UTT (tämä on mainos)

Tämän hetken tilanne kompostivessan ilmavuuskertoimen määrityksessä ja tutkimuksessa. Tällä hetkellä tutkittavan WC:n ilmavuuskertoimen arvo on ruskeaa nokaretta vaille 0,7 eli noin 69%.

UTT:n (Uunon Teknologian Tutkimuskeskus) määritelmän mukaan kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen arvo 1 saavutetaan, kun kompostivessaa ympäröivän ilmamassan liikkuvuus on täysin esteetön joka suuntaan kolmen kilometrin verran.

Käytännössä ilmavuiskerroin ilmoitetaan suhteellisena ilmavuuskertoimena. Eli tutkittavan laitteiston ilmavuuden ja täysin vapaaan 3km paksun ilmamassan suhteena. Käytännössä on myös vaikeaa päästä ilmavuuskertoimen arvoon yksi, koska komposti-WC on lennätettävä kolmen kilometrin korkeuteen, ja koesontiminenkin on niissä korkeuksissa vaikeaa.

UTT suorittaa teknologian tutkimusta kaikilla Uunoelämän aloilla.

Referenssejä:

1. PhotoShoppaus Uuno-menetelmällä.

2. Kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen määritys.

Poskihanhi

Viikonloppuna ei rojektit edenny juuri yhtään. No eipä tarvinnukkaan.

Kolme Poskihanhee rantautuu, ja tykästy tuoho niemen nokkaan. Siinä ne posket pullollaan ja valkosina paistatteli iltapäivää. Vaikka ne välillä siitä joutuu jonkun Uunon askareen takia poistumaan, ne hiissautu pikkuhiljaa aina takasin.

Välineet on tiedottannu, että ens kesänä saattaa Poskihanhiloille tulla tukalat hetket? No myö ei ainakaan vielä noijen kolmen kakkaamisista oltu moksiskaan, mutta jos siihe kolme tonnia rantautusi, vois olla toine ääni Uunonki kellossa?

Toista viikkoo oon sytkytelly pyörällä. Normaalisti 12 kiloo/pvä muijen askareijen lomassa. Yhtenä päivänä mankeloin 40 kiloo. Sunnuntaina viimeistään kokeilen pohjetta muutamalla juoksuaskelyrityksellä.

Aamupäivällä kuvainnollisesti "lapioin paskaa".

Ulkovessan käyttömukavuus

Ulkonäköhän tässä kehittelyssä vähän ehkä kärsii, mutta ikäihmiselle se ei enää niin tuiki-tärkee asia ole. Tärkeempää on köyttömukavuus.

Nykysinhän on puotit pullollaan kaikenmoista veetöntä losettia, ja biologista pisuaaria. Niille kaikille on kuitenkin yksi yhteinen haitta, koska vettä, eikä täten siihen liittyvää lukkoakaan oo hajuhaittojen täyvelliseksi estämiseksi.

Mie kehittelen tätä hommaa nyt parempaan suuntaan, ja tavotteena on löytää täysin hajuton ulkovessa.

Aiemmassa versiossa poistin väliseinän, joka ilmiselvästi paranti tuuletusta. Nyt tänään purin lattian lähes kokonaan. Pikkune "tuskan parahus" kun pääsi testiä tehessä, ni lievää "leskan pamua" oli vielä havaittavissa.

No en tästä kehitystyön pikku takapakista lannistu, vaan seuraavassa revisiossa yritän kehitellä hommaa edelleen.

Sitkeesti vaan eteenpäin.

Harjakaiset

Se on siinä... Ei muuta ku saunaan ja harjakaisten viettoon.

Aamulla tilanne tän päivän harjakaisten osalta näytti huonolta ja ankialta. Vettä losotteli, eikä ulostautumaan tehnny mieli, eikä varsinkaan pyörän kyytiin palelemaan.

Sitte sain itteni kuitenkin ulos, ja nikkaroimaan.

Välillä sato rakeita, ja homma piti keskeyttää hetkeksi, mutta jatkoin hommaa, kun ei mitään kohtaa ruumiissani kuitenkaan liikaa kolotellu.

Homman sain kasaan iltapäivällä ja meijän virman maalarimestari otti pelit ja pensselit esille, ja loppusivellys tuotti mainion tuloksen.

Sitte lähin pyörällä sotkemaan "aamulenkkini".

Valmiiksi saadun "kotsan" historia on pitkä ja kivinen, mutta nyt se seisoo Uunon loppuelämän tällä paikalla. Mie en ainakaan sitä enää mihinkään siirtele.

Historia on teoriassa helppo homma. Kanniskelu, autokyyti, kanniskelu, venheily, kanniskelu, rakentaminen, purku, kanniskelu, venheily, kanniskelu, autokyyti, kanniskelu ja rakentaminen.

Teoria ei kuitenkaan kuvaa oikein hyvin käytäntöä...Heh. Homma on kuitenkin melkolailla Uunon Alzheimermuistissa, eikä sieltä lähtene vaivaistalon kiikkutuolissakaan? Ja luulen, että sielläkin kiroan ainakin oman tyhmyyteni.

Kolhoosi on semmonen paikka, josta ainakin Uunojen kannattaa pysytellä niin kaukana kuin mahollista. Mielummin vaikka vieläki kauempana, miettii Uuno.

Olennaista

Uuno olennaisen kimpussa.

Lueskelin tuossa aamuyön unettomana aikana uutista, jossa Suomen "Kapitaalikaupungissa" neutralisoijaa kaikki mies-loppuset ja - alkuset työnimikkeet...eli palomiehestä tulee palohenkilö, talonmiehestä talonhenkilö, metsämiehestä metsähenkilö, vartiomiehestä vartiohenkilö, esimiehestä esihenkilö jne...

Mahottoman hyvä, että pystytään keskittymään aina ihan olennaisiin, ja tärkeistä asioista niihin ihan tärkeimpiin, niinku myös Uuno aina tekee.

Nytteki oon saannu kolmee ennen herätessäni, reilussa kahessa tunnissa mietittyä pääni lähes puhki ja kaikki maaliman asiat periaatteessa ja teoriassa kohilleen. Enää puuttuu vaan käytännön toteutus.

Käki ja kurki kukkuu kuitenkin, ja puukiipijä ruokkii poikasiaan Uunon miettimisistä mitään tietämättöminä. Mie jatkan tätä liian aikasta hereillä "kukkumistani" kahvin juonnilla ja pohkeen vatkauksella.

Pohje rispaantu ja valutalkoot

Tänää ois ollu halu aamulla lenkittää pikku pätkä, ja lähin intoa puhkuen sitä suorittelemaa mukavassa kelissä.

Oikian jalan pohje on ollu kipijä pikkusen muutama viikko sitte tapahtuneen suonenvetoherätyksen jälkeen.

No tänää sitte se lyhkänenki aiottu lenkki jäi kesken... Viis kertaa toppasin ja yritin hieromisella sitä saaha toimimaan, mutta viimesen yrityksen jälkeen toppasin kokonaan, kun juoksu kesti enää pari kolme askelta hieronnan jälkeen. Kävely vielä onnistu onneksi.

Kävelin korsulle, ja ryystin pari kuppia kahvii... Se helpotti vähäsen, ja rupesin valutalkoisiin Rouva-Uunon kanssa.

Nyt pitää Rouvalle kyl antaa kaikki papukaijamerkit, ja irtopisteet, joita miulla ei paljoo enää itellä oo, kun se osallistu talkoisiin uuven karheella, pari viikkoo vanhalla lonkalla. Ilman Rouvan apuva talkoot ois jäänny pitelemättä ja ite en ois
saannu tekosiani tehtyä. Liian raskaan "lattiakoolingin" siirto kokonaisena oli tuskanen urakka.

Hommat saatiin hyvälle mallille, ja jos ei tauvit tai muu epäonni kaksikkoo kaaja, ni huomenna on harjakaiset. Näkee sitte huomenna.

Aamun kuitenki alotan pyöräilyllä, jos keli ei ihan mahoton oo.

Tässä on talkoijen alkuvaiheita, jossa muutamien sössimisvaiheijen jälkeen on jo "kurkihirsi" paikallaan.

Metka peli

Kolhoosikokeikupaikalla kävin askartelemassa tänäänkin.

Nyt oli työkohteena kompostorikäymälän tuuletuksen parantaminen. Vaikka käymälän hajuhaitat on minimaaliset, ni samalla nekin vähenee entisestään. Helpoiten homman sai hoijettua purkamalla väliseinä kokonaan pois. Ilmanvaihto pelittää nyt mahtavasti, ja käymälä on lähes hajuton.

Ehkä sen saa kokonaan hajuttomaksi purkamalla lattian. Sitä testaan seuraavaksi.

Laivalastillisen jälkeen lähin mantereelle. Pienessä raesateessa kävin lönköttelemässä reilun 5 kiloo.

Saunan jälkeen kun saje loppu käin melomassa Inkkarikanootilla ekaa kertaa... heh...metka peli, ja ilma myös.

Äyskäröintiä

Vaikeaksi jo mänee kaikki elo tuon hajamielisyyven ja unohtelunki takia, ja siihe päälle kaikki muut elämän mukanaan tuomat riesat.

Ei tarvinnu nuorempana ihan tälleen "tahvoilla ja uunoilla" niinku nyt. Vaikkakin sillonki jo uunoiltiin, mutta eri tavoilla kuin nyt. Voihan tietysti olla, että nyt ei vaan enää nuoruuven tahvoilujakaan muista?

Homma jo alko eilen, kun lähin Mansikka-Ahon pururadalle hyppyrimäen kautta, ja siitä edelleen Käyrälammen suuntaan. Vastaan tuli entinen naapuri, ja siinä juteltiin ainaki puol tuntii. Sitte jatkoin matkaani välillä lönkötellen ja kävellen.

Käännyin takas ja koto-ovella huomasin, että avaimet olin puottannu jonnekin. Ovikellon rimputtelun ja muutaman voimallisen sanan jälkee oli peruteltava jo luvattu meno, ja lähettävä tekemää uuvestaa sama lenkki ja kyylättävä niitä avaimia. Kolmen kilsan ylimääräne lenkki tuotti tuloksen, ja toinen vastaantulija, jolta avaimiani kyselin, oli ne löytänny. Se oli mukava juttu ja kiittelin löytäjää.

Tänää kolmantenatoista päivänä, jota oon aina pitänny onnenpäivänäni, uunoiluni oli moninverroin lukusampaa kuin eilen...heh, ja päivä ei oo ku vähän yli puolen päivän. Mitä tässä vielä kerkee sössimäänkään!

Lähin aikaseen aamulla taas yhen miehen talkoisiin. Unohin lähtiessä lähtöpaikalle kassin, joka sisälsi mm. lompsan, ajokortin, luottokortin ja puhelimen. No niitä ei nyt kuitenkaan tarvinnu... heh, kun ne ei mukana ollu.

Venhosta unehtu tapin kiinnitys, ja reilu kilsa ajeltiin reikä veneessä niinku jo monet kerrat aikasemminkin on tehty. Homman huomasin sitte ku ekaa lautasatsia saaressa venhoon lastailin. Ei auttannu muu ku laittaa taskussa oleva tappi paikalleen, ja ruveta äyskäröimään vettä ja vähän muutakin.

Jatkoin lautojen lastausta venhoon, ja sitte takasin suurella syväyksellä.

Mantereella kun sain lautalastin veneestä Mazdaan, huomasin, että olin unohtannu Mazdan perälauvan välistä siihen erikseen varaamani vaahtomuovin... Voi perrr...lautalasti ois pitänny purkaa kokonaa, johon en ruvennu. Onhan siinä peräpellin suojana joku "kuttaperkkamuovi". Sai nyt kelvata pelkästään se.

Sitte venho paikalleen, ja sen tappihan oli tiukattu jakarilla, joka on normaalisti venholiivin taskussa, mutta nyt ei ollu, ku söhläsin sitä tappia siellä saaressa... Jäikö se sinne saareen?

No autolla on toinen jakari ja hain sen ja ruuvasin tapin irti venhosta.

No sitte se löyty naruläjän alta toineneki kyllä, ja pääsin lähtemään rahtarin hommiin.

Pistäkää paremmaksi...heh...jos pystytte. Epäilen kyllä että harva pystyy?

Ruostevaurioita

Äitienpäivä ei juuri poikennu muista lähipäivistä millään lailla. No "turausta" oli kyl vähän enempi ku "normipäivänä".

Seittemältä aamulla alotin sahailut, porailut ja ruuvailut, ja kaheksalta illalla sain työt päätökseen. Välissä pari kolme vartin mittasta elpymis- ja tankkaustaukoo.

Tänää lienee pyykinpesupäivä. Alkaa tuo alunperin myrkynvihree toppavarustus olla huollon tarpeessa. Väriki on muuntautunnu kauttaaltaan mustemmaksi ja etupuoli on jo teräketjuöljyn kyllästämä. No ei ainakaan ruostu etupuolelta, vaikkakin nuo housujen "ruostevauriot" ilmaantuu yleensä takapuolelle, ja nekin vain useimmiten aluskalsareihin.

Unet jäi vähiin, eli vajaaseen kuuteen tuntiin. Sillä kyl jotenki pärjää, ja tänää ei tarvi ees pärjätäkkään. Sateita on luvassa, ja suuremmat suhraamisen yritykset saapi jäähä tältä päivältä ja parempi kärvistellä Koronaa vaan sisätiloissa.

Kello on jo puol viis. Päivä on jo valjennu vaikka pilvessä on taivas. Taijan keitellä kahvit ja pestä muovit.

Rahamiehen elämä

Kyl tää rahamiehen elämä on kovaa rypemistä jatkuvasti. Tavaraa on, ettei sonnalle pääse...no kyl se eloki sitte rennoksi retkahtaa, kun ei enää pysty tekemään.

Hyvä pitää mielessä se seikka, että huonommat päivät on edessä, ja parhaat päivät takana, miettii peruspositiivinen Uuno.

Huomenna lienee uus päivä, mutta todennäkösesti samat kujeet.

Kurjenkaan hermot ei nököjään auringon laskua, eikä nousuakaan kestä, vaan se koilottaa kurkku suorana tuntikausia molempina hetkosina.

Hetekka ja maan vetovoima kutsuvat Uunoo kovasti.

Ois se niin mukava...

Ois se niin mukava, vaikka joskus vielä päästä jäämää vaikka viimoseksi, mut Korona muutti kaiken ehkä jopa Uunon loppuelämäksi?

Hampaat irvessä

Käin yhen venhollisen ja Rusinanttellisen rompetta hampaat irvessä raijaamassa aamupäivällä paremmalle kalastuspaikkalle. Jännetupen tulehus vähän rajottaa, että ei ihan täysillä pysty reuhtomaan, mut hyvä näinkin. Vois olla molemmatki tupet jänteeellä, ja sillon ei tulis näistä lopputilihommista mitään.

Tällä kolhoosiläjän lapioinnilla en halunnu enempää tätä viikonloppuani pilata, vaan jätin tän turhakkeen turaamiseen aamupäivään.

Oli tuolla paremmalla kalastuspaikalla mukavampaa tekemistä... heh... Ja paljon!

Illalla käväsi jälkikasvuu iltavisiitillä jelppimässä.

Saunan jälkee kattelin taas tuon pyöreen pollan laskuu ja kuuntelin lintujen rääkymistä, ja kattelin puukiipijän ja telkän pesimähommia.

Monimutkane homma

Jo rupes valo piisaamaa.

Uuno aamulla mietiskeli, miten sais varastoo vähä enempi valoo. Siinähän on vaan pieni "omatekonen" ikkuna.
Tekiskö toisen ikkunan, siinä vuntsin, mut siinäki ois pitänny puu kaataa, ja höyläillä karmit, ja hommata sopivankokone lasi, ja muutaki nikkarointia se ois vaatinnu. Ihan liian monimutkane homma yksinkertaselle Uunolle.

Niinpä ratkasin ongelman ruuvaamalla seinälevyn irti, ja vähän sorkkarautaa käyttämällä varasto on nyt valosa, ja suorastaan päivä paistaa läpi. Nyt pelittää, ja yölläkin kuunvalossa näkee hyvin.

Uuno tauvolla yhen miehen taukotuvassa.

Hiljasta kohta

Alotin aamuaskareet puol kuus. Herätystä ei antannu kello vaan kurkien äänekäs ääntely.

Päivä oli taas työteliäs, mutta nyt ei jaksa enää sitä ruveta isommin raottelemaan. Pitkäksi veny mukava päivä pääosin Uunon viimosella "savotalla".

Kello jo lähentelee puolta yötä, ja kurki siellä vielä metakkaa pitelee. Äsken laskeutuvat myös Hannu ja Kerttu, nuo meijän joutsenet. Ei enää kattelemaan tarvi ikkunasta ruveta, kun sen pystyy sanomaan äänenki perusteella.

Kaikenmoista kannustusta Uuno sai askareilleen päivän aikana. Puhelinsoittojen, kuvaviestien ja vastarannan naapurin vierailunkin muodossa. Kaikki yhteyvenotot ei kuitenkaan mukavia ollu, ja kolleegan soitto lasareetista veti suupielet ala-asentoon, ja muistutti taas meijän "hyttysten pierujen" lopputulemasta. Kiitos kaikille myötäelämisestä...työ ootta Uunolle tärkeitä immeisiä kaikki!

Rahtarin ja lautturin arkee.

Iltayöstä vielä lämmitin saunan ja kattelin ikkunasta auringon laskuu, ja karhun paskaa... heh, joku vois kuvitella, että tuo viimone on vitsi, mutta eipä kuitenkaan oo. Mie käyn ansaitsemalleni levolle. Huomenna ehkä vaihtoehtotyötä? Sen näkee aamulla viisaampana, jos herää?

Lastiikkakirurki ja vähän muutaki

Uuven saunan vanhoilla lauteilla tulee kaikenmoista viisasta mieleen.

Aamulla aikasin alottelin päivän pienellä lenkillä. Sitte oli lähettävä pitkin, kovasti paikatuin hampain taas yhenmiehen talkoisiin.

Päivän ahersin ja puolpäivää tuhersin, ja kuuvelta tuikkasin saunan tulille. Kuuntelin lintujen äänekästä rääkymistä, ja vuntsailin elämääni, ja muutakin nykyhetkee.

Tuo yhen miehen talkoopaikka ahistaa ja kovasti nyt Uunoo. Sinne pelkkä mäneminen saa oksennuksen suuhun ja vaahon varpaijen väliin. Onneksi on tää uus paikka olemassa. Meille kuin lottovoitto.

Siinä istuessa saunan lauteilla ratkesi tuo Koronankin alkuperä. Ei se mistää Wuhanista oo lähtösin. Se on tuolta Puutlantijasta alkannu. Nyt nimittäi on uutisoitu, että kolme koronalääkärijä on hypänny parvekkeelta. Koronatauti saapi kuulemma ihmisen sen tekemään.

Puutlantijassa on jo monia aikoja sitten toimittajat hypelly parvekkeilta, eli todennäkösesti Korona on jo sillon ollu ihmisessä, vaikka ei oo tiijetty siitä yhtään mitään.

Toine asia, mikä tuli lauteilla mieleen on tuo Potoksi. Jotkuu kanssaihmiset on siinä luulossa, että potoksii ku ylähuuleen tärähyytää muutaman kilon, se on kaunista kateltavaa. Uunon haastatteluijen perusteella asia ei kuitenkaan näin oo, vaan "Aku Ankka" ei oo ollu haastateltujen mielestä niijen ihmis-ihanne. Tosin kaikki haastatellut on ollu miehiä, eikä kukaan niistä ollu LASTIIKKAKIRURKI.

Paljo muutaki järkevää mietin, mutta supistan kaiken kolmeen pääasiaan, eli Trumplantijan paksut potoksihuulet, Puutlantijan puutteellinen tiedotus ja Perslantijan petolliset ihmiset.

Tästä se maailma paranee ja koronat kaikkoaa kitusista, ehkä?