maanantai 24. syyskuuta 2018

15k, 14k, Bahia Blanca ja AIKA


Kiirusta piteli tännäänki. Eikä tän päivän aikana hetekelle viel näytä kerkiivän. No uinutaa sitte pitempää aamulla, jos jaksetaa?
Käytii aamupäivällä "Peltomarkkinoilla". Mäntii pyörillä ja tuota "oikotietä" pitkin toisen suolajärven vieritse Kankeella ja Uusimmalla.

Mie lähin melkee heti sytkyttelemää takasin ko rättilöijen punkamine ei oikee sykähytä. No siintä keräsin 15 kiloo pyöräsytkytystä.

Sitte mörskälle, ja valmistautumaa kuuman iltapäivän päätapahtumaan, eli luonnonpuistokyykkäykseen. Vettä, ja muuta juomaa kurnuttelin kamelin lailla, ja sitte keykäset kesävermeet niskoille ja kantapään teippauksen uusinta ja mänöksi.

Kovasti oli hikistä homma, mutta luonnonpuiston vesipisteelle sain itteni hilattua. Siinä vilvottelin itteeni muutaman hetkosen ja täyttelin vesiputelini. Jatkoin sitte puistikon päähän, ja siellä venyttelin vakijosetin. Ja sitte takasin viijen kilsan päässä olevalle vesipisteelle. Kilsoja oli jo takana 13 kiloo. Pulukoppijen mäki jäi juoksematta...heh...huippasi jo senverta sekopäätä. Vielä yhen kilsan verran juoksin Quironin ja mörskän kahen kilsan välimatkalla.

Pieni elpyminen mörskällä ja vähiten likanen paita ylle ja puhtaat kalisongit alle, ja vihannespitosen muonituksen jälkeen valmistutumaan Bahia Blancan jytkeeseen. Siellä essiinty Pepe Navarro. Oli laulumiehiä enempi ku Uuno, ja siellä vierähti reilu kolmetuntinen.

Mörskällä sitte yökahvit helttoihin ja kohta hetekalle. Paljon tuli tehtyy, mutta loppu taas kerran se eläkeläisellä vähiten oleva, eli AIKA.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Torreviejan paras juoksubaana

Miun mielestä Torreviejan paras paikka juoksenteluun on ylivoimasesti tuo La Matan luonnonpuisto. Numero ykkösen kohilla on vihreet "pulukopit". Luonnonpuiston porttihan on kartan numero kakkosen kohalla. Kakkosen vieressä oleva punanen täppä on vesipiste, joka oli aiemmin luonnonpuiston portilla. Vesipisteen jälkeen on ruokailupöytiä, jotka on sunnuntaisin espanjalaisten valtaamia. Vieressä myös näkötorni. Numero seiskan kohilla, 5km:n päässä, on toinen näkötorni. Siellä päässä on polku vähän kivikkoisempaa, mutta maastopyörällä pääsee hyvin koko polun lävitte tennareista puhumattakaan.

No vesipisteellä ei oo kyl merkintää "Aqua potable", mutta miun pötsi on siitä juuva kestänny ilman takasinpotkintaa.

Maksimaalinen hapenottokyky


Esijuoksijan "arvaama" Uunon maksimaalisen hapenottokyvyn kehitys viimeviikoilta.

Näihi taulukoihi ja muihinki Esijuoksijan ehotelmii ite kuitenki suhtauvun SUURELLA varauksella, vaikka mukavahan niitä on seurailla, mitä vekotin ehottelee.

Nyt se ennustelee miulle mm. 10km:n ajaksi 41:27, puolikkaalle 1:31:46....heh....sanoisin, että muutaman kuukauden parin kolmen kymmenen kilometrin viikkoreeneillä en kykene tuommosiin aikoihin missään tapauksessa, enkä olosuhteessa.

Vessapeperin kuivatus ja uusiokäyttö


Uunoilupuolikaan ei oo Uunolta unehtumaan päässy, eikä varmasti pääsekään tällä "yläkopalla". Vaihtopäitä on monenmoisiin vekottimiin jo nykysin saatavilla, mutta "kaalin vaihto-operaatiosta" ei vielä taija kukaan selvitä hengissä?

No nytte käi sillee, että veskissä lavuaarin vieressä on matala kaappi, ja kaapin vieressä "alaosaston huljutteluallas". Miulla oli mäneillään "rättisulkeisia" ja muuta aktiviteettiä vessassa, ja alaosaston huljuttelualtaan hana oli auki. Matalan kaapin päällä oli vessapaperirulla, ja sehän siinä söhlätessäni tipahti siihen vesihanan alle ja imasi ittensä janoissaan hetkessä pullukaksi veestä.

Mie siinä mietiskelin sitte, että ei siinä likomärässä vessapaperirullassa oo nyt muuta ku vettä, ja sehän lähtee kuivattamalla siitä pois, ja vein "pullukan" narulle kuivatukseen. Pullukka muuttu muutamassa päivässä kuusvitosen ryppyseksi nahkaksi, mutta muuten vielä ihan käyttökelposeksi ja kuivaksi tavaraksi. Otin sen taas käyttöön, ja hyvin toimii, ja käyttäjien kannikat taas kiiltelee puhtosina.

Jo aiemminkin on tullu vuntsittua sitte tuota kertaalleen käytetyn vessapaperin uusiokäyttöä. Yleensähän kertaalleen käytetyssä vessapaperilapussa on vielä toinen puoli käyttämättä, ja tätä kuivatustekniikkaa soveltamalla olisi paperin kulutus mahollisesti, ehkä helpostikin, puolitettavissa? Täytyy nyt ruveta vuntsimaan ja kehittelemään tosissaan tän suuren ongelman ratkasua.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Kallista!


Käytii vasta nyt iltasella sitte meijän "tuloillallisella", ku ei oo aikasemmi keritty. Mäntii tuoho meijän jo aiemmilla reissuilla testaamaan Kiinanmiehen ravitsemusliikkeeseen, joka on tuossa Parriisin toisella puolella olevassa ostoskeskuksessa.

Mie ennen lähtöö käin sipasemassa 9km:n juoksulenkuran luonnonpuistikossa. Sitä enen oli kyl suhrattu paljo muutaki liikehtimistä ja aktiviteettijä, ja näläkä oli jo jonkunmoinen.

No Kiinanmiehen kuppilassa tilailtii sitte eturuuviksi sallaatit ja kevätrullat. Pääruuviksi kananlihakset ja nauvan vastaavat lihat kasviksilla, sekä riisit ja ranskanpotut. Ruokajuomaksi meille piisasi putelli talon punkkuva.

Niijen kanssa piehtaroitiin tovi, ja punkkuputelliki saatii tyhjemmäksi ripijällä vauhilla, ja navat oli jo killillään muonista. Tähän Menu del Diiaan sisälty sitte kahvi tai jäätelö, ja Rouva-Uuno otti kahvin ja mie jäätelön.

Vimoset siivut punkusta, ja kahvit ja jäätelöt vielä suihin ja masuihin, ja laskun tillailuun. No laskun tilauksessa kyseltii sitte normijutut, että haluttasko vielä Melocotoni-tai muuta loppulaskurinkkijä tulevan laskun lisukkeeksi. No kylhä myö vielä ne yhet Melocotonit "suut napsuen" hyväksyttii, jos vängällä halutaa meille tuuva. Laskun toi nuori mies, joka on siellä ollu jo useamman vuoden nuoresta ijästään huolimatta...ja se "vejätti" minnuu tosi makijasti....heh....hersyvää Uuno- ja Rouva-Uunonauruu maitto pitkäksi aikaa. Se perhana toi laskun ja nauro jo iteki sen esittäessään, ja samalla peitti laskun etuosan numerot, ja näkösällä oli vain summan loppuosa, joka oli 45Euroo. No Uuno tietysti änkytti ja valmistautu jo riitauttamaan loppusumman, koska oli valmistautunnu hiukan itelleen edullisempaan Totaliin.

No sitte se näytti koko laskun loppusumman: 12,45€! Meinasin taas lentää persuksilleni, en sen takia, että hinta ois kallis, vaan ihan päinvastoin. Tässä vaiheessa meinasi riita tulla siitä, että hinta on liian halpa. Oli kyl hinta nälkäsen kannalta edullinen, etten sanos suorastaan halvahko? Hinnat ei oo tässä paikassa juuri muutamaan vuoteen siintä mihinkään heilahellu, niinku on muu maaliman mänö.

Uuno i Cuarenta


Eile aamupäivällä lähettii Torreviejan markkinoille. Siellä alkuverryttelynä muutaman kojukorttelin kierroksella tarttu kassiloihin kilo viiniräpylöitä, pottuja, salaatin lehdyköitä ja puikulatomaatteja.

Mie lähin sen alkuverryttelyn jälkee sitte raahaamaa niitä mörskälle, ko tuo tihijään tungetuilla markkinakavuilla kiihyttely ei oo oikein miun laji. Mörskällä mie sitte tei muutamia pakollisia askareita rättilöijen kanssa, ja lähin ajelemaan Guardamariin vakiolenkin Kankeella.

Pinomarin jälkeinen liikenneympyrä oli ilman vahtia, mutta tuoli oli paikallaan. Mie en kuitenkaa jäänny kattomaan, toimiiko liikenne ympyrässä ilman vahtia, vaan jatkoin polkemista sitä seuraavaan ylämäkkeen.

Ajoin sitte heti ekasta mahollisesta paikasta Guardamarin merta lähimpänä olevalle kavulle. Autoja oli kadun molemmat puolet ihan täys, ja kadun päästä en nyt rantaan ajellu, minkä ylleensä teen vähemmän väen aikaan, vaan koukkasin muutaman korttelin ylemmäs ja laskettelin Puolikkaan maalialueen läpi palmupuistoon.

Ajoin palmupuiston lävitte Majakalle, ja siitä Segura- joen vartta Masimasin kaupalle. Patonki ja pari tölkkiä juomista makso Uunon i Cuarentan -verran.

Eväijeni kanssa rymistelin Seguran varteen niitä mutustelemaan ja ryypiskelemään. Ryypiskelyn ja mutustelun jälkee ajelin Guardamarin keskustan kautta takasin suunnillee samoja jälkiä. LaMatassa koukkailin nyt liikennesääntöjen mukasesti, ja Aromatica puiston kiersin toiselta puolelta.

Hyvin hyyti rungon nestehukka ja väsymys.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Rojales

Haikailin tässä jo hetekalla syrjällään ja raukijana nuita lähikylien kisoja. Tuossa olis yks mahollisuus testata oma tän hetken kunnottomuus.

Kisahan on iltakisa, ja osanottomäärä on rajattu 600:aan kisailijaan. Lähtö on klo 20, ja kisa on asvalttija ja lenkki kiertelee ympäri keskustaa Segura- joen molemmilla puolilla. Hinta on edullinen 8€, ja todennäkösesti jokaiselle juoksijalle tuleva bolsa pullollaan käyttökamaa: mm. tekninen paita, lippis, ja maalissa "täys ylöspito": olutta, ja muita juomia, pizzaa, hedelmiä ym. ym.

Matkaa täältä mörskältä pelipaikalle tulee reilut 15km, eli Kankee on paras peli sinne siirtymiseen...ja yön synkkyydessä sitte takasin. Kyllähän se aina vähän haasteellisempaa ja mutkikkaampaa on, kun autopelillä ohjastelu, mutta nautitaan haasteista niin pitkään, ku voijaan...