sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

III MEDIO MARATON DAMA DE GUARDAMAR. 17.3.2019.

Hyvät on tällä tapahtumalla ulkosetkin puitteet Reina Sofian puiston kupeessa.

Aamulla ei tarvinnu ennen ylösnousuu nyt lähtee kisoihin, kun kisapaikka oli niin likeellä. Lähettii vasta varttii vaille yheksän Joren ja Hannen tullessa Uunoo hakemaan. Samulilla oli jo kotia lähtö ja sen vaatimat valmistelut mielessä, ja lähti samoilla ovien avauksilla niitä toimittelemaan.

Auto saatiin ihan ok paikalle, eikä Uunonkaa sinne enää tarvinnu ennen lähtöö palata, kun kisateltassa oli myös tavaroiden säilytys. Takasin säkin sai Dorsaalia vastaan.

Dorsaalien jako- ja tavaroiden säilytyspaikka. Hienosti toimi järjestelyt.

Kivasti tuli tavaraa jo ennen lähtöö, ja maalissa vielä lisää. Mm. reppu, kassi, tekninen paita ja kauluksellinen lyhythihanen paita ym. ja juomiset ja syömiset siihen päälle. Paella kisan jälkee maistu myös poikkeuksellisesti miullekin. Normaalisti ei oikeen pysty rupeemaan heti syömähommiin.

Aamun sääennuste lupasi vieläkin helteisempää päivää, Alicante +29°, Murcia +30°, ja myöhän ollaa niijen välissä. Garmini anto kisan aikasiksi lukemiksi +23°, 26km/h länsi, 20%. Tuulilukemahan pitää jakaa 3,6:lla, jotta päästää m/s yksiköihin.

Tarja voitti oman sarjansa. Kuva: Jore. ONNEA! Hanne oli kolmas omassaan, mut ei Uunon vilmiryhmä ollu paikalla. ONNEA!

Dorsaalien jakamisen jälkee tavarat säilöön ja verryttelemään. Siinä kaktuspusikossa ku "keventelin" ittiäni, huomasin, että aina puolikaalla mukana kantamani "nitropurkki" ja pieni
juomapullo oli Uunon toimesta jäänny jo luovutettujen kamojen sekaan.

Vajaa vartti enää aikaa lähtöön, ja hirveet "rättisulkeiset" piti vielä pitää teltalla. No kyl ne löyty molemmat kätösiini....kiivaasti lähtöalueelle.

No siellä oli heimolaisia sitte lisääkin. Tarja oli miehineen viikon visiistillä ja pysty osallistumaan myös juoksuun. Sitte jo kohta päästii alottelemaan hikinen urakointi.

Meijän tän päivän kokoonpano. Kuvanottaja Jore puuttuu.

Eka vilkasu Esijuoksijaan osotti 4:48 keskitahtia. Ihan hyvä. No toka vilkasu sitten osotti 4:40, ja sillon laitoin käsi- ja jalkajarrunki päälle. Sitte keskitahti vakiintu 4:47 lukemille, vähän nopeeta, mutta jatkoin samalla rytmillä.

Mariano oli kadonnu jo näköhorisontista heti ekojen kilsojen jälkeen. Palmupuiston ylämäessä keskivaihti tippu tuonne 4:52 lukemille, mutta sitte pääkadun pään alamäen ja palmupuiston alamäen jälkee oltii taas 4:47 lukemilla.

Täällä näkee monasti myös liikuntarajoitteisten osallistumisia tapahtumiin, mikä on tosi hyvä juttu. Kuva: Jore.

Niissä lukemissa sitte sitkeesti roikotin, ja rannan "vesiletkusuihkun" jälkeen näkökentässä sumeni. Normivauhilla lippalätsä haihuttaa kaiken hien, eikä sitä silmiin saakka valu, mutta nyt lisäkostuke sai aikaan "hikisokeuden". No kyl mie ne näköelimeni sain palautettuu normikykyyn kovalla pyyhinnällä, ja matka jatku entiseen entisen juoksijan malliin, siis hitaasti.

Viimeselle ylämäkiosuudelle lähettäessä sain sitä edeltävässä palmupuistikon osuudessa sekunnin keskitahista nipistettyy pois. Ja ylämäkipätkällä se sekunti tuli nyt takasin, mutta ei enempää.

Sitte oli eessä pääkadun suora ja pari korttelia Reina Sofian puiston ylälaitaa, ja sitte taas palmupuistoon ja myötämäkeen. Nytte oli jo kilsoja senverran takana, että keskivauhti ei tippunnu ku 4:46:een, ja posket oli jo ihan väsyksissä tästä paahteessa juoksemisesta.

No siinä alamäessä alko jo Marianonki selkä näkymään, ja lähestymään, mutta ei ollu voimia kiinni saaha nopeampaansa, ja kun ne posket oli myös huonokuntoset, ni huutamallakaan en ois saannu pysähtymään. Viimonen ylämäen nyppylä ja vapauttava maaliputki, jonka yli pääsin ajassa 1:39:20. Sillä ajalla olin Uuno myös tulosluettelossa sarjassa VetG. Mariano oli toisena VetH sarjassa ajalla 1:39:08.

Uunoki kiiruhti korokkeelle. Kuva: Jore

Tarja voitti oman sarjansa, ja Hanne oli kolmas omassaan. Heti lähtöryysiksessä edellä juoksevan kaatuminen aiheutti myös Hannen kaatumisen, ja juoksu mäni männikköön. Toivottavasti ei käynny pahemmin!

Onnea meille kaikille mukana olleille, kuljetus- ja valmennuspäällikköä unohtamatta!

Mukavat oli kinkerit myös juoksun jälkeen. Oli tanssiesityksiä ja muuta kateltavaa hellepäivän ratoksi.
Järjestelyt, ja kaikki muukin toimi moitteettomasti, ja kaikille jaettava Juoksijan Bolsa on täällä parasta A-ryhmää.

Tanssiesitys meneillään.

Suuret kiitokset myös järjestävän seuran Club Maratonianos Guardamar del Seguran porukalle!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Kämpillä oon nytte hetekalla retkottannu, ja syönny ja juonnu. Nesteet oli senverta ruumiista hukassa, että jo kisapaikallaki piti vetää t-paijan päälle pitkähihanen, ja sama tahti on jatkunnu mörskälläki.



lauantai 16. maaliskuuta 2019

Aamulla juostaan Guardamarissa

Guardamarin puolimaratonin reitti.

Olis tarkotus huomenna lähtee yrittelemään puolimaratonin juoksua Guardamariin.

Reittihän koostuu parista kierroksesta. Suurimmat nousut on n. 6-7km:n kohdilla, ja pätkällä 10km:sta maaliin. Lähön jälkeen eka kilsa on myös lievää nousua uunomuistin mukaan?

Luvassa on kyllä hikinen koitos. Ennuste lupaa klo 10:ksi, jolloin on startti, +20°C, ja siihen parin asteen nousua parissa tunnissa. Jos ennuste paikkansa pitää, lähdetään liikkeelle 4m/s sivutuuleen? Talot ja linnotuskukkula ehkä antavat hyvän suojan tuolta pieneltä tuulelta? No sen näkee sitte huomenna, jos sinneasti eloni ylettyy?

Uunolla ei suuria tavotteita kisan suhteen ole, mutta toivoisin, että pää kestäsi "kasassa", ja malttaisin lähteä tarpeeksi hitaasti (n.4:50 tahdilla). Reitti on ehkä vähän kinkkisempi kuin Cartagenan vastaavalla matkalla?

Hiukan hirvittää....

Reittiprofiili.

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Guardamarin ja Elchen puolikkaat

Guardamaria...

Uunon sekavuusaste lisääntyy, mitä lähemmäksi viikatemies hiippailee. Todisteena tästä on tuo perättäisinä viikonloppuina oleviin puolimaratonkisoihin ilmottautuminen. Tästä mie en kyllä helpolla oo aikonnu selvitä, mutta ollaa sitte päissää, jos ei selviäminen onnistu.

Samaa paikkaa...eri vienkkelistä katottuna.

Ekan puolikkaan jälkeen mänee pari kolme päivää "toipuessa" ja puhallellessa, ja sitte pitääki jo alkaa heti puhaltelun jälkeen keventämään, jotta seuraavasta puolikkaasta vähäselläkin kunnialla läpi pääsee...heh...helepot hommat kääkällä, ei paljo jouva reenailemaan sillä viikolla.

Kattelin "vinon pinon" noita paikallisia kisasivustoja, ja parempia ja lyhkäsempiä kisoja ei tarjolla nyt näyttänny olevan, ni ei muuta ku ilmot sisään.

Päätökseen vaikutti myös se, että Guardamaria ei väliin voi jättää, ku se on miun toinen "kotikylä" täällä Epsanjassa, ja siellä on mukavia tuttuja. Toine syy on myös se, että se on niin lähellä, että myös sinne pääsee duathlonimenetelmällä, eli Kankeen kyyvittämänä "helposti".

Molempiin paikkoihin saattaa olla myös muita tuttuja tulossa, eli kyytikin voi järjestyä? No kyllä toistaseksi on Uuno halutessaan aina kisapaikalle päässy, jos semmonen henki on päällä ollu, ja kilvanläpsyttely on kiinnostannu.

Tänää oli aamulla jalat poikkeuksellisen keposet, ja niinpä hinkkasin vajaan kympin  Kankeen satulaa takaosastollani aamulenkin jälkeen ja käin Pinomarissa kahvilla, ja iltapäivällä vielä reilun kympin nilkuttamassa tennareilla LaMatan ja Luonnonpuiston suunnilla.

Muitaki "pähkinöitä" ois kyl pureksittavaksi useita, jotka pitää yrittää pureksia, tai jos ei onnistu, ni niellä purematta. Haaveena on ollu kyl vielä tehä joku retkuilu Kankeella johonki niin pitkälle, että löytäs kasvavan pippurin, kun se alkaa olla lopussa, eikä pääse lihapullia kohta enää tekemään. Saa nähä kerkiinkö enää, kun aika mänee aina louppukeväästä täälläkin kortille.

Tämmösellä mänöllä jatkuu täällä lähiviikot.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

VIII Carrera Popular BENIJOFAR 7,5Km Premio Casas Manuel. 10.3.2019

Samuli ei pettänny Uunon, eikä muijenkaa kannustusjoukkojen odotuksia. Hieno oman sarjan voitto, ja maaliin toiseksi nopeimpana koko kisassa.
ONNEA KOVASTI!!!

Aamulla hämärän rajamailla lähettii sitte Samulin kera "kankeilemaan" ja "jäykistelemään" kauraryynien ja läskin voimalla toimivalla kalustolla kohti 14km:n päässä olevaa Benijofarin kylää. Tarkotuksena oli juosta siellä 7,5km:n kisa.

Yleisten miesten pyttyseremoniat. Onnea!

Valmistelut oli tehty nyt huolella, koska oltiin omalla kalustolla liikkeellä, ja mukaan otettavan tavaran määrä oli rajattava minimiin, mutta vararengas, ja renkaanpaikkaus- ja vaihtovälineistö oli ihan pakko ottaa mukaan, kisan ja pyöräilyosuuden vaatimaa "rättikokoelmaa" unohtamatta.

Vielä oli sen verran pimeetä, että otettiin varmuudeksi takimmaiseen polkumulaattoriin punainen takavalo, ja etummaisen ohjastajan ottalohkoille valo, ja molemmille heijastimet jykevien hauislihasten ympärille. Ihan sääntöjenmukanen ei varustus ollu, mutta valaistukseen riittävä.

Vakio "kevennyspaikka".

Pysähyttiin vartin veivauksen jälkeen tutulle "kevennyspaikalle", ja pyörätien penkka vilisi vikkeläkinttusia isompia ja pienempiä jänis-eläimiä.

Siintä jatkettiin edelleen hitaalla vauhdilla Benijofarin kylän pääkadun mäkeen, jossa kaikki kisatoiminnot sijaitsi. Hajettii dorsaalit, ja luovutettii hyvin meitä palvelleet Kankee ja Jäykin niille erityisesti varattuun hoitopaikkaan. Osa muistaki tavaroista jätettii myöhemmin samaseen talteen. Kaikki pelitti mainijosti, palveluu myöten.

Oltiin ajoissa kisapaikalla, hiljaista hetken vielä.

Aikaa kun oli rutosti, käytii vähän katsastamassa sitä viimestä jyrkintä reitin kohtaa ennen laskuosuuden alkua. "Hyvältä" näytti, ja myös sitä oli käytännössäkin.

Sitte loput kamat säilöntäpilttuuseen ja verrytelemään ja lähtöö oottelemaan putkilon alle. Niitähän oli täälläkin pystytetty puolenkymmentä varmaan juoksijoiden loppukirin pidentämiseksi, kun jokaiselle putkelle pitää heittäytyy ja vauhtia ja hampaita kiristellä, kun ei tiije mikä se oikee maaliputki sitte on.

Sitte lähettii siihen ylämäkeen. Nyt oli kyl täkäläiseenkin lähtöön verraten poikkeuksellisen kova mökä päällä lähössä, ja niin perhanasti oli sitä eri väreissä kimaltelevaa tinapaperisilppuu ilmassa, että parisataa metrijä piti yrittää henkee vetää takaosaston kautta, ettei tukehu heti lähtöviivoille. Ei siihen tainnu kuitenkaan ketään tuupertua, tai ainaki ruhot oli jo kerätty pois, kun tultiin siitä ylimmästä kohasta alaspäin ja lähtöpaikan ohitte uuvestaan.

Miulla oli keskitahti yli vitosen lukemissa ylimmässä kohassa. Sitte se alko laskemaan, kun pääs päristelemää alamäkeen reilun kilsan verran. Alamäen lopussa se oli 4:28 minimissään. Siinä vauhissa Uunon tissiliivit ja takatukka sai jo alta neljän minuutin kilometrikyytiä. Liivithän piti nyt mukaan ottaa, kun puhe-elin ja hätävarakyytikassa, ja avaimet sen vaati, koska kauramoottoriavusteisella kalustolla oltiin liikkeellä.

Tässä meijän pukukoppi. Parhaita puolia kopissa oli erittäin hyvä ilmastointi.

Alamäen jälkeen sitte alko 4km:n mittanen, pääosin hiekkapintanen "jyystö". Siinä kyl Uunon keskitahti rupes valumaan huonoon suuntaan, vaikka ei mitään simahtamista tapahtunnu kuitenkaan.

Keskitahti oli lukemissa 4:38, eli jo sekunnin päässä tuosta viimevuotisesta, ja edessä oli reilun kilometrin nousu, ja reilun 500 metrein mittanen loppusuoran lasku.....hapotti jo kovasti kainaloita ja oli jo hikikii, mut eipä sinne maaliin muuten pääse ku ähisemällä, ja sillee yrittelin sinne miekin.

Korkeimmalta paikalta sitte pellit auki, kellä vielä jotaki avattavaa oli jälellä. Uuno oli jo pellit saannu avattuu matkan aikana tarpeeksi, mutta sain peltii sen verta rakosellaan pijettyy, että keskitahti oli sekunnin parempi kuin viime vuonna....heh...tällä vuotuisella parannuksella 50 vuoden päästä loppuaika paranee usealla minuutilla.

Samuli ei oo kisan jälkee moksiskaan....Uuno oli.

No ihan "normisuoritus" se oli Uunolta. Sijotus oli sama kun viimekin vuonna eli 11. VetEM55-sarjassa. Keskitahti nyt 4:38 (oma kellotus) ja keskisyke 150. Loppuaika vastaavasti nyt alle 35? Viime vuonna35:03.

Samuli veteli hienosti koko kisan, vaikka on kilsoja takana lähes maksimit. Pienellä määrän kevennyksellä tulos ois ollu vieläki parempi, mutta Samulin tavoitteet on tulevissa, ja tämä oli hyvä harjoitus. Kiitos Samulille mukavasta päivästä, ja onnea myös tuleviin!

Kovasti oli juoksijoita ja muutakin väkeä paikanpäällä. Osanottajamäärähän oli rajattu 550 joksijaan tässä kisassa. Vain nopeimmat ehtivät mukaan.

Sitte kateltii seremoniat loppuun, ja viriteltii kulkupelit menokuntoon, ja lähetti poleksimaa maalisuoraa taas ylöspäin, ja kohti Torreviejaa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Aamulla Benijofariin

Huomenna on tarkotus yrittää juosta tuossa lähes "kotikylillä" 7,5 km:n mittanen kisa Benijofarissa.


Rataprofiilihan on vähän "ilkiä", kun siinä lähetään ylämäkeen, joka lopussa vielä jyrkkenee entisestään. Lopussa sitte pusketaan samaseen lähtömäkeen, mutta vieläkin alempaa pelloilta, ja nousua tulee reilu kilometri ja päälle puolen kilsan mittanen lasku maaliin samaa mäkeä alaspäin.

Samulilla on kyllä hyvät mahikset pärjätä omassa sarjassaan, mutta Uunolla ei oo, kun tässä kisassa ei oo sarjoja hauvanpartaalla hoippuville. Uuno juoksentelee siellä Joukon- ja muunnimistenkin jatkeena.

Kankee ja Jäykin valjastetaan aamulla meitä sinne kyyvittelemään, ja tarkotus on lähtee senverta ajoissa, että kulkupelien mahollinen "vikurointikaan" ei meijän osallistumista estäisi.

Päivä on ollu taaskin aurinkoinen ja lämmin, ja mie jätän tän päivän liikunnat kävelyvauhilla tekemääni ja useilla pysähyksillä höystettyyn 18km:n pyörälenkkiin.

Siinä yks Uunon soma pysäyspaikka.

Siinä toinen. Petrille huutelin turvalliset matkatoivotukset.

Ja siinä kolmas stoppi "kylällä".




torstai 7. maaliskuuta 2019

Aamulenkki


Palautuminen tuosta puolimaratonista on kestänny kyl sen Esijuoksijan ennusteen mukasesti, eli kolmisen päivää. Räpsin kuvia aamulenkiltäni useita.


Kovastihan kuitenkin on kevyessä liikenteessä oltu muutama kerta joka päivä, ja tänään sitte aamulenkillä juoksin yhteensä 3km, ja välillä ottelin kuvia.


Kaikenmoista työskentelyy, ja asioijen toimittelua on kyl piisannu, ja piisaa. Samulin reenien ehoilla on kateltu kaikenmoista paikkaa, ja koluttu lähitienoota Benijofaria, Rojalesia ja Quesadaa myöten.


Paljon ois paikkoja vielä käymättäkin, jotka pitäs vielä katsastaa, mutta tuo reilu pariviikkonen ei ihan kaikkeen riitä.


Tänää oli tarkotus pitää välipäivä tuosta paikkojen koluamisesta.







sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Medio Maraton Ciudad de Cartagena. 3.3.2019

Cartagenan puolimaratonin lähtö, 2019. Kuva: Samuli.

Tää jää nyt "vähän" vajaaksi tänään. Jatkan huomenna vähemmän väsyneellä "koneistolla" kirjotushommia otsikon aiheesta. T.uuno

No tänää sitte jatkuu...eikä tuo koneisto nyt oo vielä paljo "vähempää väsynny". Unet jäi viiteen ja puoleen tuntiin, ja sekin aika pääasiassa levotonta piehtarointia hetekalla, kuten normaalistikin tän mittasen kilpailun jälkeen.

Hanne keulilla taas kerran. Kovasti kuuluteltiin Hannee toistamiseen palkintojenjakoon, mutta ei ehtinny Paellajonosta paikalle. Harmi. Epätietosuuden vallassa lähettii kisapaikalta...ja pohiskeltii oliko se kolme tonnia käteistä, vaiko auto, mitkä jäi nyt saamatta?

Mörskältä lähtö oli "räväkän puoleinen", koska ei vieläkään täysin oireeton ja pitkäkestonen akillesvaiva on vaatinut urheiluteipin käyttöä ulkopuolisen hankauksen estämiseksi. Huomasin teippauksen puutteen vasta sillon, ku oltii jo ulostautumassa kämpästä. Singahin siitä oitis saksilaatikolle, ja tylsät sakset käsissä kevyttä kenttähölkkää teipin etiskelyyn ja poikki nirhaamiseen. Teippi sitte kiireesti ja ruttaantuneena kantapäähän....kerittii kuitenki ulos ennen Joren ja Hannen tuloo.

M70- sarjan poodiumi. Mariano voitti. ONNITTELUT KAIKILLE!


Aamullahan myö sinne Cartagenaan mäntii taaskin Joren autolla, kyyvissä Hanne, Samuli ja mie. Petri ja Sari tulivat omalla kyydillään. Auto saatiin hyvään parkkiin lähtökadun päähän, ja torsaalien jakopaikkaki löyty helposti yhen kysymisen jälkeen urheilukentältä. Ajanottovirma oli nyt Crono3, jolla on käytössä jalka-chippi, joka on tyypiltään parilla langalla kengännauhoihin sidottava muovilämiskä.

Torsaalijonossa jo Petri ja Sari ootteli omaa vuoroaan. Vaiheltii siinä kuulumisia, ja sitte jo olikin lähtövalmisteluijen ja verryttelyn aika.

Uunon piti vielä käyvä autolla vaihtelemassa kisavehkeitä, ja kamoja jättää sinne ja sitte kiiruusti takasin Jorelle avaimet ja puhelin Samulin haltuun. Kerkisin hyvin toimittaa asiani.

Ilma oli jo lämmenny +15°C:een, ja pientä tuulenvirettä oli ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mainio kisailma.

Kisan jälkeistä elämää. Vasemmalta Samuli, Uuno ja Petri. Uuno siinä tukka pystyssä itkuu näyttää vääntävän, ku ei ollu oluttelttaan tarvittavaa tikettiä, jolla ois janojuomaa saannu. Kuva: Sari

Nyt mie mänin ajoissa lähtöputken alle ja metrin päähän lähtöviivasta. Siihen ei ihan heti päässy, ku värikkäästi puetut sampatytöt siinä piti tanssiesitystään. Lähön kanssa oli pientä sekoilua, kun johtoauto lähti liian aikasin, ja kertaalleen peruttiin lähtölaskenta, ja nollailtiin kellopelejä. Sitte lähettii kiihyttelemään ja Uunon ohi vilahteli molemmilta sivuilta, päältä, sekä alta hätäsempiä juoksijoita. Samasia juoksijoita tuli sitte selkäpuoli vastaan koko kisan ajan, erityisesti alkukilsojen aikana.

Sampaajien esityksiä. Kuva: Sari

Miulla oli ajatuksena yrittää juosta 4:55 keskitahilla kisa lävitte. Eka vilkasu Esijuoksijaan n. 150m:n hölkän jälkeen anto keskitahtilukemaksi vähän yli 5. Siis ihan ok tahti. Siintä se kuitenkin väen väkisin hivuttautu alle 4:50:n, ja eka kilsa meni 4:46. Juoksu kulki mainijosti, mutta kello näytteli liian ripeitä lukemia alkusuunnitelmaani verrattuna, toka mäni jo 4:39, ja nyt vejin käsijarrun pohjaan ihan pakolla, ja keskityin rentoon juoksuun, toisten peesaamiseen, ja juoksulinjojen optimointiin. Kolmas kilsa mäni 4:58 keskitahilla.

Juoksun parhaat pätkät miulle oli nuo marmoripintaset keskustan kävelypaanat, jossa muutamiin pätkiin ei ees aurinko päässy porottamaan, molemmin puolin olevien kerrostalojen ansiosta. Keskitahtilukema vakiintu 4:48:n numeroihin, eikä siintä hievahtannu juuri minnekään yli kymmeneen kilometriin.


Kuuskymppisten sarjassa juokseva, ja kolmanneksi sarjassaan tullut Gonzales Jimenez juoksi lähes koko kisan miun mukana, millon etupuolella ja millon takana. Viijentoista kilsan jälkeen vilahteli jo 4:47 keskitahti, ja parin kilsan päässä 4:46. Pirun pahalta jo tuntu, ja takaraivossa tako ajatus, että jaksanko tällä vauhilla loppuun saakka.

Jonkunmoista etukenoo oli maaliintulossa Uunolla. Kuva: Samuli

Alko kuitenki näyttämään siltä, että jaksan, ja yritin 18 kilometrin kohilla lyhentää askellusta ja lisätä vauhtia, ja jättää Jimenezin. No 18km:n keskitahti oli kisan nopein 4:22, mutta se kyllä kostautu, seuraavan kuitenki sain vielä irvisteltyy 4:44, mutta Jimenezin minun ohitus, ja muut kolotukset hyydytti seuraavan 4:54 lukemille. Ihmeekseni kello vielä jökitti 4:46 keskitahtii, ja jaksoin vielä ihan pikkusen lopussa tiukata keskitahin lukeman 4:45:een omassa Esijuoksijassani.

M65-seremoniat.Kuva: Jore.

Hyvin mäni oma juoksuni ja olin kisan jälkeen erittäin tyytyväinen. Täällä sillä heltisi M65- sarjan voitto, ja kilo-pari lasia raskaan muistolaatan muodossa. Loppuaika 1:38:51. Keskisyke 156 ja askeltiheys 180. Esijuoksija palkitsi miut myös maksimaalisen hapenottolukeman yhen pykälän nousulla. No Esijuoksija ehotti 73 tunnin lepoo....tuohon ei kyl pysty ees Uunokaan, vaikka hetekan pohjalla hyvin viihtyykin.

Hannehan voitti myös oman sarjansa ajalla 1:57:09, vähillä reenauksilla kisanneen Petrin aika oli 1:47:08. Mariano (72v!) juoksi nyt M70-sarjan voittoon ajalla 1:38:13. ONNITTELUT!!!

Mariano, Hanne ja Uuno. Kuva: Jore.

Samuli oli myös oikeen tyytyväinen, ku pääs mukaan ihmettelemään näitä espanjan kisojen meininkejä, vaikka nokka tais vähän auringossa kärytä? Ens viikollahan sitte on tarkotus Samulinkin osallistua "tositoimiin" Benijofarissa.

Iltasella oli Uunolla vielä jälellä pattereissa senverta virtaa, että käytin sen loppuvirran reilun 14km:n kaupunkipyöräilyyn. Sitte ei ollu virtaa muuhun kun syömiseen ja astioijen tiskaamiseen. Lämmin oli keli, ja rannalla porukkaa hirmuset määrät.

TULOKSET kisasta löytyy TÄÄLTÄ.