maanantai 14. marraskuuta 2016

Carrera de montaña. OriMuela. 13.11.2016.

 
Eilen viettelin isukinpäivää osallistumalla OriMuela- vuorijuoksuun. Maalina oleva rautaristi näkyy kuvassa toiseksi korkeimmalla huipulla, kun oikein tihruttaa ja tsuumailee.

Kankeen kettingit oli tölvätty jo eilen ruokaöljyllä. Aamulla asentelin vielä persgeelipäälisen satulalle ja reppu selkään ja kiihyttelemään kohti 38km:n päässä olevaa Montepinarin pikkukylää. Pimeetä oli vielä lähtiessä.

Aamu-usva peitti näkymät ja vasta Benejuzarin jälkee alko Orihuelan takana olevat vuoret näkymään.

Ajoissa olin taas kisapaikalla. Kankeelle löyty teline lähtöputken vierestä. Ja sitte mänin torsaalin hakuun. Repulle löyty turvallinen paikka. Ja Paco, joka on avulias ja muutenki monessa mukana oleva kaveri, jelppasi taas Uunoo kovasti. Huonossa muistissani on vieläki "voimakaksikon" rahanhakureissu Santa Polasta. Ilman Pacon apua tinerot ois voinnu jäähä saamatta....heh...vaikka se ei kannattava pisnes kyl ollu voimakaksikolle kun oheiskulut ylitti pokaalitineroijen määrän rapijasti.

Paco on monessa mukana, mikä vaan juoksuun liittyy ja valmis aina jelppimään muitaki.

Sitte järjestelin kamojani ja verryttelemään. 38km:n "alkuverryttelyn" jäliltä jalat oli aika jäykkänä jo valmiiksi ja niitä koitin saaha vähä vetreempään kuntoon.

Kisa päästii sitte alkamaa ja lähtöhän on ylämäkeen. Sitte on satakunta metrii tasamaata ja sitte männää alamäkeen...heh...ja kilsan kohilla sitte alkaa varsinainen "juoksu", kun lähetää kivikkoiseen ja vaikeakulkuseen vuorellenousuun. Välillä on harvakseltaan muutaman kymmenen metrin pätkiä, jossa voi juostakin, jos jaksaa.

Kisakanslia, jossa Uunonki reppu oli turvallisessa taltijoinnissa.

Uunon vuorijuoksu oli kyllä väsyneen, ja vanhan kääkän konttausta lähinnä, vaikka ihan neliveto päällä ei tarvinnu männä.

Pariin otteeseen tuntu siltä, että oikijan nilkan nivelsije oli vähän saannu liikaa venytystä.

Joka kerta ku sitte ekan kerran risti näkyy, ni luulee että hommahan näyttää loppuvan kohta, mutta seuraavan mutkan takana on vastassa taas ylläri ja jyrkkä konttauslouhikko eessä.

Siinä se sitte on. OriMuela- juoksun tavoteltu päätepiste.

Kyl se maali tuli tälläki kertaa Uunonki eteen, ja yli maaliviivan hiippailin mieki. Toiseksi tulin C(M55)- sarjassa kuus sekuntia voittajalle hävinneenä. Kolmanneksi tuli Torreviejan mies puolisen minuuttia Uunon perässä.

Maalialuveella rautaristin juurella sitte puhaltelin ja kattelin mahtavija vuorimaisemia. Sitte kohta jo oli lähettävä louhikkoalamäkijuoksuun, eli sama homma alaspäin ja kyyti oli taaskin tuo sama ku tullessa, eli Apostoli.


Maalissa on sitte mukavat maisemat, jossa voipi sitte hetkosen hengähtää ja huokailla.

Monivuotinen kisakaverini, joka Uunon kepittää mennen- tullen. Vaikka meillä muutama senti pituuseroo onki, ni nyt Uunoo jelppasi tuo allani oleva puolmetrinen kivi.

Nyt oli miellyttävä ylläri, ku tultii konttauspolulta asvaltille. Siinä oli heti huoltopiste. Saatavilla oli makkara- tai horitsosämpylöitä ja juomaksi kokista tai olutta. Juomaksi valitsin vapisevin käsin oluven ja kurlutin sen ales lähes yhellä huikalla ja sämpylän muoveista ja papereista osa mäni myös Uunon löystyneen vattanahkan täytteeksi.

Josen kanssa tankeroijessa espanjaa sitte tultii jo lähtöpaikalle, ja mie hyökkäsin hakemaa reppua ja puseroo päälle, ku tuo nestehukka aina alkaa vapisuttamaan, vaikka aurinko paisto, ja lämmintä +20, ja tuuli nollassa.


Kisassa palkittuja Feminiinoja.

Kisassa palkittuja paikallisia feminiinoja ja masculiinoja.

Siinä kattelin maisemija, ja kuuntelin yli satasen tesipelin voluumilla olevaa mussiikkia ja oottelin pootijumijuhlija. Omanki jumipokaalin sitte käin pokkaamassa ja kattelin jumijuhlat loppuun.

Kankee jo rusahteli innoissaan, että eikö jo lähetä. Mie virittelin repun selkään ja toisen kassin sarveen ja lähin sitte kohti Torreviejaa. Kilsan verran tultuani, oli pakko pysähtyy ja vettää riskirikoot jalkaa ku nestehukka ja ehkä myös vanhuus? vapisutti kinttuja. Autoilijat muljahutteli kyl vähäse silmämunuaisijaan ku mie liikenneympyrän sivussa tuota omaa striptiisijäni suorittelin, mutta Uuno se ei haitannu.

Senverta olin sekasin muutenki, että pari kilsaa vetelin harhaan ja Orihuelan keskustan kupeella havahuin hereille ja koukkasin takasin aiotulle reitille Benejuzar- Algorfa- Benijofar. Oishan Bigastronki kautta päässy, mut se ois johtannu ylimääräsiin kilsoihin, ja nyt jo persepuoliki oli sitä mieltä, että ne ei oo ennää tarpeellisia ja niin käännähin takasin.

Kotia sitte hengissä selvisin ja viimene rypistys on aina tuon "höyhenen kevyen", ja patarautasen Kankeen kanniskelu toiseen kerrokseen.

Mörskällä sitte söin ja join kaiken minkä kiinni sain pyydystettyy, mutta niin sipissä olin, että suihkunkaan jälkee en kokkailemaa jaksannu käyvä, vaan käin hetekalle vaakasuoraan asentoon ja polveen kietasin kylmäkeelipussin lämmikkeeksi.

Rätit jaksoin koneeseen heitellä ja vielä vaivoin narulleki asti. Sitte hetekalle ja taju lähti kyllä heti, ja poikkeuksellisesti tukkiunta 8h, mikä ei yleensä kyl kisan jälkee onnistu.


Orihuelassa on poikkeuksetta aina erilaiset pokaalit. Niin oli nytteki.

Mahtava oli eilinen isukinpäivä Uuno-isukki-vaarilla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Kisajärjestäjän video:
https://m.youtube.com/watch?v=U8wv1ru0PxQ&feature=youtu.be

Saatan laitella muutaman videonpätkänki tähän, mutta nytte ei siihe Uunon patit piisaa.

8 kommenttia:

  1. Heh, olipa taas värikäs kisaselostus.
    Kiva että Paco jaksaa kisoijen organisaatoissa pysyä, niin monet avut ja kiperien dinero hankintojen auttamisessa on ollut aina valmiina auttamassa.
    Juosten hankitut dinerot ovat aina rahanarvoaan arvokaampia, ja ne on saatava kotia vaikka maksaisivatkin monikertaisesti arvoonsa nähden.
    Niin no markkinoilla Torressa kerran huijarin huijauksesta saadut rahat lämmitti kyllä mieltä kanssa kovasti.
    Jaa siinä se uunollakin vanhuus tulee, kun jo paperineen sämpylät syö.
    Muutama vuosi sitten naureskeli kun minä palkintopatukka papirineen jyrsin, ja valitin ettei kummosen makusta ole tämäkään, kommentti kuului:
    "Meilläpäin on tuo paperi ruukattu ottaa pois ennen syöntiä".
    No selluloosa on hyvää ravintoa.

    VastaaPoista
  2. Kova sälli oot, hattua pittää nostaa. Vähän pitkän livakka oli tuo alkuverryttely, varma ykköspalli paikka meni kankeen polkemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovuutta ei kyl oo muualla ku päässä, ja siinäki vasn ulkokuori. Sisätä jo sekin täysin laho, ja keltaset laineet siellä vasn loiskuaa. Alkuverryttely oli vielä ihan ok, mut pitkäksi venähtanny loppuverryttely ei kyl meinannu enää luistaa...
      Jatketaa silti uunoilua...
      T.uuno

      Poista
  3. Värikäs oli kyl ite päiväni. Paco on hyvä persoona..heh...ja se rahanhaku oli mahtava (näin jälkikäteen). Pertsuikki pääsit kuittaamaan. Tuota sämpylähommaa en kyl ois laittannu, jos tuon patukkajutun oisin muistannu. No aina ei voi muistaa...mut nyt muistan kyllä (ehkä hetken?)

    VastaaPoista
  4. Tuskin siinä Uunon ympyrästrippauksessa kuitenkaan sitä vaaraa on että perinteisempään ympyrävahtiin sekotettaisiin? Tai ehkä sitten jos jäät siihen vielä kainalokarvoja höyläämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh...tuskin tällä "taululla" vaaraa on semmoseen. Niitä en nyt höyläilemää jäänny.

      Poista
  5. https://www.youtube.com/watch?v=S6hSmFlr-uI

    Siinäpä viideo mäen päältä, Uunokin pyyhkäsee mäjelle ku kärppä ja 55:37 kohalla paljastuu se huijauskuva, missä Uuno on venähtäny kisakaveria pitemmäx. Pikku vilppi aina hyväksyttäneen.

    VastaaPoista
  6. Heh...kiitos videosta...heh...kyllä on videon "kärpät" aika hitaalla.

    VastaaPoista