lauantai 4. joulukuuta 2021

Uunon kalsarit



Tähä aiheeseen liittyvää kuvaa en käynny näytille ropeloimaa. Otsikon asiaan liittyy muutama vanhuuteen, alkavaan alzheimeriin ja höperyyteen liittyvä nyanssi...nyt mäni jo sanavalinnat tuonne kirjakielen puolelle, vaikka sitä kirjakieltä oon koittannu tässä logissani välttää, ja mongerrella tänne sillä kielellä ja sekamurteella minkä Uuno taitaa parhaiten.

Aikoinaan nuorukaisena pänttäsin kakki inessiivit, elatiivit, illatiivit, adessiivit, ablatiivit ja allatiivit sillee, että ne on vieläki selkäytimessä, ja sillon kyllä suomenkielestä kympin arvosanat Uunolle viuhu tiuhaan tästä aineesta. Asteikko ei sillon ollu tuo avoimeksi jätetty Richteri, vaan neljästä "kybään" (lainasana nuorisoltani). Kielihommat on miuta ainna kiehtonnu, ja matikka, vaikka nykysin osasta tuota ns. sivistystä oon parhaani mukaan koittannu päästä kaikin tavoin eroon, ja koittannu keskittyä enempi pelkästään elämiseen, elämisen ytimeen.

Nyt takasin otsikon aiheeseen. Tänne tullessa oli Uunolla mukana yhet pitkälahkeiset kalisongit, ja yhet sopivan mittaset, eli lyhkäset...heh...tää luulo oli miulla ihan sessijon loppumetreille asti. Perhana olin mukamas unohtannu sopivanmittasten kalsarien kokoelman Suomeen. Rouva Uuno käi muutamat lyhkäset ostamassa markkinoilta, jotta ei yksien varassa tarvis kekkalloija ja niillä mäntii lähes koko sessijo läpi.

Nyt syyssessijon jo lähetessä vinaalija, löyty sopivan mittasten kalsarijen kätkö yhestä kollaamattomasta kassin lokerosta. Siellä oli usijampi yksilö ihan käyttämättömänä. Voi pertsuikki sentään ku uunotuttaa taas kerran. No nyt ei tarvi pyykkikoneen rallattaa, eikä Uunon nyrkkipyykkikoneen jyystää ylimäärästä.

No sitte männää tuoho toisee nyanssii. Miulla on varattuna kolme massagesessijoo tuonne Anniinan pakeille. Sillo ko juoksukisoihi pystyin kävin tiuhempaan, mut nyt en oo käynny, ku kisailut on ollu Uunon poikotissa pääosin tuon oikijan kintun takareijen takija. 

Toisella kertaa ku massageen mänin, tuli vähäse kiire, ja siks jäi tarkistamatta miten päin kalisongit tuli jalkoloihin...heh...ne oli mustat väriltään ja Haltin merkkiset, ja vyötärön kuminauhasta ja pikkuriikkisesta merkistä vaan voipi nähä mikä on sisä- ja ulkopuoli. No ehä mie siinä unen- ja muussaki aamupöpperössä ja kiireessä enää semmosia juttuja joutannu tarkistelemaa. 

Vähäse kivulias sessijo mäni ripijästi, ja jalka on nyt tän illan jotoksenki perusteella paremmassa kunnossa, mut kämpillä sessijon jälkee ku vermeitä vaihtelin, ni katoin, että voi pertsuikki kalisongit on jalassa nurinpäin, sisäpuoli on ulkona ja ulkopuoli sisällä. Heh....että semmosta.

Informoin sitte hierojaa siitä, että kalisongit tais olla "nurinniskoin", mutta suoraan pesukoneesta, niinko aina sinne männessä on ollu, ja että "vauhtiviivoja" ei varmaan näkynny...oli kyl huomannu asian, mutta hienovarasesti ei mitään asiasta kuitenkaan maininnu....kovasti naurettii...nyt pitää olla tarkkana viimosen sessijon suhteen ainaki tässä asiassa. 😂

P.s. Se kyl hirvittää Suomeen paluussa, ko välihousuja ei oo ainuttakaa mukana.

Tärinää



Äsken ko heräsin, oli semmonen tunne, että olin heränny yöllä ylimääräseen tärinään. No kuuskasia kyl jo välillä saattaa vatkoittaa muutenki, mut tarkistin asian tuolta Espanja seismologian laitoksen (IGN) sivuilta, oliko miun aavistus todellista vai mahollisesti vaan unta vai muuta vapinaa.

No kyllä siellä oli viime yönä puolen kahen maissa rekisteröitynä tieto Terramoton vierailusta Torressa. Järistyksen keskus oli aallonmurtajan päässä kolmen kilometrin syvyydessä ja voimakkuus 2,2. Asteikko lienee sama ku ennenki, eli avonaiseksi jätetty Richteri? Tästähän sinne tulee matkaa viitisen kilometrii, jalkapelillä mitattuna.

Tää kerrostalo ei oikeen mukava paikka oo asustella, jos oikeen kovasti alkaa huojuttamaan...voipi lattia ja samalla hetekka lähtee alta, katto päältä, ja seinätki sivuilta. No sehän oli sitte siinä Uunon reissaamiset, luulisin.

P.S. Kuvien lisääminen ei nyt näytä onnistuvan tälle sivustolle. Sen verran tuo moto sai ainaki näköjää vahinkoa.

tiistai 30. marraskuuta 2021

Vuorella hyytymässä

 

Tää vuoren järkäle näkyy Torreviejan suunnasta lähimpänä. Vasemmalla sivulla on Redovan ja oikealla Callosa de Segura. Tästä kuvassa tuo vuoren juurella näkyvä kylä on Redovan.

Viime lauvantaina  sain tehtyy jo kauvan himoittemani retkuilun pyörällä tuonne Montepinariin ja siitä "vuorikiipeilyä" ylös Cruz de la Muelan rautaristille. Tuo vuorihan on täältä katottuna Orihuelan takana.

Vähiinhän alkaa van-hahkolla kääkällä olemaan jo kaikkinainen aika, kunto ja muukin semmonen, ja ehkä tuolta vanha-sanan lopusta vois pois heittää jo tuon "hahkonki" Uunon tapauksessa. Tuon todisti hyvin tuoki retki.

Olin valmistellu jo edellisenä iltana tarvittavat romppeet mukaan, ja varoiksi otin myös ottalohko- ja perävalot Kankeeseen, jos tulee ylimääräsiä haavereita ja ajanhukkaa retkuilun aikana.

Valosaan aikaan lähin liikenteeseen. Kova oli vastatuuli mennessä, joka oli hyvä juttu, koska "tuoreena" on parempi männä vastatuuleen ko raihnasena ja rispaantuneena. Ajelin hiljakseen Los Montesinosin kautta ja silmäilin maisemia.

Hyvin sytkytti kuitenki eiffelitornin mäkeen, jonne on ylämäkee ja nyt oli myös vastatuulta. Siintä eteenpäin sitte ei tarvi muuta ku jarrutella Bigastroon saakka. Lähellä Orihuelaa Carrefourin kaupan jälkee kysäsin tietä kuitenki Montepinariin. Painelin neuvon mukasesti Alicanten suuntaan Carreteeraa pitkin, vaikka tiesin entuuvestaan, että siltä tieltä ei lähempänä vuorta kulkevalle pikkutielle pääse millään. Sitkeesti vaan nenä vastatuuleen ja ketjun kiertoon. Matkaa kerty 39km mennessä. 

Sitte tuli pikkune "tenkkapoo", ku siinä, missä miun muistikuvan mukaan piti alkaa polku vuorelle, oli nyt parin metrin muuri...mietiskelin, että taasko muisti pätkii??? Siinä oli samalla asialla polkuu etsiskelemässä espanjalainen nuori pariskunta, jotka oli Alicantesta. Etittii porukalla....sitte ylempänä näky reppuporukkaa, ja löyty polun alku. Kankeen laitoin liekaan ja kohta jo paineltii pitkin louhikkoisia polkuja ylös vuorelle ja rautaristille. Nuoriso tuli hitaammin ja mie vähä nopeemmin.

Oli kyl monenlaista kysyjää polulla....joka toinen kysy Uunolta, että missä on pyörä...heh...mie ko jätin kypärän päähäni. Reppu selässä ja muovikassi toisessa käjessä laahustelin ylös...alko jo tuntuu 3,7km:n mittane yläpatikointi puisevalta. Reppu paino olkapäitä, ja muovikassi kämmentä.

No perillä sitte patonkii ja sporttijuomaa huulten välii ja vähäksi aikaa tauolle. Siellä oli espanjalaine golfradan turvamies, joka neuvo Uunoo tuossa toisessa reitissä, joka on vielä vaativampi ku tämä, ja johtaa myös Rautaristille. Lähtee tuolta Orihuelan puolelta vuorta.

Uuno ylhäällä rautaristillä...heh...naama jo suht totisena kaikesta nauramisesta.

Ristillä oli myös norjalainen mies tyttärineen, ja sanoin niille, että ottakaa Uuno tienposkesta kyytii, jos se ojaan kyykähtää. Miun kello ehotteli nimittäi 72:n tunnin huilii...ja matka oli vasta puolvälissä. Kovasti naurettii Uunolle porukalla. Mie lähin alas ennen norskeja.

Sitte tuli jo kohta vastaan nainen koiran kanssa, ja kysy espanjaksi kolme sanaa: "Hay perros arriba?". Se kysy sen niin nopijasti, ja ei Uunoespanjaksi, että Uunolla mäni tovi, enneko äkkäsin mitä kysymys tarkotti. No sehä kysy, että onko muita koiria ylhäällä. Sitte ko äkkäsin, ni sanoin, että ainaki yks on. Ja kysy vielä että minkä kokonen, ja hetken mietiskeltyäni päädyin vastaamaan, että suunilleen saman kokone ko tuo siunki koira.

Pyörän kysyjiä piisas...ja viimene kysyjä oli ihan lähellä kankeeta, ja pakistii siinä taas tovi. Uuno sujuvaa uunoespanjaa ja kysyjä espanjaa. Ku oli tuosta Uunon ijästä puhe, ni kysyjä sano, että kannattaa otta trangiilosti eli rauhallisesti. Mie sanoin, että ei pysty ku oon jo eläkkeellä ja lähellä horsmakukkulaa, ja aikaa ei oo ylimääräsiin rauhottumisiin enää yhtään....ja kovat naurut naurettii taas.

Virittelin siinä Kankeeseen varusteitani kiinne, ku norskitki kerkis jo alas ja sanovat että still here...joo niinpä. Toivottelivat jaksamista paluumatkalle. Ne mäni autolleen ja ajelivat Zenian nurkille Torreviejaan.

Polkasin kankeen "käyntiin" ja nyt ajelin pikkutietä Orihuelan keskustaan ja siitä helposti löyty oikee tie Torren suuntaan ja myötätuuleen. Kovasti kyl Bigastron jälkee jo hapotti, ja toppasin mäen päällä olevalle huoltsikalle ja ostin suolapähkinöitä ja keppanatölkin kotona retken päälle juotavaksi. Pähkinöitä nakkelin kovasti kyl heti helttoihini...paluumatka sitte alamäkeen ja myötätuuleen kuitenki mäni jotenkuten, vaikka tuo viimene ylämäki Quironille otti jo ohimoihinki.

Isommat Kankeiluhimot kyl hävis, mut sunnuntaiksi oli jo sovittu Guardamariin kahvireissulle mänö, ja sinne mäninki Kosan ponsoroimille kahveille.

maanantai 22. marraskuuta 2021

X 5k y 10k Los Montesinos. 21.11.2021.

Lähtö oli kiivas ja kiukkunen, niinko aina.

Suhrasin eilen aamulla Kankeella Los Montesiinosiin kattomaa Kosa Velleegan ja muijenki juoksuu tuolla mainiossa kilvassa. 

Männessä tuossa Mercadonan kohilla mäni espanjalaine kymmenen hengen hiilikuitupyöräosasto miun ohi, ja mieki siihe hännille peesiin kiihyttelin höpöttelemää. Kohtahan mie koukkasin vasurille liikenneympyrästä, mut ne jatko matkaa Quesadan suuntaan.

Kosa hyväntuulisena ja -voimasena ennen startia. Kosa juoksi kympin.

Kankeen kahlitsin vakiopaikalle, ja köpöttelin keskusaukiolle. Siellä oli koko aukion mittanen dorsaalijono. Tuo on ainut huonompi juttu, kun numerot pitää sieltä sisältä hakee aina kovassa tungoksessa. Kosa oli homman jo hoitannu ajoissa ilman ihmeempiä jonoja. No miunhan ei tarvinnu, ku ei oo hiiviskelykunnossa.

Kosan seurakaverit Maratonianoksen iloset veikot Pedro ja Ruben juoksivat vitosen. Onnea! Hätäpäissään otettu kuva jäi epäselväksi.

Kosa lähti verryttekemää, ja mie käveleskelin kujilla. Sitte oli jo lähön aika. Miulta tuli yks nuori espanjalaine kysymää, että onko lähtö myöhästynny, ja ilmotin, että ehkä on kun vielä vartti ennen lähtöö dorsalijono oli pitkä. Vartin tais olla myöhässä. Samalla entisellä paukkeella ja rytinällä lähettii sitte liikenteeseen. Ämyrithän oli vissiin aamukuuvesta ollu täyvellä teholla tunnelman nostattamiseksi.

Jose, joka tuota lähtöö kyseli tuli 10km:n toisena maaliin ja voitti oman Vategoriansa ajalla 32:01. Onnea!

Kosa lupas ottaa alun rauhallisesti, ja sillee tekiki. Osa rauhallisuuvesta johtu kyl varmaan huonosta lähtöpaikasta, kun starttihetkillä satamääräset joukot tunkee lähtöviivalle etupuolelta, niinko täällä monesti on tapana. Kosan eka kierros oli puolisen minuuttia hitaampi ku toka. Loppuaika oli rapijasti alle 45 minuutin. Homma toimi hyvänä valmistautumisena ennen Valencian maratonia, joka on parin viikon päästä. Hyvä Kosa!

Kävästi sitte kortadoilla ja letsekahveilla, ja jutusteltii mukavia hetkonen.

Sitte kierrettii ilmotustaulut läpi, näkyskö tuloksia. Ei näkynny, mutta vilkastii netistä, ja siellähän ne jo olivat luettavina.

Juhlat jäi kisapaikalla jatkumaa, ku myö lähetti Kankeen tykö. Rassasin lukot auki ja Kosa lähti ratsuleen, ja mie hyppäsin oman luottokalun selkään ja ratsastelin kohti Torreviejan mörskää. Pikkusillalla puolet hiilikuituporukasta mäni miun ohi ja huutelivat Finski Amigoo. Puolet porukasta oli jäänny vissiin polkutaipaleelle tai muuten vaan hyytynny.

Illalla vielä käin normisatsin 7km:n lenkin, josta 2,5-3km juoksun yritystä.

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.


perjantai 19. marraskuuta 2021

Päivän hyvä työ

 


Tänne ei kurjuutta kummempaa kuulu. Päivä mäni aikalailla normaalisti ja nopijasti iltaan.

Aamupäivällä lähin taas rasittamaan tuota kinkkustringiä pienellä nilkutusyrityksellä, 2,85km juoksuu ja reilu 4km kävelyy. Pirun kipiä on stringi. Eipä juuri juosta kärsi. Kyykkäsin tuolta Quironin ja pulukoppien kautta normilenkin LaMataan ja siitä Aromatica puiston vierustaa mörskälle.

La Matan terkkarin kohilla vanhempi egelsmanni-naishenkilö huuteli miulle autonsa vierestä apuva. En oikee kuullu ku henkilöllä oli koronarätti naamalla ja puhu hiljasella äänellä...piti männä lähemmäksi.

Ongelma oli naisella, että pirssin ratti oli männy lukkoon, eikä kääntynny mihinkään suuntaan. No mie kyselin, että missä on avaimet, ja sano, että siinä lukossa ovat.

Mie hyppäsin kuskin pikalle, ja käänsin avaimen yhen pykälän eteenpäin, ja jo ratti loksahti pois lukitusasennosta. Kovasti muori minnuu kiitteli, ja mie sanoin että ei kiittelyitä...se on se vanha kolmen kympin taksa...ja naurut päälle. No kyl se oli ja huumorinaisia, ja rupesi kukkarosta kaivelemaa seteliosastolta kolmeekymppii. 

No ei kuitenkaa sille linjalle tälläkää kertaa mänty, vaan molemmat toivoteltii hyvää päivän jatkoo toisillemme, ilman isompia "pelimerkkien" vaihtoja.

Kolleega oli kiertänny juosten aimolenkin Guardamarista La Mataan, ja siitä Quesadan ja Rojalesin kautta Guardamariin takas...hyvä kolleega!

Mie ku kämpille pääsin laitoin stringit jäähytykseen pakastimessa olleen geelipussin päälle vartiksi, ja sitte lihapulleroijen tekoon. Syönnin päälle hinkkasin hamstringejä tuossa tuolin selkänojan kulmassa, mikä on paras kotikonsti tällä hetkellä stringien syvähierontaan...pertsuikki on arka tällä hetkellä tuo reijen takaosa.

Sitte pyykkisatsin jälkee laittelin pyöräkamppeet päälle ja vetasin reilun kympin ripijämmällä tahilla Los Montesinosiin, ja 7m/s:n vastatuulessa hitaasti, mutta varmasti kämpille takas. Valot virittelin Montesinosin keskusaukion kupeessa Kankeeseen, ku oli jo hämärää, eikä miliisien kanssa kinastelu kiinnostannu, ja oliha se muutenki somempi kanssakulkijoijen katella jouluvalaistuksessa Kankeen selässä hoippuvaa Uunoo, ku valottomana kyykistelevää käppänää.

No tiistaina on hieronta...kyl se tästä johonki suuntaan oikenee...suunasta ei oo kyl mitään tietoo, mut tän ikäsenä pääasia on tuo liike, ilman suuntarajotuksia.

Mie yritän hetekalle heittäytymistä seuraavaksi, mut uni ei nyt taija kalloon tarttuu. Semmone on nyt viilis. Ku ei vaan tulis alotettuu noita ajatteluhommia. Sillo miut piru perii yön valvomisen jälkee.

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Mäni "häneksi"

 




Mäni vähäse "säätämiseksi" ja "häneksi" koko tää päivän seutu tänään. Kävin aamupäivällä vihdoin irrottamassa Kankeesta sen lutona olleen eturenkaan vanteineen, ja toin tänne ylös lähempään tarkasteluun. Sehän oli siellä tallikerroksessa "lutistellu" jo sunnuntaista lähtien, kun henkiset voimat ei oo piisannu korjausyrityksiin.

Merkkasin päälyrenkaan venttiilin kohan ja otin sisärenkaan irti, ja merkkasin myös sen, että tiijen mitenpäin se paikallaan oli. Sitte vettä lavuaariin ja rengas täyteen ja kattomaa löytyykö kuplivaa kohtaa...löytyhän se.

Sitte tarkastin myös aiemmin vaihtamani renkaan vuotokohan. Pertsuikki...melkeen sentilleen samassa kohassa reikä. 

Sitte otin päälyrenkaan tarkempaaan tarkasteluun kirkkaassa päivänvalossa. Ja erityisesti tiirailin tuon molempien sisärenkaiden vuotokohan alueen. Ei näkynny päällä, eikä sisäpuolella mitään, vaikka nenällä oli rillit ja valaistus kohillaan. Sitte vielä rupesin taivuttelemaan rengasta, ja tunnustelemaa sormella sisäpuolta. No sieltähän löyty kohta, jossa sormeen joka kerta pisti, ja lopulta sain ongittua kumin uumenista pienen pienen metallisen piikin. No löyty syy, mutta jos tuolla pimeellä yötaipaleella ois tätä pitänny korjailemaan käyä, ei ois satavarmasti onnistunnu...ei ois nähnny edes sisärenkaasta vuotokohtaa, saati sitte tuosta ulommaisesta.

Sitte silmäilin tuota vanhaa päälyrengasta, joka on ollu jo pari vuotta vaihtouhan alasena, ja päätin, että eiköhän se vaihtoaika tullu nyt täyteen, ku kaikki höyhentä vähänki raskaammat tikut ja piikit mänee tuosta kyllä läpi melko helposti, kun koko gummi on halkeemia ihan täys.

Niinpä ratsastelin korjauksen jälkeen Kankeella Bikemanian pyöräkauppaan keskustaan, ja kysäsin, että oisko niillä aikaa vaihtaa päälyrengas, ja millon kävis päinsä? No nehän on jo Uunolle niin tuttuja, että muut hommat keskeytettiin ja alettii heti Kankeen katsastukseen, ja renkaan vaihtoon. Homma kävi säväkästi, ja samalla tiukattiin tuo jo kauan lonksahellu Kankeen "ratin" jatkoputki. Ja säädettiin etujarruja. Siellä on toisen puolen jarruvipusen jousi kuoleentunnu, ja sekin pitäsi kyl vaihtaa, mut sitte enskerralla.

Uuno oli taas kerran tosi tyytyväine saamaansa kohteluun ja alta kolmenkympin hintaan, jolla kohtelun sai, ja kaupan päälle ilmasen espanjan kielen kurssin. Suosittelen kyl paikkaa muillekin.

Parina päivänä oon käynny vähän jo juoksuu yrittelemässä, ja ehkä käyn vielä tänäänkin, jos ei mitään lisäsäätöhommia taas ilmene eteen. Yleensähän ne tuppaa kyl kasaantumaan samoille, viheliäisille päiville. Toivottavasti se päivä ei kuitenkaa olis tämä.

tiistai 16. marraskuuta 2021

Costa Blanca Half Maraton. 14.11.2021

Hanne pikkusella hiekkapätkällä n. 500m ennen maalisuoralle nousua.

Kävästii sunnuntaina kattomassa Alivantesta Santa Polaan juostavaa puolimaratonkilpailua. Katteluosasto oli nyt ainoo jälellä oleva vaihtoehto jalkavaivasille jo vanhahkoille miehille päästä ees vähän viilistelemään kisatunnelmia.

Osanottajia ja katsojia oli tuhatmäärin tässäkin hyvin organisoidussa kilpailussa. Mie hiissasin itteni Kankeella Guardamariin ja sieltä mentiin Vesan autolla Santa Polaan. Sopivalle paikalle saatiin auto muutaman korttelin päähän maalialueesta. Samalla kertaa rannalla, maalialueen kohilla oli meneillään joku suppilautailijoiden kilpailu.

Tän jutun kirjottelu jäi vähän myöhäseen, ku eilen oli muuta suhraamista. Kisan jälkeinen Guardamarista Torreviejaan ei ihan mallikkaasti sujunnu, vaan se Kankeen etummaisen renkaan alareuna taas tyhjeni ilmasta, mut kertapumppauksella pääsin kämpille takas. Eilen lisäksi kävin kokeilemassa jalkaani, kestääkö se juoksuu. Kinkkasin reilun 10km:n reissun tuollla La Matan luonnonpuistossa vaan todetakseni sen tosiasian, että ei kestä. "Juoksua" lyhyellä askeleella ja hiljasella vauhilla pikku pätkissä 1,5km yhteensä. Hierontaan varasin kolmen kerran ajan ennen Suomeen paluutani. Renkaan alareunan paikkaus on vielä tekemättä sekin.

Juoksunumeroon oli mahollista printtauttaa myös juoksian edustaman maan lippu ilmotteli Jore.

Suppikisailua maalialueen kohilla rannassa.

Kateltii kisa-aluetta, ja mentiin oottelemaan ensimmäisten juoksijoiden saapumista sopiville kuvauspaikoille. Semmonen löyty hiekkapätkän Alicanten puoleisesta päästä. Tuo reitin hiekkaosuus on samassa paikassa, kuin tuolla Santa Polan puolikkaankin reitillä.

Sieltä jo sitten ensimmäiset juoksijat viuhahti ohitte.

Kisan voittajan ( Edwin Kiproto Tuitoek, 1:03:46) tyylinäyte. Hyvä on "pomppu", eikä kumpikaan jalka maahan ylety. Kuva: Vesa.

Naisten sarjan voittaja Yesica Mas Castany, 1:17:12.

Hanne vielä hymyssä suin kilometri ennen maalia. Sarjavoitto heltisi Pinosoa paremmalla juoksulla. Onnittelut!!!

Mukava oli sunnuntaipäivää siellä vietellä kattelemalla, mut ehkä vieläki lystimpää ois ollu myös ite päästä osallistumaan...

Kiitos Vesalle kahveista, kyydistä ja matkaseurasta, sekä toiselle autokunnalle kanssa. Ja nuoriso-osastolle läksyjenlukuintoa!

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.

perjantai 12. marraskuuta 2021

Ajattelemine on läpeensä huono asia

 

Aamulla on aikaa ajatella, ja siintä ei yleensä mitään hyvää seuraa.

Ajattelemine on huono asia. Siintä ei millonkaa mitää hyvää seuraa ainakaan ajattelijalle. Tänne tullessa syyskuussa ajattelin, että täällä on mahottoman hyvä juoksennella pitkin ja poikin mukavia puistikoita ja lepikoita. Ei oo vielä siintä hommasta mitää tullu, jos ei lasketa muutamaa alkuviikkojen nilkutusta lukuun. Enkä mie ainakaa laske, tuskin kukaan muukaan?

Sitte oli tuo takavuosien kolhoosikokeiluoperaatio, joka vieläki raastaa riutunutta mieltäni. Uuno ko rupes ajattelemaa, ni siintä tuli vaan miulle itkuu, rahan mänövä ja hampahien ja päänki kiristystä. Ainut hyvä juttu on, että nyt on hampaat kireellä, eikä lönksy yhtää tiukemmassakaa purentahomassa.

Männäviikolla ajelin Kankeella tuonne Santa Polaan, ja kärräilin kaikki raitit moneen kertaan lävitte. Sitte ajattelin, että käyn siinä kentrumissa syömässä ja juomassa. Kuppiloitahan siinä keskustassa kyllä piisaa varmaan satoja, ja mieki sitte ajatuksen, ja osin janon ja nälänki voimin yhteen itteni änkesin.

Tilasin tuopposen, salaatin ja pollon petsuukan. Ajattelin, että kohta se muonasatsi tulee, ja kurnuttelin tuopposta tyhjään ja jo yli 50km Kankeen satulassa matkanneeseen mahaani. Tuopponen oli jo melkee tyhjä, ku muonat pöytää tärähti, ja mie käin niijen kimppuu hyvällä halulla niinko aina käyn, ko kyseessä on nälän ja janon tappo.

Tilasin vielä kahvit jälkimuonaksi, ja ajattelin, että hommahan on hyvällä mallilla janon ja nälän suhteen ja maksoin laskuni. Ja ajattelin, että nyt on hyvä lähtee viimone 30km siivuttelemaa Kankeella kotikylälle. No en päässy ko just keskustasta pois suolakasojen liki ja sillo tuntu, että nyt rupes sonnittamaa, ja kovasti. Voi rähmä homma...nyt oli hätä, suorastaan "emergencian" luokkanen.

 Takasuolenpätkä supussa ajelin lähelle karretteeran 332 vireiseen kaislikkoon. Vaihtoehot oli Uunon kannalta olemattomat....miliisi tarkkaili minuu kylän puolella ja kaislikossa oli polveen asti liejuvettä ja lisäksi suora näköyhteys läheiselle parvekkeelle, jossa oli jotku kinkerit mäneillään. Mitään baaria ei lähellä ollu, ja sinne asti ei Uunon voimat ois riittänny vaikka olis olluki. Ajattelin, että tästä ei kunnialla oo mitään mahollisuutta selvitä, mut oli kuitenki.

Senverta raotin rengaslihasta, että muutama lusikallinen pöksyihi tirahti, ja se helpotti tilannetta, ja pääsin Kankeen selkään ja jatkamaan matkaa miliisien seuratessa katseella...no loppu 30km oli kyl melkosta souvia. Taistelin kuitenki itteni kämpille, ja rappuja pitkin tulin tänne kerroksiin, että ei tarvi ajatella enää mitään, jos joku haisunäädän hississä yhyttää. Tämä oli jotenki tuttu tilanne vuoskymmenien takaa Uunolle.

Viime talvi oli kokonaisuuvessaan hyvä. Sillo ei tarvinnu ajatella mitään, ku lunta sato melko monta kertaa. Kola, ja lapio käteen, ja tekemään...ei ajattelemaan.

EU:n pitäs ja ajattelemine lopettaa noijen ulkorajojen suhteen ihan heti, ettei mitää huonoo kerkii tapahtuu. Voipi käyvä sillee, jos liikaa ajatellaa, ni vellit mänee housuihi ja hajovaa koko Unioni. No toivottavati ei. Se ei ainakaa Unionivaltioijen etu oo, vaan muijen. Yksinää tääl ei ainakaa Suomi pärjää.

Mie käyn kohta tekemää itteni hetekalle, ja toivottavasti ei tarvi mitään ajatuksia ruveta päässäni enää pyörittelemää..

perjantai 5. marraskuuta 2021

Uunon Covid- katsaus Espanja/Suomi

 

Kuva eiliseltä pyöräretkeltäni.

Kattelin taas noita Virona-koruksen lukemia, joita ihan huvikseni kyl seuraan lähes päivittäin. Sen suurempia hekumoita en kyl lukemista enää jaksa ottaa. Kuitenkin Suomen kannalta lukemat ei oikeen hyvältä näytä. 

Seuraavassa viimesimmät ilmaantuvuuslukemat Suomessa ja Espanjassa, jotka Uunosen kannalta on tärkeimmät:

Suomi:                 150
Espanja:                44

Uunon elinpiirin lähialueet:

Suomi
Uusimaa:            213
Kymenlaakso:   100
Etelä-Karjala:      80   

Espanja
Alicante:              41
Murcia:                39      
Albacete:             19      

Lähdeviittauksia ja muuta en nyt jaksa tähän laittelemaan ruveta, joten lukemat on vaan Uunotakuulla oikeansuuntaiset, ja kannan täyden "poliittisen vastuun" niistä (eli en mitään vastuuta lukemien oikeellisuudesta jaksa, enkä rupia niistä kantamaan).

Ylläolevassa listassa Murcia lienee itsehallintoalue, ja Albacete on maakunta, joka on tästä Torreviejasta pohjosen suuntaan. Torreviejahan kuuluu Valencian itsehallintoalueeseen.

Kolmatta rokotusta Uuno tuskin Suomesta saa ennen tänne mahollista paluuta, mutta senverta selvitin asiaa, että Andalusia ja Valencia olis tehny päätöksen, että kolmas rokote annetaan myös "extranjeroille", jotka on yli kuukauden Espanjassa. Eli se mahollisesti hoitusi myös täällä? Vaatii vissiin kuitenkin paikalliseen terveyskeskukseen ilmottautumisen. No sen kyllä kuntoon hoitelen, ja vietän mielihyvin La Loman terkkarissa elämää ja espanjaa opetellen vaadittavan tovin, mikä aika se sitten lieneekään?

Uunolla olis kyl tarkotus palata Torreen tammikuun ekalla viikolla, jos joku elämää suurempi asia ei esteeksi kasva. Se, että pääseekö Suomesta edes matkustamaan Espanjaan on kysymysmerkki tuon Virona-koruksenki takia?



torstai 4. marraskuuta 2021

Vaata ette

 

Tänää otettu kuva Torreviejan korkeimmalta kohalta.

Vuntsailin illansuussa, että kipasen ennen auringonlaskuu tuonne Torreviejan korkeimmalle kohalle kattelemaa miltä se näyttää, ja samalla testaan pitkän paussin jälkee jalkaa ja yritän juoksuu muutaman askeleen verran.

Kyykistelin kävellen tuon muutaman satametrisen tuonne "Pers-kallen" ylämäkeen ja sitte ko tasane alko laitoin hölkälle. No montaa askelta ei tarvinnu ravata, ko selvää oli, että tästä ei mitää tuu, ja jätin siihe isompien vaurioijen välttämiseksi.

Kävelin näköalapaikalle hissukseen, ja pikkusen myöhästyin..."polla" oli jo kerenny männä horisontin alapuolelle. Näköalapaikalla oli jo joku mieshenkilö, ja mie koitin uuno-espanjalla juttua alotella, ja kysäsin, että mistä mies on kotosin...ei vastannu, mutta sitkeenä miehenä yrittelin sitte uuno-englannilla. 

Siintä sitte jo juttu lähti luistattamaan, ja monta mielenkiintosta juttua selvisi. Kaveri oli Eestistä, ja hyvin tultii uuno-englannilla juttuun. Reilu puol tuntii siinä turistii kaikenmoista mukavaa tarinaa ja tapahtumaa ja räpsittii muutama kuva laskeneen auringon oranssisesta taivaasta.

Miulla oli alunperin tarkotus kiertää "pulukoppien" kautta luonnonpuistelualueen portille, ja siitä LaMatan kautta mörskälle, mutta nyt lähin vähäsen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä suorinta tietä takas mörskälle, ku juoksusta ei vieläkään mitään tule. Toivoteltiin siinä lähtiessä toisillemme hyvää elämän jatkoo, ja varmasti ja toivottavasti vielä Torreviejassa joskus nähään.

Unirytmi on Uunolla nyt ihan sekasin, ja herään yleensä keskellä yötä valvomaan, ja päivät on enempi-vähempi kevyttä nuokkumista. Kiinankaupasta aamupäivän pyöräajelulta tullessa ostin liimaa, jolla pitäs tuo Kankeen kahlitsemisväline saaha korjattua. Saa nähä onnistuuko? Epäilen vahvasti, että ehkä ei mut huomine, tai ylihuomine, tai sitä seuraavat viikot sen sitte toteen näyttäävät...por la mañana...ehkä.


lauantai 30. lokakuuta 2021

Bateria de Cenizas

Portmanin kylä tykkivuorelta nähtynä.

Käytii eilen kattelemassa Petrin kera tuttuja vuoristomaisemia tuolla Cartagenan lähellä olevassa entisessä rannikkotykistön majapaikassa Bateria de Cenizassa. Tykit ja muu rekvisiitta on vielä tallessa ja ihmisten kateltavana, ja tutka lienee vielä käytössä ainakin sen pyörimisestä päätellen?

Mie lähin auringon noustua Kankeella sotkemaan tuonne Torreviejan sairaalan nurkille, ja sitte jatkettii matkaa Mersulla. Petri ajo ja Uuno ujelteli omiansa lepposan ajokelin ja -tunnelman vallitessa. 

Petri ajeli auton parkkipaikalle, joka oli kovasti jo täynnä. Siitä lähettii patikoimaa 3km:n päässä vuoren huipulla oleville rannikkotykeille. Pikkusen oli utua ilmassa, mutta maisemat oli muhkiat, ja ylhäällä sitte kateltii Cartagenan, Portmanin ja La Mangan sisämeren suunnille.

Hyvä on leveetä tietä pitkin vuorelle kavuta, ja vielä parempi takasin tulla alamäkeen.

Sieltä lähettii sopivan ajan kuluttua lompsimaa alaspäin. Päätettii kipasta syömässä evästä Capo de Palosin venesataman tuntumassa. Auto jätettii satama-altaan vierelle ja muutama sata metrii köpöteltii, ja ootettii josko joku kuppila imasisi meijät sisään. No sitte tuli semmone vastaa ja tilailtii sopivat muonat, johon Uunolompsaki yletty, eikä tiskaamaan tarvinnu kummankaan jäähä.

Kalustoo ei liene tositoimissa juurikaan käytetty? Rakennettu joskus 1930 luvulla 

Siitä jatkettii paluumatkaa, ja takasin tultii hiljasempia teitä ja tuttuja kyliä katellen. Kiirettä ei ollu mihinkää.

Petrille ku päästii, Uuno otti Kankeen ja muun rekvisiitan ja poleksi kaupungin läpi "takapuolitielle". Mukava oli taas tykkivuorella käyvä! Kiitos Petrille tasasesta ja turvallisesta kyyvistä ja hyvästä seurasta.

Nyt pitää vetää matalaa rofiilia, eikä kärsi julkisilla eikä julettomillakaa paikoilla Suomalaisuuvesta toitotella mittää, ku joku Uunon ikäne heimolaine oli intoutunnu naisystävältää jäsenet erottelemaa, ja oli niitä sitte ripotellu lähiroskiksiin....hyi hitsi. Pitää ihmisen pää olla sekalla, ku pitää tuommosii tekoihi ruveta.


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

V Carrera y Marcha Solidaria Dia Mundial del Cancer de Mama

 


Mie polkasin tänää Orihuelaan kattomaa Kansainvälisen naisten rintasyöpäpäivää tukevan juoksukilpailun meininkejä. Senhän järjesti kunniakas Orihuelan seura Tragamillas.

Miulla oli tarkotus alottaa patarautasella Kankeella ratsastus kello 7.00, mut se viivästy siitä syystä, että heräsin jo ennen kolmee, ja silmät oli niin ristissä, ja väsytti, että ajallaan lähtemisestä ei tullu mitään. No sitte sain hilattuu itteni pystyyn ja ylös ja haalittuu pikasesti retken vaatimat romppeet kasaan ja autotalliin virittelemään valoja ja muuta.

Homma ei hyvin alkannu. Ensimmäine sössimine oli se, että eväät, banaani ja suolakeksit, jäi mörskälle, ja peruttelemaa en kuitenkaa enää joutannu. Toine oli se että hätäpäissäni ihan selvin päin, vetasin takavalon väärään pyörään....no onneks huomasin erheeni, ja vaihoin Kankeeseen tuon punasen persvalon.

Tallissa miuta tervehti jo tuttu liki 10cm pitkä (puolet vaan mahollista Uunolisää?) tallitorakka, joka aina piileskeli miun yhteenlukittujen Kankeen ja Jäykimmän suojaisissa siimeksissä.

No miun elämää se ei oo haitannu ainakaan sen vertaa, että mihinkään torakkajahtiin en oo sen listimiseksi ruvennu, vaan oon senkin antaanu nautiskella viimesistä vanhuuven vuosistaan rauhassa. Sillä on lisäksi enempi oikeutusta täällä elellä rauhaisasti ku tulokaslaji Uunolla.

Ajelin pimeessä ja perinteisellä paikalla suolajärvien välissä eka tauko n. 7km:n kohilla. Pirun viileeltä tuntu, ja lisäsin rätin kaulani suojaksi. Siintä jatkoin hiljasen Los Montesinosin ohi, ja päiväki alko pikku hiljaa valkenemaan ja aamukohmettunut Uunoki lämpenemään. 

Pikku Eiffelitornin ylämäen päällä jo ahisti, mutta tiesin, että tästä alkaa alamäki, ja homma on jo menomatkan osalta voitettu. Oli kyl mahtavan mukava pitkästä aikaa mäen päällä katastella tuttuja jo lähellä olevia, komeita vuorimaisemia.

Sitte painelin Bigastron jälkee suorinta tietä Orihuelaan pikku kävelysillan ylitte, vaikka alunperin tarkotus oli ajella Hurchilloon ja putkilinjalta kääntyä vasta Orihuelan suuntaan. Kerkisin hyvin paikalle ja soittelin kotia ku olin sen luvannu.

Kankeen telkesin samaan valotolppaan, jossa se on levänny jo useita kertoja akasemminki.

Juoksun lähtöön oli aikaa vajaat puol tuntii, ja kaikki kadut ja puistot pullisteli vaaleenpunaseen t-paitaan puettuja juoksijoita. Vähän itketti ku ei ite voinnu osallistuu.

Reitin pituus oli 5km ja se juostii yhtenä lenkkinä. Reitti oli myös mahollista kävellä. Juoksijoiden lähtö oli kymmeneltä ja kävelijöijen heti sen perään. Porukkaa oli perinteisellä lähtöpaikalla tungokseen asti niinko aikasemmissaki juoksuissa.

Mie kyykistelin lähtösuoran ekassa mutkassa puolenkymmenen polliisin ja parintuhannen muun seassa, mut sipasunäytön ja luurin kanssa oli hittonmoisia ropleemoita. En tiije ottiko luuri herneen kuulokkeeseensa siitä sukan sisässä olosta, vai kosteuvesta, jota aamulla oli ilmassa runsaasti? Luurin kanssa oli koko aika ongelmia....

Taitaa männä vaihtoon tää kapine jo ennen kunnollista sisäänajoaikaa?

Lähön jälkee mänin maalialueen tuntumaan, ja auringonpaisteeseen. Vaikka oli parikymmentä astetta lämmintä, ja auringossa vielä enempi, Uunon selkäpiitä veteli vilun väristykset koko aika. Se kyl johtu varmaan nestehukasta.

Sitte sieltä alko tulemaa hetkosen päästä jo juoksijoita maaliin, ja mie en niistä kuvia saannu. Puhelin sammahteli omia aikojaan...voi hitsin hitsi. Touhumies Paco, Tragamillasin "pressa", oli maalialueella vastaanottamassa ekoja juoksijoita. Paco kerkis kyl joka paikkaan, ja Uunolleki heltisi tarpeellinen aika ja käden puristusten kanssa, vaikka Karuna-aika olikin. Ja Olan kolaritarinan kun kerroin, lähetteli Olalleki terveiset.

Ennen pyttyseromoniaa oli Zumpaa tarjolla.

Tulostaululla oli hirmune ryysis, että en sinne änkeilemää ruvennu, vaan kattelin siinä muijen meinaamisia. Reilu parituntinen siinä vierähti, ja sitte alko pyttyseremonijat. Sitte jo kohta alko Uunon reilu 30km:n kotimatka. Bigastron kohilla koukkasin kylän kautta.

Jacarillan risteyksen likeellä olevalla huoltsikalla pysähyin juoma- ja suolapähkinäostoksilla, ja jatkoin väsähtäneen kääkän "istuntoo". No sitte sen mäen päällä jo olikin taas homma lähes hallinnassa, kun oli luvassa isompaa ja vähän pienempää alamäkee Los Montesinosiin saakka. Siellä koukin kylän kautta, vapaata kuppilaa etiskellen, mut kaikki näytti niin täysiltä, että jatkoin etijäpäin, enkä jäänny tuleen makaamaan.

No sitte Montesinosin viimene kuppila imas puolinälkiintyneen ja täysjanosen kääkän terassilleen. Miulla ois haluttannu syyvä Espanjan tortillaa, mut niillä ei ollu, ja tilasin Pollo Burriiton, Letsekahvin ja Cañan, eli fingerporillisen olutta. Tilauksen jälkee kuulostelin, että naapuripöyvässä on saman heimon väkiä. Siinä juteltii ummet ja lammet ja lampien välimaastotkii. Mukavaa väkiä ja kielet oli hallinnassa heimolaisilla, ja tarvittaessa ois tulkkausapuaki ollu, koska yks heimolainen oli Lappeenrannasta kotosin. 

Sitte maksoin laskuni, ja toivottelin mukaville heimolaisille hyviä ja terveitä vuosia, ja jos Torreen mennessä joku sinipaitane kääkkä on ojanpohjilla Kankeineen, josko veisivät lähimpään Cementaarioon (Hautausmaa) "sementöitäväksi". Lupasivat viijä. Toivottelin Adidakset, ja lähin jatkamaan kankeilua. 

Jossaki La Siestan kohilla ilone auton äänitorven törähys kuulu ilmeisesti heimolaisille, jotka toivotteli Uunolle hyvää matkaa. Hapotti jo Uunon kankeita jäseniä, mutta pikkusillan ylitte ko pääsin, oli enää viimone ylämäkirypisrys Quironin liikenneympyrään...selvittii siitäki, ja kohta jo oltiinki Perseon Kallen kotikujalla persukset vähän hellänä....heh....melko metka päivä!


lauantai 23. lokakuuta 2021

Smool-tookkija

 

Nobelin Alfredon Kallelta aamulla kuvattu otos.

Lähin auringonnousun aikoihin kyykistelemää kävellen kylille. Vettä sato eilen aika rapijasti ja töllöuutisissa näyteltii kuvia Guardamarista ja Alicantesta, jossa oli tulvat päässy yllättämään. Tällä koti-kallella on hyvä uiskennella, kun on "kylän" korkeimmalla kohalla, ja vesi ei keräänny niinku esmerkiks Röntgenin kallen kohilla. Miehän oon sille kallelle antannu paremman nimen Rio Röntgen, kun kaiken maaliman vesi sateella siihen kerääntyy.

Päristelin Pariisija ales ja Röntgenille käännyin ja siitä Locosin rannalle. Sitä käpistelin mänemää kylälle päin. Siinä oli joku etelä-amerikaanon ulkonäön omaava henkilö ottamassa kovasti lainehtivasta merestä kuvaa, ja tiputti älymopiilinsa kaiteen yli rantahiekalle. Ohi mennessäni kysäsin, ku se sittä hiekasta puhisteli, että vieläkö pelittää. Kaveri vastasi, että kyllä pelittää.

Sitte siinä vartti rutistii smool-tookkia. Tookin aikana selvis, että henkilö tummasta ulkomuodostaan oli Norski, joka kolmekuukautisena oli lähtenny Columbiasta Norjaan. Siellähän puhutaan espanjaa, mutta henkilö sano, että ei osaa espanjaa juur yhtään, muuta ku tietää, mitä tarkottaa "iiho de puta"...heh...no senverta pitkää miekii oon Torren kujia kyykänny, et sen osasin jo mieki.

Nyrkkiä kopsuteltii, ja mie jatkoin matkaani. Kalle Salin kohalta käännyin vanhan mörskän roskiksen ja Seratonin yöklubin nurkille. Siintä jatkoin takasin Röntgeniä pitkin Nobelille, ja jatkoin takasin mörskän suuntaan, ja kahvin keittoon.


keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Perälauta rupes vuskaamaa

 


Ollu vähä hiljasempaa nyt vähä joka rintamalla pari päivää. Hommaha alko toissapäivänä, ja Uuno oli ite syypää todennäkösesti tähänki tapahtumaan. Uunon pötsihän ei tunnetusti juuri maitoo "raakana" kestä, mut siinä riisiryynejä keitellessä koppasin jääkaapista maijon jämän riisiryynijen sekaan. Sehän antaa kyl makua ja näköäki ryynisatsille. Mitään toleransseja ei Uunon pötsistä oo havittu, mutta vattanahkavaivat jäi, kun lopetin maijon kanssa lontraamisen ja alotin väkevämpien kanssa palaamisen.

No nää Iberian lehmien maijot ei oikee oo miulla hallinnassa muutenkaan, mut ei pahemmi tullu kateltuu nyt ees viimesiä käyttöpäiviä purnukasta. Ois ehkä kannattannu. Siintä tuli melkonen riesa ja rispaus.

Hyvällä ruokahalulla vetelin itelle tekemmäni muonat niinku aina ennenkin. Hetkosen päästä vetasi Uunon kaksinkerroin kipristelyt mahassa, ja vaikka reisi ei juoksukunnossa ookkaan juoksasin kohta ripijästi hyyssiin. Sieltä tuli hyvät riisiryynit "harakoille".

Perälauvotus ei oo pettänny pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta nyt kyllä jo varmaan lahot perälauvan pätkät anto pahasti periksi ja lauvotus vuskasi koko helkatin yön.

Tilkkimisessä venähti kokonaine vuorokaus. Eilen aamulla jaksoin vasta ruveta ropeloimaan lääkearsenaaliani, koska tiesin, että siellä tähän vaivaan muistaakseni joku myrkkypaketti oli.

No löytyhän se paketti heti, vaikka viimone käyttäpäivä oli vuos sitten, "vähän" myöhässä niinku oli ollu tuossa maijossakin.

Mietiskelin sitä, että onkohan ihan viisasta uuvestaa tehä sama virhe, mutta apteekkihan on "kaukana" tuossa parin sadan metrin päässä, mut lisähousupyykki ei jaksannu kiinnostaa, joten nieleksin pillerit suolistooni. Riski kannatti tällä kertaa, ja iltapäivällä jo uskalsin ekat juomiset nieleksiä sisääni.  Kova oli mouruaminen mahassa koko päivän ja pahanhajusia kaasupurkauksia lauvotuksen raoista tulvahti vielä silti aika-ajoin. 

No siitä se lauvotus pikkuhiljaa alko pitämään, ja yhen mörskäpäivän jälkeen Uuno oli ko uus mies, ja Kankeella veteli jo tänää taas takatukka suorana ja kalju kiiltäen 40km:n siivun Guardamarin ja Rojaleksen suunnilla.

Mörskällä potut kattilaan ja tonnaripurkki auki, ja taas syötiin. Nälkäsen oli helppo syyvä kun perälauvotus piti hyvin. Tilkitteminen oli onnistunnu!

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

VIII Milla Urbana Villa Los Montesinos

 

Tästä lähti kisat käyntiin...heh...mukava oli katella nuorten innokasta lähtöö Los Montesinosin kaupunkimaililla lauantaina.

Miehän mänin Kankeella tuon 11km:n matkan täältä mörskältä. Eka lähtö oli 17.30 maissa. Kankeen olin vienny säppii tuonne keskusaukiolle tutulle paikalle missä Kankee on jo levähtänny monet kerrat. Tulin jo ite ennen viittä hyvissä ajoin jalottelemaan kylän raitteja, ja aistimaan mainiota kisatunnelmaa.

Lähtöjä oli monen monta, ja aika vierähti nopijasti. Kattelin uhkaavasti auringon laskeutumista ja kytistelin kerkeisinkö näkemään sen päälähön...heh...enpä kerinny. Syy oli se, että olin unohtannu ne perhanan ottalohkovalot kämpille, ku valosaan aikaan lähin. 

No pakko oli hiippailla Kankeelle, ja varustaa se lähtökuntoon, ja ruveta sotkemaa kohti Torreviejaa pimenevässä illassa. No pimee kyl tuli nopeesti, ja ajelin sakko- ja säkkipimeessä kohti mörskää. Onnellisesti pääsin perille.

Tänää oliki sitte ihan haitarinsoittoo koko päivä. Eli hanuripuolelle mäni. Piti nimittäi tuon Google shiitin kanssa temppuilla melkee viimeseen piikkiin. Mie kyl nimesin tuon taulukkolaskennan alkion Google Shitiksi. Senverta päreet kärähti ja ärrät pärisi aamusta tuonne kuuteen illalla. Kyse on tuosta Uunon viimevuuen joulukuussa alottamasta Kryptovaluuttojen vatkauksen aiheuttamista verotusteknisistä ongelmista. No kyl mie sen alulle sain, mutta työläs homma tulee olemaan.

No sitte kuitenki kuuvelta ryhdistäyvyin, ja sain Kankeen satuloitua, ja pärähytin Guardamariin vielä lämpösen illan päätteeksi. Palmupuiston suora oli täynnä kävelyllä olevia ihmisiä, ja sitä ihmisvirtaa piisasi majakalle saakka. Miehän sen käin kiertämässä ja väistelin parhaani mukaan ilmassa viuhuvia kalastajien onkien koukkuja.

Sitte painelin sataman portista sisään ja Segura-joen varteen. Siellä virittelin kankeen juhlavalaistukseen ja itelleki ottalohkovalot päähän, ku oli jo pimeetä. Kylällä poikkesin 24h kauppaan juomaostoksille, ja jatkoin satulan hinkkuuta.

Uunon taukopaikka La Matassa.

La Matassa koukkasin kylälle ja pijin juomatauon Mölinäpuiston kylänpuoleisessa päässä. Siintä mörskälle möllistelemää, ja kohta hetekalle.


perjantai 15. lokakuuta 2021

Punasta pukkaa

 

Siellä punasta, täällä sinistä.

Suomi muuttu punaseks muun euroopan silmissä "Karunan" suhteen, ja semmoseksi maaksi, johon ei matkustamista suositella. Siellä tuo ilmaantuvuusluku on 140 kantturoissa, ja Espanjassa 14.10 päivitetyn tiedon mukaan ilmaantuvuus oli 35, eli neljä kertaa pienempi. Alicanten ilmaantuvuus, johon alueeseen tää Torreviejakin kuuluu, samana päivänä oli 27, eli yli viis kertaa pienempi.

"Joululoman" jälkee voi olla mahollista, että takasin Torreen ei pääse sieltä "tautipesäkkeestä". No tilannehan muuttuu nopeasti, ja huomisesta ei tiije kukkaa miten. Voihan sen tauvin kyllä itteesä imasta huonolla tuurilla, oli tuo ilmaantuvuuslukema mikä tahansa, vaikkapa nolla.

Liikunnallista riemuu oli tänää tarjolla koko päiväksi. Kämpillä en ollu valosasta ajasta ku parin pyykkikoneellisen verran. Kilometrejä Kankeen satulassa kerty 32. Reilu kymppi aamulla ja reilu kakskymppii illalla. Väliin mahtu päivällä 6km kävelyy, ja reilu kilsa juoksun kokeilua. Ja kaikki venymiset ja vetelehtimiset siihe vielä päälle. Ei reisi kestä sitä lystii ollenkaan ja toppasin kokeilun heti ku kipu alko tuolla Kinkkustringin kohalla yltymää.

Jatketaa huomenna pyöräilyllä ainakin iltapäivällä Los Montesinosiin mailin juoksuu kattelemaa, ja tänää kohta hetekoinnilla.

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Tänää

Mölinäpuisto (Parque Aqua Molina)

Rouva-Uunolla käi Torren päivät vähiin, mut mie jatkan vielä hetken täällä "kärvistelyä". Aamulla kyykättii Aromatica-puiston läpi ja siitä edelleen tuonne "Mölinä-puistoon", ja siitä LaMatan rantapaseolle kyykkäämään.

Mölinä puistoo myös.

Sitte oliki jo esissä Linja-autoasemalle mänö. Sinne kokeiltii ykkösvaihtiehtona bussikuletusta. Ja varavaihtoehtona ois ollu pirssikyyti asemalle. Lippuuhan koitettii jo pari päivää aikasemmi anella, mut asemalla oli kompuutterit rikki, ja osto ei silläkertaa onnistunnu, eilen sitte onnistu. Torreviejasta Alicanten (eli Elchen) lentoasemalle linja-autolippu maksaa 7€, ja tuo paikallisbussi maksaa 3€/kuontalo eli lärvi.

Tästä "Peppu-Kallen" (Calle Perseo) tieltähän mänee bussilinja C, eli Lomas- linja keskustaan. Se tuli suunnilleen ajallaan ja koukkasi ekaks tuonne Quironin sairaalan pihaan ja siitä Cortes Valencianan aveniidaa pitkin, ja edelleen käi kääntymässä uimahallin liikenneympyrässä ja siintä edelleen Balearesia pitkin takas Pariisin aveniidalle. Siitä koukattiiki Carlosin restaurantin jälkee vasurille, ja ohitettii miliisiasema ja oikiallahan se linja-autoaseman pysäkki sitte olikii. Ei tarvinnu kysellä keltää mitää, ku meitä ei ois haitannu, vaikka ois yhen pysäkin välin missannuki, aikaa ku oli rutosti.

Reissunainen linjapirssiasemalla.

Sitte ropisutettii matkasäkkiä rannalle, ja kateltii auringon viimesiä pisaroita. Rouva-Uuno sitte kysäsi, haluaisinko välttämättä tarjota yhet rinksut ajan kuluksi. No halusinha mie, ja yhen välivaiheen jälkee se tarjous tehtii linja-pirssiaseman baarissa, jossa hinnasto oli kohillaan.

Sitte olikii jo lähön aika ja mie kinkkasin lauhkeessa ilmanalassa ja pimmeessä mörskälle tuon reilun 4km, ja kuplan kevennyksen jälkee ripijästi kauppaan ku vielä kerkisin. Siellä sönkkäsin yhen tutun myyjän, joka on juoksukisoissaki joskus vilahellu, kanssa jonkun aikaa ja sitte onki päivän kaikki askareet saatu päätökseen ja iltakahvien jälkee unta kaaliin....huominen päivä alkaa pyykin pesulla....ja sitä on ainaki parin masiinallisen verran.

maanantai 11. lokakuuta 2021

Eilen

 

Uimahalli

Eile oli senverta kiivas päivä, että tänää päätin jäähä aluksi kämpille toimittelemaa pyykinpesuu ja muita huoltohommia. Lupasin lisäks suomentaa lastenkirjasen, joka käsittelee hevosen hoitoo ja sen koulutusta. Siinä hommassa on kyl pitänny konsultoija serkkujaki, ku ei oo nuo hevosen "osat" ja vermeet suomekskaa kaikki oikee hallinnassa.

Eilen tuli istuttuu pyörän satulassa 36km ja rapijat useassa pätkässä. Rouva-Uuno mäni maalaismarkkinapaikalle, ja mie lähin mukaa. Tosin jatkoin markkinapaikalta autoruuhkan seassa El Raso'on ja Lo Pepin'iin, joka on noita Quesadan sivukyliä. Siellä poleksin hitaalla vauhilla teitä ees ja taas ja ylös ja alas pari tuntii. Kuuppaa, käsiä ja jalkoja kuumotti porottava aurinko ja käristi kovasti elon ruttaamaa nahkaa entisestään.

Siinä tuli sitte Uunon näkökenttään myös tapahtuma, jossa pyöräilijä ja moottoripyörä otti mittaa toisistaan, ja tulos oli ootetun mukane. Pyöräilijä hävis. No ei siinä varmaan kovin kummosesti tainnu käyvä, ku vauhti oli hidas ja kumpikaan ei nurin rojahtannu, mut pyöräilijä piteli toista kinttuaan. 

Torreviejan suolajärvi

Siintä meijän osasto jatko matkaa Torreviejan suolajärven rantaan vanhaa radanpohjan hiekkatietä pitkin. Käytii kattomassa onko rannat jäätynny. Ei ollu kovin paljon jäätä näkösällä. Siintä osasto suikkasi Lidliin hakemaan juomatäydennystä, ja uimahallin penkillä oli viimone huoltotauko ennen kämpille ja hetekalle könähtämistä...väsytti ja kovasti.

perjantai 8. lokakuuta 2021

Korona Espanja vs. Suomi

 

Liikenneympyrään oli Habanerasin vieressä somasti ehkä lentänny vaaleenpunasia flamingoja.

Tuota Koronan tautitilannetta on tullu seurattuu jo pitkät tovit aktiivisesti. Ennen tännelähtöö 9.9.2021 tilanne oli suunnileeen seuraavanlainen: 


Tilanne 9.9.2021 alla:

Ilmaantuvuus Suomi:              142

Ilmaantuvuus Uusimaa:            237

Ilmaantuvuus Kymenlaakso:.    90     

Ilmaantuvuus Etelä-Karjala:.   137

Ilmaantuvuus Espanja:           116

Ilmaantuvuus Murcia:               112        

Ilmaantuvuus  Alicante:              90


Alla tämän hetken tilanne 7.10.2021 Suomessa. Ja Espanjassa 6.10.2021.

Ilmaantuvuus Suomi:            127

Ilmaantuvuus Uusimaa:.         150

Ilmaantuvuus Kymenlaakso:.  61

Ilmaantuvuus Etelä-Karjala:.   77

Ilmaantuvuus Espanja:.          43

Ilmaantuvuus Murcia:.              45

Ilmaantuvuus Alicante:.            36


Luvuistahan ilmenee, että Espanjan ilmaantuvuusluku on vaan kolmannes vastaavasta Suomen luvusta.


Lähteet: 

https://cnecovid.isciii.es/covid19/

https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f26



  

maanantai 4. lokakuuta 2021

Hamstring syndrooma


 Kuva ei liity nyt millään lailla näihi Uunon stringeihin, vaan on tuolta Parque de Nacionales'in puistosta.

Kaikenmosata muutaki syntroomaa on Uunoki potennu elämäsä aikana, ja potee jotaki kokolailla aina, mut nyt pukkasi taas päälle ilmeisen selvästi tuo Hamstring syntrooma. Uuno-sanakirjan mukane nimityshän on Kinkkustringin oireyhtymä.

Oireijen syythän on moninaiset, ja Uunolla on hätäsen nettilukasemisen jälkee ne kaikki maholliset syyt niskoilla. Muistasin hämärästi, että sama vaiva on kyllä joskus aikasemminki ollu, mutta sitä en jaksa muistaa miten siitä eroon pääsin.

Homman kyllä sössin ihan ite järettömällä vouhkaamisellani jo päivää ennen tänne tuloa. Miunhan piti hakija tuo Rusinantte ruosteraiskaamosta, ja sinne mänin juoksemalla. Juoksumatkaa tuli muistaakseni kiertotietä n. 3km. Lähes koko matka myötämäkeen juostuna, ja liijan kovalla tahilla (4:45 muistaakseni?) lyhkäsissä pätkissä. Sillon se riemu alko, ja siitä se on vaan lissääntynny lähes päivittäin.

Täällä sitte on yritelty jo päivittäistä hölkkäilyy, mutta nyt tuli siihenki stoppi. Miehän jo muutama päivä sitte meinasin juoksutaukoo pijellä ku kävelyki oli jo vaikijaa, mutta tuon mahottoman mukavan Rojalesin kilpajuoksukatsontareissun jälkee päätin eilen vähän "kokasta", miltä juoksu tuntuu....heh...ja tuntuhan se, ja loppua kohti jo niin perhanasti, että piti lopettaa vajaaseen kahteen pätkäjuoksukilometriin koko kokeilu. Siintä sitte valuin 5km kävellen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä mörskälle.

Tänää oli taas todella vaikeeta ja kivuliasta jo kävely pelkästään, kun tuota jalkaa eteenpäin joutu kävellessä vetelemään. Vois kyl kokeilla tuota takaperin kävelyy onnistuuko se?

Uunon liikkumisvaihtoehot käy kyllä aika vähiin, jos ei noihin sähkö ym. lisäkäyttövoimiin ala siirtymään. Nythän on jälellä enää ohraporekäyttövoimasista takaperin kävely (ehkä?), pyörä, rollaattori ja pyörätuoli, kun kävely ja juoksu on poispelattu ja sössitty iha ite, eikä uimalla näihin miun suosimiin paikkoihin täällä pääse. Kauppareissutki tuohon seittemän tien risteyken yli on ilmeisesti tehtävä Kankeen satulalla istuen?

No pyöräilyy käin kokeilemassa Los Montesinosin kylällä hetken koukkien, ja sitte takasin samaa matkaa. Siinä ei kakkamoinen vaiva tuntunnu juuri yhtään. Ei edes satula painannu liikaa kipukohtaa. Niinpä vetelin "satanen lasissa" vanhuuden vaivoilla tuon reilun 20km pitkän siivun. 

Entisen Grupo Corleonen (nykysin näkyy olevan Iberia Auto) autoliikkeen kohilta ko kiihyttelin takatukka liehuen ja rispaantuneet reisilihakset lepattaen, vilkasin Mercadonan kohilla Esijuoksijaa, ja se näytteli yli kolmenkympin lukemia....yksiköistä en tiije oliko m/s vai jotaki muuta? Oli se kyytiä ja siinä hinkatessa mietin, että tässä kyyvissä ei nyt maaliin- ja maahanheittäytymistä kannata ruveta kokeilemaan. Siinä luut varmasti rutisee ja elianajanodote lyhenee.

Tuo oireyhtymän hoito ei oikeen venytystäkään kärsi, eikä alkuvaiheessa oikeen kovaa hierontaakaan. Levolla yrittelen, ja myöhemmin kevyttä venyttelyy ja massagee. Kylmää meinasin lykätä päivittäin kaksinkerroin taivutetun geelipussilla istumisen muodossa...katellaa miten kääkän käy? 



sunnuntai 3. lokakuuta 2021

10k y 5k Villa de Rojales. 2.10.2021

 

 Maratonianos de Segura del Guardamar'in rautanen veteraanokolmikko oikealta: Vesa (vet F 1.), Roca (vet F 2.) ja Javier (vet E 3.). Felicidades para todos!


Veteranos F, pyttyseremoniat.

Käytii eile Rojalesissa, mie vaan kattelemassa juoksukilpailuu, ja Vesa ja muut juoksemassa ja kattelemassa. Poleksin ekaks Torreviejasta Guardamariin Kankeella. Kankee pistettiin talliin säilöön, ja kahvittelun jälkee lähettii Vesan kootsella suht ajoissa kisapaikalle.

Yks lastensarjojen lukuisista lähdöistä.

Siellä oli jo pari kilsaa ennen keskustaa ekat miliisit liikennettä valvomassa. Vähä ihmeteltii sitä, mutta reitti oli muuttunnu aikasemmista vuosista siten, että nyt juostiin pitempi matka lähön jälkee suoraan Guardamarin suuntaan, eikä tehty oikealle suuntautuvaa lenkkiä, kuten aikasemmin. Matkoinahan siellä oli 5km ja 10km. Kymppi juostiin kahtena lenkkinä. Osanottajamäärä oli rajattu 300, ja se täytty jo ennen viimestä ilmottautumispäivää.

Vesa alkulämmittelyn jälkeen ennen lähöä.

Metkaa oli siellä katella lasten- ja nuortensarjosen rynnistystä lämpösessä ja aurinkoisessa illassa. Päälähtöhän oli vasta klo 19, jolloin vielä valosaa, mutta pyttykinkerithän oli jo pimeessä. Kovasti oli koko kylän kaikki lähtöalueen korttelit kansotettuna, niinko monasti aikasemminki.

Kahdeksan kilsaa jo takana, ja pari enää eessä.

Palkintoja oli kyl varattu melkonen määrä kilpailuun. Senverta on Uunonki näkökenttä jo heikentynny, että notkollaan kovasti olleen pöyvän toiseen päähän ei tahtonnu Uunon kenttä enää ylettyy.

Loppusuoran viimoset metrit.

Vesalla oli juoksumatkana 10km. Nyt alotteli vähän rauhallisemmin ku viikon takasessa Torreviejan iltakisassa, ja tulosahan tuotti ykkössijan omassa sarjassaan. Onnittelut!

Se oli siinä. Helpot hommat.

Naistensarjan voitti tuttuun tapaansa Wafiya Benali (Suomalaisittain "Penaali")

Benali 8km:n kohdalla.

Kisan jälkee alko sitte ilta pimetä, aurinko laski muille maille, ja myö jäätii oottelemaa pytinkiseremonioita. Niitä kyl piisasi, mut eipä ollu kiire mihinkää, ja kateltii menoo, ja suuta pieksettii puhelijaijen espanjalaisten seassa sujuvasti tankeroespanjalla.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Pyttyrivistö olo piiiiiitkän pitkä.

Mahtavan hieno paikka on tuo Rojalesinkin kylä. Kiitokset kaikille mukavasta kisatuokiosta toivottelee Uuno!






torstai 30. syyskuuta 2021

Hyvä Voima

 


Uunon kinttu kippeyty sillee eilen, et tein päätöksen jalkalenkkien vähentämisestä ihan minimiin. 

Hommahan alko jo päivää ennen Torreen lähtöö, ku Rusinanttee käin suojauksesta hakemassa Kouvolan toiselta puolelta. Mäntii sinne jalkasin, ja mie juoksentelin männessä sillee ku pystyin, ja pystyinhä mie sen oikian takareiden siinä särkemää rykiessä ja nykiessä tuohon alaspäin viettävään matkaan.

Eilen lähettii yhtämatkaa Rouva-Uunon kanssa kävelemään. Rouva-Uuno jäi La Matan markkinoille, ja mie käännyin Cepsa- huoltsikan jälkee luonnonpuistoon. Käivin siellä melkeen päässä ku oli niin lystii ja aurinkoisen lämmintä. Välillä juoksentelin, mut takareisi vaivasi jo omiksi tarpeiksi. Matkaa siitä tuli reilu 16km, josta juoksuu vajaa 5.

Sitte onkii istuskeltu kylmäkeelipussi reijen alla osa eilisestä illasta.

Rouva-Uuno mäni La Matan rannalle iltapäivällä uimaa, ja mie lupasin tulla tunnin päästä kattomaa tavaroita. Sinne mänin tuon vajaan 1,5km Kankeella. Sieltä ku takasin ähisin jo kulahtaneella Kankeella ruotsalaisen näköne naishenkilö nauro miun ähkymiselle ja huusi miulle, että "Bien Fuertte". Uunosanakirjan mukaan sehän tarkottaa "Hyvä Voima". 

Minuu ja siinä ähinän lomassa hymyilytti ja huutelin "Graatsiakset" kiitokseksi, vaikka voima ei hyvä ollu missään nimessä.

tiistai 28. syyskuuta 2021

Desalojo de Bicicletas

 


Tänää aamupäivällä lähetti kuvausreissulle pyörillä tuonne Kansallisuuksien puistoon. Jälkikasvun jälkikasvusto pyysi eilen mummoo ja vaarii käymään ko. Puistikossa. Mukavahan siellä oli koluta kaikki vanhat paikat ja muistot läpi.

Ennen lähtöö mäntii alakerran autotalliin, jossa miullaki on yks autopaikan kokone läänitys, joka tähän vuokra-asuntoon kuuluu. Siinä Uunon länityksen rajalta noin puolen metrin päässä rajasta, on betonitolppa, johon oon parilla munalukolla kiinnittänny ketjun, ja siihe ketjuun sitte kiinnitelly Kankeen ja Erittäinjäykän, jotka on miun polkurattahien nimet. 

Sinne ko mäntii pyörille tekemää alkuvirittelyitä, autotalliin ajo espanjalaismies. Se tuli ekaks kysymää, onko meillä ongelmia. Sanoin, että ei oo. Sitte puhe vaihtu tuoho meijän jalkarattaijen kiinnitykseen, joka ei ilmeisesti ollu talon ohjesäännön mukanen.

Miun läänityshän ylettyy vaan siihe keltasella maalilla varattuun alueeseen, ja nyt rattaijen kiinnitys oli...ja on ollu jo pari-kolme vuotta, läänitykseni ulkopuolella. Mies kyseli sitte oonko asunnon omistaja vai vuokralainen. Vastasin tietysti, että vuokralainen, kun en oikeen mielelläni valehtelemaankaan rupija. 

No keskustelun lopputulema oli se, että lupasin siirtää polkupyöräni keskustavisiitin jälkeen oman läänitykseni sissään, ettei kenenkään mielenrauha järky miun lainvastasesta toiminnasta...no nyt asia on kunnossa, ja rattaat on seittemällä lukolla, ketjuilla ja tennarien nauhoilla toisissaan kiinne oman läänityksen puolella, ja asia on kunnossa.

Sitte iltapäivällä lähin Kankeilemaan LaMatan suolajärven ympäri, mut se on jo kokonaa toinen juttu.

Tuota espanjan kieltä koitan aina ku mahollista harrastaa, vaikka noijen otsikoijen muodossa, jotta asia ja sana jäis Uunon päähä. Siintäkää ei pijä kenenkää hernekeittoo ruveta keittelemää nenässään.

maanantai 27. syyskuuta 2021

Elämä hymyili

 


Uunon päivä alko aikasin, ja jonkunmoine vähä kiihkeempi jakso ajottu puolenpäivän tietämille. Eilen ilmeni ekalla korkiataajuisen uunin käyttöyrityksellä, että uuni ei pelitä...äänteli se kovasti, mutta letut ei säsällä lämmenny käänteli säätönuppeja tai lettuja mihin asentoon tahansa. Puolentunnin kääntelyn jälkee oman kaalin "käämitys" oli ainut, mikä oli lämmenny.

Lähettelin sitte viestii vuokravirmalle, ja sieltä soitettiin heti, että asiaa selvitellään huomenna, kun tulee oikiat henkilöt paikalle. Tänää heti aamusta soitettii, ja annettii lupa hakia korkeataajuusuuni kaupasta. No myö luvattii hommaa yrittää hoijella lähipäivinä.

No eihä meillä mitään kyytii ollu muuta ku oma "ykskyttyräisen" Uunon kyyti, neljät vähän jo epäkunnossa olevat jalat, ja samanverta myös jo elon taistoissa rispaantuneita käsiä. Lähettii kuitenki kahvittelun jälkee kattelemaa sopivaa "mikroondaa", josko semmonen 60€:n kattohinnalla löytysi.

Painettii heti ekaan kodinkoneelektroniikkaa myyvään puotiin kysymään, ja änkyttelemään epsanjaa. Ilmotin myyjälle, että mikroondaa olin vaille, ja vuokranantaja oli antannu miulle ukaasin 60€:n maksimihinnasta. No kyllähän siellä oli tuohonki hintaan muutamia yksilöitä...ilmeni myöhemmin kuitenkin "kamelina ollessa", että tuli ilmeisesti valittua se kaikkein painavin....heh.

No löytyhän se meille sopiva, ja ei muuta ko raahaamaa saalista kohti 1,5km:n päässä olevaa "departamentosia". Kahestaa raijattii raskasta konetta neljin käsin, mutta tuon pahimman oikopolkukivikon ylitte Uuno kanniskeli kamelina konetta issekseen, ku rinnakkain ois ollu mahottomuus jatkaa raahaamista. Perille saatii kone päällisin puolin ehjänä, ja kohta jo testikäristettii lämpöset patonginpuolikkaat.

 Hyvin pelitti ja elämä hymyili...