästelin. Sitte hain torsaalit ja paijan, ja kysäsin oisko järjestäjillä paikkaa Uunon pienelle bolsalle. Eipä tälläkertaa ollu, mutta siihenki olin varautunnu. Miulla oli ohkane vaijerilukko, jolla köyttelin bolsan kiinne pyörään. Avaimenki kanssa sen syherön purku vei oman aikansa ja rosmolla ois ollu aika homma tuota syheröö ruveta auki roplailemaa, varsinkin kun Kankee oli kahlittu ihan lähtökaslian likkeelle.

Sitte kökkimää putken alle lähtölatinkija oottelemaa. Se rupes kestämää, ja kesti reilut parikytäminuuttija. Iberian naiset ja miehet kävi jo aika kuumina ja Uunonki hitaat solut ehti jo kaikki pysähtyä tykkenään siinä viilenevässä ja hämärtyvässä iltailmassa.

Torsaalijono.

Kisassahan oli kaks matkaa: 4,3km ja 8,6km. Pitempi matka juostiin kahtena lenkkinä. Reittinä vejeltii Guadalupen kujia ristiin ja rastiin. Oli alamäkkee ja ylämäkkee ja mutkia tarpeellinen määrä. Lämpötila +18 ja tuulta 6m/s. Loppuunjuosseita oli 8,6km:lla 180, ja 4,3km:lla 70 juoksijaa. Molemmilla matkoilla oli 200 juoksijan osanottokatto.

Yhen harjotuslähön jälkee sitte päästii juoksemaa. Miulla oli reijet jo vähäse hapokkaat ja verkkasta oli mänö. Eellä juoksevan Norberton sain nuitenki kiinne ekan kierroksen lopussa ja mänin ohitte. Alun otin nyt ilman normikohellusta, joka kyllä johtu osin siitä, että oli jo valmiiksi väsähtänny vointi lähön hetkellä. Toisella kiekalla oli pientä pistoksen poikasta, mutta maaliin linttasin ajassa 37:22. Matkaa mittariin 8,472km, keskitahilla 4:25. Sijotus oli kolmonen hiuksialähtevässä ja muutenki harvenevassa kääkkäjoukossa.

Kisan jälkeen...

Tarjoilut oli kisan jälkeen vähäiset, mutta oluttiski sieltäki löyty ja sinne mieki kannustin nestehukasta vapisevan atleettivartaloni. Se yks Servojuoma lisäsi vaan vapinaani, mutta kesken en jättänny. Leikkiin ku rupijaa, ei sais ruveta vapisemaa, vaan pitäs homma kestää leikin loppuun saakka.

Sitte tuli jo säkkipimijä, ja ooteltii pyttyseremonijoita melkonen tovi. Mieki siellä sitte patsastelin vapisten toisten harmaahapsien ja -ripsien seassa ja sain kätöseeni pytinkini.

Maalilinja ja selostaja ynnä muuta katsastushenkilöö.

Yks homma pääs lähtiessä unehtumaan, ja se oli Kankeen ja ottalohkojeni valo. Ottalohkostani hehkuva omavalo on jo päiväsaikaanki niin "himmeellä", että monasti sieltä ei riitä hehku yksinkertastenkaan asijoijen toimitteluun. Takana oleva punanen valo on Kankeessa kiinteäasennettu malli, ja sen laitoin päälle ja lähin haahuilemaan ja ihan sokkona ja pelkän GPS:n ja Heren avulla reilun 4km:n päässä olevaa mörskää kohti...."satakunta" kertaa piti pysähtyy ja ottaa uus suunta suuren kaupungin sokkeloisilla kujilla.

Kello oli yli kymmenen ku mörskälle pääsin...respassa rutisin tovin ja kanniskelin Kankeen toisen kerroksen lukaaliini. Nestehukka vatvoitti ja vapisutti vieläkin ja ennen suihkuu piti pistää koko omaisuus päälleni, että tarkeni palautusjuomaksi valitsemani Servotölkin käsijen vapinalta juotuu kitusiin....no se onnistu, mutta uni ei tullu ku vasta kahen maissa, vaikka suihkuttelutki jaksoin tehä.

Kuuvelta sitte heräsin jo ylös, ja ripijästi valmistelut päivän pyöräilyy varten ja respaan viemään avaimet ja pari TV:n kaukosäädintä, joista toisen olin illalla epähuomijossa lissää pyyvelly, kun en horkkatauviltani älynny, että semmonen miunki huoneistossa jo rötkötti.

Sitte kaheksan jälkeen kankein säärin Kankeen selkään ja yrittelemään kohti parin, kolmen kilsan päässä olevaa MU-300 tietä, jota pitkin olin suunnitellu kaupungista ulostautumista. Ajankohta oli varhanen, ja kymmenkaistasille tyhjille baanoille sopi hyvin vielä Kankee ja sen kyyvissä kyykkivä "lisäkaista".

Homma eteni mukavasti, vaikka persuspuoli ei Kankeen satulasta ennää tykänny yhtään, vaikka pehmusteena oleva Geelipäälinen siinä päällä lerpattikin. Seuravijen kylien kautta päädyin kuitenkin Bigastroon: Rincon de Villanueva, Beniajan, Barrio San Blas, Torreguera, Los Ramos, Zeneta, El Raiguero, El Mojon, Arneva, Hurchillo.

Sitte ku "Jakoavainmäen" (Jacarilla) päälle sain Kankeen hilattua, oli mukava nähä tutut suolajärvet ja lasketella kippeillä kannikoilla Los Montesinosiin. Näijen kahen päivän aikana kohtaamani sadat pyöräilijät etupäässä hymyili ja suorastaan nauro Uunon varustukselle...heh...niin miekii tein, mut vermeitä on kyllä käytännössä testailtu kovasti usijamman henkilön voimin ja hyviksi todettu. Olan virittelemä lukko pittää pikakiinnityksellä olevan satulan usijampijen rosmojen saavuttamattomissa ja säätö silti pelittää, ja Uunon satulan alle virittelemä hajuanturilla varustettu heittoistuin heittää outohajusemman takaliston ja sen omistajan taivaantuuliin.

Kääkkä Torressa retken päätteeksi....ei enää vapisuta vaan on hiki ja kuuma. Omaisuutta ihan liikaa yllä ja alla. Kuva: Quatro.

Takatulomatka suju huomattavasti ripijämmällä tahilla (20,5km/h), ku ei tarvinnu sen päälle kilpaa juoksennella. Torressa sitte käin vielä moikkaamassa Quatroo ja Anttija, ku niillä on jo kotimatka likkeellä ja toivottelemassa turvallista...heh...nimenomasn turvallista kotimatkaa.

OIS OLLU SIULLAKI VARMASTI MUKAVA MUKANA OLLA NI EI TARVIS KYYKÄHTÄÄ KYYKKYYN ILMAN MAHTAVAA KISAMATKAKOKEMUSTA MURCIAN GUADALUPEEN ARMON VUONNA 2017. No omapa on valinta ku mukaan et lähtenny...heh...nauraa Uuno ja jatkaa hiipuvaa kohellustansa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Horkkatautinen Uuno koko omaisuus yllänsä Legazpi- hotellissa.

2 kommenttia:

  1. Kyllä Espanjan kisareissut voittaa kotimaan vastaavat kymmenen nolla, varsinkin kun polkasee kankeella kohti tuntematonta.
    Ja jos horkka meinaa yllättää siihenhän autta Espanjan hyvä rättitarjonta.
    Täällä kotomaassa täytyy tyytyä tuijottelemaan ikkunasta, tuulee ja vihmoo lunta.
    Eikä löydy juoksu eikä kisaintoa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä...kyllä...ihan ehottomasti. Rättejä on myös Uunon valikoimassa monenväristä ja näköstä....heh...ja tekniikkapaitoja. Hellettä jo pukkaa päivällä nahkan pintaan, mut Perslantijaan tulo jo alkaa ahistaa. Kärvistelemisiin. T.uuno, Kankee ja päivä ankee!

    VastaaPoista