lauantai 17. lokakuuta 2020

Vähän jo elämä väsyttää

 

 Pikkusen jo Uunooki alkaa huikasemaan tää elämöinti....mut eiköhän tästä omalleki  horsmakukkulle jakseta kiivetä? Luulisin kuitenki, että jokainen jaksaa. Ja jos ei jaksa, ni toiset avustaa.

Jouhien katkasu ei oo kuulunnu ihan ensimmäisiin ja miun tärkeimpiin toimituksiin tällä hetkellä. Ja tuskin ihan heti kuuluukaan? Koitan keskittyy pelkästään Uunoille olennaisiin asioihin, ja siinä ohessa liikunnallisiinkin iloihin terveyven niin salliessa. Kaikille terveitä viikkoja!

tiistai 13. lokakuuta 2020

Uusia huimauksia

 

Lysti on täällä metissä uunojen lyllertää. Helpottasi tuo virus, niin vois lähtee Torreen lämmittelemään. Ei kyl oikeen siltä vielä näytä, vaikka kohtahan täältä on lähettävä karkuun joka tapauksessa, ja sillon Uunon kulkusuunta ei liene pohjonen?

Tänää iltapäivällä käväsin liikuntaaki taas harrastelemassa. Seittemäs viikko on meneillään tätä aktiivisempaa harrastelujaksoo. 7,5km:n, Uunolle ripijävauhtisen lenkin päälle elvyskelin hetken hetekalla. 

Sitte Bilnäsin konekaivurilla hiekkaa kaksaisasiin kärreihin ja siirto tarvepaikalle. Auringonlaskun aikoihin väsähin siihenki hommaan. Nyt ei muuta ku oottelemaa huomista päivää, ja uusia huimauksia.



torstai 8. lokakuuta 2020

Luulämmitykseen



 Mökillä on tullu viihyttyy koko kevät, kesä ja syksy. Ei oo mieli tehnny ensinkää maalikylille. Pyykkiä välillä käyty peseksimässä ja jokunen hätänen homma tekemässä ja mökille takasin.

Tääl on mukavaa nakertamista hiirien, rottien ja isompienkin elukoijen seassa, ja keralla. Viimene virittely on ollu tuon peltivaraston sisään toisen, puisen rakennuksen tekeminen. Ihan vaan sen takia, ku saapi lähes vuotamattoman katon alla työskennellä nahka kuivana sateellakin.

Kovasti tuonne luulämmitykseen etelämmille ja vetelämmille maille jo mieli halajaa. Vuokravirman henkilöstön kanssa jo Vatsapissa viestii vaihtelin. Saa nähä millon sinne tulee lähettyä? 

Mukavampi olis siellä Koronaaki pelätä palmupuijen katveessa. Nythän se on jo selvää, että se täälläki levijää rinnuksille niinku muuallakin on levinny. Toisaalta, jos tauvin itteesä jossakin vaiheessa imasee, ni ehkä täällä kuitenkin suomalaisena johonkin varasairaalan punkkaan pääsee helpommin, kuin Espanjassa ulkomaalaisena, jos tarve tulee. Tää kuusseiskan ikä takaa kuitenkin jo sen, että tehohoitoihin ei tarvi enää tähyillä, jos niistä hetekoista vähänki pulaa on. Sitte vaa tennarit naulaan ja horsman kasvatukseen.

Kuuves viikko on juoksentelussa meneillään, ja entistä huonommin silti kulkee...heh. Siinäpä ne tärkeimmät sitte jo olikin.

torstai 1. lokakuuta 2020

Viimene visiitti

Uunon viimene ovensulkuoperaatio miun ja "Mannen" kyhäämällä mökillä Luumäen Kivijärven Haapasalon saaressa torstaina 1.10.2020. Kainostelematta jos sanon, ni vitutti ja melko ankarasti. Hyvän ystäväni Olankin käjen jälki näkyy myös terassinkin lattialaudoissa, joita joskus vuosikymmeniä sitten porukalla rakenneltiin puhdetöinä "joutoaikoina".

Kiinteistöllä oli jo ilmeisesti uuvet omistajat joukkioineen käynny jo siivoilemassa paikkoja, ja rajapyykit oli istuteltu uusille, virman johtoportaan ja ostajan toimesta määritellyille paikoilleen. Nättiä ja näköstä näytti jälki olevan. Se, eikä mainio, leuto syksysääkään Uunon viiliksiä helpottannu. Kertaalleen kyykkäsin kiinteistön alueen läpi niskat kyömyssä, ja tappiomieliala päällä ja räpsin viimosia valokuvia.

Päätuvalla olleet, miulle ja miun jälkeläisille tärkiät valokuvat on ollu jo pari vuotta kateissa, mutta viimesen tiedon mukaan on mahollista, että mieki ehkä niistä kopiot tän vuuven aikana itelleni saan? Toivottavasti puheet pitää.

Nyt mie en enää muuta toivo, kun sitä, että nää tän virman "loppukinkerit" mänee tarkalleen silleen, kun lakitekstissä sanotaan, eikä mitenkään muuten. Vähän kyllä epäilyttää perustuen viimevuosien "käytäntöihin" ja tapahtumiin. 

Onhan tästä hommasta koitunnu monia positiivisiakin asioita. Miun, entisen monikymmenvuotisen hallituksen jäsenen tietämys Osakeyhtiölaista, ja sen soveltamisesta on viimesen, reilun kahen vuoden aikana lisääntynny enempi kun koko alkuvuosikymmeninä yhteensä. Harmittaa kuitenkin kovasti oma naivi hyväuskoisuus, jonka taakse ei kuitenkaan voi paeta omaakaan vastuuta, enkä sitä ikinä ole yrittänytkään.

Toine positiivinen asia on se, että oman, henkilökohtasen yhteystietoluettelon nimimääärä vähenee vajaalla kymmenellä. Vanhahko mies ei ympärilleen enää tarvi muita kuin ystäviä, jotka sisimmässään semmoseksi helposti tunnistaa.

No on siihe luetteloon tullu semmonen nimi lisää, jota sinne oon kovasti kaivannu. Kiitos siitä nimenkirjottajalle!