tiistai 7. heinäkuuta 2020

Uunon Perinnejuhannus

Viettelin tätäkin juhannusta perinteitä vaalien, eli "hetekkaa" kanniskellen. Tämä oli jo kolmas tällä tavalla vietetty Jussi. Mahtavaa, siis ihan mahtavaa. Kannattaa kaikkien kokeilla karran elämässään Jussin vapauttava vietto tällä tavoin! 

Alla kuvakollaasi tämän vuoden tapahtumasta. 



Sukat on hyvä olla eriväriset taiteellisen vaikutelman lisäämiseksi.

Vähän pisti kyllä itkettämään välillä koko homma.

Tuleen ei kuitenkaan saa jäädä liian pitkäksi aikaa makailemaan. Siinä voi käyvä huonosti. Ei kun ylös ja kanniskelu jatkuu...


sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Oikeutta tuvan puolelta

Etualalla aurinkosuojateltat, ja "tuvan puoli" on telttojen takana.

Oikeen ei oo joutannu, eikä jaksanu nyt tännekään mitään riimitellä, kun vähän masentaa, ja unettomuus vaivaa. Unettomuus ja masennuski johtuu taas noista kolhoosikokeiluni asioista, joista ei tunnu koko elinaikanani eroonkaan pääsevän.

Saa nähä päätyykö tää Uunon "kokeilu" tuonne oikeuksien hakuun tuolta tuvan puolelta. Pahalta nyt tilanne näyttää, ja jos henkilömäärässä lasketaan, niin Uuno on tappiolla skabassa numeroin 9-1. Siitä vois kyl päätellä, että turpaa tulee ja raskaasti. Toisaalta Uunolla on semmosta, jota näillä yhdeksällä ei varmasti oo, mikä tasoittaa tilannetta huomattavasti.

Pari kertaa oon tuvan puolella ollu aikaisemmin, ja sillon todistaja-aitioissa. Näillä kokemusmäärillä ei kyl viel passaa rinnuksia kovin paljo kohotella, eikä varmaan tuulettelemaankaan vielä ruveta.

Jatkan kuitenkin tätä tuulimyllyjen ja pyllyjen vastaista taisteluani mahdolliseen katkeraan loppuun saakka. Onhan tietysti myös mahdollista, että loppuni ei katkera olekaan, vaan helpottava kokemus...

Näitä odotellessa hyvää kesän jatketta kaikille!

torstai 2. heinäkuuta 2020

Tekasin tikapuut

Paljo on nysvätty viimeviikkoina kaikenmoista. Viimene "viritys" on ollu tikapuijen teko. Tein ne vähän erilaisella suunnitelmalla, mitä normaalitikkaat tehhään.

No ei noista oikeen käteväkäyttöset tullu, mut pitää vielä mietiskellä mihin käyttöön niistä olis myöhemmässä vaiheessa.

Joutsenpariskunnalla on edelleen neljä poikasta tallella ja mustarastas on saanu vihdoin munaskunsa hauvottua poikasiksi. Puukiipijä sai poikasensa jo pesästä häädettyy pari viikkoo sitte. Kerkisin jo näistä vähän huolestua.

Kahvii oon jo pari tuntii kittaillu, kun aamu herätti Uunon taas vähän liian aikasin. Suunnitelmissa on hyppiä kohta jalkeille ja pyörän selkään, jos ei muuta tuu mieleen. Ja tuskin tulee, kun pönttö lienee melko tyhjä?

Minulle ystävät tarjos kiinteistöö ostettavaksi...heh nyt ku sitä kaupitellaa muualle, hinta on neljänneksen halvempi...että semmosia veitikoita.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Karmee kasattava... Siis ihan Karmee.


Jokunen viikko on männy jo juhannusvalmisteluijen kanssa teutaroijessa. Juhlaa varten alotin jo hyvissä ajoin rakentelemaan essiintymislavaa. Sen "tekasussa" tuli pari "pientä muuttujaa" eteen, mikä vetasi pohjatöijen aikojen taulutukset heti pitkäksi.

Essiintymislavetin perustuksen tolpitushan vati 9kpl monttuja kaivettavaksi. Jokaisesta kaivettavasta montusta löyty vähintäänkin 1kpl 40-70cm halkaisijaltaan oleva kivi, joistakin 2kpl, ja parista montusta peruskalliijoo vastaava graniittiesiintymä....ja niihin monttuihin aiottuja perustuksia piti vähä retusoija...siitä huolimatta vähäsen vielä nauratti.

No hymy on kyl hyytynny nytte. Naamataulu peruslukemilla saunan rappusilla istuskelen...

Perustukset ku sain suurella vaivauksella, kaivauksella ja veivauksella valmiiksi laittelin esiintymislavan koolingit ja lattialaudat ynnä ristimitat millilleen kohilleen.


Sitte laitoin reunoille ykstoikkosta lavettia koristamaan alumiiniset koristelistat. No sitte vähäsen vuntsittiin, että juhannuksena monasti sataa, ja lava pitää myös kattaa. Se oli virheliike, ja siitä alko suuret lisävaikeuvet. Valittiin katteeksi teeseitsemiehen painajainen, paperipellistä valmistettu n. 10000 palaa käsittävä pilapeli. Paperipeltiin saa puhaltamalla jo lommon, ja ajatuksen voimalla naarmun, mutta jos sitä pitää työstää, se onnistuu helposti jo kynsisaksillakin.

Pari päivää on teutaroitu katteen saamiseksi essiintymislavalle...työlästä on ollu. Erilaisten vääntyneijen ja vinojen paperipeltiliuskojen asettelu tikkusuoralle ja vaaterissa olevalle alustalle on ollu työläs, ja ottalohkojen niukkaa kapasiteettia kovasti syövä koitos.

Sen verta pitkä päivä tehtii, ja yks kattopaperipeltiki liimattii katolle, ni päästää viettelemään "harjakaisija" .


keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Härskiä

Maavaraisen kompostoivan WC:n ilmavuiskerroin on reilut 0,9, eli suhteellisena ilmavuuskertoimena ilmoitettuna arvo on noin 90%. Käytännössä se on lähes maksimi, koska kuvassa olevan esimerkkikompostorin pohjan pinta-ala on noin 10% kompostorin ulkoseinämien kokonaispinta-alasta.

Ahkeroin tänään koko päivän tuon ilmakertoimen määrityksen parissa hikipäissäni. Tasasta on jo tanner, ja ilman kiertoa häiritseviä pintoja ei enää lähietäisyydellä ole. WC:n pohjarakenteina olevat Leca-soraharkotkin kaivoin loppuverryttelynä ylös, ja haravoin alustavasti pohjaa siistimmäksi.

Tantereella könöttävän tavaramäärän perusteella Voto Soppailua Uuno-menetelmällä kyllä piisaa vielä kovasti. Mikäli omat viilikseni tähän rehellisesti latosin, bloggerin sensurointiosasto miut lemppaisi hetkessä kirjailukieltoon. 

Kolhoosin sikariportaastakin osa käväsi huviveneilemässä tiluksilla muutaman hetken verran. Mie "huviveneilin" moottorisahan, parin sorkkarauvan, vasaran, muutaman ruisleivän ja akkuporakoneen voimin.

Välineissä ilmoteltii, että essiintymiskoulutusta oli osteltu meijän varoilla viijenkymmenen tonnin määrällä. Ostaja oli sitte ihmetellyt laskun suuruutta... Harmi juttu, ku ei alkujaan ite olla maksamassa laskuu, ni ei tuu kysytty hintaakaan ennen ostoo. Perhana sentää... 

Mihin meijän uunotettavien kaikki rahat mänee...

Iltasella käin vielä vajaan kolmen vartin ja 14km:n verran hinkkaamassa pyörän satulaa. 


sunnuntai 31. toukokuuta 2020

UTT (tämä on mainos)

Tämän hetken tilanne kompostivessan ilmavuuskertoimen määrityksessä ja tutkimuksessa. Tällä hetkellä tutkittavan WC:n ilmavuuskertoimen arvo on ruskeaa nokaretta vaille 0,7 eli noin 69%.

UTT:n (Uunon Teknologian Tutkimuskeskus) määritelmän mukaan kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen arvo 1 saavutetaan, kun kompostivessaa ympäröivän ilmamassan liikkuvuus on täysin esteetön joka suuntaan kolmen kilometrin verran.

Käytännössä ilmavuiskerroin ilmoitetaan suhteellisena ilmavuuskertoimena. Eli tutkittavan laitteiston ilmavuuden ja täysin vapaaan 3km paksun ilmamassan suhteena. Käytännössä on myös vaikeaa päästä ilmavuuskertoimen arvoon yksi, koska komposti-WC on lennätettävä kolmen kilometrin korkeuteen, ja koesontiminenkin on niissä korkeuksissa vaikeaa.

UTT suorittaa teknologian tutkimusta kaikilla Uunoelämän aloilla.

Referenssejä:

1. PhotoShoppaus Uuno-menetelmällä.

2. Kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen määritys.

tiistai 26. toukokuuta 2020

Poskihanhi

Viikonloppuna ei rojektit edenny juuri yhtään. No eipä tarvinnukkaan.

Kolme Poskihanhee rantautuu, ja tykästy tuoho niemen nokkaan. Siinä ne posket pullollaan ja valkosina paistatteli iltapäivää. Vaikka ne välillä siitä joutuu jonkun Uunon askareen takia poistumaan, ne hiissautu pikkuhiljaa aina takasin.

Välineet on tiedottannu, että ens kesänä saattaa Poskihanhiloille tulla tukalat hetket? No myö ei ainakaan vielä noijen kolmen kakkaamisista oltu moksiskaan, mutta jos siihe kolme tonnia rantautusi, vois olla toine ääni Uunonki kellossa?

Toista viikkoo oon sytkytelly pyörällä. Normaalisti 12 kiloo/pvä muijen askareijen lomassa. Yhtenä päivänä mankeloin 40 kiloo. Sunnuntaina viimeistään kokeilen pohjetta muutamalla juoksuaskelyrityksellä.

Aamupäivällä kuvainnollisesti "lapioin paskaa".

tiistai 19. toukokuuta 2020

Ulkovessan käyttömukavuus

Ulkonäköhän tässä kehittelyssä vähän ehkä kärsii, mutta ikäihmiselle se ei enää niin tuiki-tärkee asia ole. Tärkeempää on köyttömukavuus.

Nykysinhän on puotit pullollaan kaikenmoista veetöntä losettia, ja biologista pisuaaria. Niille kaikille on kuitenkin yksi yhteinen haitta, koska vettä, eikä täten siihen liittyvää lukkoakaan oo hajuhaittojen täyvelliseksi estämiseksi.

Mie kehittelen tätä hommaa nyt parempaan suuntaan, ja tavotteena on löytää täysin hajuton ulkovessa.

Aiemmassa versiossa poistin väliseinän, joka ilmiselvästi paranti tuuletusta. Nyt tänään purin lattian lähes kokonaan. Pikkune "tuskan parahus" kun pääsi testiä tehessä, ni lievää "leskan pamua" oli vielä havaittavissa.

No en tästä kehitystyön pikku takapakista lannistu, vaan seuraavassa revisiossa yritän kehitellä hommaa edelleen.

Sitkeesti vaan eteenpäin.

maanantai 18. toukokuuta 2020

Harjakaiset

Se on siinä... Ei muuta ku saunaan ja harjakaisten viettoon.

Aamulla tilanne tän päivän harjakaisten osalta näytti huonolta ja ankialta. Vettä losotteli, eikä ulostautumaan tehnny mieli, eikä varsinkaan pyörän kyytiin palelemaan.

Sitte sain itteni kuitenkin ulos, ja nikkaroimaan.

Välillä sato rakeita, ja homma piti keskeyttää hetkeksi, mutta jatkoin hommaa, kun ei mitään kohtaa ruumiissani kuitenkaan liikaa kolotellu.

Homman sain kasaan iltapäivällä ja meijän virman maalarimestari otti pelit ja pensselit esille, ja loppusivellys tuotti mainion tuloksen.

Sitte lähin pyörällä sotkemaan "aamulenkkini".

Valmiiksi saadun "kotsan" historia on pitkä ja kivinen, mutta nyt se seisoo Uunon loppuelämän tällä paikalla. Mie en ainakaan sitä enää mihinkään siirtele.

Historia on teoriassa helppo homma. Kanniskelu, autokyyti, kanniskelu, venheily, kanniskelu, rakentaminen, purku, kanniskelu, venheily, kanniskelu, autokyyti, kanniskelu ja rakentaminen.

Teoria ei kuitenkaan kuvaa oikein hyvin käytäntöä...Heh. Homma on kuitenkin melkolailla Uunon Alzheimermuistissa, eikä sieltä lähtene vaivaistalon kiikkutuolissakaan? Ja luulen, että sielläkin kiroan ainakin oman tyhmyyteni.

Kolhoosi on semmonen paikka, josta ainakin Uunojen kannattaa pysytellä niin kaukana kuin mahollista. Mielummin vaikka vieläki kauempana, miettii Uuno.

Olennaista

Uuno olennaisen kimpussa.

Lueskelin tuossa aamuyön unettomana aikana uutista, jossa Suomen "Kapitaalikaupungissa" neutralisoijaa kaikki mies-loppuset ja - alkuset työnimikkeet...eli palomiehestä tulee palohenkilö, talonmiehestä talonhenkilö, metsämiehestä metsähenkilö, vartiomiehestä vartiohenkilö, esimiehestä esihenkilö jne...

Mahottoman hyvä, että pystytään keskittymään aina ihan olennaisiin, ja tärkeistä asioista niihin ihan tärkeimpiin, niinku myös Uuno aina tekee.

Nytteki oon saannu kolmee ennen herätessäni, reilussa kahessa tunnissa mietittyä pääni lähes puhki ja kaikki maaliman asiat periaatteessa ja teoriassa kohilleen. Enää puuttuu vaan käytännön toteutus.

Käki ja kurki kukkuu kuitenkin, ja puukiipijä ruokkii poikasiaan Uunon miettimisistä mitään tietämättöminä. Mie jatkan tätä liian aikasta hereillä "kukkumistani" kahvin juonnilla ja pohkeen vatkauksella.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Pohje rispaantu ja valutalkoot

Tänää ois ollu halu aamulla lenkittää pikku pätkä, ja lähin intoa puhkuen sitä suorittelemaa mukavassa kelissä.

Oikian jalan pohje on ollu kipijä pikkusen muutama viikko sitte tapahtuneen suonenvetoherätyksen jälkeen.

No tänää sitte se lyhkänenki aiottu lenkki jäi kesken... Viis kertaa toppasin ja yritin hieromisella sitä saaha toimimaan, mutta viimesen yrityksen jälkeen toppasin kokonaan, kun juoksu kesti enää pari kolme askelta hieronnan jälkeen. Kävely vielä onnistu onneksi.

Kävelin korsulle, ja ryystin pari kuppia kahvii... Se helpotti vähäsen, ja rupesin valutalkoisiin Rouva-Uunon kanssa.

Nyt pitää Rouvalle kyl antaa kaikki papukaijamerkit, ja irtopisteet, joita miulla ei paljoo enää itellä oo, kun se osallistu talkoisiin uuven karheella, pari viikkoo vanhalla lonkalla. Ilman Rouvan apuva talkoot ois jäänny pitelemättä ja ite en ois
saannu tekosiani tehtyä. Liian raskaan "lattiakoolingin" siirto kokonaisena oli tuskanen urakka.

Hommat saatiin hyvälle mallille, ja jos ei tauvit tai muu epäonni kaksikkoo kaaja, ni huomenna on harjakaiset. Näkee sitte huomenna.

Aamun kuitenki alotan pyöräilyllä, jos keli ei ihan mahoton oo.

Tässä on talkoijen alkuvaiheita, jossa muutamien sössimisvaiheijen jälkeen on jo "kurkihirsi" paikallaan.


perjantai 15. toukokuuta 2020

Metka peli

Kolhoosikokeikupaikalla kävin askartelemassa tänäänkin.

Nyt oli työkohteena kompostorikäymälän tuuletuksen parantaminen. Vaikka käymälän hajuhaitat on minimaaliset, ni samalla nekin vähenee entisestään. Helpoiten homman sai hoijettua purkamalla väliseinä kokonaan pois. Ilmanvaihto pelittää nyt mahtavasti, ja käymälä on lähes hajuton.

Ehkä sen saa kokonaan hajuttomaksi purkamalla lattian. Sitä testaan seuraavaksi.

Laivalastillisen jälkeen lähin mantereelle. Pienessä raesateessa kävin lönköttelemässä reilun 5 kiloo.

Saunan jälkeen kun saje loppu käin melomassa Inkkarikanootilla ekaa kertaa... heh...metka peli, ja ilma myös.



keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Äyskäröintiä

Vaikeaksi jo mänee kaikki elo tuon hajamielisyyven ja unohtelunki takia, ja siihe päälle kaikki muut elämän mukanaan tuomat riesat.

Ei tarvinnu nuorempana ihan tälleen "tahvoilla ja uunoilla" niinku nyt. Vaikkakin sillonki jo uunoiltiin, mutta eri tavoilla kuin nyt. Voihan tietysti olla, että nyt ei vaan enää nuoruuven tahvoilujakaan muista?

Homma jo alko eilen, kun lähin Mansikka-Ahon pururadalle hyppyrimäen kautta, ja siitä edelleen Käyrälammen suuntaan. Vastaan tuli entinen naapuri, ja siinä juteltiin ainaki puol tuntii. Sitte jatkoin matkaani välillä lönkötellen ja kävellen.

Käännyin takas ja koto-ovella huomasin, että avaimet olin puottannu jonnekin. Ovikellon rimputtelun ja muutaman voimallisen sanan jälkee oli peruteltava jo luvattu meno, ja lähettävä tekemää uuvestaa sama lenkki ja kyylättävä niitä avaimia. Kolmen kilsan ylimääräne lenkki tuotti tuloksen, ja toinen vastaantulija, jolta avaimiani kyselin, oli ne löytänny. Se oli mukava juttu ja kiittelin löytäjää.

Tänää kolmantenatoista päivänä, jota oon aina pitänny onnenpäivänäni, uunoiluni oli moninverroin lukusampaa kuin eilen...heh, ja päivä ei oo ku vähän yli puolen päivän. Mitä tässä vielä kerkee sössimäänkään!

Lähin aikaseen aamulla taas yhen miehen talkoisiin. Unohin lähtiessä lähtöpaikalle kassin, joka sisälsi mm. lompsan, ajokortin, luottokortin ja puhelimen. No niitä ei nyt kuitenkaan tarvinnu... heh, kun ne ei mukana ollu.

Venhosta unehtu tapin kiinnitys, ja reilu kilsa ajeltiin reikä veneessä niinku jo monet kerrat aikasemminkin on tehty. Homman huomasin sitte ku ekaa lautasatsia saaressa venhoon lastailin. Ei auttannu muu ku laittaa taskussa oleva tappi paikalleen, ja ruveta äyskäröimään vettä ja vähän muutakin.

Jatkoin lautojen lastausta venhoon, ja sitte takasin suurella syväyksellä.

Mantereella kun sain lautalastin veneestä Mazdaan, huomasin, että olin unohtannu Mazdan perälauvan välistä siihen erikseen varaamani vaahtomuovin... Voi perrr...lautalasti ois pitänny purkaa kokonaa, johon en ruvennu. Onhan siinä peräpellin suojana joku "kuttaperkkamuovi". Sai nyt kelvata pelkästään se.

Sitte venho paikalleen, ja sen tappihan oli tiukattu jakarilla, joka on normaalisti venholiivin taskussa, mutta nyt ei ollu, ku söhläsin sitä tappia siellä saaressa... Jäikö se sinne saareen?

No autolla on toinen jakari ja hain sen ja ruuvasin tapin irti venhosta.

No sitte se löyty naruläjän alta toineneki kyllä, ja pääsin lähtemään rahtarin hommiin.

Pistäkää paremmaksi...heh...jos pystytte. Epäilen kyllä että harva pystyy?

maanantai 11. toukokuuta 2020

Ruostevaurioita

Äitienpäivä ei juuri poikennu muista lähipäivistä millään lailla. No "turausta" oli kyl vähän enempi ku "normipäivänä".

Seittemältä aamulla alotin sahailut, porailut ja ruuvailut, ja kaheksalta illalla sain työt päätökseen. Välissä pari kolme vartin mittasta elpymis- ja tankkaustaukoo.

Tänää lienee pyykinpesupäivä. Alkaa tuo alunperin myrkynvihree toppavarustus olla huollon tarpeessa. Väriki on muuntautunnu kauttaaltaan mustemmaksi ja etupuoli on jo teräketjuöljyn kyllästämä. No ei ainakaan ruostu etupuolelta, vaikkakin nuo housujen "ruostevauriot" ilmaantuu yleensä takapuolelle, ja nekin vain useimmiten aluskalsareihin.

Unet jäi vähiin, eli vajaaseen kuuteen tuntiin. Sillä kyl jotenki pärjää, ja tänää ei tarvi ees pärjätäkkään. Sateita on luvassa, ja suuremmat suhraamisen yritykset saapi jäähä tältä päivältä ja parempi kärvistellä Koronaa vaan sisätiloissa.

Kello on jo puol viis. Päivä on jo valjennu vaikka pilvessä on taivas. Taijan keitellä kahvit ja pestä muovit.

lauantai 9. toukokuuta 2020

Rahamiehen elämä

Kyl tää rahamiehen elämä on kovaa rypemistä jatkuvasti. Tavaraa on, ettei sonnalle pääse...no kyl se eloki sitte rennoksi retkahtaa, kun ei enää pysty tekemään.

Hyvä pitää mielessä se seikka, että huonommat päivät on edessä, ja parhaat päivät takana, miettii peruspositiivinen Uuno.

Huomenna lienee uus päivä, mutta todennäkösesti samat kujeet.

Kurjenkaan hermot ei nököjään auringon laskua, eikä nousuakaan kestä, vaan se koilottaa kurkku suorana tuntikausia molempina hetkosina.

Hetekka ja maan vetovoima kutsuvat Uunoo kovasti.


perjantai 8. toukokuuta 2020

Ois se niin mukava...

Ois se niin mukava, vaikka joskus vielä päästä jäämää vaikka viimoseksi, mut Korona muutti kaiken ehkä jopa Uunon loppuelämäksi?

Hampaat irvessä

Käin yhen venhollisen ja Rusinanttellisen rompetta hampaat irvessä raijaamassa aamupäivällä paremmalle kalastuspaikkalle. Jännetupen tulehus vähän rajottaa, että ei ihan täysillä pysty reuhtomaan, mut hyvä näinkin. Vois olla molemmatki tupet jänteeellä, ja sillon ei tulis näistä lopputilihommista mitään.

Tällä kolhoosiläjän lapioinnilla en halunnu enempää tätä viikonloppuani pilata, vaan jätin tän turhakkeen turaamiseen aamupäivään.

Oli tuolla paremmalla kalastuspaikalla mukavampaa tekemistä... heh... Ja paljon!

Illalla käväsi jälkikasvuu iltavisiitillä jelppimässä.

Saunan jälkee kattelin taas tuon pyöreen pollan laskuu ja kuuntelin lintujen rääkymistä, ja kattelin puukiipijän ja telkän pesimähommia.

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Monimutkane homma

Jo rupes valo piisaamaa.

Uuno aamulla mietiskeli, miten sais varastoo vähä enempi valoo. Siinähän on vaan pieni "omatekonen" ikkuna.
Tekiskö toisen ikkunan, siinä vuntsin, mut siinäki ois pitänny puu kaataa, ja höyläillä karmit, ja hommata sopivankokone lasi, ja muutaki nikkarointia se ois vaatinnu. Ihan liian monimutkane homma yksinkertaselle Uunolle.

Niinpä ratkasin ongelman ruuvaamalla seinälevyn irti, ja vähän sorkkarautaa käyttämällä varasto on nyt valosa, ja suorastaan päivä paistaa läpi. Nyt pelittää, ja yölläkin kuunvalossa näkee hyvin.

Uuno tauvolla yhen miehen taukotuvassa.

Hiljasta kohta

Alotin aamuaskareet puol kuus. Herätystä ei antannu kello vaan kurkien äänekäs ääntely.

Päivä oli taas työteliäs, mutta nyt ei jaksa enää sitä ruveta isommin raottelemaan. Pitkäksi veny mukava päivä pääosin Uunon viimosella "savotalla".

Kello jo lähentelee puolta yötä, ja kurki siellä vielä metakkaa pitelee. Äsken laskeutuvat myös Hannu ja Kerttu, nuo meijän joutsenet. Ei enää kattelemaan tarvi ikkunasta ruveta, kun sen pystyy sanomaan äänenki perusteella.

Kaikenmoista kannustusta Uuno sai askareilleen päivän aikana. Puhelinsoittojen, kuvaviestien ja vastarannan naapurin vierailunkin muodossa. Kaikki yhteyvenotot ei kuitenkaan mukavia ollu, ja kolleegan soitto lasareetista veti suupielet ala-asentoon, ja muistutti taas meijän "hyttysten pierujen" lopputulemasta. Kiitos kaikille myötäelämisestä...työ ootta Uunolle tärkeitä immeisiä kaikki!

Rahtarin ja lautturin arkee.

Iltayöstä vielä lämmitin saunan ja kattelin ikkunasta auringon laskuu, ja karhun paskaa... heh, joku vois kuvitella, että tuo viimone on vitsi, mutta eipä kuitenkaan oo. Mie käyn ansaitsemalleni levolle. Huomenna ehkä vaihtoehtotyötä? Sen näkee aamulla viisaampana, jos herää?

maanantai 4. toukokuuta 2020

Lastiikkakirurki ja vähän muutaki

Uuven saunan vanhoilla lauteilla tulee kaikenmoista viisasta mieleen.

Aamulla aikasin alottelin päivän pienellä lenkillä. Sitte oli lähettävä pitkin, kovasti paikatuin hampain taas yhenmiehen talkoisiin.

Päivän ahersin ja puolpäivää tuhersin, ja kuuvelta tuikkasin saunan tulille. Kuuntelin lintujen äänekästä rääkymistä, ja vuntsailin elämääni, ja muutakin nykyhetkee.

Tuo yhen miehen talkoopaikka ahistaa ja kovasti nyt Uunoo. Sinne pelkkä mäneminen saa oksennuksen suuhun ja vaahon varpaijen väliin. Onneksi on tää uus paikka olemassa. Meille kuin lottovoitto.

Siinä istuessa saunan lauteilla ratkesi tuo Koronankin alkuperä. Ei se mistää Wuhanista oo lähtösin. Se on tuolta Puutlantijasta alkannu. Nyt nimittäi on uutisoitu, että kolme koronalääkärijä on hypänny parvekkeelta. Koronatauti saapi kuulemma ihmisen sen tekemään.

Puutlantijassa on jo monia aikoja sitten toimittajat hypelly parvekkeilta, eli todennäkösesti Korona on jo sillon ollu ihmisessä, vaikka ei oo tiijetty siitä yhtään mitään.

Toine asia, mikä tuli lauteilla mieleen on tuo Potoksi. Jotkuu kanssaihmiset on siinä luulossa, että potoksii ku ylähuuleen tärähyytää muutaman kilon, se on kaunista kateltavaa. Uunon haastatteluijen perusteella asia ei kuitenkaan näin oo, vaan "Aku Ankka" ei oo ollu haastateltujen mielestä niijen ihmis-ihanne. Tosin kaikki haastatellut on ollu miehiä, eikä kukaan niistä ollu LASTIIKKAKIRURKI.

Paljo muutaki järkevää mietin, mutta supistan kaiken kolmeen pääasiaan, eli Trumplantijan paksut potoksihuulet, Puutlantijan puutteellinen tiedotus ja Perslantijan petolliset ihmiset.

Tästä se maailma paranee ja koronat kaikkoaa kitusista, ehkä?

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Välivaiheita

 Tässä jo terassi "häivytetty", ja Vilpola purettu, mutta siirtämättä vielä.

Tässä terassin pohjarakenteetkin vielä purkamatta.

Vilpolan pohjarakenne siirty kokonaisena.

Vilpola jo venhossa kokonaisuudessaan, sekä 6kpl harkkoja lisäpainona. Onneksi ei ollu kova tuuli. Syvissä vesissä näillä seuduin uidaan muutenkin kun veneellä.

Grillikatoksen ovien saranoiden votosoppausta Uunon menetelmin... Hikistä hommaa.

Välivarastointialuetta.

Kovasti näkyy virman porukkaa näissäkin talkookuvissa.


maanantai 27. huhtikuuta 2020

Tasasta ja siistiä

Tasasta ja siistiä. Kivijalka saa jäähä jälkipolvien ja - nilkkojen ihmeteltäväksi.

Vilpola heilahti Uunon ja Rouva-Uunon toimesta tänään jokaista tikkua myöten paremmille vitsi- ja kalastusmaille.

Tällä kolkalla on Uunon vitsit jo aika niukassa, ja mukavat olotilat tiukassa, ja ilkijät oli tunnelmat.

Homma kuitenkin jatkuu tikkusuoraan eteenpäin.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Palovaara

Raskaan päivän päätteeksi istahin ennen syrjälleen hetekalle häittäytymistä iltakahville siihen sopivalla varustuksella.

Mukava ja työläs oli tehokas päivä. Uunon Bodari-painijälkeläiset tuli jelppiä antamaan Uunolle jo liijan raskaijen lattiakoolinkien kanniskelussa ja rahtaamisessa.

Kauvaa ei nenät tuhissu, kun yks autollinen oli täys tavaraa kuletettavaksi parempien  kalastusvesien äärelle.

Sohvi ja Rouva-Uuno nauro naamat vääränään inkunassa, ku Uuno kanto paria pikku-kalikkaa, ja nuorempi velloksista hirvijää koolinkiromitsoo läjään.

Onneksi ei ollu navakampi tuuli, ja venho pysy pystyssä, ja pinnalla. Uunon pinnalla on nyt suuri palovaara.

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Talon- osakkeen- mökin-, ja muun omistaja

Paljon on työtunteja, aikaa ja olutta tämänkin avaran ja ilmavan vilpoiluhuoneen rakentamiseen tärvääntynny, mutta kaikki vaan "tasaseksi", ja kuletus paremmille kalastusmaisemille. Ei muu auta. Se kyllä vähän auttaa.

Sattu kyl illalla somasti, kun "hikioman" saunan lautehilla juhlapäivää vieteltiin, ni tuli ratijosta tuon "Kalpeanaaman" kappale, joka mukavasti sopi juhlapäivän tunnelmaan....

Näillä mänee Uuno nelosvaihteella eteenpäin polvet ja naama ruvelle ryvettyneenä. Huomenna tulee onneksi apuvoimia ja lisäkalustoa pelipaikalle, kun meijän voimat jo vähän alkaa hyytymään.

Linkki "Kalpeanaaman" siivuun, vaikka en ihan kaikkea allekirjoita, enkä tuosta Räpistäkää mittää juuri ylleensä ymmärrä:

Linkki TÄSSÄ.


torstai 23. huhtikuuta 2020

Seuraavaksi...

Seuraavaksi Photo-Shoppaan  ja "häivytän" tämän pikku-puuvajan. Siinä ei nokka kauvaa tuhise, ja siirryn hommassa eteenpäin, kun nyt Uunon vaihelaatikko on männy sekalle, ja peruutusvaihe puuttuu kokonaan "lootasta". Ei löyvy ku isoja vaihteita, ja ne on kaikki eteenpäin.

Terapia ja vapaus


Työ on terapiaa, ja Aatun ja kavereidensa mukaan tekee myös vapaaksi. Pikkusen kyl epäilen? Tästä sontaläjästä ei vapaaksi pääse oletettavasti ikinä? Kuvassa taltutin väliajalla kimppuun
hyökänneen jääkarhun, ja taljan vein orsille kuivumaan...

 Jos nuo kaksi olettamaa eivät paikkaansa pidä, niin muisti kyllä paranee ainakin Uunolla, se on satavarma asia. Luulen ja oletan, että vaikka periytyvä Alzheimer minuunkin todennäkösesti iskee, muistan kyllä tämän henkisesti ja vyysisestikin raskaan ja kalliin homman vielä kuolinhetekallakin.

Tänään oli Uunonki teräsvysiikka kovalla koetuksella, kun "häivytin" terassin kokonaan kivijalkaa myöten, ja tasotin kaiken sileäksi. Haravoinnin jälkeen konttasin vielä koko alueen läpi, ja nuolin haravan jäljet tasaseksi. Polvet oli ruvella ja kieli hiekassa illalla urakoinnin lopetettuani, ja muistini parani mahottomasti.

Sileetä ja siistiä. Meinas tulla taas julkasukelvoton sana tähän loppuun, mut eipä nyt kuitenkaan tullu.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Soppaus jatkuu...

Homma etenee, ja Uunon ja ympäristönkin näkymät paranee päivä päivältä, ja kiinteistön arvo nousee silmissä, kun Uuno omat investointinsa purkaa.

Terveys on pysynny kääkältä kohtuullisena, vaikka tässä etupäässä "käsityössä" köyvenveossa vammautuneet  sorminivelet vähän jo tuntuuvat jäykiltä. No osahan tuosta jäykkyyvestä menee varmaan jo tuohon ikääntymisen piikkiin.

Paljo oon sanoja jo kirjotellu näille kolhoosikokeiluun osallistuneille ihmisille, mutta enää ei oo julkasukelposia sanoja sinne suuntaan jälellä ainuttakaan. Hoitakaa aiheuttamanne sotkut silleen ku parhaaksi näette. Miulle tää homma on jo tullu ja tulee edelleen kalliiksi.

Jos tän homman miun haluamaan vaiheeseen saan, tuun valitsemaan sen jälkeen pieremiseniki oletetun suunnan silleen, että se ei tähän ilmansuuntaan suuntauvu...

Nyt nyppii!

Uunolta mäni nyt tän Karunan kanssa hyvät pisnekset taas päin takalauvotusta. Öilen vai oliko tänä päivänä Rumpetistin maassa öljyn hinta männy alle nollan.... Ois ollu kyl hyvä sauma kerätä kaikki omat ja muutkin kiulut ja "vesselit" täyteen öljyvä, ja siitä ois vielä maksunki saannu... Mitä enempi otit, sitä enempi siulle maksettii taaloja

Merkillistä on välillä tää pisnesmaalima, ja Uuno ei meinaa millään perässä, eikä rattailla pysyy. Nytteki kyl vuntsin tosissani ja hartaasti edullista kyytiä "Rumplantijaan".

Joku pyöräilijä oli muistaakseni joskus polkennu noin sata kilsaa polkulentokoneella ihan tyynellä kelillä meren päällä.

Sillä tyylillä ei kuitenkaan taijeta tuotakaan matkaa suoritella...Uuno ei oo pyöräilijä, ja vastatuuliki saattaa yllättää, ja Perslantijasta on tuota paljo pitempi matka Rumplantijaan.

Tuo homma nyt kovasti nyppii, ja joku ötökkä oli myös nyppinny Uunon käsivarret reijille. Oliko se puussa elävä tiainen, vai joku muu? Se jäänee epäselväksi, kun nuo netin mallipistoskuvat oli niin epäselviä.

Illalla käytii myöhään saunassa.