sunnuntai 25. marraskuuta 2018

VIII 10K y 5K Villa de Los Montesinos. 25.11.2018

Tänää oli syysjakson viimenen kisa. Paikkana lähes kotikylä, eli Los Montesinos.

Vanhukset alotti päivän urakoinnin jo ennen aurinkojen nousuja ja kuijen laskuja. Oli sovittu, että Kauko hilppasee 3km:n aamuverryttelyn Uunon mörskälle seittemän jälkee, ja täältä jatketaa Kankeella ja Jäykimmällä sytkytellen kisapaikalle.

Jossakin Torreviejan ja Los Montesinosin välimaastossa.

Kari oli myös lupautunnu tulemaan kattomaan ja pitelemään huolta repuista. Se helpotti meijän hommia kovasti. En raattinnu Karia vielä siihen aikaan hätyytellä, ku kisat alko vasta kymmeneltä, ja myö haluttii männä "etuajassa" haistelemaa kisakylän tunnelmia.

Kauko ja Kari.

Hyvät oli tunnelmat, ja laitettii "polkupyörän tapaset" säppiin keskelle keskus-aukioo, ja lönköteltii kunnantalolta hakemaa torsaalisäkki. Säkki oli pullollaan kamaa: Lippistä, teknistä paitaa, patukkaa ym, ja nyt oli myös nykyisin harvinaista herkkua, eli Aneton kananjalkalientä. Sitä jäin harmittelemaan, kun kananjalkaliemi tuli nyt vasta käsiini viimosessa kisassa, ja en päässy hyödyntämään kuulun voimajuoman vaikutusta ollenkaan, kun kisat nyt tyssää vähäksi aikaa.

Myöhän osallistuttii molemmat 10km:n kisaan, joka juostiin kahtena lenkkinä. Lenkki ei nyt ihan sama ollu, ku joskus aikasemmin, mutta kyllä käännöksiä piisas nytkin tarpeeksi.

Toni vaimoineen, ja kääkkä. Kuva: Kari.

Sitte lähettii käveleskelemään reittiä lävitte, ja siellä jo Karikin sitte tavattii, ja luovutettii reput Karin haltuun. Vähennettii kamppeita, ja pientä lenkkiä kehiin. Sitte vielä lenkkikehää isommaksi ja varustusta pienemmäksi, ja lähtöö oottelemaan. Oli jokusen minuutin myöhässä.

Sitte lähettii kisaamaan. Alku vajaa satanen juostaan loivaan ylämäkeen, ja sitte alko n.1,5km:n mittane lukusia mutkia käsittävä alamäkivoittonen kiihyttely suolajärven rannan tuntumaan. Eka vilkasu Esijuoksijaan tallensi takaraivolle keskitahtilukeman 4:28, liijan ripeeltä vaikutti tahti, mutta toisaalta mäntiin alamäkeen?

Jatkoin samaa kyytiä, ja alamäkipätkän lopussa olin saannu kiinnne 4:30 ilmapalloukon. Tasanen ku alko, tuntu siltä, että ilmapalloukko saa miun puolesta männä mänöjään, ja mie jäin vähäsen. Siinä sitte kuitenki kyyti jatku suunnilleen samaa vauhtia kun takasin kylän kujille päästiin. Puolvälin aika oli 22:38.

Kauko maalissa. Kuva: Kari

Sitte oli taas tuo 1,5km:n alamäkivoittonen pätkä, ja pätkän alapäässä ilokseni huomasin, että taas kyykkäsin ihan ilmapalloukon kannassa kiinne. Pahalta jo tuntu, mutta vuntsin siinä jo sekopäisenä, että pitää tapahtuu ihan totaalikatkijaminen, tai niskanikaman nytkähtäminen, jos en syyssessijon parasta keskitahtia nyt saa tulokseksi.

Uuno samassa paikassa. Kuva: Kari

Hyvin mäni myös loppu, vaikka ilmapalloukko olikin ennen miuta maaliviivan helpommalla puolella. Miun aika oli sekunnin päälle ilmapalloukon tavoteajan, eli 45:01. Keskitahti parani edellisestä parhaastani 12s, ja keskisyke oli 154...parasta tasamaan sykettä Uunolla. Olin tässä "nuorisokisassa" (VetDM50) sijalla 8.

Kauko juoksi myös hyvän juoksun, ja kellotteli 18 vuoden tasotuksilla ajaksi 42:24 ja oli samassa sarjassa sijalla 6. kaks ja puol minuuttia Uunon eellä.

Ilma oli taas aurinkoinen, ja aamuviileys katosi kuin tuhka Saharan kamelin varpaijen välliin. Lähettii siitä sytkimään kohti Torreviejaa, ja välillä kovassa kyyvissä meinasi Jäykimmän kiertokanki lentää kokonaan taivaan tuuliin. No sitä sitte kiristeltiin hampaijen kiristelyn lomassa usijamman kerran ennen Uunomörskälle pääsyy.

Mukavata oli taas mukana olla, ja päristellä posket lommoilla joukon jatkeena. Kiitokset Kaukolle ja Karille!

TULOKSET ilmaantuu varmaan TÄNNE.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Silmälappu-viski

Uunon kuntoilusalin ilmastointi, valot, ja muukin olosuhde oli tänäänkin normaalin hyvä.

Aamulla oli tarkotus lähtee ripijän takagummin paikkauksen jälkeen heti kankeilemaan tuonne kauimmaiselle salilleni normisatsin tekoon. No ei se homma sillee kuitenkaa sujahtannu, niinku oli tarkotus.

Takagummissa oli tuo piikki jököttämässä merkkinä siitä mihin kohtaan pitää paikka lisahuttaa. Otin kaikki tarvekamat mukaan, ja meinasin tehä paikkauksen autotallissa, josta valot määrävälein sammahtaa pimijäksi. Sitä varten varasin myös ottaluuvalon mukaan. No jo pelkkä ajatus, että huonohkonäkönen Uuno rupee puolipimeessä takagummin paikkauksee ontuu jo sinällään aikalailla.

Hommahan mäni persuksille lähes niin pahasti, kuin vain voi männä. Nyppäsin sen vuotokohan piikin pois, ja laskin, että seittemännen pinnan kohalla pitäs reikä olla, ja siellähän se olikin. Vähäsen pinnan karhennusta ja liimaa perään, ja hetken päästä paikka vuotokohtaan. Kaikki mäni ripijästi, enkä laiskuuttani ottannu renkaita pois vanteilta, vaan tein nopeimman ja helpoimman kaavan mukkaan homman.

Sitte sössimine alko. Oli senverta ilmaa sisärenkaassa, että en saannu heiveröisillä kätösilläni rengasta päälle, ja avitin ulkorengasta ristipäämeisselillä paikalleen...heh...no sen voi arvata miten siinä käy....tuli pari reikää lisää sisäkumiin. Alko pikkusen hatuttaa veellä kirjotettuna. Pari paikkaa hätäsesti lisää, ja nopeella tahilla taas rengas paikalleen....joo melkeen piti ilman, mutta ei ihan. Nyt jo hatutti vielä isommalla veellä kirjotettuna.

Aikaa oli jo tunti vierähtänny, ja nyt piisas tää pimeessä harjottelu. Nykäsin takarenkaan irti ja vein mörskän valosalle parvekkeelle, ja vaihoin kokonaan uuven sisäkumin vanteeelle, ja hommassa ei männy ku vajaa varttitunti.

Tässä ei oo vielä kun se eka paikka kohillaan, ja parin lisäpaikan jälkeen lenti koko sisägummi vilttiketjuun, ja paikkaushomma loppu siihen paikkaan.

Sitte hyppäsin Kankeen kyytii, ja poleksin keskustaan. Siinä ku pyöriskelin kujia myöten, tuli mieleen, että käympä morjestamassa Salin Kallee, jonka lähellä jo poleksin. Soitin niijen roskakorin kuppeelta, josko Kalle vaimoineen ois kämpillä. Olihan ne ja miut sitte pyyveltii sissään. Siellä sitte tuli syötyy ja kateltii hiihtokisoja, ja juteltii mukavia.

Siinä sitte juttelun lomassa Kalle kysäs Uunolta, että ootko millonkaan maistannu semmosta paukkuu, kun SILMÄLAPPUVISKI? No onhan niitä kaikenmoisia liemiä ja sekotuksia tullu maisteltuu, ja yks eksoottisimmista oli Colgate-Bacardi, mutta nyt piti myöntää, että Silmälappuviskii en oo maistannu, ja kysäsin ko. paukun teko-ohjetta.

Tuon juoman valmistaminen alotetaan jo päivää ennen aiottua juomista. Edellisenä iltana otetaan pumpulista tehyt tupot. Ne kostutetaan, ja laitetaan silmän alapuolen pussien päälle yöksi. Aamulla nää ns. silmälaput sitte laitetaa tiskipöyvälle, tai muuhun sopivan piirongin kulmalle virumaan päiväksi, ja sitte illalla viskilasi täytetään lähes piripintaan, ja siihen sekaan sitte ne hyvin viruneet silmälaput. Tässähän nuo silmälaput on ikäänkuin jääpalojen korvikkeena, ja täten ei jääpaloja tarvita ollenkaan.

Juoma on käytössä Rovaniemen Lappalaisten keskuudessa, mutta tosin toistaseksi vain melko suppeassa piirissä. Voi olla, että tän salasen reseptin julkasun jälkeen se leviää laajemmallekin käyttäjäkunnalle ja viskisieppojenki ulottuville.

Siintä jatkoin sitte voimaikusalille, ja keskustan läpi takasi mörskälle.

Pelastusoperaatio

Aamu lupaili mukavaa ja aktiivista päivää, ja semmone siitä tulikin...vaikka ei ihan kokonaan, mutta pääosin.

Aamulla hyvä henki päällä, ja hyvät unet alla, lähin pienelle juoksulenkille Aromatica- puiston "normisetin" kautta. Hölköttelin luonnonpuistoaluveen portille ja siitä sissään vesipisteelle juomaan. Sitte hölkkäsin LaMataan ja koukkasin välillä rantaan Mölinäpuiston kohilta, ja palasin Mölinäpuostoon ja Pariisia pitkin mörskälle.

Sitte olin ajatellu ryhtyy ihan suosijolla markkinamiesten uhriksi, ja käyvä kattomassa ekaks Sprinterissä ja Habanerasissa oisko siellä miulle HALPOJA ja hyviä, keykäsiä tennareita. Sprintteriä pitemmälle ei tarvinnu rynnistellä. Sieltä tarttu kankeen keulille laatikko, jossa oli Niken höyhenenkeykäset tennarit. Olin tyytyväine ko halavalla sain, ja sen myös myyjähenkilölle ilmotin: "Estoi mui contento"...heh...ja hyvät naurut sain samaan halpaan hintaan.


No siintä Kankeella Germaanimiehen kaupan kautta mörskälle. Naapuritontilla majaileva Belgian mies kyseli, mitä oli käsissä, ku myslipakettii kanniskelin, reppuu ei kaikki ollu sopinnu. No perhana nyt olin unohtannu sen Mysli-sanan kokonaa, ei tullu sana mieleen suomeksi, eikä ruotsiksi, eikä millään muullakaan kielellä. Hieno homma, taas Uunon ottalohkot petti. Sopertelin siinä, että tuo sana on varmaan sama myös Flaamiksi, jota Belgiassaki puhutaan. No kyl mie sen sanan, ihme kyllä, sitte jostaki aivojen takalohkon viimesestä sopukasta viimein sain esille....ylleensä en saa, ja sama sana se lienee kaikilla kielillä?

No mörskälle ko pääsin, vetelin sermit ja räppänät auki ja rupesin tiskailemaan. Siinä ihmeekseni kuulin koputusta makuuhuoneen ikkunasta??? Pitää olla melko pitkä ihmine, tai lentävä elläin, joka siihe koputtelemaa ylettyy. No mänin kattomaa, ja naapurin rouva tai saatto olla siivooja?, joka siellä koputteli. Oli jäänny parvekkeelle, ku oli laittannu sen oven kiinne. No mie käin käteen ojennetuilla avaimilla päästämässä rouvan pinteestä....heh...sanoin, että miulle tommonen homma on jo jokapäivästä toimintaa ja arkea.

Sitte tuli Kauko ka Raija kahville. Siinä mäni ratevasti juttuja jutellessa muutama tunti, ja sitte aattelin yhen pesukoneellisen jälkee lähtee vielä pienelle pyörälenkille.

Aurinko oli jo lasehtinnu, ja otin kaiken tarpeellisen mukkaan, persvalon, etuvalon ja myös ottalohkovalon, sekä hauvisheijastimet. No sitte innolla talliin. Siellä se into sitte väheni, mutta ei ihan kokonaa onneks hiipunnu.

Takarengas oli luttaantunnu kokonaa, ja taas alareunasta. Siinä kyllä samalla luttaantu Uunon naamataulu pykälää vakavammaksi. No nythä oli ainaki pari mahollisuutta: joku on tyhjentänny gummin alareunasta, tai sitte sisägummi on puhennu. No käin sitte tarkastelemaa tyhjää takarengasta sen todennäkösemmän vaihtoehon poistamiseksi. No se ei poistunnu, vaan tutkailun tuloksena renkaassa törrötti pieni pyramidin mallinen piikki, ja se painavin "juurakko-osa" oli näkyvillä....se sitte siitä tän illan pyöräilystä". Tuo samanmalline piikki on varmasti yleisin syy pyörän renkaijen alareunan ilmavajeeseen näillä seuvuilla.

Nakkelin kaikki valokaitteet taskuihini, ja lähin siitä sitkeesti kävelylenkille. Siintä tuli reilu 7km:n siivu.

Huomenna on sitte Uunolle luvassa autotallissa Kankeen takarenkulan paikkaus.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Uunon "talsit"

Uunon "talsi" ei ollu Rojalesissa.

Eikä myöskään tänään täytenä virtaavassa Segura- joessa.

Tänää yritettii löytää Uunon "talsia", ja paria muutaki paikkaa Karin ja Marjan kanssa. Pari muuta kyl löyvettii liki 40km:n pyöräilyn jälkeen, mutta viimesin Uunon talsi jäi löytämättä.

Tällä Torressa on kyl tänäki syksynä "talsittu" semmonen määrä jalkapelilläki, että ois luullu sen talsinki löytyvän, mutta ei löytynny vielä päivällä, mutta suureksi ja iloseksi yllätyksekseni löysin talsin myöhemmin illalla. Tai tarkalleen ottaen yhen niistä lukemattomista miljardeista mahollisista Uunon talsipaikoista.

Reilun viikon sisällä oon laittannu kolme asiaa "hyvään talteen", ja niistä on kaks löytynny....oon kyl siihenki erittäin tyytyväinen, vaikka rahalliset menetykset ois ollu kuitenki vähäset, vaikka en ois löytänny niistä ainuttakaan.

Aurinkorillit laitoin Montepinarin kisareissulla semmoseen "talteen" että sen talsin löytämisessä jo mänetin tovoni ja investoin uusiin Kiinan miehen aurinkorilleihin 3,5 euroo.

Toinen asia, mitä etiskelin pitkät, pitkät ajat, oli hieronta-aikalappuni. Sitä en löytänny, ja jouvuin vaivaamaan asialla muita ihmisiä. No sekin talsi löyty loppujen lopuksi mörskältä, ja ihan näkösältä paikalta...otti pattiin, mutta ei voi ite mitään tälle käsiinlahoavalle latvukselle.

Kolmas asia, mikä sitte oli talteen laitettu, oli toinen pyöriena-avainnippu. Aamulla kun sitä etiskelin, ei löytynny mistään. Kaikki paikat kolusin, ja myöskin sen paikan pariinkin kertaan, mistä ne sitte illalla löyty. 

No aamulla kympiltä lähettii niitä paria muuta paikkaa ettimään ja mie poleksin Kankeen sovitulle kohtauspaikalle. Siellä Kari ja Marja jo oottelivatki, ja lähettii poleksimaa Quesadan liikenneympyrän kautta Benijofarin mäkeen, ja siitä oikijalle kohti Rojalesin ristikukkulaa.

Se löyty heleposti ihan säkällä, kun olin jokunen viikko käynny koluamassa jo muutamia mahollisia kujavaihtoehtoja, jotka oli sillon päättynny kaikki umpikujiin. No nyt ajeltiin kukkulalle, ja otettii vähän huikkaa, ja kateltii ku allaolevassa puistossa lennäteltii värikkäiksi maalattuja puluja.

Sitte ajeltii Rojalesin keskustaan, yli vesitäytteisen Segura-joen, ja etittii kahvihampaan kolotuksiin lääkepaikkaa. Semmonen löyty, ja mäntii ekaan maholliseen. Siinä ovella tarjoilija-muori pöllytteli hevosen kokosta vesipiippuu, ja paikka ei ihan länsimaisen mittapuun mukkaan varmaan viihtysimmästä päästä ollu pääosin huonon näkyvyyven takia, joka johtu vesipiipusta pöllyävästä savusta, mutta myö ei pakittelemaan ruvettu...

Kyl sieltä hyvät maitokahvit saatiin, ja Uuno hyvän arabian murteella tuotetun espanjankielisen, varttitunnin mittasen kielikylvyn. Kylvyn jälkee kiiteltii savupilven tuottamiseen keskittynyt omistajatar, ja lähettii kohti Quesadan huipulla olevia radiomastoja, ja sen vieressä olevaa näköalapaikkaa. Sinne mänö oli aika monimutkanen homma, mutta viimesen mutkan jälkeen sinneki löyvettii tie.

Sitte tuli niskaan jokunen vesitippa, ja lähettii letit suorana paahtamaa pitkää alamäkee kohti Torreviejaa.

Mie sitte yhen pyykkikoneellisen jälkee lähin juoksupelillä ekaks Aromatica-puistoon suorittamaa "normisetin" ja sitte käin portin takana Pinomarissa. Kauppareissu ja lihapullien paisto ja astijoijen tiskuu....siinäpä tän päivän punnerrukset.

Kiitokset Karille ja Marjalle!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

VIII Carrera Popular San Miguel de Salinas. 17.11.2018


Veteraano D (M60) sarjan mitalistit vasemmalta: Kauko 2., Jose 1. ja Gaspar 3. ONNEA!

Eilen vietettii iltaa "Mikkelin" lauhassa ja vähän tuulisessa kylässä. Samallahan oli mahollista osallistuu kyykkäkisaan, joka oli pituudeltaan 7km. Neljän hengen porukalla lähettii ajelemaa Raijan, Kaukon ja Teron kanssa kohti ihan lähellä olevaa illanviettopaikkaa. Uuno ohjasteli laina-autoo kohti määränpäätä. Reitillä olevat pari "liikenneympyrävahtipaikkaa" olivat molemmat "miehitettyinä" vähävaatteisilla tytöillä.

Perille päästii ajoissa, ja saatii auto myös siks suht lähelle Plaza de Libertadia, jossa kinkerit oli tarkotus alottaa parin tunnin päästä. Uuno sitte heti alko setviä tuota meijän sukunimiongelmaa, kun molempien "raviinosallistujien nimien perässä oli ylimääränen Roadrunners-takaliite.

Tero, Raija ja Kauko. Kisan jälkeen ei nälkä päässy ketään yllättämään.

No sain kovan yrityksen jälkeen molempien nimet takaliitteettömiksi, mutta suu oli kovasti vaahtoontunnu, ja aina mukana kanniskelemani rautalankakerä lähes loppu.

Monet juoksukaverit tuli siinä käteltyy jo ennen lähtöö. Sitte vähenneltii vähän vaatearsenaaleja ja lähettii hiittauskierroksille ja pusikkokevennykselle. Kyseltii siinä sitte usealta juoksijalta, lähetääkö ylä- vai alamäkkeen. No se oli vähän kyselykierroksien jälkeenki vielä epävarmaa. Useimmin vastattiin "no lo se", eli "en tiije".

Tässä ei oo vielä kenotettu metrijäkään. Kake ja Uuno Paza de Libertad'illa.

Ilmahan oli mukavan leuto +17°C, tuulta rapijasti 6m/s ja aurinko jo laskemassa puolpilvisessä säässä.

Lähtöputkilo saatii pystytettyy, ja kökittii siellä keykäsissä vehkeissä kyykkälupaa ootellen. Se lupa viivästy vajaan puol tuntii. Vaikka kuulutuksista en juuri mitään selvää saannu, homma kiikasti jostakin miliisivoimien ongelmasta? En tiije oliko näin?

Täällähän on aina tapana, jos kisajärjestäjä siihen mahollisuuven antaa, että verryttely suoritetaan lähtöputken lähtöpuolella, ja siitä sitte valutaan lähön viime munuuteilla lähtöviivan taakse, putken alle, ja täten yritetään varmistaa hyvät piikkipaikat.

Siintä lopulta lupa saatiin ja Uunonki niveliin alko pikku hiljaa tulemaan liikettä. Alku oli sinne ylämäkeen ja vauhti oli reittiin nähen liijan kova. Jalat alko mänemää velliksi ja housuissa tuntu vetelä olo.

Tässä sitte alotellaa ekan mutkan kenotusta. Tarkkakorvaset kuulee Kaken ja Uunonki huohotuksen kuvasta.

Reitti oli hankala ja ennakkoaavistus osottautu todeksi, että mikään tasasen maan tallaus ei oo pahasti kallellaan olevassa Mikkelin kylässä mahollista, eikä myös käytännössäkään sillee ollu. Välillä mäntii takatukat hulmuten mahotonta alamäkijä alas sillee, että kintut ei mukana meinannu pysyä, ja kohta ylös neljällä jalalla kontaten vieläki jyrkempää "seinämää".

Maaliputkiloki alitettii moneen kertaan millon mistäki suunnasta. Ei joutannu laskemaan montako kertaa? Paras kohta Uunolla oli tuo urheilukentän radan kiertäminen jossakin 4,7km:n kohalla. Se ei ollu lintassa mihinkään suuntaan, ja sai 400m:n matkan juosta vaakatasossa. No sen jälkeen taas sitte alko tuon etu- ja takakenon vuorottelu. Sitä kesti sitte loppuun saakka, ja maaliin hoipuin kenossa johonkin suuntaan?

Tässä on sitte kenotushomma jo ohitte. Oikijalla Kaken peukku ja vasemmalla Uunon panaani.

No kyl se kuitenki ihan hyvin mäni, jo koko kisan jakso kuitenki "kenottaa". Keskitahti parani sekunnilla 4:42:een. Keskisyke oli 148 (vaisuhko?) ja Esijuoksijakin palkitsi kenotuksen nostamalla maksimaalisen hapen oton arvoon 56 ml/kg/min. Aika 31:01. Tällä heltisi VetDM60- sarjassa sija 4. Käänteisen järjestyksen kisassa olin voittaja...heh.

Kake juoksi hyvin ja oli kisan kakkosena ajalla 28:58, voittaja Gaspar Campello Fuentes 28:16, ja kolmonen Jose Fernando Ruiz Valero 30:36.

Kisan jälkeen oli kyl mahottoman hyvät tarjoilut, erityisesti ruokapuolella. Oli pizzaa ja monenmoista suolasta ja makijaa ja pasteijoja tarjolla paljon. Ja jostaki kannettii just tehtyjä lämpösiä herkkuja lisää jatkuvasti.

Tuloksija sitte lähettii Kaken kanssa kyyläämään...heh...se oli jo veteraanoille lähes ylivoimane homma. Keskustelu mäni jotenki tähän tapaan: Ei perhana, en mie nää mitään, ei oo rillit mukana. Näätkö sie? En nää. Uuno oli yhestoista, ei ollu. Oli neljäs. Ei nää....Kauko tuossa...ei nää. Oliko toinen...ei ollu....sitte nokat lähes kiinne listoihin ja tihruttamaan lissää...heh...mahoton soppa sokeille ukoille selvittää.


No kyl se Kake siitä ansaitulle pootijumille saatii, ja illan pimetessä oottelemaan jumijuhlien alkuu. Ne saatiin juhlittua, ja auton etintään ja sihteilemaan takasin Torreen. No siinä sihtailussa sitte oltii jo mukamas "kartalla" Uunon mielestä, mutta jo seuraavassa liikenneympyrässä kartta oli jo kateissa...heh...ja jouvuttii ajamaan pikku pätkä Uunon painajasta, eli AP seiskaa. No sieltä sitte jo päästii hengissä rauhallisemmille ja tutummille paanoille.

Kiitos Raijalle, Kakelle ja Terolle mukavasta illasta. Vattanahat kippurassa sai nauraa melkeen koko illan poislukien tuo reilu puolen tunnin mittanen kenotusosio.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Mikkeliin


Tänää pitäs ruuttailla "Mikkeliin" juoksentelemaan neljän hengen voimaryhmällä. Paikallinen Mikkelihän on nimeltään San Miguel de Salinas, jonka kaikki tietää olevan tuolla Torreviejan suolajärven toisella puolella olevalla kukkulalla.

Mikkelissä ei oo tullu nyt kisailtuu vuoskausiin. Edellisen kerran käytii siellä kattomassa kisoja Rouva-Uunon kanssa. Silloki tais olla taas joku vaiva päällä, kun vaan kateltiin?

Ilmottautuminen oli vähän hankala homma, kun tuo ajanottovirman (Dorsal21) lanketti ei hyväksy suomalaisen passin numeron muotoo, ja ilmotusta ei siten voi tehä suoraan. Viime viikolla meijän ilmotusten tekeminen mäni vähän Uunolta viime metreille, ja kun piti erikseen s-postilla kysellä lisäohjeita, oli epävarmaa päästäänkö kisaan ollenkaan? No kyl sieltä nopeesti tuli ohje, ja saatii itellemme osallistumisluvat...heh...vaikka Uuno sössi lanketin täytön sillee, että nyt Uunon ja Kakenki sukunimiin on tullu käyttöön vähän lisäsanoja mm. Roadrunners. Osasyy kyl tästä sössimisestä lankijaa tälle hiplausluurille, ja sen automatiikalle.

No lähetin kuitenki siitäki ohjeistuksen mukasen reklamaatijon, mutta vielä ei oo meijän nimet oikeiksi oijenneet. Ehkä eivät oikenekkaan? No sitte juostaa niillä nimillä, mitkä listoilla on. Tuskin ne juoksemiseen mitään vaikuttaa?

Ilmaksi on lupailtu kisahetkelle vähän tuulista 6m/s ja +17°C:n lämpötiloja. Lenkki on 7km pitkä, ja juostaan kahtena rinkinä kylän kujilla. Saattaa olla mäkinen ja hininen reissu, kun tuo Mikkeli on aikalailla lintallaan, eikä oo tasamaata ainakaan sillo ollu ku ite on siellä ajellu.

Illemmalla lissää, jos jaksaa nyplätä.