Yläkuolokohan jälkeisessä jyrkässä sik-sak alamäessä viimesen mutkan jälkee, pari kolme metrii enne tasasta tasapainoelimen vikatoiminta viskasi miut pyörän päälle syrjällee sinne alamäkeen. Vauhtia oli nolla kilometrii tunnissa, ja liijan hidas vauhti ja varovaisuus koitu nyt Uunon kohtaloksi....
Rähmältää siintä pyörän päältä ylös ku yrittelin, vasen jalka ei ottannu alleen ollenkaan ja oikeessaki tuntu monessa paikkaa erinäisiä kiputiloja. No kieriskelin siitä jotenki itteni siihe tasaselle ja sain itteni taas pyörän selkään ja jalat senverta pelitti että jatkoin vaivalloisesti polkemistani.
Virmalla toimittelin hommat ja alotin kotimatkan. Takajarrukahva oli pois pelistä, ku siitä oli menny se vastakappale katki, eikä kahvaa saannu kiinnitettyy mihinkään. No yläkuolokohassa siinä sik-sak mäjessä aattelin, että pumpputesti on kyl tehtävä ni selviää miten vaikiat on vammat, ja niin vetäsin persukset satulalla pienimmällä vaihteella sik-sak mäjen ylös....toimii jäsenet vielä olosuhteisiin nähen riittävästi.
Pinomarissa aattelin kuitenki ensiapuu käyvä hakemassa, mut siellä ei ollu ketää kotona, joten jatkoin vähän tuskasta taivaltani. Jälkikasvu soitti just LaMatan terkkarin kohalla, ja pysähyin puhelun ajaksi siihe. Siinä sitte kattelin, että oikijan jalan sukka on ihan veressä...no kyykkäsin siintä tuon viimesen parin kilsan matkan kämpille tarkastelemaa lähemmin haavottumistani. Vasemmassa reidessä oli keskellä lihasta Uunon nyrkin kokone patti, jossa keskellä näky pyörän ohjaustangon kokone pyöree jälki. Se yritti tunkee ittesä varmaan tuohon reiteen sisälle.
Homma kyl näytti ja tuntu siltä, että esissä on Quironin nahkanpaikkausasemalle lähtö. Soitin Jorelle ja Jorehan tarjoutu miut sinne ystävällisesti viemää. Siellä oli miulle normaalit rituaalit esissä. Jos on matkavakuutuskortti voimassa männää Emergenciaan, eli sinne oikijalle sivu-ovelle. Ekaks otetaa vuoronumero masiinasta, sitte päästää tiskille ja täyttämää iso nivaska papereita. Sitte saahaa toine vuoronumero, ja käyvää oottelemaa millon telkkariin ilmestyy oma hukinumero. Sitte sisälle terveyvenhoitajan puhutteluun. Siinä mitattiin samalla jutustelun lomassa verenpaine, ja happirosentti. Sitte sain passituksen röntgenijonoon. Sitte takasin oottelemaan varsinaiseen lääkärin syyniin ynnä muihin toimenpiteisiin.
Siinä vaiheessa jo miulle kovasti tutuksi tulleeseen suomenkielen tulkkiin otettii yhteys ja sehän singahti paikalle. Sitte miut ohjattii sinne toimenpijepuolelle sermin taakse. Sitte tuli iso revohka immeisiä paikalle, joista yks oli lääkäri, ja sillä oli joku piikki käsissä. Sano että nyt voi vähä sattua, ja oikeessa oli niinku lääkärit usijasti ovat, mutteivät aina nekään. Se pertsuikki työnti sen piikin siihe kipeesee pottuvarpaaseen pari kertaa, ja otti hyytynyttä verta siitä pois, ettei kuulemma mäne kuolijoon koko hyvä, ja käyttökelpone perunavarvas. Röntgenkuvissa ei luuvaurioita ollu näkyvissä, mikä oli mukava juttu jatkoo ajatellen.
Sitte jäin pökerryksissä siihe hetekalle retkottamaa siks aikaa ku tulkkausosasto sai miulle tarkotetut paperit, ja hoitoohjeet miulle haalittuu, ja ne kerrattii vielä siinä, ja pääsin pälkähästä ja koko nahkanpaikkausasemalta ulos. Olalle lähetti vielä lähtijessä tulkkausosasto terveisiä!
Joren kanssa oli sovittu, että tulee miut sitte hakemaa, ku ulos pääsen paikkausasemalta, ja sieltä Jore tulikin, ja koukattii vielä Farmacian kautta, jotta sain tarvittavat pillerit ja muun tarvittavan jatkotoimenpidekaluston mukaani samalla kertaa.
Kovasti oon kiitollinen hyville ystävilleni, jotka on tarjonnu miulle apuu ja huolenpitoo tässäkin asiassa, ja erityisesti nyt reijitettyy ulkonahkaani lämmitti Joren soitto seuraavana aamuna kun kyseli vielä vointiani, ja Sarin ja Petrin eilen tuoma ruokalähetys. Vielä tänäänkin naapurin irlantilaismies kauppaan lähtiessä kävi oveltani kysymässä tarvinko kaupasta mitään! Kiitos kovasti!
No tänää oli sitte vuorossa tuon pottuvarvaspaketin avaus...oli perhanan tiukassa, ku verenhyytymisaineet oli liimaannu kaikki varpaan ympärillä olevat käärinliinat yhteen möykkyyn, ja oli siellä sisimmäisenä sitte se varvaskin hehkumassa kaikin mahollisin värein koriteltuna. Kertakaikkisen hieno kapistus. Sitte oli mukava männä parin päivän pijättelyn jälkeen suihkuun. No lattija oli kyl teurastamon lattijan näkönen aluksi, mut sain kaikki hyytymät ja muut suolen- ja langanpätkät korjattuu ja siistittyy paikat lopuksi.
Vasen reisi on nyt takanta koko matkalta tummanvioletti ja oikee jalkaterä on kaikenvärinen. Polvessa on pelkkiä pintaniklauksen nirhautumia...heh...ja muualla vähän pienempiä klunsseja. No paras juttu koko asiassa oli se, että sain 20 päivää saikkua!
