Huomenna aikasin aamulla on tarkotus valjastella Kankee ratastuskuntoon ja veivata se tuonne Orihuelan vuoren toiselle puolelle olevaan Montepinarin kylään, jossa tuo "Orimuela"- juoksun lähtötuupi sijaitsee.
Retkestä ei jo liikaa vanhentuneelle fysiikalle mittää läpihuutojuttuu tuu. Semmone on kintuissa ja päässä hytinä. Ketarat on myös kankeena jo ennen lähtöö. Kilsoja tulee, jos ei kiertokilsoja paljon kerry, 38 kipaletta kisaputkelle, ja samanverta takasin tietty.
Kisahan on vajaan vitosen mittanen, josta kilsan verran juostaan kylän raitilla ja loppu vuoren rinnettä kiemurtelevaa kivikkoista polkuu ylös. Päällä on sitte rautaristikosta tehty risti, jonka juurella maali sijaitsee. Sitte sieltä ylhäältä on vielä Apostolinkyyvillä tultava alas. Takasinkuletusta ei oo järjestetty...heh...eikä järjestetä.
Tuo yön pimeytee ja viileyteen lähtö vaatii omat romunsa ja rättinsä mukkaan, ja rengasrikkoonki on varauvuttava. Perhana ku noita rosmoja ei ois kukkaa männy keksimää, ni Uunonki elo ois paljo lystimpää, eikä tarvis kaikenmaaliman säppejä ja kahleita ylimääräsenä painolastina kiikutella mukanaan.
En tiije, vaikuttiko asijaan se, kun tuo alku-Aatami haukkasi sitä alku-kärmeksen suosittelemaa ja alku-Eevan antamaa omppoo? Ite en tähänkään juttuun tällä yläkopan kapasiteetilla pysty uskomaan.
Siihen kyllä uskon satavarmasti, että joku kisamatka on myös Uunonki viimenen ja sitä ei kukkaa voi tietää millon se on.
Lisäys: Unet jäi nyt 5:n tuntiin. No näillä menään eikä meinailla. Pulssien mittaus, ja kahvin keittoon ja repun paketointi ja Kankeen ulos kanto, sekä perslurtsi satulalle ja kääkkä sen päälle...ja polkemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti