lauantai 16. marraskuuta 2019

Hevosen neljännes


Käin tänää hakemassa hevosen puolikkaasta puolet, eli viistasasen Hiivatin. Jos tuonne Hiivatin nopeustaulukon maksimilukmia lähellekkään haluaa päästä, siinä ei nää Pariisin Kallenkaan jyrkät ja pitkät alamäjetkään riittäne. Ainoat paikat, joissa niihin nopeuksiin saattaa päästä tuolla Neljänneshepalla on tuolla jollakin vuorenrinteellä, ja sillonkin pitää ajaa tien reunakaiteesta läpi, ja sen jälkeen "vapaassa pudotuksessa" on mahollista ehkä päästä jo lähelle tuota Neljänneshepan taulukkomaksimia. Tuskin sillonkaan ihan.

No miun käyttötarkotukseen Minipolle kyl sopii nyt mainiosti, jos se vaan kasassa ja liikkeessä pysyy halutun vajaan 100km:n matkan... Varaan aikaa rutosti matkan taittamiseen, ja tennarien jalkaan laittamiseen.

Jos olis vähän nuorempi, ja juoksuvuosia edessä enempi ku takana, ni kannattasi liittyä johonkin Torreviejan urheiluseuroista. Sillo saattasi nää kyytihommat vähän helpottua, mutta näillä jälellä olevilla juoksuvuosilla, - tunneilla, tai - sekunneilla sitä ei kannattane enää tehä. Mielessä sekin vaihtoehto on joskus aina kuitenki vilahtannu.

Suomen eilinen jalkapallovoitto noteerattiin täälläkin. Mie noteeraan itteni kohta hetekalle tuhdin läskimuonituksen jälkeen. Toivottavasti untakin yöksi piisaisi, eikä homma mänisi pelkäksi kieriskelyksi, niinku se monasti on männy.

Öitämo... Niinku Uunoklaanissa on tapana illalla toivotella.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kallellaan oleva Kallela

Hitsi ku harmittaa, kun Kallellaan olevan Kallelan Akselin tekemä teos vejettii jo ennen huutokaupan alkuu pois huutokaupan myynti-listoilta.

Just ku mie aattelin kokasta tätä taijepisnestä....mönkiin mäni tääki paperilla hyvä idea. Taulustahan oli povattu maksettavan yli 1,6 milliä. No ehkä en ois omilla huudoillani yltänny ekaankaan huutokierrokseen, mut nyt homma jäi arvoitukseksi.

Yleensä ottaen Uunon huutamisista ei oo mitää  hyvää seurannu... Heh.. Useimmiten ankara tappelun nujakointi.

Tuli kuitenki vähän samanmoinen olotila, kun ekalla, ja todennäkösesti vikalla visiitilläni Monte Carlon kasinolle, jossa ei eteistä etemmäksi edetty... Heh... No sekin homma oli kyllä ennnakkoon arvattavissa, mutta niin pitkälle katottiin homma kun vaan pystyttiin. Tyssäs homma sillon pari-kolme metriseen frakki-smokki-tai sakettivarusteiseen, valkohansikkaiseen portsariin, joka pelkällä katseen  voimalla sai meijät alta parikymppiset liuhuletit heitettyy pääsisäänkäynniltä norkoilemasta persaukisille tarkotettuun sivuaulaan. No sen sivuaulavisiitin jälkeen kyl oli vaikeeta 400 markan putjetilla vetää kuukauden reissu loppuun. Siinä jo alko muuten hyvin maistuva patonkiki maistua vähän puisevalta. No vielä iloakin irtosi siitä huolimatta Kataloonijan Pineda de Marissa, ja Barcelonassa etupäässä valkoviinin ja ginin voimilla. Valkoviinilasillisen hintaa en muista, mutta litran ginileka makso 7 markkaa... Voi niitä nuoruuven ja hulluuden ilosia aikoja.

Arvostan kovasti näitä vanhan liiton taiteilijoitaa, jotka pysty tekemään ns. "näköistauluja". Särestöniemen tikku-ukkeleita pystyy tekemää jokahine yli kaksvuotijas, jolla värituupi käjessä pysyy. No lappa-ja lappilaisia kuitenki arvostan kovasti ihmisinä yleensänkin tuosta huolimatta, kun niillä useilla on elämisen arvot monta kertaa enempi kohillan, kun meillä "etelän kolleilla" ja - variksilla... Huomenna on sitte luvassa jo vihdoin se etugummin paikkaus, jos vaan muilta humpuukikiireiltäni siihen jouvan?

Hepan vuokraus

Männäviikollahan lompsuttelin Cortes Valencianalla olevaan heppatalliin keskustelemaan pollen vuokraamisesta tulevalla viikonlopulla.

Miehän oon käyttänny noina muutaminakin kertoina Centauron heppavuokraamoa. Ei oo ollu ongelmia kertaakaan ja mukavat immeiset niitä talleja siellä hoitelee.

Tein nytkin vuokraussopimuksen.

Hommahan mänee suunnilleen silleen, että tarvii olla mukana passi, ajokortti, ja luottokortin lämiskä, joilla homma hoituu. Miun muut tiedothan siellä oli jo valmiina rekisterissä, ja varaus hoitu muutamassa minuutissa.

Konttori ei oo viikonloppuna auki, joten vuokraus on tehtävä lauantaista maanantaiaamuun. Konin hakupäivänä siun luottokorttilämiskältä tehään katevaraus sen mukaan, mikä pollen kauralaarin täyttöaste on sinä hetkenä. Jos palautat sitten pollen laari yhtä täytenä kuin hakiessa, varaus poistetaan korttilämiskältäsi.

Nythän miun heppatarve on vaan ratsastella vajaa 100km yksinään, joten mainijosti onnistuu ratsastus pienimmällä ponilla, joka tulee olemaan viissatanen Hiivatti tai vastaava....miulle ihan yks lysti. Kalustohan siellä Centaurotallilla on uuden nihkeetä, ja välillä oon saannu isommankin heppaluokan pollen käyttööni samaan hintaan, jos siellä tallissa on semmonen ollu joutavana.

Hinnaksi on sovittu nyt 61€, ja siinä on kaskovakuutus, joka lienee yli puolet tuosta hinnasta. En nyt kaskon osuutta ees kysynny. Jos ei oo kaskoa, sillon on viisasta olla tarkkaakin tarkempana erityisesti hepan pintanahkavaurioiden suhteen heppaa hakiessa. Netti on pullollaan kiukkusten ihmisten kirjotuksia määrättyjen heppatallien velotuksista, kun heppaa sitten palautetaan, ja kaikkia hepan nahkan vaurioita kun ei tullu alussa huomioitua, ja merkittyä vuokraussopimukseen.

Kannattavaa pisnestähän nää Uunohommat, erityisesti hepan vuokraus, ja muukaan heppojen kanssa pelaaminen, ei oo. Se on tullu itellekin moneen kertaan selväksi ja lienee selvä entiselle mäkihyppymiehellekin, mutta tuskin tämä pikku ratsastussessijo miun konkurssiin asti vielä johtaa?

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Orimuela 2019

Kattelin tuossa ens viikonkopun sääennusteita, ja pahalta näyttää.

Paikallinen Jaakon kolleega Juan ei heitä täällä kylmää kivee järveen, vaan näköjään nakkaa sen Montepinariin ja vieressä nököttävälle vuorelle. Sinne olis tarkotus yrittää kiivetä viikonloppuna kisamielellä, tuo Juan kintereillä.

Kisanhan järjestää Orihuelan maineikas Tragamillas urheiluseura, ja todennäkösesti monessa pulassa auttanut Paco on myös paikalla.

Olosuhteet tulee olemaan hankalat, jos ennusteet paikkansa pitää, +8, ja tuulta 9m/s...tuulen vaikutus noin 5 astetta... voi vaan arvella mitä se tulee olemaan siellä ylhäällä 450m:n korkeudessa maalissa, rautaristin kupeessa.... Se on satavarmasti KYLMÄÄ!

Takasinkin sieltä ns. maalista pitäs sitte vielä jaksaa kipitellä, ja tuon lämpötilan takia viisainta on juosta... jos jaksaa?

Siinä on reitti, ja korkeuskäyrä. Lähtö on heti jyrkähköön ylämäkeen, sitten reilu puolikilsaa asvalttipintasta alamäkee, ja sitte alkaakin "työt"... muistaakseni... HEH... joka kerta vähän samat viilikset kisan jälkeen... TÄÄ OLI MIUN VIIMENEN KERTA... mutta kummasti vuodessa kaikki tuska aina unohtuu...

Alkuperäsen suunnitelmani mukasesti tarkotus oli "kankeilla" lähtöpaikalle tuo 40km:n matka, ja kisan jälkeen takas, mutta nyt pitää suosijolla hyökätä jo alkuviikosta Centauron toimiston ovenkahvaan kiinne, ja anoa jelppiä tulossa olevaan tukalaan tilanteeseen.

lauantai 9. marraskuuta 2019

El Galeon Andalucia ja Neo Victoria

El Galeon Andalucia ja Neo Victoria, jälkimmäinen takana.

Aamupäivä mäni nyt historia-painotteiseksi, kun miun pitkähkö vajaan 14km:n mittanen aamukävely suuntautu tuonne satamaan ja aallonmurtajalle. Satamassa oli parkissa melko mahtavan nökönen ilmestys, tuo 55m pitkä vanha lautalaiva, jonka mastoissa lepattelee reilu 900m2 purjekangasta täyvessä vauhissa...kuvat ei anna todellista kuvaa nyt tuosta "venhojen" suuruudesta.

On siinä ollu puusepillä nikkaroimista muutamaksi toviksi.

Neo Victoria.


Tässä "kylässä" kyl piisaa katuja, joita pitkin voipi kyykätä ittensä helposti läkähyksiin saakka. Monet kujat jäi tänäänki varmasti kyykistelemättä Uunolta.


perjantai 8. marraskuuta 2019

Uuppera-talolla

Tää päivä oli Uunon normipäivistä vähän normaalia enempi kulttuurisävytteinen. Eikä pelkästään ruumiinkulttuuri-, vaikka se tais nytteki olla pääosassa?

Aina oon ihmetelly, tuota Quironin sairaalan alapuolella olevaa pytinkiä, joka on näköjään saannu ulkomuotoonsa vaikutteita Perslantijan kotikylän vanhan uimahallin muodoista. Se on Uupperatalo.

Tänää sitte tuli siellä käytyä sivistystä ammentamassa. Mörskältähän tulee Quironille matkaa pari kilsaa, ja Uupperatalo on heti sen alapuolella 332-Carreteran varressa. Suoraan en sinne männy, vaan vetasin ensin pohjille reilun 13km:n hikihölkän tuosta LaMatan Luonnonpuiston ja radanpohjan ja kaislikon kautta Carrefourin nurkille, ja siitä autiomaan poikki 332:n ylittävälle sillalle, ja siintähän sittten pääsee sinne Uupperatalolle 332:n vierustaa mänevää tietä pitkin
.

Kaikkien tuntema "kaislikko" Torreviejan suolajärven radanpojan kaupunginpuoleisessa päässä tarvisi jo niittämistä! Jos sieltä Limingan suunnilta porukoita tänne tulee, niin ottakaa viikatteet mukaan! Olis vähän hommia, tai kohta ei enää kaislikon kohilta läpi pääse!

Uupperatalohan sijatsee tuossa 14km:n alapuolella. 14km:n kohilla on Quironin sairaala, josta pääsee yli tuon 332- Carreteran.

Oli jo  tuolla Uupperatalolla aika ramaseva olo tuon hölkkäilyn jälkeen, ja tuskin näillä hajuefekteillä ja varusteilla sinne sisälle ois päässy. Taisi olla ovetki säpissä ja nyt ei siellä päivällä uuppera ollu ilmeisesti mänössäkään, senverta oli parkkipaikat tyhjänä.

Mänin sinne vähän riskillä, kun liikennemerkki sillan kohalla näytti päättyvää tietä, mutta kyl sieltä Quironille ois ainakin nyt myös autolla päässy, ja sitä kautta Quironin sillan yli 332:n ja siten "kylän puolelle" ilman, että ois pitänny takasin tulla. Ois tullu pari lisäkilsaa jo väsähtäneelle ruumiilleni.

Hieno, ja mahtava on paikka, ja hyvät viilikset jäi Uupperatalolla vierailustani. Ois kyl mukava, jos siellä sisälläki vois piipahtaa jossakin sopivassa tilaisuuvessa ennen niskojeni lopullista nytkähtämistä, ja selälleen mätkähtämistä...tuumailee Uuno jo hetekka ja huominen päivä mielessä.


Que coño?

Kieliopintojani jatkeskelen täällä ihan omalla tahillani, ja pääasiassa puhumalla. Jos tuo näköratijo on päällä, sillon on Uunolla myös normaalisti käsissä Huan Viemä, josta nyplään sanoja esiin.

Alkupäivinä tänne tullessa mäni usijampi päivä saaha tuo espanjan tekstitys näkösälle näköratijoon, mut kyl sen sitte esiin sain tuolta asetusten viidakosta.

Espanjaahan Uuno on enempi ja vähempi issekseen opiskellu jo vuoskymmenijä. Ekat reissut tuli tähän maahan tehtyä jo alta parinkymmenen ikää, jollon muistaakseni käytii interreilaamassa mm. Pineda de Marissa, josta tehtiin päiväretki Barcelonaankin. Tästä tulee vajaa 500km Barcelonaan. Nyt sinne ei isompaa hinkuu ole noijen siellä olevien kahinoijen takia.

"Avainsanastoon" saa parhaiten oppia, kun kattelee tekstitys päällä noita myöhäis-illan ohjelmia. Tuota otsikon tekstiä en suomeksi kyl ois laittannu ihan häveliäisyyssyistä.

Paljon tulee kateltua kielenoppimismielessä noita lastenohjelmia. Niissä on kieli vähän helpompaa.

Oon opetellu ihan omaksi huvikseni espanjaa, ja kyl se jo alkaa aina paremmin ja paremmin luistamaan. Seuraavaksi jo huomenna on kyl ihan pakko paneutua jo noihin säännöllisten verbien taivutuksiin. Niitähän lienee vaan kolme luokkaa?

Jos ei mitään muuta tähellistä ilmene vaikkapa tuolta aurinkopaneeli/aurinkokerääjä- osastolta, johon on mukava ollu jelppiä anniskella ja yrittää opetella jotaki iteki siinä samalla.

Uunolla ei täällä oo isompaa hätää, vaikka joskus tuntuu, että päässä on mätää....heh...ja kyl sitä tuntuu olevan paljon muuallakin kun Uunon päässä?

Nyt liuhuletti pois silmiltä ja hetekalle ja unta kaaliin...

tiistai 5. marraskuuta 2019

Käsikranaattiomenan syönti

San Javierin "juoksijan bolsassa" oli kaiken muun lisäksi pari sipulia, niin ainakin ekaks luulin, mutta lähempi tarkastelu mörskällä osoitti, että näähän onki käsikranaattiomenoita.

Tänää sitte jälkiruuvaksi halkasin yhen kokeeksi, ja otin teelusikan, jolla sitä siemenekästä sisusta sitte rupesin suuhuni yrittelemään. Eka lusikallinen lenteli ilosesti kyökin lattijalle, kun ei niitä lentosiemeniä kiinni kerinny kopata.

Varma en kyl ihan ole, onko siitä kranaatista kuori, vaiko tuo siemekäs sisus syötäväksi tarkotettu? No ite yrittelin sisusta, ja sitte pikkuhiljaa osumatarkkuus parani, ja suurin osa osu oikijaan paikkaan, vaikka vieläki joku yksittäistapaus lensi lattijalle. Sitte siivottii...

Sipulista sitte tuli mieleen se, että pikkuhiljaa pitää ruveta lopettelemaa tuo armoton sipulinsyönti, ja julistaa tää koko kerros sipulivapaaksi alueeksi, ja  ruveta myös kämppää tuulettelemaan ja naapureita neuvomaan, kun kolleega mahollisesti tulee pistäytymään.

Sillo ei saa sipuli lemuta ensinkään, jos meinaa kämppärauhan säilyttää...heh...no vielä muutaman päivän on varoaikaa jälellä ennen täydellistä sipulipaastoa ja julmettua tuuletusta.

10h

Askareita on piisannu ihan tarpeellinen määrä jokaiselle päivälle. Välillä on ollu ylitarjontaakin vähän, kun jelppihommat on täyttänny päivän.

Päivähästähän täyttää suuren osan normirutiinit, kuten muonanhaku, ruuanlaitto, tiski, pyykinpesu, ja yks-kaks lenkkiä, joiden pituudet vaihtelee eri päivinä väsymyksen ja viittimisen mukaan. Tietysti se, teenkö lenkit tennareilla, vai otanko Kankeen avuksi vaikuttaa myös, sekä vauhti, jolla itteeni liikuttelen.

Eilen juoksin yli viikon paussin jälkeen pikku pätkissä yhteensä reilu 5km Uunon kisavauhilla 4:53. Kävelyy vähän ehkä enemmän? Siintä oli seurauksena se, että uni maitto mukavasti. Kyykähin hetekalle jo puol yheksän, ja vähän ennen seittemää vasta virkosin. Pyykit oli jäänny illalla koneeseen, ja ne virittelin nyörille.

Eiliseen asti päivälämpätilat on ollu +25°C:n tietämillä, mutta nyt näyttäsi Sylvi ennustelevan muutosta viilenevään suuntaan, mikä on ihan normaalia, jokavuotista tapahtumaa näinä viikkoina.

Mitäköhän tänää yrittelis noijen rutiinihommien lisäksi, mietiskelee Uuno?

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

IV Carrera Solidaria del Lazo. 3.11.2019. San Javier.

Lähin aamulla aikasin vartin yli kuuven polkemaan kohti San Javieria. Tarkotuksena oli vaan hakee "juoksijan bolsa", ja huvipyöräily ja maisemien mulkoilu ja ulkoilu.

Ilma oli otollinen tähän hommaan lämpösen yön jäliltä, kun lämpötila oli koko yön ollu kahenkympin tietämissä. Pimeetä vielä oli, ja ylläolevan kuvan otin, ja ekan juomastopin pijin kaupungin toisella laijalla, suolakuljettimen jälkeen.

Karttoja ei nytkään enää tarvinnu kyttäillä, kun monet kerrat on tännekin suuntaan eri neuvoilla kuljettu. Nyt ajelin pääosin Carretera 332: sta pitkin, kun nuo pyörätien pätkät ylittelee välillä Carreteran, ja suikkiivat sekavasti vähän joka suuntaan, etenkin Punta Priman alueella.

Torsaalien ja bolsien jakopiste, eli ilmottautumien.

Ajoin mennessä suoraan San Javierin Decathlonin parkkipaikalle, jossa oli kisan lähtöpaikka ja dorsaalien jakokin. Välillä San Pedro del Pinatarin jälkeen piti vähentää ylipukeutuneen Uunon retonkeja vähemmäksi, ja käyvä pusikossa kepillisellä.

Lasten pomppulinna, joka oli kattoon asti väkee hetken päästä, kun järjetäjät sinne laskivat lapset menemään.

Hain bolsani vähän tappiomieliala päällä, ja katsastelin jo entuudestaan tuttuja maisemia. Lähtöhän oli Decathlonin edessä, ja maali 332:n toisella puolella, näköyhteyden päässä. Olin varmistannu sen, että en enää lähtöpaikalla saa mitään AHAA-elämyksiä, ja sekopäisenä osallistu kisaan, ottamalla jalkoihini nuo läskipohjakengät, joilla ei mitään kilpajuoksuu harrasteta.

Lähtökiihytys.

Kovasti tuli porukkaa paikalle, ja lähtö saatiin latailtua. Siellähän oli lähtöjä myös lapsille, ja kaikenmoista pomppulinnaa, ja hyppyareenaa viriteltiin pystyyn. Mie kuitenki lähin rannan suuntaan hiljakseen ajelemaan, enkä enää itteäni enempää ruvennu kiusaamaan. Ajelin sitten Santiago de la Riberan ja Lo Paganin kuppiloiden ohi puistikon viertä, ja siinä toppasin juomaan.

Tarkotus ja aikomus oli poiketa muonitukseen, mutta eilinen raskas iltapala, ja raskaampi aamupala pitivät nälän loitolla, ja en siihen homman ryhtynny.

Vakiostoppi.

Kahen maissa olin sitte mörskällä, mittarissa reilut 61km, ja läskit pakkasesta sulatukseen, ja pannulle sipulin ja paprikan kera, ja riisipata porisemaan. Ruuvan päälle kyl sitte reiluksi puoleksitoista tunniksi taju lähti soffalla.

Kello ei kyl viel oo paljo mitään, jotta hetekalle ei sais nyt vielä sortuu? Saa nähä miten käppänälle käypi?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Pelun keritseminen

Näytti tän iltapäivän jälkeen siltä, että jään henkiin, ainakin vähäksi aikaa. Entiselleen tulemisista on turha enää kuuskutosen haaveilla.

Eilinen mäni vielä ihan harakoille ja ketuille koko päivä, enkä saannu perskannikoitani mörskän ulkopuolelle millään. Mieli ois tehnny, mutta en vaan jaksannu.

Tänää puolenpäivän jälkeen sitte sain kannikat ulko-oven toiselle puolelle, ja tarkotus oli vaan muutama kilsa kävellä ilman mitään päämäärää.


Jalat veti kannikat Mölinäpuiston läpi LaMataan. Oli tosi mukava kävellä lähes ehjänä usean mörskäpäivän jälkeen mahtavassa +25 lämmössä, sortsit ja t-paita varustuksella. Ei tarvinnu pitkiä kalsareita katella, eikä välihousuja jalkaansa vejellä. Nautin täysin rinnoin mukavassa ilmassa jalottelusta.

LaMatassa sitte tuli mielleen, että vois tuon jo lähes silmille valuvan Peluni käyvä kerittemässä (eli hiuksen käyvä katkasemassa), ja samalla kiillotuttaa lujaa vauhtia laajenevan kaljuni. Niinpä kysyin asiaa ensimmäisestä auki olevasta Peluquieriasta. Siinä sanottii, että ei onnistu tänään. Toisessa paikassa sama juttu, ja olin jo LaMatan keskusaukion toisella puolella.

No sitte lykästi, ja pääsin heti Pelunkeritsemispenkille. Uunon pelussa ei paljon keritsemistä nykysin oo, eikä hommassa kauvaa keritsijättären nokka tuhissu, vaikka juttelemista kyllä piisasi koko kerimistoimituksen ajaksi.

Sitte jalkani vei kannikat Pinomariin hyvien ystävieni tykö, ja sieltä ei ilman servottelua ja kavittelua pois päässy nytkään. On mukava siellä aina pistäytyä jutustelemaan elämän peruskysymyksistä, ja nytkin pari kolme tuntia vierähti nopijasti.

Sitte lähin lompsimaan takasin, mutta jalat hiissasi kannikat vielä LaMatan luonnonpuistoon. Siintä lähin sitte mörskälle mönkimään pulukoppien ja Quironin kautta.

Matkaa kerty 11,3km.

Mörskälle kun pääsin, latasin potut ja porkkanat pataan, ja ne kun sain kypsäksi, sekaan nakkasin aamulla paistamani läski-paprika-sipuli sotkun, ja puoli purkillista tonnikaloja.

Hyvä oli sotku syyvä, ja sitte heitin jalat kohti kattoo, ja kannikat hetekalle...

Mahtava päivä!

torstai 31. lokakuuta 2019

Helloviiniä

Helloviini-aamu valkeni säkkipimijänä, mutta lämpösenä myös Uunolle.

Tänää on kuulemma Helloviini, jossa lapsoset tekee kepposia, ja niille syötellää karkkia. Uunoo ei tää taija nyt juuri hetkahuttaa muuta, kun normiaikoihin hetekalle illalla?

Kylällähän ois kulkuetta ja monenlaista naamijointia ja muuta karnevaalii varmasti tarjolla, mutta viimesen viikonvaihteenkaan kirmailuista ei oo vieläkään ihan täysin toipunnu.

Kurkku tuli ekaks kipijäksi, sitte yskä, ja lopuksi nuha. Eilen vielä mietiskelin, ja olin jopa varma, että en lähe ees "bolsaa" hakemaan San Javierista, saatikka juoksuun osallistumaan. No tänää vähän oon jo tullu toisenlaisiin mietteisiin olotilani jo vähän kohennuttua, mutta kyl se vielä voi taas ohentuakin nopijasti.

Kolmas lenssu jo puolen vuoden sisällä pistää jo miettimään...no hauvassa on sitte kyl tämmösiä asioita aikaa miettiä vaikka koko siellä oleskelun ajan. Voipi olla pitkähkö aika? No sitäpä aikaa ei taija kukkaa varmuuvella tietää?

Eilen jo mentaalisesti tein pitkähkön kävelylenkin, mutta se jäi menttaaliasteelle. Hetekka otti omansa jo alkuillasta ja veti Uunon vatupassiasentoon aikasin koko yöksi.

Aamulla sitten viijeltä ylös, ja taas palasin tuohon mentaalikävelyyn, jonka sitten sain toteutusasteellekin vietyä. Lompsuttelin Pariisia alaspäin ja käin Kahvillassa kahvilla. Siintä pitkin rantaa keskustaan.

Kuranen ranta oli ihan täynnä pessimistejä, jotka uskollisesti jaksaa ootella sateen tuloa varjojensa alla, mitä uunompi ei jaksa ymmärtää. Sajettahan voi helpommin ootella mörskällä, eikä tarvihe rantaan viritellä sateenvarjoo, ja siellä kökkiä sitä oottelemassa.

Aurinkoo jos taas haluvaa otella, voipi senkin tehä helpommin ilman tuota sateenvarjon viritystä? No eipä näitä Uunonkaan hommia kaikki taija aina ymmärtää...heh...enkä aina mie itekkään.

Päätavote oli tällä retkellä kuitenkin käyvä kaupassa läskin ostossa, koska huomenissa puotit on kiinne. Pyhät miehet, vai oliko ne vainajat, jotka viettelee päiviään, ja sillon ei oo soveliasta markkinamiesten eikä muijenkaa tehä kauppojansa.

Keskustasta jatkoin lompsimistani Apollolle, jota pitkin jatkeskelin Cortes Valenciaanalle. Poikkesin Centauron toimistossa hetkosen jutustelemssa auton vuokraamiseen liittyvistä kommervenkeistä, ja jatkoin lompsimista eteenpäin.

Kauppareissu, 9km.

Ennen Litliä olevan Patinkasvatuslaitoksen ikkunasta näin kun kävelymatolla terveen nököset ihmiset talsi ykstoikkosesti mänemää....heh...tämmösellä ilmalla???? Lämpötila +25, lauha tuuli puhalteli, ja kävelyilmaksi ihan mainioista mainioin! Paljon on Uunolla vielä opittavaa nykyelämän mänöstä...tuskin kaikkea tuun oppimaankaan ikänä, kun käsityskykyni on rajallisista rajallisin.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Hoo-häkkimiehen ja Uunon tuska

Yhtä tuskasaa on ollu Uunolla tuo kisoihin ilmottautumisten tekeminen, kun oli tuo Hoo-häkkimiehen nimmarin kirjotus Benejuzarissa. Hikistä hommaa oli molemmat...vaikka Uunon ei noita ilmottautumisia umpirikoissa tarvinnu turatakkaan.

Piti olla ens viikonlopuksi tarjolla vaikka kuinka paljon kisoja, mutta ei kannattasi noita kisailmotuksia viime metreille jättää, jos hinkuaa osallistua kisoihin.

Pari mielenkiintosta mäni nyt sivu suun. Los Alcatzaresissa ois ollu tarjolla puolimaratonia ja ois löytynny myös Uuunosarjaki (M65) kisasta, mutta ilmottautumien ois pitänny tehä jo aikapäiviä sitten. Sama homma oli tuon Alicantesta Santa Polaan juostavan parinkympin kisan kanssa. Sekopäissäni sinne kyl kirjotin kyselyn, mutta kun koko päivään ei vastausta kuulunnu alotin ilmottautumisen San Javierin vitoselle.

Se oli tuskasa turaus, ja Uunon huulien välistä pääs ilmoille julkasukelvotontaki tekstiä työn lomassa. Melkonen määrä on noita kisailmotuksia tullu viime vuosina jo tehtyä, mutta mikään ei välttämättä oo itestäänselvyys ja noissa nettilanketeissa on kyllä tarpeellinen määrä muuttujia, eikä vanhoilla menetelmillä hommaa saa välttämättä hoijettua.

Hommahan piti tehä tuolta Lineasalidan kautta. On sieltäkin noita ilmottautumisia muistaakseni tehty, mutta nyt tyssäsi heti alkumetreillä. Kysy ekaks DNI: tä. No passista sen numeron löytää, jos ei NIE numeroo oo, mutta sen jälkee rupes vekotin kyselemää Contrasenjaa....eli salasanaa.

No kyllähän miulla salasanoja piisaa ottalohkojeni täyveltä, mutta tähän sopivaa ei löytynny, ja kisata jos meinaat, ni lanketti on saatava täytettyy. No sitte sivun loppuun, jossa oli ohjeet sivustolle "lyöttäytymiseksi", ja lista sinne annettavia tietoja, jonka jälkeen sähköpostiin kilahtaa viesti ja siihen on sitte vastattava.

No silleehä mie sitte yrittelin, mutta puhelinnumeron anniskelu ei onnistunnu, ku vaatimus oli, että yheksä numeroo vaan hyväksytään....heh...jätin yhen numeron omasta puhelinnumerostani pois...sitte onnistu. Siihe on sitte hyvä jonkun yrittää soitella...varmaan onnistuu...heh.

Tässä vaiheessa piti pitää pieni kahvitauko, kun kuuppani oli jo niin punanen ja kiukkunen, että jatkaminen ois ollu henkisesti mahottomuus. Kahvimotillisen jälkee sitte jatkoin homman loppuun, ja sain itteni ilmotettuu kisaan. Tutun tuskainen oli viilis tän kuuppaa raastavan hikisen työn jäliltä.

Huomenna kyllä ilmotan pariin muuhunkin itteni ja kolleegan kanssa, joka toivottavasti saa hommansa järjestettyy hyvälle mallille.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

II Cross Nocturno 15k, Benejuzar- C.C. La Campanera. 26.10.2019.


Normistoppipaikka.

Sain tuon eilen alkaneen, ja tänään päättyneen raskaan kisaretkeni tehtyä. Retken suurimpana ilonaiheena oli ehottomasti se, että selvisin hyvällä säkällä lähes vaurioitta koko retkestä.

Mie tein eilisen aamupäivän valmisteluita retkuiluani varten, ja sitten ajoissa viijen maissa iltapäivällä polkasin Kankeen käyntiin, ja alotin kävelyvauhilla poleksimisen. Lämpötila oli useamman asteen yli kahenkympin, ja hijen siinä pintaan sai heti.

Reittihän kulki Benijofarin ja Algorfan kautta Benejuzarin kirkon kupeeseen Espanja-aukiolle, jossa lähtöpaikka aina sijaitsee.

Ekan juomapaussin pijin vakiojuomapaikalla suolajärvien välissä, lähellä LaMatan luonnonpuiston viimestä näkötornia. Siintä kolmen kulauksen jälkeen jatkoin kävelyvauhtia Benejuzariin parin kolmen kulauksen mittasella paussilla maustettuna.

Lasten kinkerit.

Mukava, kun lähin ajoissa. Perillä oli nimittäi mänössä jotkuu lasten kinkerit. Oli Lepakkomiestä, Spider-miestä, Elsaa, Annaa ja Lumikkia, joilta suuret lapsijonot jonotteli nimmareita. Kaikki aukion ravitsemusliikkeet oli myös ihan viimestä lisäpenkkiä myöten täynnä.
Olisko Lumikko?

Miulla oli yli kaks tuntii aikaa kävellä pitkin Benejuzarin keskustan kujia lämpösessä ja pimenevässä illassa. Sitte jo rupesin vähentämään retonkejani vähemmälle, ja käin kysymässä omalle repulle säilöntäpaikan, virittelin tissiliivini päälle, johon asettelin vilmiryhmän ja passini kopion. Käteisvarat uuteen rahavyöhön, ja kaks isoo avainnippua juoksusortsieni vetoketjulliseen takataskuun. Paitavalinta oli ilman muuta rinkka, koska lämmintä oli tarpeeksi +17°C, 4m/s tuulta ja täysin jo PIMEETÄ.


Pimenevää Benejuzarin näkymää.

Tuohon valottomuuten se sitten sortu Uunon "huolellinen" valmistautuminen. Lähin siitä keykäselle verryttelylle, vaikka tuo reilu 24km kyllä oli siihen jo hyvä, mutta aikaa siitä oli jo muutama tunti. Sitte ihan viimesillä hetkillä lähtöputken tuntumaan. Nyt ei päästy suoraan putken alle, vaan sinne mentiin torsaalien skannauksen jälkeen. Syy siihen oli varmaan se, että haluttiin tietää varmuudella mahdollisten loukkaantumisien tai eksymisien tapauksissa tarkalleen ketkä lähtivät kisaan.

Tässä lähtöputken alla sitte rupesin ihmettelemään...miksi kaikilla muilla oli ottakohkovalot, mutta Uunolla ei ollu? Olihan Uunollaki, mutta repussa, ja sinne ei enää ollu mitään mahiksia männä punkamaan, kun lähtö oli muutaman sekunnin päästä.

Lähtöaluetta.

Nythän lähettiin putkelta ylämäkeen, eikä alamäkeen, kuten kaikissa aiemmissa juoksemissani kisoissa täällä. Sen ekan ylämäen jälkee kyllä katkerasti selvis syy niihin ottakohkovaloihin. Sen ylämäen jälkee lähettii edelleen ylämäkeen, ja kivikkoiselle, suurten vesimassojen urille syövyttämille poluille ja vuoristoteille....TÄYSIN PIMEESEEN Benejuzarin vuoristoon!

Alussa ei ollu mitään hätää, kun edellä ja takana oli jokaisella muulla valot, mutta jonojen pidetessä ja jonojen harvetessa oli Uunolla suuri hätä ja huoli siitä, mitenkä tässä käy. Luonto ei periksi antannu keskeyttääkään, mutta juoksusta ei siinä kivikossa täysin valotta mitään tullu.

Koko aika kiivettiin kivikkopolkuja ylemmäs. Välillä vähän takanatulijoiden valot näytti Uunolleki tietä, mutta sitte välillä oli ihan silkkaa mustaa edessä....ahisti kovasti, vaikka vauhtia ei voinnu pitää kovana. Edellä meni kolme juoksijaa, keulilla nainen, ja perässä pari miestä ja hännillä Uuno. Miehet rupes kävelemää, ja Uunonki oli pakko, kun ohitusta ei voinnu tehä, vaikka mieli ois tehnny. Nainen katosi pimeyteen. Sitte onneks tuli takaa valolaitemies, ja Uunoki pääs parempaa vauhtii ja valoon. Saatii se nainen kiinne ja mäntii ohi.

Reisiin kävi kovasti ylämäkeen juoksu, tai heh...sen tapanen. Puolvälin kohalla oli juottoasema, ja siinä oli melkoset karnevaalit pystyssä, mut mie en joutannu niihi osallistumaa, vaan ohitin koko kinkerit, kun miulla oli omat eväät mukana.

Siintä alko lasku, jota mäntiin kilsan verran? kivikkoista ja vesiurien kaivamaa vuoristotietä. Sitte tultii paremmalle tielle, ja siinä organisaatioon kuuluva huoltomies tarjosi miulle lamppua, mutta en ottannu. Kun ei aivot oikeen enää toiminnu.

No sitte taas alko huono osuus, joka oli paha rasti, kun ei nähnny, ja vauhti hidastu aina. No loppu oli kyl sitte alamäkee, ja Uunon "juhlaa", vaikka sokkopimeessä juoksussa ois homman voinnu jo karikoille vetästä muutaman sentin suuruinenkin kivi. No tuuri oli myötänen, ja viimenen 250m mäntii jo Uunokovaa, eli 3:38 tahilla. Siinä kyyvissä jo Uunon tissiliivit veny, ottanahka punotti ja pumppu hakkasi ylikierroksilla, ja ohitin vielä muutamia....heh...ja ehjänä maaliin.

Tulos piisas Veteraanos E, eli M55- sarjassa kolmanneksi. Tosin meitä ei viimosessa sarjassa ollu ku viis osanottajaa, ja Uuno tais olla jo koko kisan vanhin? Ainakin lähellä sitä.

Kellon taltioima juoksureitti

Heren karttakuva.

Sitte oni ihan mahtavat tarjoilut...ja pöyvistä ku muonat väheni, kannettii sinne koko aika lisää. Uuno vetasi heti ekaksi yhen Servojuoman, ja kun mänin reppuani kyselemää, partasuinen hanan vetäjä heti tirahutti toisen, kun vasta lähestyin tiskijä. No enhän mie siitä kieltäytyykää voinnu ja kurnuttelin senkin hyvällä janolla. Sitte ku aikaa kulu rupes vetää kuitenkin vilua päälle, ja kaikki vaatteet niskoille.

Jonkun sarjan pokalistit?

Pyttyseremonijat sain vietettyy, ja kello jo lähesty puolta yötä. Miun piti nämä kinkerit nyt jättää, viritellä Kankee korijaksi ku joulukuusi pimeessäajoo varten ja alottaa varttisatasen ajelu Torreen. Enää ei mopiilikarttoja tarvinnu vilkuilla, senverta tuttuja jo nää kulmat oli, että pimijässäki osas takasin päristellä.

Tallissa purkasin ronppeet, ja mörskällä hävetti, kun oli pakko männä suihkuun lotuamaan, vaikka kello oli jo kaks yöllä. Yks jarrujuoma, ja väsähin soffalle. Neljältä sitte siirryin hetekalle, jossa normikieriskelyä (ei nukkumista) kolme tuntia, ja seiskalta ylös.

Vauriot oli ihan minimaaliset olosuhteet huomioiden. Ehkä en olis kuitenkaan näin vaativaan kisaan lähtenny, jos olisin tiennyt. Aiemmissa kisoissa tuo Cross on yleensä ollut lähes normaali katujuoksu, mutta ei nyt tässä. Kisanhan järjesti paikallinen pyöräilyseura Club Ciclista La Campanera Benejuzar.

Uuno maalissa, ja "finaalissa" Torreviejan autotallissa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.


lauantai 26. lokakuuta 2019

Kilpavarustelu

Tästä on tulossa pitkä ja rasittava päivä ja ilta uunoille, jota rymää allekirjottannu on "hyvällä" menestyksellä edustannu jo vuoskymmenten ajan. Heräsin liijan aikasin, eli neljältä, ja vielä väsyttää, mutta ei nukuta, siinä taas pieni pulma. Toiset kahvit on jo nyt menossa

No tään päivän oon varannu pääosin tuohon tulevan iltaretken valmisteluun, ja kahvin keittelyyn, pyykin ja tiskin pesuun ja kisavehkeijen virittelyyn ja minimointiin.

Valojen virittelyyn täytyy panostaa, ja hakija lisää paristoja, ja koristella Kankee kaikenmoisilla valolaitteilla ja heijastimilla, jotta sillä ilkijää sitte yöaikana körötellä takasin Torreviejaan, jos voimia vielä piisaa.

Joskus oon aikasemminkin pyörällä käynny Benejuzarissa kisoissa, ja siellä tuo varusteijen säilytys oli ainaki sillon vähän "hatara". Tavarat ois voinnu ottaa mukaansa kuka vaan, omistaja tai joku muukin halutessaan, torsaaliteltan vierestä. Nyt on kääkkä taas vanhempi, huonokuntosempi ja juoksumatka on ny 15km, eli pitempi, siis vähän hankalampi yhtälö ratkottavaksi.

Kaikki avaimet, mukaan tulevat käteisvarat yhen päivän muonitusta ja mahollista taksikyytiä varten, sekä vilmiryhmä pitää kanniskella juoksuosuudenki aikana nyt mukana.

Reppu on jätettävä nyt säilöön kaikkine tärkeine valoineen renkaanpaikkausvälineineen ja vararenkaineen ja työkaluineen. No se ei rahallisesti montaa euroo oo, mutta aika orpo olo on ajella ilman niitä ja valoja yöllä takas. Jos ilma alareunasta häviää, homma oli siinä, ja pyörä on jätettävä, ja lukittava, ja jatkettava jalan, ja tultava sitte paikkaamaan seuraavana otollisena hetkenä.

Siinä tapauksessa nyt aiotusta Duatlon kisasta tuleekin Triathlon. Lajeina pyöräily, juoksu ja kävely, ja maali on sitten Torreviejassa, eikä Benejuzarissa, ja Uunon maaliinpääsy venyy jo pitkälle aamuun viimesen lajin osuuden pituudesta riippuen ja samalla venyy myös Uunon naama, ja todennäkösesti pinnakin venyy ja ehkä myös paukkuu?

Tömmöstä on täällä tulossa tänäiltana...heh...vesisateen sattuessa perutaan koko Uunon Duathlonyritys. Ennusteltu on illan kisalämpötilaksi +17°C, tuulta 1m/s. Eli tuskin perutaan ainakaan siitä syystä.

perjantai 25. lokakuuta 2019

Nokia-lotto ja eläkkeet

Mie lähin aamulla ennen aurinkojen nousuja ja kuijen laskuja jalottelulenkille muutaman kilsan verran. Torrejonia pitkin lompsin mänemää Torre del Morolle ottelemaa kuvia, ja sitte kävelin Masa- hotellilta "suoralla suuntauksella mörskälle.

Kovasti on ollu tälle "tupapäiväksi" varatulla, ja aiotulla päivällä suhraamista vesivoimalaitoksen tehoista tuonne tuulivoimalan hyötysuhteeseen saakka. Nää kaikki oli pelkkää teoriaa, mutta käytännön työharjotuksenkin tein mörskän lämmönvaihtimelle.

Teoriat sain selvitettyy jo hyvissä ajoin, ja oli aikaa tehä kävelylenkki "kylälle" iltapäivällä. Lompsuttelin Pariisia alas, ja Rio-Röntgeniä myöten "Lokosalle" rannalle. Siintä Habaneerasia kilsan verran ja takasin Pariisille ja mörskälle, yhteensä n. 7km.

Sitte lueskelin lehtijuttuja ja notkuin netissä ja hetekalla. Tänäänhän oli ollu Taloussanomien mukkaan taas Nokia-arpajaiset. Suomalaisvirmat ei oikeen niissä pärjänny. Laskelmien oletuksena oli ilmeisesti, että kaikki "arpaliput" säily omissa lompsissaan koko päivän ajan. Solidium (Valtion sijoitusyhtiö) mänetti 227 miljoonaa euroo, Varma 82 miljoonaa euroo, ja Ilmarinen 66 miljoonaa euroo näissä arpajaisissa, ja samat arpajaiset jatku myös tänään, ja ilmeisesti tuli lisää muutama "milli" negatiivista tuottoa.

Mitenköhä ens kuukauven eläkkeijen maksuille nyt käypi, ja koko Suomen Valtijolle? Pohiskelee Uuno hikikarpalot ottalla, mutta naurun virnistys naamalla....tääl on lämmintä ja lokosaa siintä huolimatta.

torstai 24. lokakuuta 2019

Kankeilua

Poleksin eilen Kankeella Benejuzariin ihan vaan omaksi ilokseni. Kuva on AP-7:n ylittävältä sillalta, pikkunen matka Benijofarin jälkeen.

Matkaa tuli vajaa 50km, ja pikkusen rauko retken jälkee, ja muuta liikuntaa ei tullu harrastettuu, jos ei aamun lampun hakua ja parin kilsan kävelykenkkiä Kiinan puotiin lasketa.

Hommaa olis täällä sisälläki tehtäväksi, mut kyl tuo komija ulkoilma taitaa taas voiton nykästä tälläkin kerralla, ja hipsin kohta ulos. Miehän oon luvannu selvitellä ens talven kisatarjonnan täällä Torreviejan ympäristössä, ja erityisesti nuo maaliskuun kisat. No pitää ne laittaa tuonne plokinikin sivuille, kun ehin.

Lappalaisen Sylvi (Silvia Laplana), joka on paikallinen säätieteilijä, eli metronomi, ennusteli reilun viikon pätkälle +21 - +23°C:n maksimilämpötiloja, ja aurinkoo.

Miulle ihan passelit säät...ei liijan kylmää, eikä liijan kuumaa, ja muutenki "suun mukasta".

Eilinen "kankeilu".



tiistai 22. lokakuuta 2019

Yökrossi


Vettä on losotellu koko viime yön ja tän päivän. Nyt jo lakkasi losotuksen.

Tulevan viikonlopun kisavaihtoehot oli Santomera 10km ja Benejuzar 15km. Santomera olis ollu aamupäivällä, ja Benejuzar on illalla, ja tarkotus on männä Kankeella kisapaikalle. Santomeraan olis tullu mankelointia yli 40km ja Benejuzariin tulee n. 25km.

Aattelin männä Benejuzariin, ja sinne jo ilmottautumisen 12€ maksoin. Jos oikein oivalsin, oli kisa siirretty myöhäsemmäksi ajankohdaksi, niinku tuossa ilmottautumisjulkasussakin sanotaan, eli ens lauantaiksi....heh...tai sitte se oli jo 14.9 aikasemman ilmotuksen mukasesti.

Molemmat ois tietänny "yökankeilua", ja klo 21 alkavan kisan takia Uunon ilta vierähtänee seuraavan päivän puolelle, jos ei isompia lisälenkkejä pimeessäkankeilu tuota riesaksi, tai ilmene muuta lisäriesaa. Lisäriesatapauksessa sitte pääsee ajelemaan jo päivänvalossa, että siinäkin on positiiviset puolensa.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

III Carrera de la Luz, Santa Pola. 19.10.2019

Hanne ja Matilda ykköspallilla voittoisan juoksun jälkeen. Onnea! Kuva: Jore

Eilen lähettii nelistämään neljästään Joren kyyvillä kohti Santa Polassa klo 20 alkavaa iltakisaa. Ripijästi lyhyt ja tuttu matka taittu. Miliisivoimat oli nyt jo aikasessa vaiheessa eristänny kisa-alueen, ja autoo ei lähemmäksi saatu, ja se jäi noin kilsan päähän kisakeskuksesta.

Lompsittii kisapaikalle, ja torsaalienhakupaikalla oli jo pitkä jono. No nopeesti se eteni, ja Uuno lähti sitte hölkkäämään vielä autolle ylimääräset vaatekerrat. Oli jo vähän kiire sieltä keritä lähtöviivalle, mutta hyvin kerkisin vielä, ja pääsin ajoissa ihan lähtöputken alle, ja avaimetki sain toimiteltuu Jorelle.

Torsaalien jonottelua.

Lämpötilahan oli 22 astetta plussan puolella ja tuulta 6m/s ja säkkipimeetä jo lähön aikoihin.

Ennen starttia oli 3 minuutin mittanen ilonen tulitus, ja kisan alku päästiin alottamaan ruudin katku keuhkoissa. Hanskasta eli lapasesta se nyt taas itellä lähti, kun tuo Uunon elimistö ei mitään vauhdin säätöö pysty kehittämään alussa.

Eka vilkasu kelloon...4:14..heh ja kisan jälkeen katoin, että alku tahti ekassa kiihytyksessä oli 3:55. Joopa joo, siinä sitte jarruttelua yrittelin, ja muutaman kilsan jälkeen ei tarvinnu enää hidastusta ees yritellä, vaan se tuli ihan luonnostaan.

Alkuvalmistautumista.

Siintä kuitenki jotenkin toivuin ja suolakasojen päässä kääntöpaikalla alko myötätuuliosuus, mikä oli hyvä, kun mentiin Välimeren vierustaa myötätuuleen. No tuli se reitin toisen pään ylämäkipätkäkin sieltä vastaan, ja sitä seuraava Välimeren rannan vastatuuliosuuski, jotka molemmat masenti yläkoppaa kovasti väsyneellä vanhuksella.

Loppussa sain kuitenki vielä vajaan kilsan verran tahdin kiihytettyy 4:30:een ja kaiken armahtava maalilinja ylitty ajassa 46:36. Keskitahti sekunnilleen sama kun kahessa aiemmassa juoksussa eli 4:48. Kilsoja kerty Esijuoksijaan 9,73. Tällä tuloksella Uuno oli Veterano B- eli M60-sarjassa kolmantena.

Santa Polan "nuorisoa" ja Uuno.

Rannesykemittaus ei nyt
pelittänny (taaskaan?), tai sitte oma pumppuosasto kavitoi ja tosi pahasti. Esimerkiks lopun 4:30 tahtisella juoksulla Uunon syke ei voi olla 80-90 välissä...heh...ja keskisyke oli mukamas 134, jonka ylitykseen riittää normaalisti muutaman kilsan juoksu 6 minuutin tahdilla.

Maalialuveella oli muonaa ja juomaa tarpeelliset määrät. Pienen vesitankkauksen ja tulosten katsastamisen jälkeen alko vetää nestehukan, nahkan märkyyden ja tuulen voimasta Uunon leukaperät kalisteluasentoon, ja piti rynnistää autolle hakemaan lisärytkyjä päälle...siinä oli kiire, kun ei jumijuhlien alkamiseta mitään tietoo ollu.

No nyt ne kuitenki alko pikasesti, ja Uuno kuuli, kun kuuluteltii: Veteraanos B kategorijaa, ja Hukka Vijjasta kolmannelle pallille, ja miun ja pallin välissä oli satakuntametriä matkaa ja runsas ihmismassa.

Hukka rynnisteli kovalla kiihytyksellä paikalle, ja melkeen tipahti lievän hätäilyhuimetuksen takia pallilta alas. No siellä kuitenki henki tasaantu ja pysyin kuin pysyinkin pallilla. Kakkoseksi tuli Torreviejan engelsmanni Andy ja Ykköseksi Santa Polan vanha veikko Gaspar, joka on Uunoo kolme vuotta nuorempi.

Vasemmalta Andy, Gaspar ja Uuno. Kuva: Jore

Hanne oli taas takuuvarmasti boodiumilla ja nyt ykkösenä. Matildalta jo sujuu tuo jumijuhla esimerkikkisesti. Kiitokset myös Uuno-käppänän kannustuksesta, jonka kyllä kuulin juostessa. Onnea!

Ja Jorelle kiitokset kyydeistä ja huollosta. Ens kerralla kehitellää meijän systeemeitä, että jäis Jorelle vähemmän "tuunattavaa"...heh.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.


torstai 17. lokakuuta 2019

Rengas ja päreet kärysi

Aamulla taas innoissani lähin ehjähköillä kintuilla kinkkaikemaan pimeeseen aamuyönselkään.

Aurinko vielä nukku jossakin meren takana ja ootteli kohta alkavaa päivävuoroaan. Uuno hölkkäsi tuonne LaMatan suuntaan.

Kulkijoita ei ollu juuri muita. Yks miliisiauto vastaan tuli, ja mäen alla sauvakävelyllä oleva muori, jota kohteliaasti tervehin.

Sitte kilsan päässä oli niukat Uunokilometrit täynnä, ja käännähin takasin ja aloin kävelemään. Samanen muori tuli taas vastaan ja juteltiin siinä tovi.

Muorilla oli ikää jo kaheksankymmentä, ja kotosin oli jostakin Madridin takana olevalta vuorelta. Pitkän iän salaisuus oli terveellinen vuoristoilma, mitä miekään en kieltämään voinnu ruveta.

Miliisit oli nyt pysähtynny tuohon Mercadonan kohille, mutta mie sain ohi hiippailla ilman esteitä.

Sitte jo olinki lähes mörskällä. Tuossa nurkalla on vaarallinen risteys, jossa risteää kuus tietä, tai oikeastaan kaheksan. Siinä meinas nytte käyvä kahelle autolle kylkikolari, ja rengas vinku niinku Uunon keuhkot loppukirissä. Toinen tuli tuolta Torren keskustasta päin ja Mercadonan riseyksestä körötteli joku uuno suoraan eteen.

Ei siinä muuta käynny, kun rengas kärys, ja kansainvälisistä käsi- ja äänemerkeistä päätellen keskustasta tulevan kuskin päreet. Ihan aiheesta kylläkin.

tiistai 15. lokakuuta 2019

Valopääkisa

Tarkotus olis yrittää osallistua Santa Polan ilta-kilpailuun tulevana viikonloppuna.

Kisahan on tämmöselle "valopäälle" just sopiva, mutta en usko silläkään mitään suurempaa vaikutusta olevan miun vähemmän valosaan latvaosaan, mutta aina kannattaa kokeilla kaikkea, jopa sitä kaivoonki hyppäämistä, jos siltä tunuu. Parempi vaihtoehto on ehkä kuitenkin heittää ensin se kirves sinne, mietiskelee Uuno?

Kolleegat on tuossa kisassa aiemminkin käynny, mutta Uunolle on kisa ensimmäinen. No ilosin ja uteliain mielin mieki sinne yrittelen.

Tännää käin aamulla aikasin Anniinan hierontapenkissä hikoilemassa, ja lupasin, että juoksuun en tänään vielä sorru. Senverta oli kintut kireenä.

Pyörällä saatan muutaman kilsan lötkytellä, vaikka pyykinpesuu pitäs harrastella useamman konellisen verran. No ne kerkijää kyllä, jos elon hetkiä riittää?

maanantai 14. lokakuuta 2019

Varjoporukka panikoi

Hirvee sateenpelko ja paniikki "Kurasella" rannalla...

Joo lompsittii eilen kisan jälkee tuosta "Kurarannan" paseoo pitkin Quatron ja Antin kanssa mörskillemme.

Vaikka taivas oli pilvetön, ja ilma muutenki helteinen, näytti siltä, että kovasti oli edellisen myrskyn jälkeen rannan ihmisillä kova paniikki, kun piti siinä ilmanalassa sateenvarjoja levällään pitää koko rannan täyveltä.

No kovasti tuhoohan tuo rankkasade oli saannu tuolla maanviljelysalueilla, mutta tuo rannan varjoporukka näytti kyllä turistivoittoselta.

Tänää ois kyl sen sateenvarjonki voinnu levitellä, mutta epäilen, että rannalla ei tänään oo varjon varjoo? Ukkonen on nyt muutaman tunnin tärisytelly Uunomörskänki perustuksia. No eipä oo haitannu Uunoo saje. Aamulla käin jo pienen jalottelun heittämässä pimijän aikana, ja illalla käyn vielä toisen, vaikka sataski. Lähes yhtä märkä on nahka sato tai paisto, kun lämpötila +25 korvilla päiväsaikaan.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

I Carrera/Marcha Solidaria APAEX, Torrevieja. 13.10.2019

Antti nousi korkeimmalle korokkeelle voittajana sarjassaan. ONNEA! Kuva: Quatro

Tänään oli täällä kotikylällä, Torreviejan keskustassa kilpajuoksut, jossa juostiin viina- ja huumevapaan, terveellisen elämän puolesta. Juoksu järjestettiin ensimmäistä kertaa.
Juoksussa 8km:n matka juostiin kahtena lenkkinä. Toinen kääntöpiste oli Orihuelatien kohilla, linja-autopysäkin vieressä, ja toinen aallonmurtajan alapuolisen tien päässä.

Lähtö ja maali olivat Torreveijan Kasinon edessä. Lämpötila +23, tuulta n. 2m/s, ja aurinko porotteli pilvettömältä taivaskannelta täydellä teholla.

Reppuu ja rompetta piisas nyt Quatrolle kanniskeltavaksi.

Poleksin Kankeella kisapaikalle valmiissa kisavarustuksessa, mutta ylimääränen t-paita tuulensuojana mennessä. Täältä ei pariin kilometriin tarvii polkimia paljo väännellä, kun on tuo jyrkähkö alamäki tuonne keskustan ja La Matankin suuntaan.

Lähtö- ja maalialuetta Kasinon kohilla.

Yö oli hyvin valvottu jälkikasvun lentoonlähön vuoksi, ja aamulla oli vaikeeta saaha ittesä hetekalta pystyasentoon. Väsytti kovasti, mutta Kankeen selkään sain itteni hilattua ja valuteltua kisapaikalle. Siellä Quatro ja Antti jo olivat dorsaalinsa ja juoksijanbolsansa jo onnistuneesti noutaneet...Uuno hakasi romppeet myös ripijästi.

Helpotti nyt kovasti, kun Quatro oli romppeita kattelemassa juoksun aikana, eikä niille tarvinnu säilöntäpaikkoja ruveta kyselemään, eikä pyörään kiinnittelemään. Tarkotus oli myös jättää tuo Kankee toiseen kotipaikkaan koekäyttöön muutamaksi päiväksi...ja sillee tehtiikin.



Sitte vähän lämmittelemään ja verryttelemään, vaikka nyt oli kyl jo hiki pinnassa ennen lähtöökin.

Sitte lähtöputken alle Kasinon eteen oottelemaan lähtöö tuonne linja-autopysäkin suuntaan Orihuela tien alkupäähän. Jose tuli toivottelemaan onnea kisaan. Uunolla oli nyt vetelä lähtö. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto 4:52 tahtilukeman. Sama tahti jatku kilometrikaupalla, ja väsynyttä oli meno ihan alkumetreiltä saakka.

Jose ohitti miut ekan kierroksen jälkeen, ja Uunon tahmee kyyti jatku. Sitte toisen kierroksen alussa oli pari muutaki ohittajakokelasta hiippailemassa Uuno-polosen ohitte. Toinen oli tanakkarakenteinen, ja toisen tukkamuoti oli Uunomaisen harva, joten saatto olla samassa sarjassa.

Vasemmalta Antti, Kankee ja Uuno. Kuva: Quatro

Mie jäin roikkumaan niijen housunlahkeisiin ja juoksupaijan helmoihin, kun oli aallonmurtajan alaosassakin nyt vastatuuli. Ennen käännöspaikkaa kuitenki yritin ohitte ja pääsinkin. Lopussa vanhan poliisien kojun kohilla sain muutaman satasen nautiskella jo 4:07 tahtilukemija, ja kokelaat pysy takana.

Sonnanmaku tästä kyl suuhun jäi itellä, ja ootin parempaa juoksua. Positiivisin juttu oli kuitenkin se, että pohjekipu ei lisääntynny yhtään, eikä haitannu hölkkää.

Antti voitti oman sarjansa, ja sai matkamittariin 8,2km. Miun esijuoksija näytti lukemaa 8,21km ja keskitahtia 4:48, mikä on tarkalleen sama kuin viime viikolla Doloresissa 7km:n matkalla. Mie olin M50- sarjan viijes.

Yleisen sarjan voittajat.

Rykäsyn jälkee Quatro ponsoroi yhet palautusjarrujuomat ja leivät, jotka hörsittii ja järsittii kisaa varten paikalle tuodulla kioskikopilla.

Sitte pyttyseremonijoijen jälkee tultii Kaasukadulle, ja Uuno jatko laahustamista parin kilsan verran Avenida de Pariisin paahtavassa helteessä varjopaikkoja ja omaa mörskää etiskellen....löyty sekii vielä, eikä dementia oo vielä koko latvusta ehtinny näköjään lahottamaan.

Kiitokset Quatrolle ja Antille mukavasta seurasta!

TUKOKSET laitan TÄHÄN, kun ne löytyy.