Veteraanoryhmä

Pari yötä on nyt männy niukoilla nukkumisilla. Viime yönä mörskän muonavahvuus lissäänty yhellä ku Ola rantautu Alicanten rantavesille lentoveneellä.

Mie kytistelin Alicante Airport Arrivals:in sivuilta, miten Olan "veneily" etenee, ja millon ois oikija aika lähtee Alicanteen hoitelemaa veneilyretken viimene siivu Torreviejaan.

No hyvin pelitti vekottimet ja oltiin just sopivalla ajankohalla lentoveneaseman parkkitalossa, ja sieltä lompsittii tuloaulaan. Sitte kolmen hengen Veteraano-ryhmä kyykkäsi pelihalliin, jossa ei "ykskätisijä" ollu ainuttakaan, mutta seinustat oli pullollaan pelikoneita, joihin piti syötellä noita parkkilippuja, jos mieli jevospelillä päästä veneasemalta ulostautumaan muualle maailmaan.

Siinä sitte kolmistaan saatii yks kone heti kättekyssä sotkettuu semmoseen sykkyrään, että se ei Uunon roposija sisällensä huolinnu, ja piti vaihtaa konetta. No samalla se oli mitätöinny koko pysäköintilipukkeen, ja sitä ei ennää hyväksynny muutkaan koneet.

Koneen kylkiluijen välliin ilmaantu sitte teksti, että ota yhteys kabinettihenkilöstöön. No täähän oli kyllä ennakoitavissa, että joku homma kyllä heittää kun Veteraanot on yksiksee ilman hoitohenkilökuntaa liikkeellä.

Onneksi oli vielä kabinettihenkilökuntaa paikalla pelihallin toisessa kabinetissa, ja saatii lippu uuvestaa herätettyy henkiin ja maksettuu meijänki parkkeeraukset.

No sitte tultii turvallisesti hyvällä kyyvillä Torreviejaan ja Veteraanoryhmä jakkautu kaheksi. Mörskällä sitte tuli lissää epäselvyyttä, ja yötä jatkettii kolmeen asti kahvii keitellen tänää sitte jatkettii niijen epäselvyyksijen setvimistä....heh....räväkkä oli alku, vaikka nyt kyllä väsyttää.

VI 10K y 5K Villa de los Montesinos. 27.11.2016

 

Onnittelut Vesalle pokaalista!

Aamulla päristeltii Vesan kyyvillä tuonne toisen suolajärven taakse Los Montesiinosiin juoksemaan kymppi. Tarjolla ois ollu vitosenki mittasta "pikamatkaa", mut kymppi sopii jo väljille ja huonosti kiihtyville veteraanoille paljo paremmi. Oishan tuolla Los Alcazaresissa ollu tarjolla vieläki paremmin sopivaa kisaa (mut ei ehkä meille?) aina 100km:n matkalle saakka ja tasoki ois ollu MM.

Los Montesinoshan on tuossa "kävelymatkan" päässä ihan likeellä. Täältä sinne tulee reilu 10km matkaa.

Kisakeskushan on vanhassa ja tutussa paikassa.

Aamu oli ihanteellinen juoksuhommiin, kosteeta ja pilvessä, liki 20 astetta, ja hivenen tuulta. 10km:n kisahan juostaan kahtena vitosen lenkkinä kylän raiteilla. Alussa satakunta metrii loivaa nousuu, sitte noin 1,5km loivaa laskuvoittosta tietä ja sitte vähän tasamaata ja loppu pari kilsaa sitte nousuvoittosena lähtöpaikalle. Kisan erikoisuus on siinä, että siihen sisältyy yli 70kpl ysikymppisiä mutkia.

Numerolaput hajettii ja sitte verryttelemää. Sitte taas takasin auton peräkontille ja ylimääräset rätit niskoilta ja lähtöaluveelle jatkamaa lämmittelyy.

Lasten sarjoissa on kyl meininkiä jo ennen lähtöö.

No sitte oli lähön aika, mutta 10min ooteltii polliisiautoo, joka oli kateissa, mutta sitte se kaasutteli lähtöputken alitte ja juoksijoijen oli tilaa annettava autolle, ja samalla se sai myös raikuvat aploodit ja kannustushuuvot lisäksi.

No sitte tarttimerkki saatii ja lenkuttamaan. Eka vilkasu kelloon oli 3:50 ja rapijat...liijan kiivasta oli alkutaival, mutta pysähtyäkään ei voinnu. Toka vilkasu jossaki 500m:n kohilla...heh...edelleen alle 4:n minuutin. Ei hyvä ensinkään. Sitte piti jo pistää jalkajarru käsijarrun lisäksi juoksuun. Eka kilsa 4:04 tahilla.

Ei meinaa homma pysyä oikeen "kasassa".

Siintä ku sitte kylille päästii, vejeltii viijes kilsa 4:23.....ja kuuves samoille lukemille, vaikka suurin osa on loivaa laskuvoittosta tietä. No yheksäs kilsa oli sitte hitain 4:29. Persuksillee vähän mäni tän päivän kinkkauskilpailu niiltä osin taas kerran.

Aika oli Uunolla 43:59, keskitahti 4:19, ja kilsoja 10,226. Sillä tuloksella olin 6. M50-sarjassa.

Siinä on vähän tekemisen mallia vanhemmillekin.

Vesa kepitti nyt kiivasti toiseksi myöskin ylivuotisena M50-sarjassa, vaikka ei myöskään ihan satarosenttisessa iskussa tänään ollu.

ONNITTELUT VESALLE KAKKOSPALLISTA!

Sitte ooteltii pyttyjen jakoo ja sain manattuu vesisateen aikaseksi. Sitä ei oo kyllä näillä nurkilla paljo näkynny viimekuukausina. Vesa käi kumartamassa pytyn pois ja lähettii Punta Marinan JYSK:iä kattomaa. Puoti oli pystyssä, mutta "portit" oli kiinne, ja lähettii ajelemaa Torreviejaan.

Ois voinnu tennareita ja päivän paljo huonomminki kulutella. Taijan keitellä kahvit tässä yön valvomista ootellessa.

Kisan TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Tiikerinnahkanen

  

Pottuja ja porkkanoita keittelin, ja muutaman postin heittelin. Muutama päivä on männy Leopardin nahkasen päiväpeiton metästelyssä. Tänää sitte heittelin sen suhteen hanskat ja pyssyn naulaan ja lopetin metästyksen.

Semmosen kisuliinin värine "Colcha" on kyllä nähty jossaki näyteikkunassa, vaan ei näy enää. Homman eteen mie oon parikytä kilsaa rampannu Ramon Galludin, Concordian ja Caballero de Rodasin kujia keskustassa ristiin ja rastiin, mutta tyhjät on käet edelleen. Kolmella kympillä se ois sillon lähtenny, mutta nyt ei löyvy enää koko puotija, tai sitte viimene nahka on myyty näyteikkunasta.

Löysin tänää yhestä liikkeestä tiikerin värisen "nahkan", mutta eihän siitä perhana Uunonkaan manaustaijoilla saa leopardin väristä millään. Hinta ois ollu 39€.

No niitä Leopardi-kissojaki on niin vähän ennää nykysi, että pitäkööt nahkansa, vaikka se miun metästämä nahka tais olla kankainen ja vaan väritelty leopardin väriseks.

Uunon kurkkuva jo pikkuhiljaa alkaa kuristaa tuo Perslantijan kylmyyteen lähtö. No mukava on kuitenki jälkikasvun kasvamista käyvä kattomassa. Onhan tässä vielä muutaman viikon verran aikaa sitäki surkutella, jos ei muuta "märehtimistä" löyvä.

Kohta mie hetkahan hetekalle ja edelleen ilman sitä Leopardinnahkasta päiväpeittoo...

II Carrera Solidaria 5K y 10K Cox. 20.11.2016

Hanne on pootijumilla "vakiokalustoa"

 

Kääkkä jäykistelee maaliin (video: Jorma):

https://drive.google.com/file/d/0B8G7pz8YvxM0TGpnam9IMXF4dTQ/view?usp=sharing 

 

"Tuplasatsiviikonlopun" toinen osakilpailu juostiin tänään kympin kisana Cox:issa. Aamulla puol ysiltä olin reppu, peppu ja muutki romppeet ojennuksessa kyytiä kyttäilemässä. Huomattavasti nopeemmi mäni matka ku Kankeen kanssa köyristellessä. Huolto-osasto oli laittannu Uunon tuntijen takapenkkiläiselle semmoset asetukset ovien lukkoihi, että ne on aukastava ulkopuolen kahvasta, ettei vaan kääkkä saa roplatuksi niitä auki ajon aikana ja kyykähä katuun ennen aikojaan. Hyvä huomio, ja huolehtiminen.

Hieno oli kisapaikalla oleva puistikko.

Sitte tultii kisapaikalle ja hajettii torsaalit ja juoksijan "lompsa" kulttuuritalolta. Sehän sisälti Suomen väreissä olevan lippiksen, muovisen juomaputelin, huulirasva- ja meikkausvälinepussin, ja luonnollisesti teknisen t-paijan. Kisan jälkee se vielä täytty voitaikinasta tehyllä suolasella leivonnaisella, banaanilla, omenalla, kokiksella, urheilujuomalla, energiapatukoilla ja muulla sälällä, mitä sinne ilkesi kukaki sissään tunkija. Tarpeeksi oli tavaraa 10€:n osanottomaksuun nähen.

Sitte käytii kahvilla, ja päälle sitte jo verryttelemää. Mukavat oli maisemat Uuno ku kävi Kuikan Pasiaki moikkaamassa ja kapusi vähän matkaa vuorenrinnettä näkösämmälle paikalle.

Maalisuora oli yli 500m pitkä. Kuva tosin suoran lähtöpuolelta.

Takatullessa jäin sitte pariinki kertaan suustani kiinni ku kapeilla kujilla laukkova Uuno oli varmasti alkuasukkaille outo ilmestys. Asukkaat kyllä pikku rupattelun jälkee näytti toipuvan alkujärkytyksestä ja toivottivat onnee kisaan.

No sitte jo kohta kökittiikii taas vähissä kisavermeissä jo tutuksi käyneen muovisen putkilon juuressa kelloo ja kaljuu hivellen. Kisa pääs alkamaa ja nyt Uunon ainova aivosolu vielä muisti eilisen kohellusalotuksen ja koitti nyt heti olla laskematta hölkkää laukan puolelle, ko siitä ei oo millonkaa mitää hyvää seurannu, vaan aina loppua kohti lissääntyvää itkuu ja tekohampahijen kiristystä.

Aukion reunalla oleva Kulttuuritalo ja sen eessä lähtö-/maaliputki.

Nyt pysy homma hanskassa ihme kyllä! Eka kilsa 4:15, johon luulin pystyväni parhaimmillani tässä kunnossa vauhin pitämään koko kisan ajan.

Sateenvarjomies kannustusjoukkoineen oli täälläki mukana.

Joreki huuteli Uunolle muistutusta alkuvauhin merkityksestä. Toka kilsa mäni myös 4:15...hyvältä tuntu. Kolmas mäni 4:12, mutta en mitään kohellusta ollu huomaavinani. Sitte pari 4:18 kilsaa. 10km:n kisa juostiin kahtena lenkkinä, ja ekan lenkin väliaika 21:06 (oma vilkasu). Sitte 6-8km: 4:11, 4:13 ja 4:16. Yheksäs 4:14 ja viimene 947m 3:58.

Vuoren takapuolella nyt kisattiin.

Lopussa pitkän pitkällä maalisuoralla kova oli espanjalaisten vitosen juosseijen ikämieskaverijeni kannustus ja kyykkäsin maaliin Uuno-täysillä...heh...hyvä oli puristus...kertakaikkijaan. Uunon syksyn paras juoksu.

Loppuajalla 42:15 Uuno oli poikasarjassa B(M45) sijalla 9. Kilsoja kerty mittariin 9,947km ja keskitahti 4:15. Saatto olla matkamittarin mukkaan ja ajanki perusteella vähän alimatka?

Kisan analysointivaihe.

Hanne oli komijasti ensin tuloksissa kakkosena, mutta sitte korjatuissa tuloksissa kolmosena. Voittajan tulos oli jäänny alunperin kononaan huomijoimatta.

ONNEE HANNELLE TAAS POKAALISTA!

TULOKSET ilmaantuu varmaan TÄNNE.

I Carrera Solidaria del Lazo. San Javier. 19.11.2016

Tuplasatsi-viikonlopun eka päivä valkeni kommeen aamuruskon jälkeen. Meitähän oli pari autollista aamulla sihtailemassa kohti San Javieria. Carrefourin kohalla Miliisivoimat piti ratsijaa. Takapenkillä kökkivä Uuno ja Uunon reppu saivat osakseen pitkähkön silmäyksen, mutta ei nyt muuta. Hyvä on , että ratsaavat. Täälläki yöaikana saattaa hiippailla konnan koukuilla kutovia ja likaset jauhot pussissa liikuskelevia. Myö saatii kuitenki huomenijen toivotusten ja pitkähköjen silmäysten jälkee jatkaa matkaa. Viimesen miliisiauton takana oli semmosella varustuksella varustettu miliisi, että noilla vehkeillä puhkijaa varmasti hyökkäysvaununki telaketju. Senverta isot oli piikit kapistuksessa.

Meijän joukkio.

Perille saavuttii ajoissa ja toisen auton kuski siellä jo virittäytyneenä kisatunnelmaan meitä kytisteli. Sitte mäntii porukalla meille torsaalit "tankeroimaan".

Se homma kävi säpäkästi ja lähettii sitte ajamaa Carreteera 332:sta eteen päin, ja ettimää Pasi Kuikkaa ja kahvipaikkaa. Molemmat löyty muutaman liikenneympyrän päässä olevalta huoltoasemalta.

Sitte takasi Decathlonin pihhaan 332:n varteen, jossa lähtö sijaitsi. Maali oli tien toisella puolella näköetäisyyven päässä. Paikasta ei oo ku muutama satanen tuonne parin viikon takaseen kisapaikkaan Urheilupustoon.

Aurinko alko jo mukavasti lämmittää ilmaa, vaikka pilven takana tais ollaki koko kisan ajan. Uunoki siintä rupes pikku hiljaa rusnaamaa retonkija vähemmäksi, ja verryttelyhommiin. Kierrettii reilu parin kilsan lenkura.

Urheilijakolleega tuumas, että tää paikka jääpi siintä mieleen, että täällä on hyvät "kiharantekopaikat". Senverta oli sopivaa pusikkoo käytettävissä lähes joka puolella tuohon kihartamiseen, jos semmoseen tarve äkkijä tulee.

Säpäkkää säpinätä.

Verryttely saatii vejeltyy, ja oli lähön aika. Kisan tuotto käytettään hyvään tarkotukseen: Murcian aluveen syöpälasten perheille. Ennen lähtöä oli minuutin hiljasuus, joka täällä myös sitä tarkotti. Ei määkinny lampaat, eikä keskenkasvuset koltijaiset. No sitte lähtötorvi törähti Uunon perälauvotuksen kanssa samanaikasesti, ja lähettii laukkomaan. Pikkupätkä ensin 332:n vartta, ja sitte kohti rantaa peltoalueelle.

Päivän tennarivalintoja. Oikijalla ne "raskaat".

Uunon vilkasu kelloon anto pupilille kuvan kolmosella alkavasta lukemasta....joopa- joo...tälleehän tää taas näyttää mänevän, eikä jarruu saa päälle millään. Ihan liijan kovaa mäntii kuntoon nähen. Eka kilsa tasan 4:00. Toka kilsa mäni 4:04....hyvältä kyllä tuntu vieläki mänö. Kolmas oli 4:07, ja edelleen maistu, mutta alko vähä jo tuntumaa, että ois voinnu olla vieläki keykäsemmät tennarit jaloissa.

Sitte jo käännäheltii takasinpäin ja tasaseen ylämäkeen. Neljäs 4:24 ja viijes 4:29. Viimene vajaa kilsa (935m) mäni 3:59. Maaliin ja läkähyksissä...no hyvältä kyl maistu juoksu, ja ilman tuota alkukohellusta tulos ois vielä voinnu olla parempiki. Hommaa nyt avitti se, että parina viimesenä päivänä keskiviikon pikän satsin jälkee en tehnny juur mittää. Kertaalleen vaan Pinomarissa 12-13km Kankeella.

Uunon tulos omalla Esijuoksijalla mitattuna: 25:05, 5,94km keskivauhilla 4:13. Sijotus ehkä 4. M55- sarjassa? Mahottoman hyvä juoksu Uunolta! Virallisia tuloksia ei kaikkien osalta ollu vielä saatavilla.

Hannelta homma hoituu.

Ja Vesalta kanssa.

Vesa voitti komijasti M55-sarjan ja Hanne myös omansa!

ONNITTELUT VOITTAJILLE JA MYÖS HUOLTO-OSSASTOLLE!

Kisan kovimmat.

Kisan jälkee sitte lähettii törsäämää Hannen ja Vesan voittamat ravintolaillalliset. No Jormalta ja Uunoltahan tuo homma hoitu helposti, vaikka oikijan paikan löytämisessä oliki pientä "alkuviivettä", työtä ja kävelyy.

TULOKSET löytyy varmaan TÄÄLTÄ. Kun valmiit?

Tuplasatsi

Tulevana viikonloppuna miut saatii houkuteltuu osallistumaan kahteen kisaan. No siihen Uunon houkutteluun ei ehkä järin suuria pinnistelyitä tarvittu, senverta mielellään mie noihin "kinkereihin" oon lähtenny oma-alotteisestiki.

San Javierissa on lauvantaina 6km:n kisa.

 

Ja sitte Cox:issa sunnuntaina 10km:n kisa.

 Uunohan siellä linkuttaa nuorison seassa ja "ylityöllistää" ajanottohenkilöstöö pitkän pitkällä juoksuajallaan.

Viikonlopun "tuplasatsin" takia en keskiviikon pitkähkön lenkin jälkeen meinaa tennareitani vauhikkaammin yrittää liikutella...

Muutama OriMuela- video. 13.11.2016 Montepinar.

https://drive.google.com/file/d/0B8G7pz8YvxM0SmpsZjk4UXFUbWM/view?usp=sharing

https://drive.google.com/file/d/0B8G7pz8YvxM0UVlwelAwRDA3Y2c/view?usp=sharing

https://drive.google.com/file/d/0B8G7pz8YvxM0d1hJM2lnWmFuOWM/view?usp=sharing

Agressiivinen verosuunnittelu

Pientä sätkyy pukkasi Uuno-pojan päälle taas ku Iltalehen juttua tuosta otsikon aiheesta lueskelin.

Lehen mukkaan kansalaisjärjestö Finnwatch:in tekemän tutkimuksen mukaan valtio mänettää 430-1400 milliä "hiirikuivia" seteleitä ku agressiivisesti suunnitellaa...hyvä asia on se, että näitä tutkitaan, mutta nyt syytellää ja yritettää syyllistää väärää puuta.

Erityisesti jutun seuraava suora lainauskohta: "Suureen osaan aggressiivisesta verosuunnittelusta verottaja ei voi kuitenkaan puuttua, koska siinä hyödynnetään verolainsäädännön aukkoja", sai Uunon entuuvestaan jo happpivajeella hädin tuskin toimivan latvuksen erityisen sekalle.


Tuohan tarkottaa sitä, että agressiivinenki verosuunnittelu toimii laillisesti ja Suomen lakijen ja asetusten mukkaan. Vika ei siis oo siinä verosuunnittelussa, vaan laissa, jossa on aukkoja.

Tätä vartenhan meillä on vaaleilla valitut poliitikot ja niijen apuna virkamieskonneisto, joijen tehtävä on tilkitä nuo reijät siitä seulana olevasta laista. Nytte osa siitä meijän valihtemasta porukasta kyl toimii ihan päinvaston. Ne on yrittänny säätää vaan niitä possun ja hepanki mentäviä seulalakeja vaan lissää, eikä tilkitä niitä. Tästä on hyvänä esmerkkinä tuo "Hallintarekisteri-jupakka", jossa kaikki ei männy läheskään nappiin. Tarkotuksellista vejätystä sanoo Uuno.

Usijat poliitikot aina joskus käyttää ilmasua, että "On moraalisesti väärin sitä, ja tätä". Uunon mielestä moraalilla ja tineroilla ei oo mittää tekemistä toistesa kanssa, kuin ei myöskään moraalilla ja poliitikolla...

Nyt hetekalle ja sassiin, että ei mää koko yön seutu valvoessa.

Carrera de montaña. OriMuela. 13.11.2016.

 

Eilen viettelin isukinpäivää osallistumalla OriMuela- vuorijuoksuun. Maalina oleva rautaristi näkyy kuvassa toiseksi korkeimmalla huipulla, kun oikein tihruttaa ja tsuumailee.

Kankeen kettingit oli tölvätty jo eilen ruokaöljyllä. Aamulla asentelin vielä persgeelipäälisen satulalle ja reppu selkään ja kiihyttelemään kohti 38km:n päässä olevaa Montepinarin pikkukylää. Pimeetä oli vielä lähtiessä.

Aamu-usva peitti näkymät ja vasta Benejuzarin jälkee alko Orihuelan takana olevat vuoret näkymään.

Ajoissa olin taas kisapaikalla. Kankeelle löyty teline lähtöputken vierestä. Ja sitte mänin torsaalin hakuun. Repulle löyty turvallinen paikka. Ja Paco, joka on avulias ja muutenki monessa mukana oleva kaveri, jelppasi taas Uunoo kovasti. Huonossa muistissani on vieläki "voimakaksikon" rahanhakureissu Santa Polasta. Ilman Pacon apua tinerot ois voinnu jäähä saamatta....heh...vaikka se ei kannattava pisnes kyl ollu voimakaksikolle kun oheiskulut ylitti pokaalitineroijen määrän rapijasti.

Paco on monessa mukana, mikä vaan juoksuun liittyy ja valmis aina jelppimään muitaki.

Sitte järjestelin kamojani ja verryttelemään. 38km:n "alkuverryttelyn" jäliltä jalat oli aika jäykkänä jo valmiiksi ja niitä koitin saaha vähä vetreempään kuntoon.

Kisa päästii sitte alkamaa ja lähtöhän on ylämäkeen. Sitte on satakunta metrii tasamaata ja sitte männää alamäkeen...heh...ja kilsan kohilla sitte alkaa varsinainen "juoksu", kun lähetää kivikkoiseen ja vaikeakulkuseen vuorellenousuun. Välillä on harvakseltaan muutaman kymmenen metrin pätkiä, jossa voi juostakin, jos jaksaa.

Kisakanslia, jossa Uunonki reppu oli turvallisessa taltijoinnissa.

Uunon vuorijuoksu oli kyllä väsyneen, ja vanhan kääkän konttausta lähinnä, vaikka ihan neliveto päällä ei tarvinnu männä.

Pariin otteeseen tuntu siltä, että oikijan nilkan nivelsije oli vähän saannu liikaa venytystä.

Joka kerta ku sitte ekan kerran risti näkyy, ni luulee että hommahan näyttää loppuvan kohta, mutta seuraavan mutkan takana on vastassa taas ylläri ja jyrkkä konttauslouhikko eessä.

Siinä se sitte on. OriMuela- juoksun tavoteltu päätepiste.

Kyl se maali tuli tälläki kertaa Uunonki eteen, ja yli maaliviivan hiippailin mieki. Toiseksi tulin C(M55)- sarjassa kuus sekuntia voittajalle hävinneenä. Kolmanneksi tuli Torreviejan mies puolisen minuuttia Uunon perässä.

Maalialuveella rautaristin juurella sitte puhaltelin ja kattelin mahtavija vuorimaisemia. Sitte kohta jo oli lähettävä louhikkoalamäkijuoksuun, eli sama homma alaspäin ja kyyti oli taaskin tuo sama ku tullessa, eli Apostoli.

Maalissa on sitte mukavat maisemat, jossa voipi sitte hetkosen hengähtää ja huokailla.

Monivuotinen kisakaverini, joka Uunon kepittää mennen- tullen. Vaikka meillä muutama senti pituuseroo onki, ni nyt Uunoo jelppasi tuo allani oleva puolmetrinen kivi.

Nyt oli miellyttävä ylläri, ku tultii konttauspolulta asvaltille. Siinä oli heti huoltopiste. Saatavilla oli makkara- tai horitsosämpylöitä ja juomaksi kokista tai olutta. Juomaksi valitsin vapisevin käsin oluven ja kurlutin sen ales lähes yhellä huikalla ja sämpylän muoveista ja papereista osa mäni myös Uunon löystyneen vattanahkan täytteeksi.

Josen kanssa tankeroijessa espanjaa sitte tultii jo lähtöpaikalle, ja mie hyökkäsin hakemaa reppua ja puseroo päälle, ku tuo nestehukka aina alkaa vapisuttamaan, vaikka aurinko paisto, ja lämmintä +20, ja tuuli nollassa.

Kisassa palkittuja Feminiinoja.

Kisassa palkittuja paikallisia feminiinoja ja masculiinoja.

Siinä kattelin maisemija, ja kuuntelin yli satasen tesipelin voluumilla olevaa mussiikkia ja oottelin pootijumijuhlija. Omanki jumipokaalin sitte käin pokkaamassa ja kattelin jumijuhlat loppuun.

Kankee jo rusahteli innoissaan, että eikö jo lähetä. Mie virittelin repun selkään ja toisen kassin sarveen ja lähin sitte kohti Torreviejaa. Kilsan verran tultuani, oli pakko pysähtyy ja vettää riskirikoot jalkaa ku nestehukka ja ehkä myös vanhuus? vapisutti kinttuja. Autoilijat muljahutteli kyl vähäse silmämunuaisijaan ku mie liikenneympyrän sivussa tuota omaa striptiisijäni suorittelin, mutta Uuno se ei haitannu.

Senverta olin sekasin muutenki, että pari kilsaa vetelin harhaan ja Orihuelan keskustan kupeella havahuin hereille ja koukkasin takasin aiotulle reitille Benejuzar- Algorfa- Benijofar. Oishan Bigastronki kautta päässy, mut se ois johtannu ylimääräsiin kilsoihin, ja nyt jo persepuoliki oli sitä mieltä, että ne ei oo ennää tarpeellisia ja niin käännähin takasin.

Kotia sitte hengissä selvisin ja viimene rypistys on aina tuon "höyhenen kevyen", ja patarautasen Kankeen kanniskelu toiseen kerrokseen.

Mörskällä sitte söin ja join kaiken minkä kiinni sain pyydystettyy, mutta niin sipissä olin, että suihkunkaan jälkee en kokkailemaa jaksannu käyvä, vaan käin hetekalle vaakasuoraan asentoon ja polveen kietasin kylmäkeelipussin lämmikkeeksi.

Rätit jaksoin koneeseen heitellä ja vielä vaivoin narulleki asti. Sitte hetekalle ja taju lähti kyllä heti, ja poikkeuksellisesti tukkiunta 8h, mikä ei yleensä kyl kisan jälkee onnistu.

Orihuelassa on poikkeuksetta aina erilaiset pokaalit. Niin oli nytteki.

Mahtava oli eilinen isukinpäivä Uuno-isukki-vaarilla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Kisajärjestäjän video:
https://m.youtube.com/watch?v=U8wv1ru0PxQ&feature=youtu.be

Saatan laitella muutaman videonpätkänki tähän, mutta nytte ei siihe Uunon patit piisaa.

Alku-Eeva, Alku-Aatami ja Alku-Kärmes

 

Kuva parin vuoden takaselta lähtötuupilta. Ympättynä myös Uunon alkuirvistys ennen lähtöö. Lopussa oli muistaakseni tyyli vähän muuttunnu, mut sillonki kyl irvisteltii.

Huomenna aikasin aamulla on tarkotus valjastella Kankee ratastuskuntoon ja veivata se tuonne Orihuelan vuoren toiselle puolelle olevaan Montepinarin kylään, jossa tuo "Orimuela"- juoksun lähtötuupi sijaitsee.

Retkestä ei jo liikaa vanhentuneelle fysiikalle mittää läpihuutojuttuu tuu. Semmone on kintuissa ja päässä hytinä. Ketarat on myös kankeena jo ennen lähtöö. Kilsoja tulee, jos ei kiertokilsoja paljon kerry, 38 kipaletta kisaputkelle, ja samanverta takasin tietty.

Kisahan on vajaan vitosen mittanen, josta kilsan verran juostaan kylän raitilla ja loppu vuoren rinnettä kiemurtelevaa kivikkoista polkuu ylös. Päällä on sitte rautaristikosta tehty risti, jonka juurella maali sijaitsee. Sitte sieltä ylhäältä on vielä Apostolinkyyvillä tultava alas. Takasinkuletusta ei oo järjestetty...heh...eikä järjestetä.

Tuo yön pimeytee ja viileyteen lähtö vaatii omat romunsa ja rättinsä mukkaan, ja rengasrikkoonki on varauvuttava. Perhana ku noita rosmoja ei ois kukkaa männy keksimää, ni Uunonki elo ois paljo lystimpää, eikä tarvis kaikenmaaliman säppejä ja kahleita ylimääräsenä painolastina kiikutella mukanaan.

En tiije, vaikuttiko asijaan se, kun tuo alku-Aatami haukkasi sitä alku-kärmeksen suosittelemaa ja alku-Eevan antamaa omppoo? Ite en tähänkään juttuun tällä yläkopan kapasiteetilla pysty uskomaan.

Siihen kyllä uskon satavarmasti, että joku kisamatka on myös Uunonki viimenen ja sitä ei kukkaa voi tietää millon se on.

Lisäys: Unet jäi nyt 5:n tuntiin. No näillä menään eikä meinailla. Pulssien mittaus, ja kahvin keittoon ja repun paketointi ja Kankeen ulos kanto, sekä perslurtsi satulalle ja kääkkä sen päälle...ja polkemaan.

Keikkaa

  

Kuva on tän päiväseltä Guardamarin pyöräilyosuuvelta. Illemmalla vielä pätkä tennarijen kanssa. Liikuntaa tuli liki 40km:n verran.

Mie oon täällä nyt saannu vakijoituu tuon herräämisen viijen pintoihi. Se on vielä aika aikanen aamu ja ajankohta.

No etuna siintä on, että voipi toimitella kaikenmoista tähetöntä ja välillä tähellistäki. Ja jos ei muuta keksi, voipi vaikka heitellä vaikka puolvolttija tai kuperkeikkaa aikasa kuluksi.

Siihe aikaa jos tuonne ulos pimmeesee heti lähtee, saattaa siellä moni heitellä muunkinlaista keikkaa. Täällä on ja kaikenmoista viheltäjää liikenteessä ihan päiväsaikaanki.

Aikasemmin kohtaamani "Herramiento-parivaljakonki" näin taas kaupassa.

Uunolleki käi tuossa muutama viikko sitte ihan julkasukelvotonki juttu, mikä naurattaa ja puistatuttaa vieläki, mut senverta oli homma "mutkikas", että kirjailemmaa en sitä tässä rupija. Jos oisin tosikompi ukko, en siitä ilkijäisi ees mittää mainita....heh...vaan ku en oo. Ja yhen asian siitäki opin.

No nytte on jo aika sitä jokailtasta "kontrahtija" ruveta hieromaan sen Jaskan kanssa. Hyvin on nyt sopimukset sen kanssa viimepäivinä pitänny, ja "tukkiunta" on tullu lähes joka yö 6-8 tuntii.

Hetekalle nyt lähen sitä hammaspyykin jälkeen yrittelemään.

Suuret maat- pienet resitentit

Rupes vielä tässä hetekalla aakarruttamaa yks Uunon pienelle aivokalustolle ylivoimane engelma. Miks kaikilla suurilla mailla pittää olla pienet resitentit. Kuulopuhheijen mukkaan tuonne rapakontaakse valittii ressaksi nyt joku rumpetin soittaja. Mitä mie sen soittoo oon joskus koittannu kuunnella, ei tällä kapasiteetilla kyllä sen soittamista sävelistä juuri selvää oo saannu. Ei oo kappaleet miun makkuun. Päinvastoin. Sanosin ihan, että täyttä paskoo koko musisointi.

Sama juttu on tuossa Perslantijan itäpuolisessa maassa. Pikkunen mies kihisee ja kiukkuvaa, millon hepan selässä ja millon tiikerin hampaissa tai muissa patsasteluhommissa. Luulisi, että ois ison maan hoitamisessa tärkijämpijäki toimiteltavia juttuja.

Sama juttu on tuolla vieläki idempänä, jossa perimägeenit vetää silmiä vinoon. Siellä taitaa resitentin virkaa käytännössä hoijella isompi konklaavi määrältään. Tiukasti hoijellaa sitte puhtaaksi Taivaalliset- ja maallisetki aukiot lyijyn avulla senpelossa, että joku muu haluvas mahollisesti tehä asijat toisella tavalla.

Ihmine on pahempi elukka ku mikkää elläin pystyy olemaan.

Mualiman katastus

Jottei nyt ihan sonnanpuhujaksi itteesä sais leimattuu, julkasen tässä nyt kuvan näkymästä, joka avautu tuosta viime viikonlopun halvan hotellihuoneen ikkunasta....heh....näkymä ei juurikaan mualiman katsomusta avarra, eikä laajenna. Saattaa tulla enempi mieleen "linnan juhlat", ku avara mualima. Tuossan näkkyy pari kipaletta ilmalämpöpummppujen masiinoita, toisen kämpän ikkunasermi ja joku ilmastointirööteli...ja näkymää keventää lepposasti oman mörskän kalterit, ei muuta.  Mutta hinta/laatu- suhe oli kohillaan, ja miun käyttötarkotukseen mainijo mörskä...ihan perfecto....kertakaikkijaan.

 

No huoneen ulkopuolella kyllä sitte näkymiä Uunolle piisasi. Kuva on jostaki San Javierin ja Pyhän Pinatarin Pietarin väliseltä ranta-aluveelta, jota on jo tullu usijat kerrat tallattua tennareilla kisahommissa ja pyörällä huvin vuoksi.

Nytte nytkähytän itteni hetekalle hetkiseksi oikomaan toivottavasti aamuun asti kivistelevijä kinttujani.

Eutanasia- aloite hyvän kuoleman puolesta. 7.11.2016

Harvon mie minkää asijan takija höyryilemää ihan toiminnan asteelle rupijan, vaikka mieli kyllä kiihtyy nollasta satasee monasti aika ripijästi. Paljo rippeemmi nykyvää ku tennarit.

Nyt kuitenki luettuani uutisen tuosta otsikon kansalaisalotteesta, joka koskee Eutanasiaa, otin heti pankkitunnukseni, ja rupesin omaaki kannatustani asijan eteen kirjailemaan.
Oli siellä jo lähes 11.000 nimijä (ja parin tunnin päästä jo 12,5 tuhatta), ja tuo tarvittava 50.000 nimmee kuuvessa kuukauvessa tulee varmasti täyteen ennen takarajaa.

Miun mielestä ei täällä minkään elukan, eliön tai olion eikä ihmisenkään tarvisi tarpeettomasti kärsijä ennen kuukahtamistaan, kun nykytekniikoilla on mahollista sitä kärsimystä lievittää.

Sen kyllä hyvin ymmärrän, jos jonkun etikkka yhellä iillä kirjotettuna ei sitä hyväksy. Myö kun nuo omat rasitteemme saahaa jo lapsena tai nuorena, ja niitä on vaikee, jos ihan mahoton vanhempana kovasti muutella.

Jos Uunoki ois vaikka syntynny jonneki autijohkoon saarimaisemaan, joka ois eristyksissä lähes täysin muusta maalimasta, ja jos siellä vaikka muutama kymmenentuhatta vuotta oltasi kerta viikkoon käyty vaikka katajan kylkee nuolasemassa, ni aika vaikee vois olla tuota viikottaista nuolasuu yhenäkin lopettaa.

Vois olla, että Uuno ois joutunnu yöaikaan lähtemään kerta viikkoon katajaa etiskelemää, ja salaa nuolassu, jos katajapuun jostaki ois löytänny.

Jos joku on tuosta Eutanasia-asiasta Uunon kanssa samoilla linjoilla, voipi tuon kansalaisalotteen käyvä kannattelemassa seuraavasta osoitteesta:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi

Aamusykkeen mittaus

Niihän siinä kävi, että Uni-kaiman kanssa puolenyön jälkeen tehty kontrahti loppu liijan aikaseen. Heräsin jo ennen viittä ja peli oli niiltä osin pelattu loppuun.

Siinä hetekalla pimmeessä silmät auki rötkötellessä tuli mieleen, josko rupijas taas joutessaan mittailemaan tuota aamusykettä.

Joskus jo vuoskymmenijä sitten ja parempikuntosena niitä mittailin aktiivisesti pitkät tovit. Niistähän näki selvän laskevan trendin. Miulla oli systeeminä semmone, että mittasin käsikopelolla heti herättyäni puolen minuutin jakson sykettä kaulavaltimolta. Sitte nousin ylös seisomaan ja mittasin puolen minuutin seisaallaolon jälkeen puolen minuutin jakson sykkeitä. Molemmat sykelukemat kerroin sitte kahella.

Sitte laitoin lukemat exel-taulukkoon ja lisäsin grafiikkaan 7:n päivän keskiarvon mittauksen. Muistikuvani mukkaan leposykkeet oli alta 35:n lukemissa, ja isompijen rasitusjaksojen jälkeen tai tauvin iskijessä, oli selkeesti havaittavissa noijen kahen sykearvon eron kasvu.

Nyt aamusykkeen mittaus oli aikalähellä jo yösykettä, mutta arvoiksi sain 43 ja 51. Latasin hetekalla herättyäni "Vasarakaupasta", joka on pullollaan kaiken maaliman härpäkkeitä, semmosen ilmasen ohjelman, joka mittaa sykkeen, kun sormen pistää kamera-aukon päälle. Hommaan sillä mänee aikaa kymmenkunta sekuntia.

Katellaa mitä tästä tullee.....vai tulleeko mittää.

Sitte lähin kahvin jälkee köpöttelemää vielä pimeille keskustan kujille kuuven kilsan verran.

XI Media Maratón, 10k y 5k Villa de San Javier. 6.11.2016

Kääkkä käänti kylkesä ja muutki luut pystyasentoon vartin yli viis. Elektroniikka oli aseteltu ääntelemmää kuuvelta, mutta harvon sen apuun tarvii turvautua.

Paljo oli touhuu ja virittelyy kamppeijen kanssa. Repun voin jättää hotellille ja siitä oli suuren suuri apu. Kisapaikalle otin vaan Lidlin muovikassin, ja siinä vaan juomapullot, ja "nitropurkkini", joka sisältää hedelmäsokeria, sekä joskus palkinnoksi saamani "tissiliivit". Niistä en luovu missään tilanteessa. Sisältönä passin kopio, hätävarakassa ja Nokian vasara.

Varttii vaille kaheksan mänin respaan, ja jouvuin herättelemää unenpöppöröisen mieshenkilön. Jätin repun sinne, ja lupasin iltapäivällä kisan jälkeen tulla sen hakemaan.

Hyvät oli taas kinkerit.

Lähin kankeesti kyykkäämään pitkin Avenida Mar Menoria kohti kisapaikkaa. Koukkasin sitte Calle Alcantaralle ja siellä kymmenkunta Miliisiä piti ratsijaa. Varoiksi selitin omanki kyykkäämiseni syyn ja onnentoivotukset sain mukkaani ratsijamiehiltä.

Miullahan oli jo kaikki tarvittava kama mukana, numeroita ja sippiä myöten ja ainut selvitettävä asia oli paikka, johon voin Lidlin kassini jättää kisan ajaksi. Siinähän miulla oli vaan sisältönä ylimääräsiä rättilöitä.

Neljältä eri henkilöltä paikkaa kysyin ja sain neljä eri vastausta....hyvät tuli taas ees-taas-kävelyt uimahallin ja urheiluhallin välillä....heh reitti alkaa jo käyvä tutuksi. Paikkaa ei kuitenkaan Uunolle kukkaa saannu ilmotettuu.

Mukava on Uunon tuolla seassa "sählätä", vaikka kaikki ei aina helpon päälle onnistukkaan.

No sitte tuli kisapaikalle tuo eilen tapaamani Belgialainen Paul Mertens. Se ehotti, että voin jättää reppuni sen autolle, ja sillee tehtiiki. Hieno homma!

Siinä aloteltii sitte verryttelyhommat. Jalat oli melko väsähtäneessä kunnossa. Lähtöaika ku tuli, lähtöö ei kuitenkaa aikaseksi saatu, ja juoksijakolleegat alko jo lämpenemää ja viheltelemää, että miks ei päästä lähtemää.

No sitte tuli yks kisaorganisaatijon johtoporrashenkilö, ja päästii lähtemää huutolähetyksellä. Ilmahan oli +20 paikkeilla, mutta tuulenhenkäily oli navakka 10m/s.

Reitti ei ollu kyllä nyt tuo mikä netin mukkaa ois juostu. Avenida Mar Menorilta käännyttii nyt tuolle sotilasalueelle, jossa oli joka mutkassa sotilaat kytiksellä. Eksymää ei päässy kukkaa uunompikkaa henkilö.

Paul Mertens, M50- sarjan voittaja. Maratonin ennätys 2:35.

Miun hotellinki ohi painettii pari kertaa pitkin tuota Calle Maestree. Alun otin rauhallisesti, ja silti oli väsynyttä juoksu. Liikaa happoo jaloissa, ja vissiin liijan vähän päässä.

Jotenkuten kuitenki hoippuroin tuonne 18km:n kohille, ja sitte alko ylämäkiosuus tikkusuoraa ja pitkää Avenida Mar Menoria ja vasten kovaa vastatuulta. Usko meinasi loppuu ja viimone kilsa oli erityisen vaikija.

Maaliviivan ylitin sitte vihdoin mieki. Aika oli 1:36:23, juostu matka 20,654km keskivauhilla 4:40. Sillä siivuttelulla olin F(M60)- sarjassa kakkosena. Patriciolle, joka voitti F-sarjan, hävisin reilun minuutin. Oman kellon tatan perusteella näyttäsi siltä, että lenkuran mitta oli rapijasti vajaa?

Oukijalla M60- sarjan voittaja Patricio. Uunolla näyttää jääneen Ruova-Uunon minimekko päälle. Yksvärine ois saattannu sopija paremmi tilanteeseen. No ei maha ennää mittää.

Paul Mertens voitti komijasti oman sarjansa D(M50). Onnittelut ja kiitokset muustaki avusta! Kisan jälkee Paul kävi autolta hakemassa miun Lidlin kassin ja kassi oli maaliviivan jälkee heti miun käsissä.

Jumitteluseremonijoijen jälkee mie hyvästelin Paulin ja Patricion ja tarttasin Kankeen kohti Mar Menoria ja kohti K-Hito -hotellija....suosittelen, jos tarvii katon pään päälle ja hetekan sen alle. Sieltä painelin taas keittiön kautta ulos vastapäiselle kavulle, ja sieltä löyty miun sisäänheittäjä ja sain reppuni ja kiittelin kovasti mukavaa palveluu ja sisäänheittäjä heitti miut nyt ulos reppuineni.

Pirusti väsytti (ja väsyttää edelleen) ku Kankeen satulalle itteni kampesin. Reppu paino olkapäitä ja kova tuuliki oli vaihtannu ikävästi suuntaansa tuonne luoteen puolelle eli sivuvastasesta puhalteli. Jatkoin kuitenki sitkijästi Pyhälle Pedrolle, vaikka mieli kyl teki kovasti pysähtyy johonki lähes täysistä rantasaluunoista.

Kääkkäsarjan jumittelijat.

Mutakylpylän jälkee toppasin Kankeen, kun sen menohalut näytti jo tyssäävän tykkenään. Kaivoin juoksijanpolsasta sämpylän ja pikkupullollisen vettä. Niillä sain Kankeen konini taas hitaasti liikkeelle.

Vähän päästä Pressa-Mikko pyyhälsi kilpurillansa rinnalle....heh...siinä hitaassa vauhissa hetki rutistii, mut Mikko koukkasi Mojonin piitsille "tuulensuojaan". Mie jatkoin Kankeella vastatuuleen pitkin 332:sta.

Mörskälle kuitenki pääsin vielä tän päivän puolella, ja syömingit ja juomingit on jatkunnu. Saa nähä tuleeko unihommista mittää vai jatkaako kintut vielä toimintaansa ja nukkumisesta ei tuu mittään?

Mukavanraskas oli tääki päivä.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Santiago de la Ribera

 

Miehän jo eilen pakkailin reppuu sitä silmälläpitäen, että tännää lähen vähä kahtelemmaa muolimaa, ja sillee myös tein.

Ennakkosuunnitelman mukkaan ennen toisten ylösnousuu reppu selälle ja ite Kankeen selkään ja suunta kohti San Javeria. Carretera 332:ta pitkin jäykistelin, ku Torreviejan asutusaluveet jäi taakse.

Sitte käännyin piitsille, ku oltii Pinatarin Pyhän Pietarin kohilla. Hiljakseen poleksin mutakylpypaikan ohitte ja jatkoin Santiago de la Riberan nurkille. Siellä olin ennakkoo kattonnu halvan hotellimajotuksen. Jätin Kankeen korskahtelemaan lyhtypylvään juurelle säppiin, ja varoiksi otin myös irti perskeelipäälisen satulan päältä, jottei tartu vahingossa vääriin käsiin. Olahan on jo aikasemmi ystävällisesti viritelly satulan lukkoon, jotta se ei iteksee siitä toistamiseen pääse haihtumaan enää.

No mie mänin naama marnilla respaan, ja esitin asijani jo lähes täyvellisellä epsanjankielelläni. Vastaus tuli vasten näkövä vieläki täyvellisemmällä kielellä, ja siinä vastauksessa sanottii, että on ihan täyttä....ja "lo sientot" vielä siihe päälle. No ne ei minnuu auttannu, mut neuvo tuonne Marino- hotellii mänemää.

Mie siintä ulostauvuin tappiomieliala päällä ja niskat kyömyssä ja lähin sitä neuvottuu hotellii kyyläilemää...ei löytynny muutaman korttelin kyykkäämisellä. Välillä käin nykimässä Turisti-infoo, mut se oli vielä kiinne.

Sitte käin yhestä hotellista hintaa kysymässä ja ois ollu 35€ hetekka yöltä. Valittelin vähä kalliiksi, enkä vielä sissään ittijäni heittänny.

Sitte jo alko kyrsimää tää majapaikan ettimine ja aattelin käyvä ettimässä huomisen San Javierin puolimaratonin kisapaikan ja haen samalla torsaalin ja Juoksijan polsan.

No sehän löyty helposti, ja oli entisessä paikassa. Siinä tuli yks Belgialaine juoksija etteen, joka oli samoilla asijoilla. Netin mukkaan Klo 10-13 piti olla torsaalijen ja sippijen jako. No ei sippejä kuitenkaa löytynny...meijät neuvottii urheiluhallille, jossa ne on joskus ollu jaossa, mutta nyt ei ollu sielläkkää. Siihe tuli sitte espanjalaine naisjuoksijaki, joka oli samoilla asijoilla ja meijät neuvottii takasi sinne mistä oltii tulossa. No ei kun lompsimaan kolmestaan takasin.

Vartin oottelun jälkee tuli henkilö polsijen, sippijen ja torsaalijen kanssa. Mie siinä hölöttelin tuota ens yön asuntopulaani ja sippihenkilö soitti yhen puhelun ja sano, että kymmenellä eurolla siulle löytyy hetekka ens yöks...käykö....no ilman muuta käypi, vastasin....sitte siihe virtas muutamia torsaalijen hakijoita ja mie oottelin kiltisti.

Sitte lähettii sippimiehen kanssa taas lompsimaa urheiluhallille. Siellä oli hallin keskellä ukkeli, jolta se kympin hetekka piti löytyy. Sippimies lähti takasin toimittamaan muita asijoita.

Mie siltä Halliukkelilta sitte kysyin sitä hetekkaa, mut hinta oli nyt noussu kympillä kahteenkymppiin. Se kakskymppii oli kyl miun putjetin alarajalla, mutta kympin nousu on sata rosenttija ja aikaa ei ollu kulunnu ku reilu vartti....ja kun siintä hinnasta oltii nimenommaa sen sippimiehen kanssa sovittu että se on kymppi.

Aattelin, että meen vaikka siihe 35€:n hetekalle ennemmi ku tuoho "hintaheiluuhetekalle". Huutelin halliukkelille, että jatkan ettimistäni.

Lähin siitä vähin äänin niskat kyömyssä ja raskas reppu selässä rannan suuntaan. No turistitoimisto oli nyt auki ja mie mänin sisälle. Sieltä sain kartan kättee ja pari vinkkijä, jossa saattasi olla halpoja hetekoita.

Minnuu sitte lykästi heti ekassa paikassa. Hetekkahuone, WC, suihku, TV, wifi yhteishintaan 20€. Ja ystävällinen palvelu, vaikka Uuno tuli sissään keittiön puolelta. Rannalle on matkaa muutama sata metriä. Kisapaikalle linnuntietä reilut 3km ja Uunonteitä 5-10?

Sitte ajelin rantaa pitki iltapäivän lämpösessä auringossa aina tuonne 5km:n päähän Pinatarin Pietarille ja sisämaan kortteleita takasin.

Mukava oli tääki päivä, vaikka sähläyksen puolelle mäni vängällä, niinku tahtoo täällä männä lähes aina, mutta väliäkö hällä.

Huomiselta juoksulta ei oo erityistä ootettavissa, vaikka nyt ois Uunolleki sopiva sarja tarjolla. Tänää tuli Kankeella kilsoja reilu 50.

Ryyppäämistä ja rälläämistä

 

Oon tässä jo hetekalla valmistautumassa viikonlopun viettoon. Miullahan se mänee aina ryypäten ja rälläten.

Nytte ryypiskelen suurimmaksi osaksi ja pääasijassa vettä. Rälläämisen hoitelen tuolla oivalla apuvälineelläni Carrefourin Kankeella.

Huomiseksikin on luvassa hellettä ja yölläkään ei lämpötila laske alle 20 asteen. Kelpaa siinä rällätä ainaki kelin puolesta. Mihin huomenillalla kaalinsa kallistaa, siintä ei oo vielä minkäänlaista hajua, mutta huomenna oon varmasti mieki jo viisaampi.

Kylkijen kääntelyy

Uuno ja "Carrefourin Kankee".

"Ratevasti" mäni koko eilinen yö hetekalla kieriessä ja kyttyrää tyhjennellessä. Nytte se eilinen "kyttyrän" täyttö kostautu, ja myös tuo Uunolle vissiin liijan ripijävauhtine lenkura.

Ei saannu koko yönä kunnolla unesta kiinni. Aika mäni kylkijen kääntelyssä ja peitton virkaa toimitelleen pussilakanan vääntelyssä. Pirusti nyt väsyttää.

Käin kylällä makselemassa vuokravelkojani ja uutta velkaa tekemässä. Samalla käin toisella Soomi-paarilla Perliininmunkkikahvilla. Mittariin tuli 9km kävelyy.

Kovasti lämmintä pukkailee tuolta Afrikan suunnalta. Tällekin päivälle lämmöt nousee rapijasti yli +25 Celsiuksen.

Japanialaiset

 

Tänää mankeloin Kankeella Pinomariin toimittelemaan asijoitani tietokonneen äärelle, ku tää Uunon "vasara" ei kaikkeen taivu.

Sieltä kotiuvuin kahen pinnoissa ja aurinko kärventi vielä kovasti jo muutenki ruskistunutta ja vanhaa ja ylivuotista nahkaani.

Sitte vähän juopottelua, ja lenkkivetimet ylle ja tennarit soikeina Masan mäkkeen. Siintä jatkoin LaMatan lankkupaanalle, jossa tuli vastaan tuttu suomalaisparivaljakko. Mie vetasin liinat kiinne, ja vartin verran siinä rutistiin.

Sitte jatkoin matkaani markkinapaikalle ja siintä vähän pakitellen luonnonpuiston portin vesihanalle. Ryystin posket lommolla kyttyräni vettä täyteen, ja jatkoin luonnonpuistoon muutaman kilsan verran. Siintä takasin luonnonpuiston portille, ja taas posket lommolla kyttyrän täyttö.

Siinä täytellessä kyttyrääni miun kimppuun hyökkäsi tila-autollinen Japanialaisia. Kyselivät Laguna LaMataa, ja siellä olevaa mutakylpylää. No mie sanoin, että se Laguuna on tuossa muutaman kymmenen metrin päässä, mutta ikinä en oo mutakylpylää kyllä tälläpuolen Lagunaa nähnny. Tällä puolen on luonnonpuistoalue, ja monet kyltit kieltää rantaan asti menemisenki monessa kohen.

Toisella puolen Lagunaa oon vieraillu aika harvon, mut en oo kyl kuullu, että sielläkään mutakylpylää olis. No kyl mie ne sain senverta talttumaan, että ne ei ainakaan luonnonpuistoon lähtenny mutakylpemään....

Siintä mie jatkoin LaMatan kautta Masalle, ja Nobelin Alfredilla vetelin päälle kymmenkunta ripijämpää vetoa alamäkkeen jo hyvin lämmitetyillä luillani ja sain reilun 15km:n mittasen lenkuran keskivauhin tippumaa nelosella alkavaan lukemaan...nytte saapi tennarit pari päivää "tuoksahella" nurkassa.

Nytte vielä iltakahvit ja sitte heilahutan itteni suihkun kautta hetekalle haisemaan.

Kotinurkilla

Aamulla Parriisin mäjeltä otettu kuva.

Kotinurkilta löytyy viimevuoden videonpätkä TÄSTÄ. (jos lötyy?)

Aamulla käin keuhkoja aukomassa vitosen lenkillä. Sitte kokkeilin tuon Google-Driven kanssa linkittää viimevuoden videonpätkän joutessani. Tän kapulan kanssa tuon kysseisen pilivipalvelun käyttö on täysin ONNETONTA.

Voi olla, että ei onnistu....no kohta sen näkkee...kato perhanaa....se toimi, ja tällä vasarallaki...heh...ei ois uskonnu. Eikä ollu pätkissäkään, niinku tuon One-Driven kanssa aina kävi.