maanantai 16. syyskuuta 2019

Välivarastointipaikka


No nyt tuli virallinen vahvistus siitä, että mökki lähtee alta, ja katto päältä. Tuli nimittäi tällä kertaa ajoissa yhtiökokouksen pöytäkirja, jossa sanotaa, että Uunon asuttama kiinteistö myydään, kun Luumäen kunnassa saadaan "halkomismenettely" päätökseen.

No onneksi tuli asia ennakoitua, ja hommattua meijän porukalle uus, soma ja oma "välivarastointipaikka". Siellä on mukava vetää "lonkkaa" ja ootella kolhoosikokeilupaikan "konkkaa".

Mietiskelee pohjimmiltaan iloluontoinen Uuno.

Varkaita



Kolhoosikokeilupaikan sijainti saaressa on ollu siinä mielessä hyvä, että varkaita ei oo käynny alueella kertaakaan aiemmin.

Viimevuonna kuitenkin nyt ilmeisesti kävi? Saaliiksi ne saivat  kolme kansiollista vanhoja valokuvia. Onhan tietysti mahollista, että valokuvat on vienny joku innokas "Uunofani", mutta epäilen sitä raskaasti, eikä Uunon suosio muutenkaan liene ko. saaristossa ylätapissa viimevuosina ollu.

Vaikka mitään murron jälkiä ei rakennuksessa näy, niin suorittamieni, vuoden verran kestäneijen kyselyijen perusteella, kuvat ei "oman porukan" hallinnassa oo. Ainakaan kukaan ei oo tunnustannu ottaneensa meijän yhteisiä kuvia omavaltasesti hallintaansa tai kopioitavaksi kaikille jaettavaksi.

Jututin miliisiäkin asian tiimoilta, ja tuokio avasi uusia nököaloja ja mielenkiintoisia visioita.

Taitaa olla nyt parempi kuitenkin Uunonkin häipyä uunoilemaan muualle noilta Haapasalon saariston tantereilta turvallisemmille maisemille, kun varkaatkin on sinne jo tiensä löytäneet, mietiskelee Uuno oikea käsi kippeenä.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Jäi kaivelemaan

Jäi  vielä  vähän kaivelemaan tuo mökin terassin lattian ilmavuus sen verta, että oli pakko kaivella esiin työkamppeet ja venhon moottori, ja kaikki muutkin tarvekalut ja raijata ne Rusinatteen, ja rällätä Luumäjelle Kivijärven rantaan ja venholla yli saaristoon purkuhommiin.

Talvihan jo painaa päälle, ja huono homma, jos terassin lattian ilmavuus ei riitä, ja lattija mätänee "käsiin" talven aikana.

Lisäsin lattian ilmavuuden sataan %:iin 60cm:n matkalta. Nyt pitäs ilmavuus piisata ainakin tuolla alueella, vaikkakin lattian astuntamukavuus kyllä kärsii hiukan näin suuresta ilmavuudesta. No optimi ois ehkä ollu esim. 50%:n ilmavuus, joka ois tarkottannu joka toisen laudan irroitusta, mutta mie oon ainakin tässä asiassa nyt täydellisyyteen pyrkivä, erityisesti kun on kyseessä lattia.

Kun koko lattian ilmavuus on lisätty sataan %:iin siirryn koolausten ilmavuuden lisäykseen. Siinäkin on tarkoitus käyttää tavoitteena sadan %:n ilmavuutta.

Vanhoista lattialaudoista sai kätevästi rakennettua seinän. Siinä otin huomioon tuon ilmavuusvaatimuksen, mutta kun on kyseessä seinä, käytin kokonaisilmavuusprosenttina  vajaata kolmeakymmentä kokonaispinta-alasta.




keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Jatkoin

Jatkoin tänään terassin stailausta. Lopputulos ei kuitenkaan vielä ole riittävän "ilmava", mutta olen jo edellä laatimaani aikataulua, ja jatkan stailistin uraani todennäköisesti ensi vuoden puolella.

Silloin lisään terassin lattialautojen, lattiakoolauksen ja perustusharkkojen ilmavuutta huomattavasti. Perustusharkkojen ilmavuuden lisäämiseen pitänee vuokrata käsikäyttöinen Bilnäsin kaivuri?

Senjälkeen siirryn suunnitelmani mukaisesti grillikatoksen ja grillirakenteiden modifiointiin.

Siitä jatkan sitten terveyteni salliessa varaston, wc:n ja muiden rakkennelmieni "restaurointiin".

Lopuksi "stailaan" kattopellit katolta venhoon ja vuokrapakulla välivarastointipaikalle. Siihen hommaan tarvin pari, kolme kaksnelosta lankkua peltien alasjuoksutukseen, ja yhen avustajan peltien veneellejuoksutukseen.

Voi olla, että joudun nyt vielä väljähköä aikatauluani tiivistämään, mutta siihen löytynee innokasta talkooväkeä useammaltakin suunnalta tarpeen niin vaatiessa.

Kyllä "stailaaminen" on mukavaa hommaa, vaikkakin aika kallista, eikä pelkästään Uunolle.

Stailausta

Rupesin vähän "stailaamaan" kolhoosikokeilupaikalle rakentamaani terassia ilmavammaksi.

En ois kyl voinnu kuvitella vielä pari vuotta sitten, että pitää ruveta just valmiiksi saamaani terassia heti stailaamaan nykyajan vaatimiin uusiin ja ilmavampiin kuoseihin.

Tarkotus on stailata kaikki kuvassa näkyvät rakennelmat ilmaviksi ja nykyaikasiksi, ja paljon, paljon muutakin kuvassa näkymätöntä. Uuno on kyl vähän eri linjoilla stailauksen lopputuloksesta, mutta homma  on pakon eessä loppuun vietävä, enkä kehityksen jarruna, ja muiden visioiden esteenä halua olla. Venholla ja autoilla tehtävä kuljetuskin on hankalaa, ja kallista, kuten myös stailaustuotteiden välivarastointi, ja myynti ja markkinointi.

Stailausintoa ei meiltä kyl nyt puutu, ja se on monin verroin helpompaa, kuin  mitä tuo rakantaminen on ollut. Jatkan kuitenkin kaikesta huolimatta sitkeesti pääni kallioon hakkaamista.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Evakkoon lähtö


Nyt on ilmoilla semmoset merkit, että Uunolla tullee todennäkösesti evakkoon lähtö täältä kolhoosikokeilupaikalta. Luumäjen kunnassa on vireillä kaikenmoista "lohkomista", ja "halkomista", jotka vaikuttaa todennökösesti Uunonki elintilaa kaventavasti, jonka jo ennustelin viime vuoden elokuussa "ystävyys" -otsikkoisessa kirjotuksessani.

No onneksi on vielä "läänityksiä" tuolla kolhoosikokeilupaikan "Capitolin kukkulan" ylimmällä huipulla, johon sitten omat romppeet voijaa raijata myös muijen osakkaijen iloksi. Ressut siellä tosin katolla nyt lepattaa, ja katto saattaa vähän vuskataki niinku Uunon takalauvotus huonoimmillaan, mutta ei auta, perheellisen on yritettävä niin kauvan ku henki ja takalauvotus vähänkin pihisee.

Harmillinen juttu on kuitenki se, että kaiken todennäköisyyven mukaan ne ei miullakaan enää kauvaa pihise.

Kovalla työllä senkin paikan vielä varmaan kelvolliseksi saa, mutta paljon on tehtävää eessä, ja takana vielä enempi.

No hyvä juttu on toisaalta se, että omia, ja ite kustantamia kattopeltejäni ei kauas tarvi raijata, vaan saan tuon "ressulepatuksen" korjattua omilla pelleilläni. No saattaa olla, että jouvun osan romuistani siirtämään venholla mantereenkin puolelle välivarastointipaikalle väliaikaisesti ennen niiden takaisin-veneilytystä, jos ei niitä myytyä saa.

Miulle erittäin "hauska" uutinen on ollu myöskin se, että kuvien mökit on tineromääräsesti ihan saman arvoset miun ystävien mukaan. Kaikki on kuulemma laittannu rahaa mökkien ylläpitoon ilmeisesti saman verran, kun ei mitään kompensointia oo luvassa...heh....ja pari pahalta haisevaa pierasuu vielä päälle ...


Ylöspäin käy onneksi Uunon tie....heh...mihin se sitten loppujen lopuksi vie...sitä ei tiije Erkkikään, mut Uuno tietää: Horsmakukkulalle, ja se on melkosen varmaa tietoa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

SM- Maantiejuoksu, 10km. SAUL. Ristiina 31.8.2019.

Mukava oli mukana olla, kun ei tarvinnu kisan aikana itekseen itkeskellä kilpakavereijen tuen puutetta!

Matti (oikealla) nappasi SM- ronnsia M60- sarjassa. Onnea!

Kauko (oikealla) nappasi myös SM ronssin M65- sarjassa. Onnea!


Rovaniemen Roadrunners:in seurakaverit Kauko ja Matti kyselivät myös Uunoo osallistumaa veteraanien SM-Maantiejuoksun kympille Ristiinassa. Mieki lupasin mukaan lähtee, kun kisat järjestettiin Ristiinassa, eli ihan likeellä Uunon Kouvolan korsua, vaikka Uunon juoksuvauhti on kovasti nykyisin "matkalla viipyilevä". Saatiinhan myö tällä juoksijamäärällä osallistua 60-vuotiaiden joukkuekisaan, vaikkakin koko remmi anto kovasti ikätasotusta.

RDS:n joukkue otti SM-kultaa sarjassa M60. Joukkueessa juoksivat yläpallilta vasemmalta Kauko, Matti ja Uuno.

Kauko, Matti ja Uuno naamat marnillaan.

Kuopion Rauhalahti Roadrunners otti hopeaa M60- sarjan joukkuekisassa. Ylimpänä Caña-Retu liuhuletteineen. Onnea kovasti!

M35-sarjan joukkuekulta meni aina iloselle Kymen Urheiluveteraanien joukkuelle, vaikka vaivat jo vähän alkaa vaivata nuorisoakin. Onnea!

Matti ja Kauko valmentajapalaverissa kisan jälkeen.

Lähettii Rusinantella liikenteeseen hyvissä ajoin, repsikkana toimi Rouva-Uuno.

Keli oli aurinkoinen, ja reilu parinkympin lämpö, ja tuulta ehkä 3-5m/s. Juoksupinta asfalttia, ja reitti kulki suurelta osin vaihtelevaa Mikkeli-Lappeenrata tien vierellä olevaa pyörätietä pitkin.

Normaalit kisarutiinit numeroijen hakuineen ja "hiittauksineen" ja sitte kökkimään viivalle. Mukava on näissä kinkereissä mukana olla, kun juoksijoita on Suomen mittapuun mukaan "suuri määrä". No Iberian kisoissa kyllä pienimmänkin kylän kisoissa juoksijoita on enempi. Monet täälläkin kyselivät Torreveijan retkiltäni asioita, ja mie kaikille suosittelen paikkaa lämmöllä, ja lupaan jelpata kaikessa, missä vain pystyn ja joudan.

Sitte lähettii matkaan ja patikkaa toisen eteen. Veteraaniurheilu on kovaa, vapisevaa ja välillä todella raskastakin hommaa. Alkukiihytyksessä innokkaimmat heittäyty jo pitkällee asfaltille heti lähössä, ja näytti siltä, että kaikki ei hengissä tuosta toisten kolleegoijen sorkilla survomisesta selviä millään.

Maalissa jututin kasan alimmaisena ollutta, mutta onneksi vauriot oli vaan kaikki niklausvaurioita, eikä ollu ruttaantunnu muuta ku orvaskettä ja vähäsen myös marraskettä. Luut säily kunnossa.

Alku pari kilsaa juostiin alamäkivoittosesti, ja Uunonki piti kyykätä ihan käsikopelolla, kun Esijuoksijasta ei apua nyt ollu. Eka kilsan tahti oli liijan kovaa (4:21), mutta mäntiin alamäkivoittosta maastoo vastatuuleen tosin. Hyvin kyl juoksu muuten kulki edelliseen, parin viikon takaseen Haminan fiaskokymppiin verrattuna.

Vanha monivuotinen hyvä ystäväni ja Torren kävijä Kuopion Caña- Retu paineli takatukka hulmuten ohitteni, ja kehasi ohi hulmutessaan Uunoo "hyväksi"...harmi ku ei ollu mankkaa mukana, eikä sitä nauhalle saannu. Retun liuhuletti pikku hiljaa etäänty sadan metrin päähän miusta.

Katri paineli myös ohitteni heti alkukilometreillä, mutta omaki juoksu mäni kuitenki ihan siedettävästi. Katrin "joukkuetyttökaveri" oli sitte lähes koko kisan samoilla sekunneilla. Mie mänin välillä ohitte ja välillä toisinpäin. Lopussa sitte ku jossakin 8km:n kohilla noustiin taas Ristiinan keskustaan, mie pääsin niskanpäälle ja siinä  maaliin asti pysyinkin. Kiitos avusta, erityisesti niistä peesausosuuksista, joita harrastin härskisti.

Retunki "kapeahko" selkämys läheni pikkusen lopussa. Eroa tais olla reilun puolen minuutin verran loppuajoissa?

Aikani oli oman Esijuoksijan mukaan 47:01, keskitahti 4:43. Matka 9,96km, keskisyke 157. Sijoitus oli 12. Se oli tän kesän parasta vauhtiani, eli sama kuin Inkeroisissa, mutta siellä oli olosuhteet paremmat, ja tikkusuora reitti, tasamaastossa ilman mäkiä.

Joukkuekisassa tuli RDS:n joukkueelle SM-kultaa. Kiitos Matille ja Kaukolle, kun sain taas mukana liikutella lumpijoitani voittoisan joukkueen jatkeena ja könytä korkeimmalle pallille patsastelemaan.

Kiitokset myös moninaiselle joukolle ystäviä mukavasta ja lämpösestä loppukesän päivästä ja hyvistä jutuista!

Sitte lähettii ABC:lle syömää, ja suunnattii Rusinanten köli kohti Mikkeliä. Sporttiterassilla yhet huurteiset, ja parin tunnin lakisääteisen ajopaussin jälkeen striptiisiä harrastamaan Savitaipaleelle Säänjärven lavan parkkipaikalle. Siintä sitte loppuverryttely valssaten ja tangoten. Muitaki juoksijoita siellä oli...ja ainakaan Rikun jatsijalkaa ei enää raskas juoksulenkki Ristiinassa näyttänny painavan yhtään.

Sitte Luumäjelle ja venholla pimeessä saareen, ja unta kaaliin vasta puol kahelta. Sauna jäi lämmittämättä.


TULOKSET laitan TÄNNE.