maanantai 16. syyskuuta 2019

Välivarastointipaikka


No nyt tuli virallinen vahvistus siitä, että mökki lähtee alta, ja katto päältä. Tuli nimittäi tällä kertaa ajoissa yhtiökokouksen pöytäkirja, jossa sanotaa, että Uunon asuttama kiinteistö myydään, kun Luumäen kunnassa saadaan "halkomismenettely" päätökseen.

No onneksi tuli asia ennakoitua, ja hommattua meijän porukalle uus, soma ja oma "välivarastointipaikka". Siellä on mukava vetää "lonkkaa" ja ootella kolhoosikokeilupaikan "konkkaa".

Mietiskelee pohjimmiltaan iloluontoinen Uuno.

Varkaita



Kolhoosikokeilupaikan sijainti saaressa on ollu siinä mielessä hyvä, että varkaita ei oo käynny alueella kertaakaan aiemmin.

Viimevuonna kuitenkin nyt ilmeisesti kävi? Saaliiksi ne saivat  kolme kansiollista vanhoja valokuvia. Onhan tietysti mahollista, että valokuvat on vienny joku innokas "Uunofani", mutta epäilen sitä raskaasti, eikä Uunon suosio muutenkaan liene ko. saaristossa ylätapissa viimevuosina ollu.

Vaikka mitään murron jälkiä ei rakennuksessa näy, niin suorittamieni, vuoden verran kestäneijen kyselyijen perusteella, kuvat ei "oman porukan" hallinnassa oo. Ainakaan kukaan ei oo tunnustannu ottaneensa meijän yhteisiä kuvia omavaltasesti hallintaansa tai kopioitavaksi kaikille jaettavaksi.

Jututin miliisiäkin asian tiimoilta, ja tuokio avasi uusia nököaloja ja mielenkiintoisia visioita.

Taitaa olla nyt parempi kuitenkin Uunonkin häipyä uunoilemaan muualle noilta Haapasalon saariston tantereilta turvallisemmille maisemille, kun varkaatkin on sinne jo tiensä löytäneet, mietiskelee Uuno oikea käsi kippeenä.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Jäi kaivelemaan

Jäi  vielä  vähän kaivelemaan tuo mökin terassin lattian ilmavuus sen verta, että oli pakko kaivella esiin työkamppeet ja venhon moottori, ja kaikki muutkin tarvekalut ja raijata ne Rusinatteen, ja rällätä Luumäjelle Kivijärven rantaan ja venholla yli saaristoon purkuhommiin.

Talvihan jo painaa päälle, ja huono homma, jos terassin lattian ilmavuus ei riitä, ja lattija mätänee "käsiin" talven aikana.

Lisäsin lattian ilmavuuden sataan %:iin 60cm:n matkalta. Nyt pitäs ilmavuus piisata ainakin tuolla alueella, vaikkakin lattian astuntamukavuus kyllä kärsii hiukan näin suuresta ilmavuudesta. No optimi ois ehkä ollu esim. 50%:n ilmavuus, joka ois tarkottannu joka toisen laudan irroitusta, mutta mie oon ainakin tässä asiassa nyt täydellisyyteen pyrkivä, erityisesti kun on kyseessä lattia.

Kun koko lattian ilmavuus on lisätty sataan %:iin siirryn koolausten ilmavuuden lisäykseen. Siinäkin on tarkoitus käyttää tavoitteena sadan %:n ilmavuutta.

Vanhoista lattialaudoista sai kätevästi rakennettua seinän. Siinä otin huomioon tuon ilmavuusvaatimuksen, mutta kun on kyseessä seinä, käytin kokonaisilmavuusprosenttina  vajaata kolmeakymmentä kokonaispinta-alasta.




keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Jatkoin

Jatkoin tänään terassin stailausta. Lopputulos ei kuitenkaan vielä ole riittävän "ilmava", mutta olen jo edellä laatimaani aikataulua, ja jatkan stailistin uraani todennäköisesti ensi vuoden puolella.

Silloin lisään terassin lattialautojen, lattiakoolauksen ja perustusharkkojen ilmavuutta huomattavasti. Perustusharkkojen ilmavuuden lisäämiseen pitänee vuokrata käsikäyttöinen Bilnäsin kaivuri?

Senjälkeen siirryn suunnitelmani mukaisesti grillikatoksen ja grillirakenteiden modifiointiin.

Siitä jatkan sitten terveyteni salliessa varaston, wc:n ja muiden rakkennelmieni "restaurointiin".

Lopuksi "stailaan" kattopellit katolta venhoon ja vuokrapakulla välivarastointipaikalle. Siihen hommaan tarvin pari, kolme kaksnelosta lankkua peltien alasjuoksutukseen, ja yhen avustajan peltien veneellejuoksutukseen.

Voi olla, että joudun nyt vielä väljähköä aikatauluani tiivistämään, mutta siihen löytynee innokasta talkooväkeä useammaltakin suunnalta tarpeen niin vaatiessa.

Kyllä "stailaaminen" on mukavaa hommaa, vaikkakin aika kallista, eikä pelkästään Uunolle.

Stailausta

Rupesin vähän "stailaamaan" kolhoosikokeilupaikalle rakentamaani terassia ilmavammaksi.

En ois kyl voinnu kuvitella vielä pari vuotta sitten, että pitää ruveta just valmiiksi saamaani terassia heti stailaamaan nykyajan vaatimiin uusiin ja ilmavampiin kuoseihin.

Tarkotus on stailata kaikki kuvassa näkyvät rakennelmat ilmaviksi ja nykyaikasiksi, ja paljon, paljon muutakin kuvassa näkymätöntä. Uuno on kyl vähän eri linjoilla stailauksen lopputuloksesta, mutta homma  on pakon eessä loppuun vietävä, enkä kehityksen jarruna, ja muiden visioiden esteenä halua olla. Venholla ja autoilla tehtävä kuljetuskin on hankalaa, ja kallista, kuten myös stailaustuotteiden välivarastointi, ja myynti ja markkinointi.

Stailausintoa ei meiltä kyl nyt puutu, ja se on monin verroin helpompaa, kuin  mitä tuo rakantaminen on ollut. Jatkan kuitenkin kaikesta huolimatta sitkeesti pääni kallioon hakkaamista.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Evakkoon lähtö


Nyt on ilmoilla semmoset merkit, että Uunolla tullee todennäkösesti evakkoon lähtö täältä kolhoosikokeilupaikalta. Luumäjen kunnassa on vireillä kaikenmoista "lohkomista", ja "halkomista", jotka vaikuttaa todennökösesti Uunonki elintilaa kaventavasti, jonka jo ennustelin viime vuoden elokuussa "ystävyys" -otsikkoisessa kirjotuksessani.

No onneksi on vielä "läänityksiä" tuolla kolhoosikokeilupaikan "Capitolin kukkulan" ylimmällä huipulla, johon sitten omat romppeet voijaa raijata myös muijen osakkaijen iloksi. Ressut siellä tosin katolla nyt lepattaa, ja katto saattaa vähän vuskataki niinku Uunon takalauvotus huonoimmillaan, mutta ei auta, perheellisen on yritettävä niin kauvan ku henki ja takalauvotus vähänkin pihisee.

Harmillinen juttu on kuitenki se, että kaiken todennäköisyyven mukaan ne ei miullakaan enää kauvaa pihise.

Kovalla työllä senkin paikan vielä varmaan kelvolliseksi saa, mutta paljon on tehtävää eessä, ja takana vielä enempi.

No hyvä juttu on toisaalta se, että omia, ja ite kustantamia kattopeltejäni ei kauas tarvi raijata, vaan saan tuon "ressulepatuksen" korjattua omilla pelleilläni. No saattaa olla, että jouvun osan romuistani siirtämään venholla mantereenkin puolelle välivarastointipaikalle väliaikaisesti ennen niiden takaisin-veneilytystä, jos ei niitä myytyä saa.

Miulle erittäin "hauska" uutinen on ollu myöskin se, että kuvien mökit on tineromääräsesti ihan saman arvoset miun ystävien mukaan. Kaikki on kuulemma laittannu rahaa mökkien ylläpitoon ilmeisesti saman verran, kun ei mitään kompensointia oo luvassa...heh....ja pari pahalta haisevaa pierasuu vielä päälle ...


Ylöspäin käy onneksi Uunon tie....heh...mihin se sitten loppujen lopuksi vie...sitä ei tiije Erkkikään, mut Uuno tietää: Horsmakukkulalle, ja se on melkosen varmaa tietoa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

SM- Maantiejuoksu, 10km. SAUL. Ristiina 31.8.2019.

Mukava oli mukana olla, kun ei tarvinnu kisan aikana itekseen itkeskellä kilpakavereijen tuen puutetta!

Matti (oikealla) nappasi SM- ronnsia M60- sarjassa. Onnea!

Kauko (oikealla) nappasi myös SM ronssin M65- sarjassa. Onnea!


Rovaniemen Roadrunners:in seurakaverit Kauko ja Matti kyselivät myös Uunoo osallistumaa veteraanien SM-Maantiejuoksun kympille Ristiinassa. Mieki lupasin mukaan lähtee, kun kisat järjestettiin Ristiinassa, eli ihan likeellä Uunon Kouvolan korsua, vaikka Uunon juoksuvauhti on kovasti nykyisin "matkalla viipyilevä". Saatiinhan myö tällä juoksijamäärällä osallistua 60-vuotiaiden joukkuekisaan, vaikkakin koko remmi anto kovasti ikätasotusta.

RDS:n joukkue otti SM-kultaa sarjassa M60. Joukkueessa juoksivat yläpallilta vasemmalta Kauko, Matti ja Uuno.

Kauko, Matti ja Uuno naamat marnillaan.

Kuopion Rauhalahti Roadrunners otti hopeaa M60- sarjan joukkuekisassa. Ylimpänä Caña-Retu liuhuletteineen. Onnea kovasti!

M35-sarjan joukkuekulta meni aina iloselle Kymen Urheiluveteraanien joukkuelle, vaikka vaivat jo vähän alkaa vaivata nuorisoakin. Onnea!

Matti ja Kauko valmentajapalaverissa kisan jälkeen.

Lähettii Rusinantella liikenteeseen hyvissä ajoin, repsikkana toimi Rouva-Uuno.

Keli oli aurinkoinen, ja reilu parinkympin lämpö, ja tuulta ehkä 3-5m/s. Juoksupinta asfalttia, ja reitti kulki suurelta osin vaihtelevaa Mikkeli-Lappeenrata tien vierellä olevaa pyörätietä pitkin.

Normaalit kisarutiinit numeroijen hakuineen ja "hiittauksineen" ja sitte kökkimään viivalle. Mukava on näissä kinkereissä mukana olla, kun juoksijoita on Suomen mittapuun mukaan "suuri määrä". No Iberian kisoissa kyllä pienimmänkin kylän kisoissa juoksijoita on enempi. Monet täälläkin kyselivät Torreveijan retkiltäni asioita, ja mie kaikille suosittelen paikkaa lämmöllä, ja lupaan jelpata kaikessa, missä vain pystyn ja joudan.

Sitte lähettii matkaan ja patikkaa toisen eteen. Veteraaniurheilu on kovaa, vapisevaa ja välillä todella raskastakin hommaa. Alkukiihytyksessä innokkaimmat heittäyty jo pitkällee asfaltille heti lähössä, ja näytti siltä, että kaikki ei hengissä tuosta toisten kolleegoijen sorkilla survomisesta selviä millään.

Maalissa jututin kasan alimmaisena ollutta, mutta onneksi vauriot oli vaan kaikki niklausvaurioita, eikä ollu ruttaantunnu muuta ku orvaskettä ja vähäsen myös marraskettä. Luut säily kunnossa.

Alku pari kilsaa juostiin alamäkivoittosesti, ja Uunonki piti kyykätä ihan käsikopelolla, kun Esijuoksijasta ei apua nyt ollu. Eka kilsan tahti oli liijan kovaa (4:21), mutta mäntiin alamäkivoittosta maastoo vastatuuleen tosin. Hyvin kyl juoksu muuten kulki edelliseen, parin viikon takaseen Haminan fiaskokymppiin verrattuna.

Vanha monivuotinen hyvä ystäväni ja Torren kävijä Kuopion Caña- Retu paineli takatukka hulmuten ohitteni, ja kehasi ohi hulmutessaan Uunoo "hyväksi"...harmi ku ei ollu mankkaa mukana, eikä sitä nauhalle saannu. Retun liuhuletti pikku hiljaa etäänty sadan metrin päähän miusta.

Katri paineli myös ohitteni heti alkukilometreillä, mutta omaki juoksu mäni kuitenki ihan siedettävästi. Katrin "joukkuetyttökaveri" oli sitte lähes koko kisan samoilla sekunneilla. Mie mänin välillä ohitte ja välillä toisinpäin. Lopussa sitte ku jossakin 8km:n kohilla noustiin taas Ristiinan keskustaan, mie pääsin niskanpäälle ja siinä  maaliin asti pysyinkin. Kiitos avusta, erityisesti niistä peesausosuuksista, joita harrastin härskisti.

Retunki "kapeahko" selkämys läheni pikkusen lopussa. Eroa tais olla reilun puolen minuutin verran loppuajoissa?

Aikani oli oman Esijuoksijan mukaan 47:01, keskitahti 4:43. Matka 9,96km, keskisyke 157. Sijoitus oli 12. Se oli tän kesän parasta vauhtiani, eli sama kuin Inkeroisissa, mutta siellä oli olosuhteet paremmat, ja tikkusuora reitti, tasamaastossa ilman mäkiä.

Joukkuekisassa tuli RDS:n joukkueelle SM-kultaa. Kiitos Matille ja Kaukolle, kun sain taas mukana liikutella lumpijoitani voittoisan joukkueen jatkeena ja könytä korkeimmalle pallille patsastelemaan.

Kiitokset myös moninaiselle joukolle ystäviä mukavasta ja lämpösestä loppukesän päivästä ja hyvistä jutuista!

Sitte lähettii ABC:lle syömää, ja suunnattii Rusinanten köli kohti Mikkeliä. Sporttiterassilla yhet huurteiset, ja parin tunnin lakisääteisen ajopaussin jälkeen striptiisiä harrastamaan Savitaipaleelle Säänjärven lavan parkkipaikalle. Siintä sitte loppuverryttely valssaten ja tangoten. Muitaki juoksijoita siellä oli...ja ainakaan Rikun jatsijalkaa ei enää raskas juoksulenkki Ristiinassa näyttänny painavan yhtään.

Sitte Luumäjelle ja venholla pimeessä saareen, ja unta kaaliin vasta puol kahelta. Sauna jäi lämmittämättä.


TULOKSET laitan TÄNNE.

maanantai 12. elokuuta 2019

Reiskan Maraton, Pyhtää. 10.8.2019

Reiskan Maratonin lähtöpaikka.

Ajelin lauvantaiaamuna Rusinanten kanssa Pyhtäällle. Siellä oli tarkotus juosta Reiskan Maratonilla puolimaratoni, jonka pituushan on 2,5m vajaa 21,1 km:n matka. No sillee ei kuitenkaa ihan käynny. Tautisen kevään jäliltä Uunon juoksu jäi useamman kilometrin vajaaksi tuosta koko puolikkaan vaatimasta juoksumatkasta.

Mie oon joskus aikasemminki käynny tässä kisassa, mutta sillon oli kisapaikka toisessa paikassa. Kelihän oli kuumahko, reilu 20°C, ja lähes tuuletonta. Reitti juostiin puolikkaalla kaksi kertaa, ja koko matka oli asfalttipintaa, ja jokunen mäkiosuuskin siihen sisälty.

Seija jaksaa kisoja kiertää, ja hyvää tulosta tehä. Onnittelut!

Maratonin lähtö oli ensin, ja sitte oli vartin päästä meijän puolikkaan juoksijoijen lähtö. Miullahan oli tuo 5 min/km tavotteena, ja lähtö oli vähän sen alle, eli 4:54. Seuraavien 5km:n aikana sain keskivauhin lähes tavotteeseeni 5:59.

Koson Heikin kanssa paineltiin alussa muutama kilsa samaa vauhtia, mutta sitte mie jäin suosiolla 30-40metrin päähän. Sitte kilsat 6-8 mäni helpon olosesti, ja sain Heikin kinnne, ja mänin myös ohitte. Sitte oli vuorossa mäki ja loppukierroskin vöhän nousuvoittonen maalialueen liepeille.

Tuon Heikin ohituksen jälkeen kun lähettii toiselle kierrokselle Uunolta lähti vauhti lapasesta, ja innostuin liikaa. Seuraavat kolme kilsaa juoksin jo alle 4:45 kilometritahilla, ja se on miulle liijan kovaa kyytiä puolikkaan kyyviksi.

Aulis Kilpeläinen M70 Maraton sija 1. Onnittelut!

Heikki Koso vasemmalla M70 Puolimaraton sija 1. ja Antero Ignatius M70 puolimaraton sija 2. Onnittelut kisasta, ja sujuvasta palkintojenjaosta!

Jaksoin tuonne ylämäkeen
saakka eli jonnekin 16,5 km:n kohille, jossa koko juoksun keskitahti oli vielä 4:55....heh, mutta sitte tuli niin sanotusti noutaja....ja se on semmone kaveri, että se kun siut tavottaa, ni meno hyytyy ja naama mänee peruslukemille...niin käi miullekin. Kilometrivauhit hidastu lähes kävelyksi, ja hitain oli 20km kohilla tahin ollessa jo 6 min/km pinnassa....heh, eikä olotilaani yhtään helpottannu ku Heikki miut ohitti jossakin 16-17km:n kohilla.

Loppuajaksi sain 1:47:26. Keskitahti 5:05. Meitähän oli M60 sarjassa vaan 2 juoksijaa, mie ja Cederlundin Alf. Heikki oli M70-sarjassa ykkönen, ja sai ajaksi 1:45:00. Onnittelut!

Maalissa sitte juoma maitto...kurnuttelin maalin juottopaikan urheilujuomat loppuun, ja siirryin jatkamaan ryypiskelyäni toiselle juottopaikalle...siinä viivyin elpymässä puolisen tuntia. Sitte pesulle ja ruokailuun.

Pöyvässä, johon istahin oli todellinen veteraanijuoksijakattaus. Siinä istu Kilpeläisen Aulis, Ignatiuksen Antero, Koson Heikki ja Cederlundin Alf. Kerittii monet mukavat jutut haastella ruuvan lomassa, kun tuo pyttyjen jako vähän takerteli.

Sitte Heikki kävi kyselemässä vähän tilannetta, ja kun ei näyttänny homma oikee etenevän, ni Antero tuumas, että kyl myö osataa ne pytyt jakaa iteki, ku järjestykset oli selvät, ja päästää lähtemää. Eikä muuta ku palkintopöyvän luokse ja pytyn jakoon. Aulikselle maratonin M70 voittopokaali, Heikille M70 puolikkaan voittopysti ja Anterolle kakkospysti....heh...ja homma saatii selväksi.

Nurmen Seija teki taattua laatutyötä voittaen sarjansa (N60, Puolimaraton) ajalla 1:39:04. Veikko Niemi oli neljäs (M50,Maraton) ajalla 4:10:34.

TUKOKSET löytyy TÄÄLTÄ.


perjantai 2. elokuuta 2019

Iitti-Hölkkä. 1.8.2019

Nuorten sarjojen juoksijoita.

Parit kisaretket on jäänny ilman kirjailuitani. Kävin Kesäillan Kympin juoksemassa Artjärvellä, ja Kotkassa Meripäiväjuoksussa, jonne suikkasin jalkarattaalla, mutta juoksuihin en osallistunnu kurkkukivun takia.

Eilen kuitenkin innostuin lähtemään Iitti-Hölkkään, joka oli samalla maineikkaan seuran, Iitin Pyrinnön 110-vuotisjuhlajuoksu.

Menin kisapaikalle pyörällä....heh...siinä oli nyt omat hankaluutensa noiden tietöiden takia. Ensin ajelin Veturin suunnille mutta eihän sitä kautta pyörällä Kouvolan ohitustielle päässy. Piti suunnata Korialle, ja Napan kautta ABC:lle ja edelleen Helsingintien yli Lahdentielle. No siellä oli lähes koko matkan hirmuset tietyöt mäneillään tuon moottoriradan takia. Rekkojen puskurit riipo jo rystysiä, ja muutenki oli epämukavaa paahtaa muun liikenteen seassa henkensä kaupalla vasten polkupyörällä ajo kielletty-merkkejä.

No ajoissa kerkisin kisapaikalle, ja aikaa oli yli 3 tuntia katella lähitienoota. Polkuratas säppiin ja ekat ilmaset 110-vuotiskahvit hörsin heti perillä, ja sitte katsastelin pukukopit ja jalottelin reilun kilsan päähän huoltoasemalle...muutama suullinen sämpylää, ja loppu reppuun ja kisapaikalle takasin.

Teemulta kyselin reittiohjetta takasinmenon helpottamiseksi, ja sen sainkin. Korjaustöiden eteläpuolella on pyöräilijöille tarkotettu uusi ajopaana.

Antilta sain avustusta kamojen säilytykseen...kiitokset! Antti nyt sijalla 9. yleisessä sarjassa. Katolla kiikkuminen vähän jäykisti?

Matkoinahan kisassa oli 10km ja 5km, ja mie ilmottauvuin kympille. Antin autoon sain sitte repulleni turvallisen säilytyspaikan, ja olis ollu mahollista myös säilöä arvokamat ajanottohuoneeseen.

Olosuhteet oli nyt mainiot, +14, pilvinen keli ja tuulta muutama m/s. Alusta oli suuremmalta osin hiekkapintainen, alussa muutama kilsa asfalttia, ja loppuosalla myös, ja lopuksi kierretään hiekkapintanen ravirata, ja muutama sata metriä urheilukentällä.

Sitte lähettii Antin ja Kain kanssa verryttelemään. Uunollahan oli jo kyl verryttelyy pohjilla 25km:n pyöräilyn ja 3 km:n kävelyn verran, mutta kintut tuntu vielä ihan keposilta.

Sitte oottelemaa lähtöö. Mukavasti oli osanottajia, ja kaviouralla kiihyteltii ku lupa siihen saatii....Uuno kiihytteli kyl pari ekaa kilsaa kuntoonsa nähen liijan kovalla tahilla...4:28 ja 4:37. Katri mäni uusilla keykäsillä tossuilla ja jaloilla kuitenki ohi ja kohta mäni Esaki, kun päästii jalkakäytävälle. Esalla oli vasta eka juoksu Kymijokiviestin jälkeen, eikä kulku parhaimmillaan ollu.

Hyvin kuitenki juoksu kulki Uunollaki, vaikka muutama ohi mäniki, enkä ite isompaa hyytymistä havainnu. Jossaki puolvälissä mäni naisjuoksija kuitenki ohi...no 7km:n kohalla aloin saavuttaa miun ohi juossutta ja pääsin ohitte. Esanki selkä vielä näkökentässä vilahti ennen raviradalle kääntymistä.

Ravirata on kyl pitkä ja tää loppu kyl myös siltä tuntu myös Uunosta.


Alusta, reitti ja alkukohellus huomijoiden oon erittäin tyytyväine omaan juoksuun. Keskitahti 4:45 ja aika 47:37. Matkaa kerty 10,05km kelloon. Olin sijalla 4. M60 sarjassa.

Maalissa hörsin sitte urheilujuomaa ja hain kamat Antin autosta ja kahviteltalle taas ilmasille pullakahveille ja sämpylöille ja oottelemaan polkupyöräarvontaa...heh...ei tullu tälläkään kertaa.

Järjetelyt oli taas hyvät, ja siksi ennakkoon oli ilmottautunnu ennätymäärä juoksijoita, niin nuoria kuin meitä ikäihmisiäkin, ja taso oli kova. Tulokset tuli myös nettiin ripeästi!

Sitte lähin jo illan hämärtyessä kohti kulkupeliäni, ja satulan hierontaan kohti Koriaa ja Kouvolaa. Se oli ihan "hiinä ja hiinä "oliko Uunon valoton kulkuyhdistelmä varustukseltaan laillisella tasolla?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kymi-Joki Kymppi. 11.7.2019

Kymi-Joki Kympin kisa-aluetta.

Heräsin hetekka märkänä ja suu rutikuivana neljän tunnin unien jälkeen jo ennen kolmee. Vajaaksi jäi unoset, mutta nyt peli on pelattu, ja ei auttanut muu (jos sekään?), kuin singahtaa kahvin keittoon veen heittelyn jälkeen.

Liian aikanen herääminen johtui tuosta eilen iltasesta Kymi-Joki Kympin juoksun vanhukselle aiheuttamasta rasituksesta....no miullahan on aikaa kyl tänää nuokkua ja notkua luomet lerpassa koko päivä, kun ei muuta askaretta oo ainakaan vielä sovittu tälle päivälle?

Aikasemmin en oo tässä kisassa käynny, mutta nurinniskoin olevan L-kirjaimen muotonen reitti ja olosuhteet oli nyt lähes kympin arvoset. Lähtö ja maali sijaitsevat, lähes tikkusuoralla pyörätiellä, jota ladotaan vajaa 5km, yks ysikymppinen mutka kääntöpaikalle, ja sitte takasin lähtöpisteeseen. Mäkiä nolla! Uuno tykkäsi kovasti! Ennätyskelponen paikka!

Juostavia matkoja oli aikuisille tarjolla vitonen ja kymppi, sekä nuoremmille myös lyhyempiä.

Kisan lähtö- ja maali.

Pakollisen sössimiseni tein onneksi jo ennen kisaa, kun Rusinantella kurvasin yhtä risteystä liian aikasin sillalle, ja siitä edelleen tehas-alueelle. No siellä porttivahti ja auton "akregaattori" herätti Uunon usvasta vaatimalla kurkut suorina tekemään U-käännöstä. Sillä selvittii tällä kertaa, ja oikee risteyski sitte löyty koulun pihaan, jossa kisa-alue parkkipaikkoineen sijaitsi.

Keli oli ihanteellinen +14°, pikkusen vastatuulta alkutaipaleelle, ja muuten taivas pilvessä lähes kokonaan.

Palkittavina P15, 5km:n mitalistit, Lasse Peltonen 1. ja Roope Sakkara 2.

Järjestävän seuran "Jarrumies" Kiintola kuulutteli lähön alkavaksi. Uuno ei nytkään halunnu kellolle suurempia tasotuksia anniskella, ja mänin keulariviin, kun sinne ei muita halukkaita tuntunnu oikeen olevan nopiampikinttustenkaan joukosta.

Päämatkan (10km) mitalistit. Vasemmalta Heikki Vento 3., Ole Antti Halonen 1. ja H-P Pukema 2.

Sitte päästii irti koko joukko ja lenkin heittoon. Alku lähti vähäsen lapasesta  tai oikeemmin jalasta, ja kyykättii tahilla 4:31, eli rapijasti alle Uunon tavotetahin 4:48. Kovasti mäni kiireisimpiä ohitte molemmilta sivuilta ensimmäisten satasten aikana. Mie koitin saaha vauhtia vähän hijastumaan...meno oli kuitenkin helpon tuntusta vaikka tuulen vire oli vastanen.

M50 (10km) mitalistit vasemmalta: Mika 2., Heikki 1. ja Timo3.

Kääntöpaikalla keskitahti oli 4:46, eli vielä pari sekuntia alle tavotteen ja edessä 5km myötätuuleen juoksua. Peesattavia sopivavauhtisia ei ollu saatavilla, ja loppumatka juostiin myös issekseen imitoimalla ilman apuja, vaikka muutama ukko paluumatkalla ohi mänikin, ja iteki muutamia ohittelin. Takatullessa kilometritahit oli pääsääntösesti nopeempia kuin menomatkalla, ja hyvin jaksoin maaliin saakka pinnistellä.

Olin kovasti tyytyväinen lähes "soolona" juostuun juoksuuni...matkaa kerty kelloon 9,99km, aika 47:03 ja keskitahti 4:43/km, eli tahti parani 5sek viime lauantain Mikkelin juoksusta. Kelloki palkitsi parin pykälän maksimaalisen hapenoton nousulla Uunon. No sillä heltisi kunniakas 5. eli viimonen sija viimosessa M60 sarjassa. Kaukohan joutu keskeyttämään jossakin 5km:n kohilla? M60-sarjan (10km) voitti ylivoimasesti Heimo Aalto, toisena Kari Hietamies, ja kolmantena Pekka ja nelosena Soini.

Kisassa saavutettiin myös uusi osanottoennätys 145 ilmottautunutta juoksijaa. Luonnollisesti mukana oli Iitin, Elimäen ja Kouvolan "vakiokalusto", ja osanottajia myös Lappeenrannasta ja muualtakin. Mukava oli nähä Juha P pitkästä aikaa myös osallistumassa.

Kello on nyt vasta kaheksan aamulla, ja mie kerkesin parin kilsan lenkin kävellä ja pistäytyä Allun torikahvilassa possumunkkikahvilla, ja pyykitki jo pesasta....nyt jo nuo silmämunuaisten yläluomet kyl lerpahtelee siihen malliin, että enempää en jaksa rutista....

Kiitos järjestäjille ja Onnittelut mitalisteille ja kaikille osanottajille! Mukava ilta kertakaikkijaan! Jarrulle kiitokset tuloksista ja numeronpalautusjuomista!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.



lauantai 6. heinäkuuta 2019

Mikkeli Juoksu. 6.7.2019



Kisajuna Mikkeliin lähti tänää aamulla klo 7.31 Kouvolasta kohti Mikkeliä. Uunoki siellä kökki hyvällä mielellä, vaikka vähäsen vetistä oli lähtöhetken keli, mut se ei Uunoo kuitenkaa itkettänny. Aikataulut sattu nyt hyvin Uunon suunnitelmiin, ja tuo reilun tunnin istuminen ei takalistoo kerinny paljoo rasittamaan.

Antille nostan hattua juoksu-urheilun eteen tehdystä työstä ja toivottelen hyvää kesää, ja menestystä koko Tallille!

Antti oli kakkosena puolikkaalla sarjassaan, Late ja Kari voittivat sarjansa.

Perillä oltii tosi aikasessa, ja suunnistelin kohti toria, ja tarkotus oli kupillisella kahvia kurnutella kurkkuani vielä ennen lähtöä. Sade onneksi loppu! Siinä torilla jalotteli myös Timo Espoon suunilta, joka tuli Mikkeliin samalla junalla, ja varusteista päätellen myös juoksukisaan menossa. Änkesin juttusille, ja mäntii yhessä torikahvilaan kahville. Jutut oli enempi juoksuvoittosia, niinku olettaa sopii.

Ennätyksensä juossu Timo oli Uunolle mukavaa seuraa. Timo juoksi yleisessä sarjassa, ja olis ollu voittaja omassaan, mutta ku ei ollu yli sadan rosentin varmuutta siitä, mikä oli ilmottautumisessa mönkään männy, ei siitä numeroo halunnu nostaa...menestystä tuleviin koitoksiin, ja muuhunkin toivottelee Uuno!

Sitte lähettii ilmottautumisia tekemään pienen lisälenkin kautta, joka johtu täysin Uunon ottalohkon pysysvästä toimintavajeesta. Pienen sähläyksen jällee mieki sain ilmottautumisen tehtyy, ja nyt oli vielä yks ongelma...mihin arvoesineet (luottomuovin palanen, muutama kymppi dineroita ja älytön puhe-elin). No homman sain hetken päästä mainijoon järjestykseen, kun Katja, Arja, Juha ja kuljetuspäällikkö tulivat hätiin, ja päästii sopimuksee kaikkien Uunokamojen säilytyksestä....kiitokset!

Suuret kiitokset avusta! Katja, Arja, Kuljetuspäällikkö ja Juha.

Sitte verryttelemää...hyvät oli kisapaikat ja olosuhteet. Muutama tippa vettä, mut ei haitannu.

Veke, Mari ja Papu verryttelemässä.

Katja ja Arja samassa puuhassa herkällä hymyllä.

Sitte jo kohta vajaa 400 juoksijaa ootteli kyykkäyslupaa. No se saatiin, ja Uuno yritti lähtee mahollisimman hitaasti. Kohta laukattiin jo kentältä nousun jälkeen pitkään alamäkeen, ja kellon keskitahtikyyläily menetti merkitystä. Käsikopelolla mäntii 4.30 keskitahilla....tavotehan oli 5.00. Eka kilsa oli 4.45. Nihkeetä oli alkukilsat. Jossaki 4-5 kilsan kohilla puolikkaan juossu Veke mäni ohi. Mie kuitenki kohta  ohitin Veken. Miun hitain oli 4km kohilla keskitahilla 5.01. Kohta kuitenki Uunon tahti vähän parani, ja sitte ku täyvellä maralla ollu Puotiniemen Leena (Kakkosena tuloksissa) miut ylämäkiosuuven alkupäässä tavotti, sain siintä lisävirtaa. Leena juoksi tasasella tahilla, ja Uuno välillä jäi, mutta pysyin kuitenki suunnilleen tolpillani, ja välillä Leenan ohitin ja välillä taas jäin. Hyvin mäni loppukin, ja Uunon mittariin tuli 10,60km keskitahilla 4.48, ja aika jotaki 50.50. Tosi tyytyväinen oon tänään ryttäämiseeni. Keskisyke 157 ja kello ehotteli 53 tuntia lepoo....heh. Pootijumille jumituin sijalle 3. M65-sarjassa.

Katja ykkösenä. Tiina kolmosena.

 Minna ykkösenä. Mari kakkosena. Kirsi kolmosena.

Päivi ykkösenä. Niina kakkosena. Paula kolmosena.

Arja oli puolikkalla kakkosena, mutta Uunolla jo haittasi nälkä niin paljon nököä, että piti männä syömää, ja kiire juna-asemalle paineli myös päälle, ja jumittelukuva jäi ottamatta!

Jari ykkönen. Jouni kakkonen. Karkko kolmonen.

Innokas kisaaja Pertti oli sarjassaan ykkönen.

Perinteinen ruisleipä, joka jaettiin jokaiselle, on ainakin Uunolle käyttökelponen ja hyvinmaistuva muona.

Sitte käytii hakemassa Uunokamat, ja Timon kanssa syötiin osanottomaksuun sisältyvä ruoka, ja juna-asemalle oottelemaan kotiinkuljetusta. Juteltii siinä sitte jo vähän muustaki ku juoksusta...hyvästeltii ja junan kyytii.

Junassa oli sitte vieruskaverina ruottalainen Hänning, joka sijoittu sijalle 1. M35-sarjassa. Uuno ku huomasi, että ruottista ollaa, ni vetasi heti Uunolitanian: " Ja moste seija, ja tala inte mycke bra svenska" ja vaihettii sönkkäys englanniksi. Siinä vejeltii muutamia täysmittasia maratooneja ja lukusat puolikkaat jutuissa....sitte jo oltii kotikylällä Kouvolassa, ja mie lähin asemahalliin vetelemää yhen vaatekerran lisää vaatetta päälleni, ja jatkoin kilometrin kyykkäyksen kotikorsulleni. Kertaalleen Kymenlukon liikennevaloissa sain autoilijalta vielä ilmasen suihkun, jota en välttämättä ois näin kylmällä veellä tarjoiltuna tarvinnu.

Korsulla oli onneksi lämpösempi vesi....mukava oli tämänkin päivänen retkuiluni omasta ja todennäkösesti äitinkin mielestä.

Onnittelut kaikille kisaajille ja Hyvvää kessää!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Lieksa- Joensuu ja Ahvenisen hölkkä. 30.6.2019

Lieksan keskustan tuntuman mukavia maisemia.

Liikahin viime torstaina tuonne Lieksan suunnille. Sinne piti nyt kulkeutua julkisilla neuvoilla, kun Uunon oma neuvo, eli Rusinantte ei ollu käytettävissä. Junalla sinne sytkyttelin.

Joensuuhun mänin, ja siellä käytii Masan kanssa parissa paikassa kahvilla, ku aikaa olin varannu rutosti seuraavaan matkaan linja-autolla Joensuuhun.

Linja-autosta loikkasin pois yhen pyssäkin verran myöhässä Lieksan päässä. No siinähän sai kuntoilua mukavasti repun ja lenkkivehkeitä täynnä olevan kassin kanniskelussa.

Lieksassa aika mäni ratevasti sukulaisten kanssa männeitä muistellessa, juostessa ja kävellessä. Kertaalleen rynnistelin Pokron lenkin läpitte Uunolle hyvällä vauhilla.

Tarkotus oli takatullessa sunnuntaina käyvä osallistumassa Ahvenisella hölkkätapahtumaan, joka nyt järjestettiin 14. kerran. Alkuperäsen suunnitelman mukkaan olisin joutunnu mänemää pussilla Uimaharjuun, ja sieltä kövelemään 6km:n matkan Ahveniselle, mutta Matti soitti, ja tarjoutu miut viemää kyyvillään Ahveniselle, ku siitä ohi ajo, ja miulta jäi tuo kuuven kilometrin lompsiminen enne kisaa nyt väliin. Perille ku päästii käytii Puasessa talossa kahvilla Uunon piikkiin. Kiitos Matille avusta!


Ahvenisen Punainen talohan on kulttuurikeskus, josta löytyy vaikka mitä. Ohi oon päristelly satoja kertoja, mutta nyt ekaa kertaa paikanpäällä kävin. Jatkossa kyllä pysähyn aina.

Punaisen talon piha-aluetta .

Miullahan oli junalippu ostettu Joensuusta Kouvolaan, mutta miten pääsen Ahveniselta Joensuuhun siintä ei ollu mittää tietoo. No homma kyllä järjesty, ku tapasin vanhan kisakaverini Pertin, joka lupasi miut kyyvitellä asemalle kisan jälkee.

Pertiltä sain kyyvin Joensuuhun.

Kisareittihän oli noin kuuven kilsan mittanen, pikku pätkä asfalttia, ja loput sorapintasta mettätietä, höystettynä suurella määrällä ylä- ja alamäkijä. Ilma oli mainio, +15, 5m/s tuulta, joka ei mettän keskellä paljo haitannu.

Yleisen sarjan kärkikolmikko.

Sitte lähettii verryttelemää, ja kohta oli jo löhtö hetki. Lähtö ja Maali oli Punaisen Talon lähellä olevalta pellolta. Mie läksin rauhassa liikuttelemaa vähän viimepäivien liikunnoista jäykkiä jäseniäni. Varovasti vetelin ekoja ylämäkiäkin ylös....no hyvän harjotuksen tästä sai itellesä kyllä, vaikka ihan viimeseen kovimpaan rutistukseeni en nyt pystynny.

Pertti oli M60- sarjassa miun eellä neljäntenä vähän jalkavaivasena ja mie linttasin viijentenä maaliin samassa sarjassa.

Sitte lähettii kisasaunaan läheisen lammen rannalle, ja Uunoki käi pulahtamassa veessä. Käytii Uuno-kahvilla, ja kateltii pyttyjen jaot, ja kohta lähettii ajelemaa Joensuuta kohti....pistäyvyttii kuitenkii välillä mansikan ostossa, ja Lehmossa Pertin kotona kahvilla. Kiitos Pertille, ja vaimolle kestityksestä ja kyyvistä, ja mukavista jutuista.

Joensuussa sitte jälkikasvustoo tuli Kuopion reissultansa, ja kerittii vielä käyvä yhen terassillisen verran rutisemassa ennen pussin ja Uuno-junan lähtöö. Kiitokset Oravatiellekin mukavasta matkasta.

TYLOKSET löytyy TÄÄLTÄ.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

Hauskaa Jussia!


Viime vuonna alkanut juhannusperinne, hetekan kanto, sai tänä vuonna jatkoa Uunon toimesta. Puunpilkkomisen lomassa kanniskelin hetekkaa pitkin mettiä, ja toviksi oikasin itteni myös hetekoimaan.

Kelit on ollu kohillaan, mutta tuulta pukkaa mantereelta. No siitä on ollu kyl etuaki. Eipä oo inisijöijen imukärsät pysynny ilmassa tällä tuulella, vaan kärsät on pysytelly tiiviisti jossakin piilosilla kaukana meijän orvaskesistä.

Mukavia Juhannuspäiviä kaikille!

torstai 20. kesäkuuta 2019

Jannen Iltalenkki. 19.6.2019

Nuorisosarjojen lähtö, ja juoksuvaikuttajat Janne ja Teemu.

Mikan kanssa lähettii uunomörskältä Rusinatten kyyvittämänä osallistumaan Jannen Iltalenkille. Uuno jo monen vuoden "laistamisen" jälkeen. "Tautista" on viimenen viisvuotisjakso ollu.

Mikalle kiitokset juttuseurasta ja onnittelut kakkossijasta!

No nyt oli mahollista osallistuu, ja takana oli vajaan kuunauden harjoittelujakso pitkän lenssun jälkeen, joka vei lähes koko vuoden juoksukunnon löhes vuoden takasiin, hitaisiin lukemiin.

Vessu jakaa pokaalit M40- sarjan mitalisteille. 1. Teemu, 2. Jarno, 3. Janne.

Aamupäivällä kävin reilut 34 km:n hitaalla pyörälenkillä, kun keli oli niin messevän lämpönen Kouvolan, Kuusankosken, Pessankosken ja Valkealan suunnilla.

N50- sarjan mitalikolmikko: 1. Arja, 2. Tiina, 3. Senja. Onnea!

Janne ja Vessu oli tilannu Aarnen porukoineen taas esiintymislavalle, ja kesäsenkuuman  kelin ilmojen haltijoilta, +24°. Tuulta oli jonkun verran, mutta se ei nyt paheemin hatannu, ku suunta oli suotusa.

Aarne kumppaneineen essiintymässä.

Normaalien valmistautumisten jälkee kökittii sitten Kympin lähtöviivalla, joka on puolisen kilsaa maaliviivalta. Vitosen lähtö vähän takempana. Juoksualustahan on koko matkan hiekkatietä, ja Kymppi juostaan kahtena lenkkinä. Kolmen kilsan kohilla, ja siten myös kaheksan kilsan kohilla alkaa noin kilsan mittanen ylämäkipätkä, ja sitten alamäki

N60- sarjan mitalistit: 1. Seija,2. Raisa, 3. Tiina. Onnea!

Tarkotuksena oli yrittää juosta viijen kilsan keskitahilla, mutta tiukille otti. Lähön ja muutama sata metrii ladon nurkan jälkee eka vilkasu Esijuoksijaan taltioi kuumalle ottalohkolleni lukeman 4:47...liijan kova oli alku, ja rupesin vähän hölläilemään.

MYL- sarjan mitalistit: 1. HooPee, 2. Kevin, 3. Harri. Onnea!

Heikki mäni sitte ohitte, ja Hanna myös ekalla kierroksella. Auvon sekä myös Arjan selät ja monen muun loittoni horisonttiin ja Pekan jo heti lähössä. Heikin vauhtiki oli Uunolle liian vauhikasta ja jatkoin omalla hitaalla uunovauhillani hoippumistani. Klaus oli myös eellää Uunoo. Katja ja Mira tais olla Uunon selkäpuolella, kun en niitä nähnny hikisilmilläni?

M70- sarja 1. Kauko, 2. Markku, 3. Kari. Onnea!

Jannen vesisuihku oli kyl paikallaan ekan kierroksen jälkeen. Viilensi mukavasti ja väsytti jo kovasti...Hannan ohitte mänin toisella kierroksella. Toisen kierroksen noususta kun selvisin, viimenen kilsa alamäkineen oli kuitenkin Uunon vauhikkain, ja maaliviivan sain vihdoin mieki ylitettyä muijen jatkeena, tasan 5:00 keskitahilla. Aikaa mäni 49:29, ja sillä olin M60 -sarjan kaheksas...osanottajia oli yheksän.

M50- sarjan palkitut: 1. Jari, 2. Mika, 3. Jari.

Kovasti on kilometrejä etenkin eessä, mikäli tuon 45 min tavoteaikani marraskuussa saan alitettua kympillä. Se kyllä vaatisi koko aika terveenä pysymistä. Viime vuoteen verrattuna lähtötaso on nyt ihan pikkusen parempi, mutta ikää on TAAS vuosi enempi....

M60- sarja: 1. Esko, 2. Pekka, 3. Hannu. Onnea!

Kiitos Jannelle, Vessulle ja muullekin kisaorganisaation väelle, ja muillekin ystäville mukavasta kisa-illasta, ja Mikalle juttuseurasta! Vuoden päästä uudestaan...jos "jäsenistö" ja ruumis sallii vielä?

Osa Uunon otoksista oli männy niin suttusiksi, että selvää niistä ei saannu joten niitä en tänne räpeltämääkää käy.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.