lauantai 11. maaliskuuta 2017

Norskit

 
Aamupäivällä tekasin pitemmän testin juosten. Varustushan oli lämpösestä ilmasta johtuen sortsit-T-paita yhistelmä.

Uunon käyttämä tekniikka ei ihan heti saannu yhteistyötään noijen satelliittijen kanssa pelaamaan, ja Pariisia käveleskelin lämpösessä kelissä.

Sitte alko pelittämään ja Uunoki alko tapailemaan juoksun tapasta aluksi Pariisin ylämäkeen. Sitte vasurille Quironin (entine San Jaime) sairaalan vierestä pulukoppijen välistä La Matan luonnonpuistikon aijanvierustaa kilsan mittasta alamäkkee Grematoorijon ohitte luonnonpuistoon.

Matkaa luonnonpuiston portille tuli reilut 5,5km. Aikasemmi vesipiste oli portilla, mutta nyt on piste satakunta metrii etempänä, luonnonpuiston sisällä.

Varma en ollu, onko vesi juomavettä (aqua botable), mutta nyt se tuli testattuu. Sisällä pysy, eikä vatta männy kiemuralle, ja kiharat pysy sisässä.

Siintä jatkoin pari kilsas juoksuu, ja sain pitkänhuiskeen Norskin kiinne. Norski oli eilen mankeloinnu parinsaan kilsan pyöräretken Murciaan ja etureijet oli ihan "muussina" ja kipijät. Mie vähän omaa tahtija hölläsin ja pari kilsaa juostii samaa vauhtia.

Sitte käännyttii takasin ja käveltiin. Siinä sitte kävellessä setvittii kaiken maaliman asijat, Juuhaugin huulirasvat ja muutki mömmöset asiat. Norjan ja Suomen talouvet laitettii kuntoo ja samalla koko Euroopan ja pollan talous.

Norskihan oli vielä työelämässä mukana, ja työskenteli 2vk öljynporauslautalla ja sitte oli 4vk:n mittane huili. Mörskä oli oma ja tuolla Quesadan suunnalla.

Grematooriolle ku sitte saavuttii, siellä ootteli Norskin 194cm pitkän pitkä juoksija poika. Kyselivät vielä erotessa tiijenkö mittää Torren seuvun ratajuoksuista? No enhän mie tienny.

Toivoteltii toisillemme terveitä vuosia ja mie lähin nilkuttelemaa puiston aijanvierustan ylämäkiä pulukoppijen ja mörskän suuntaan.

Mittariin tuli 15km juoksuu kolmessa pätkässä ja 4km kävelyy.

Mörskälle ku tulin kyykkäsin kylmäkeelipatukka kainalossa yläkertaa ja koitin viilentää ylikuumennutta lonkkaani. Parin tunnin päästä sitte tärryytin molemmat jalat lävitte Panasonicin tärykonneella. Ja sitte virittelin yläterassille Kämäräisen ammumahiihtoviteoinnin toimintaan...

Ei tarvi nyt kirkkoon männä kuuluttelemaa tuota Uunon Guardamarissa juoksuu, mutta polsan kyllä sieltä hajen, jos en muuhu pysty. No huomenna on uus päivä ja uuvet suhnut.

2 kommenttia:

  1. Kattelin kuvia Guardamarin puolikkaalta, hyvin näytti uunolla kulkevan, mutta missä raportti viipyy.
    Vaikka kinkku meni ohi suun, täytyisi raporttia vääntää tapahtumasta.

    VastaaPoista
  2. No ei se kyl ihan sillekää nyt ollu....raihnasta on ja jalat on ihan "sököt". Kyl se raporttiki sieltä tän päivän aikana tulee. Koitahan jaksella, jos vaikka kesemmällä jossaki Perslantijassa kisattasi?....jos...jos....heh.

    VastaaPoista