Lomat on taas lusittu

Rusinantte lentoonlähtöharjottelussa huoltopaikalla.

Kesäloma tuli taas pijettyy normaalirutiineilla. Tekemistä on kyl piisannu yllin kyllin. Viimene isompi ruuhka kuvan työpaikalla oli tuon Rusinantten huolto ja maalaus. Perhana ku jälkikasvu joutu sen jättämää vahtimatta yheksi viikonlopuksi Hkiin, ni johan vantaalit tai termiitit runno sen maalipinnoista yli puolet naarmuja täyteen.

Siellä on satavarmasti seitenkymppiset ollu asialla. On ne ikäihmiset melkosta sakkia. No naapuriautolle oli kuulemma käynny vielä ohrasemmin. Siitä oli ikkunatki pistetty säpäleiksi ja ilmeisesti kirveen teräpuolella reijitetty pellitki uusiin läpinäkyviin kuoseihin.

Tilasin maaliliikkeestä enshätään kynsilakkapurkkeja ja niillä vetelin naarmut umpeen. Eipä tulos kaksinen ollut. No nythän hevospelin arvo saatiin toisaalta nollattua, joten hyötyyki siitä oli. Enempää ei enää tappioita ainakaan arvonlaskun muodossa tuu. Muita tappiota on kyl ootettavissa, jos kantakirjan leimat haluaa voimassa pijellä.

Mahollista ois tehä maalipintojen myllytys, mutta teetettynä maksaa kyl maltaita, ja tuohon polleen ei ehkä sitä enää tehä? 

Muutaman päivän päästä palattava taas kotikonnuille, ja siellä oottaa entiset työt.

Kolme ruskeeta silmää

 

Rappuset "tekasin" vihdoin "Iisakin huussiini. Suuri osa huussin romppeista on raijattu Haapasalon saaren vanhasta" paskaläjästä". Se läjä korventaa varmuudella Uunon sieluu omiin hautajaisiini saakka. 

Kattelin tuossa saunan lauteilta kolmen Anaslinnun iltapesupuuhia. Vaikka matkaa oli vaan parikytämetrii, en saannu selvää lajista. Heinä-anasta pienempiä olivat, ja ehkä Telkkiä? 

Uunon näkemättömyyteen saatto kyl vaikuttaa se seikka, että Uunon kolmesta ruskeesta silmästä pari on nyt vähän vajaalla toiminnalla ja poksahtaneita. Kahesta enemmin näkevästä silmästä vasen lienee tulehtunnu ja alimmainen huonosti näkevä on muuten vaan poksahtannu.

No ei oo eka kerta ku tämmöstä tapahtuu varsinkaan seitenkymppisille. Tuntuu, että normaalivaivoja ja perin yleisiä. 

Ennen saunaa käväsin taas pikkusella kävely/juoksulenkillä. Pätkissä on juostava ku muutakaan ei voi, ja ainanen väsymys kalvaa raihnasta, maatuvaa ruumistani. Juoksemine on kyllä varsin mukavaa, vaikka pätkissä

Kolmen kilsan verran pätkäjuoksuu, ja pari kävelyy ripijällä keskitahilla

Tyhjää parempi, ehkä. 

Boorivesi ja Uunon lumpijot

Säpinää on piisannu ylleisesti ottaen, ja sitä on riittänny taarpeelline määrä Uunolleki. Tuli tuossa mieleen saunan rappusilla löylyn jälkee istuskellessa ja raihnasia raajojani katellessa tuo yli 50 vuotta sitte lääkärijen reseptilistan käressä ilmeisesti ollu ihmelääke Boorivesi. Sitä määrättii vähä kaikkeen tautiin, ainaki ulkoisesti käytettävästi, ja ehkä sisäisestikin? Nykyhenkilöt tuskin tämmösestä ihmelääkkeestä tietävät tuskin mittää? 

Miulla oli reilun kymmenen vuuen ikäsenä kaikesta urheilusta täyskielto, ja Boorivesirätit molempijen polvilumpijoijen ympärillä reilun vuuen aikajakson. Kyllä otti pattii ja pattijen vieruksiin katella koulun urheilutunnilla toisten liikunnallisia kirmailuita. 

No siintä ko noista polvirättilöistä irtaantumaa pääsin, alko liikkumine maittamaan. Yks jo sillon kahelin Uunon "tahvoilu" oli se, ko aijottii ajaa velipojan ja Levosten veljesten kanssa senaikusilla polkupyörillä Lappeenrantaan ja takasinkin. Matkaahan tuli eestakasin vajaat 180km. Ja yrittämää lähettiinkin.

Juomaa, eikä muonaakaan kukaan tainnu älytä ottaa isommin mukaan. Eikä vanhemmillekaan mitään reissusta ilmoteltu. 

Muistaakseni oli sunnuntaipäivä ko aamulla lähettii veivaamaan. Nuoremmat veljeksistä tais jo käännähtää Luumäjen kohilta takasin. Myö jatkettii vanhemman Levosen kanssa Lappeenrantaan asti. Perillä jo oli kova nälkä, ja senverta oli Uunolla markkoja taskussa, että sai ostettua keskustasta Lappeen kirkon läheltä olevasta kioskista yhen omenan nälkäänsä.

Siinä ei kauva männy ko omena oli syöty, ja polkemaa takasin. Vanhempi Levosen veljeksistä jätti homman kesken jossaki Kaipijaisten kohilla, ja mie lopetin vähä ennen Tirvan risteystä. Muistaakseni mahollisuus ja halu ois ollu vielä jatkaa loppuun saakka, mutta kello oli jo niin paljo, että meijän kotiintuloaika alko umpeentumaa, ja isukki ja äityliini olivat jo ilmeisesti0 huolissaan.

Pakko oli Uunonki topata veivaus ja alkaa liftaushommiin. Rekan kyytii pääsin ja kotana pirusti myöhässä. Sitä en muista pystyinkö kotona sanomaa, että tämmöne reissu tällä kertaa. Tuskin pystyin ja tokkopa oisvat uskoneet? 

Nahkalekurissa

Paljo on pataan tullu sitte viimesen kirjotuksen. No paljo on ollu lystimpiäki päiviä. Tänää sain sitte käytyä tuolla kertaalleen peruuntuneella "nahkalääkärillä". Eka miittinki ois ollu tuonne Hgin Flamingoon. No sehän peruuntu tuon miun kuumesekoilun takia. Eilen oli miittinki tuonne Mikkeliin, ja se ei peruuntunnu minkään syyn takia, vaan siellä kävästiin. Välietappina oli Ristiinan rautakauppa, josta tarttu kassiin laituritikkaijen pikakiinnityssetti.

Käytii sitte vielä ennen nahkalääkärikokousta useammassaki puotissa ostelemassa kaikenmoista tarve-esinettä ja muonaa. Sitte mänin sinne nahkalääkärin pakeille. Pakkiaikaa oli hankala saaha, ku lekuriajat on yleensäkin kortilla. Käytii tuo tammikuun loppupuolella alkannu nahkani "kesintä" läpi, ja lekuri totesi, että lisätoimenpiteille ei oo akuuttia tarvetta, ja jos "kesiminen" pahenee, tölvätään nahkaan vielä jälellä olevaa kortisoonivaksia.

Sitte mainitsin noista miun yläkropassa olevista "miljoonista" luomista. Niitähän tulee lisää erityisesti sadekelillä, niinku sieniä mettämaille. Nahkalääkäri kysy, että tiijenkö mitää tuosta nestemäisestä typpijäähdytyksestä. Sanoin, että kuullu oon, ja ruvetaa toimeen, ja voipi jäähytellä niin monta "pattia" miun puolesta ku aika antaa myöten.

Käytii hommiin, ja typpikanisteri ja siitä suuntautuva kylmä suihku heilu kiivassa tahissa ympäri Uunon luomien täyttämää yläruumista. Kaikki suuremmat näppylät jäähytettii pariin kertaan, paitsi tuo selkäpuolelta löytynny Basaliooma. Mie kysäsin nahkalääkäriltä mikä se Basaliooma oikeen on. No sehän vastasi, että se on selvemmällä suomenkielellä ilmastuna Tyvisolusyöpä. Sehän on ihon orvaskeden solujen tyveen ilmaantuva syöpälaji, joka ei yleensä etäpesäkkeitä lähettele muualle ruumiiseen.

Tuo selkäpuolen "Basilisko" vaati sitte enempi sitä jäähytystä. Alko sitte verta pukkaamaan jäähytysreikä, ja sitte se piti "laputtaa", jotta estettii Uunon käsiin kuivuminen. 

Mikkelistä takasin mökille ajellessa mietiskelin, että oisko nahkalääkärillä männy sekalle typpi ja joku palava kaasuputeli ko tuntu siltä, että koko yläruumis oli ku tulessa. Pari tuntii kesti tuo tulinen olo. No se oli oikeestaa hyvä juttu, ku ulkona oli niin kylmä keli. Alta 10 astetta.

Neljä engelsmannia

Veneaseman savupiippu

Kovaa hommaa on tää veneily, ainakin näin isossa veneessä. Ja kaikkista kovinta on tuo veneasemilla kökkimine. Varsinkin sillon ku on kyseessä yöveneily, ja aikataulut ei pijä.

Rouva-Uunohan on aina ongelmissa noijen rautalonkkien takia, mutta Uunon tyräritilä ei nykyvekottimiin anna onneksi minkäänlaista alarmia. No muuten nuo turvallisuustarkastukset on melko epämiellyttäviä kokemuksia. Aina on jotaki hempaankolossa ja muualla vinksallaan.

 Tarpeeksihan tuossa oli setvintää rautalonkkien ja yhenkin kapsäkin kanssa. Sönkkäämällä siitäki selvittii, ja vähäsen raotettii myös kapsäkin ulkokuorta.

Veneen lähtö oli 1,5h myöhässä, ja se latisti jo muutenkin latteahkoa paluuveneilytunnelmaa, kun oli tieto siitä, että oltii menossa reilusti viileemmille vesille.

No sitte veneasemalla neljän, lievää krapulaa potevaa engelsmannin näkeminen kyl piristi. Onneks ei nuppi ollu yhtää turvoksissa itellä, ja melko hyvillä yöunilla oltii myös liikenteessä. Porukka oli käynny viikonloppureissulla Benidormissa , ja suuntana nyt koti, ja Luton. Nyt kyl ramoo tosi kovasti, ja hereillä pitäs notkua vielä monta tuntii ja pari viimestä satasta Kian suitsissa.

Perille jos aamulla päästää, ni hirvee hinku on lähtee kattomaa onko itärajan linjat pysynny entisellään, niinku tiedustelutieto väittää. Tiedustelu-upseerin ominaisuuvessa pakko käyvä ite rajalinjat kollamassa.Mänkää työ mihi määtte, myö männää mökille.

Mukavaa ku on lämmintä

Käytii eilen juoksentelemassa Rouva-Uunon kanssa La Matan  luonnonpuistossa.

Mahottoman mukavaa ko on ollu lämmintä. Luita ja luijen vierustoja kyl jo kohta seittemänkymppisellä kuitenki jo kolottelee. Siihe ei auta mikkään. No ehkä hengen lähtö siiheki auttaa...heh.

Paljo on ollu meininkii, ja tapahtumaa sitte lentsikka-asemalla vierailun jälkee, mut aika tuppaa käymää vähiin, eikä näihi jonnenjoutokirjotuksii enää paljo aikaa liikene. 

Voimailu ja liikunta hommat on lissääntynny ja erityisesti juoksu noijen pomppukenkijen hommaamisen jälkee. No eihän nekää pysty noita entisiä raihnoja korjaamaan, mut uusien raihnojen syntyä varmasti ehkäsee tuon mahottoman hyvän vaimennuksen takia. Jousilla hyppely ei varmasti niveliä rasita silleen ko paljasjaloin asfaltilla kyykistely.

Esijuoksijaki on jatkuvasti ehotellu jotaki ennätyksiä, vaikka Uunon juoksu on vieläkin lyhyttä pätkäjuoksuu. No pätkät on kyl pitenemään päin ja tänään tuntuma oli erityisen hyvä. Kokonaissalto oli 11 km juoksuu ja kävelyy vajaa seiska, keskitahilla 5:09, eli ihan, ihan liijan kovaa. No tällä on Uunolla vaan tarkotus, että saisin itteni semmoseen kuntoon, että pystysin alkamaan harjoittelun syksyy varten. Sillon olis tarkotus ehkä jo Suomessa tai viimestään täällä Torressa osallistuu johonki lyhkäseen kisaan? No näillä vuosilla tarkotus ja suunnitelmat yleensä tyssää terveydellisiin ongelmiin lähes jokaisella, eikä Uunokaan kuvittele missään nimessä mikään poikkeus olevansa.

Pyykit pyörähti näköjään loppuun, sekä miun palautusservojuoma. Pitää ruveta niitä rättilöitä laittelemaa nyörille puoleksi tunniksi kuivahtamaan, ja kohtahan se muoriki pyörähtänee pyörällä tuolta Peltomarkkinoilta, ja sitten pyöritää tuonne Lohikäärmepuistoon (Parque de Nacionales) ottelemaa meijän Nieta-porukalle kuvia.

Kovasti on ollu mukavata, ja jos terveyttä piisaa se mukavuus jatkunee tuolla Veeniemessä reilun viikon päästä terassilasien asennusten paikkuuhommissa.

Mietiskelee Uuno, kaikkien kahjujen ystävä.

Yhtä katkasuu nykyUunonki elämä

Könysin ihmiseläjiä pullollaan olevan monikerroksisen hallin tyhjimpään kolkkaan viettämään Semana Santan viimosia päiviä, kahviterian kautta.

Oon kyl huomannu jo aikapäiviä ja -öitä sitten, et jokahine aiottu tekemine tai muu voi aina männä pieleen. Useimmin se mänee pieleen nykysin jo omalla sössimisellä, ja lukusia kertoja tapahtuu myös ennalta arvaamattomia ilmijöitä. 

 Sitä varten pitäs olla aina varasuunnitelma, ja aina ei pelkkä yks varasuunnitelmakaan riitä. Pitäs olla vielä useampikin jos tarpeeksi tärkee juttu on suunniteltavana. Viime kesänä yhellä mökkivisiitillä kyl karvaasti huomas, tän yhen varasuunnitelman taktiikan haavottuvuuden. Pärettä ja aikaa palo rutosti ku tekniikka, suunnitelmat ja varasuunnitelmatki petti.

Miullahan oli tänä päivänä vakaa tarkotus hiissautua tänne Alicanten eli Elchen lentoveneasemalle vastaanottokomiteaksi. 

Mahollisuuksia, jotka miulle ekaksi tulee mieleen tänne pääsemiseksi, on pari. Nehä on linjapiili- tai pirssikyyti. Noijen kahen kyyvin hintaero on senverta iso, että päätin tulla linjapiilillä. Linjapiili maksaa 7€, ja pirssikyyti n. 50-70€. 

Tätä varten aattelin, kun nyt on täällä espanjalaista jengiä pääsiäisen vietossa paljon, että käyn ostamassa lipun etukäteen, jos mahollista. Ennen se ainakin joskus oli. No lompsin osin liikuntamielessäkin keskustan linjapiiliasemalle, josta se linjapiili lähtee.

No ei mikään yllätys miulle eikä varmaan kellekkään muullekkaan, että hukka oli reissun nimi. Luukulla oli lappu, että liput on ostettavissa vaan autosta. Juttelin siinä sitte luukun vieressä olevan linjapiilikuskin kanssa, ja vähä kyselin asiaan varmennuksia, mutta yleensä vastaus oli kysymyksiini, että "noo lo see". Ei tietoo asiasta. No sille päivälle riitti kyselyt, ja vesiperään oli tyytyminen.

Tänää sitte oli tarkotus ehtii kello neljältä iltapäivällä lähtevään piiliin, ja ostaa lippu sieltä piilistä lapun ohjeen mukaan. Toimittelin aamupäivän kaikenmoista askaretta, ja käväsin reilun 3km pomppimassakin. Sitte lähin hyvissä ajoin kävelemää reilun 20 minuuttia kestävää matkaa.

Matkan varrella katoin, että voi pertsuikki. Esijuoksia näyttää jo puolta viittä, ja puhe-elin myös. No mönkiin mäni klo 16 piili...eli nyt ei oo mitään kiirettä. Asemalle ko tulin, se oli ihan täynnä piileihin jonottavia ihmiseläjiä. Mie änkesin kuitenki lentoaseman luukulle. No siellä ainaki joku istu, ja kysyin onko mahollista ostaa lippua lentoveneaseman piiliin...oli mahollista...otan lipun seuraavaan piiliin...millon lähtee? Vastaus: klo 16!!!!??? Kysyin vielä varmuudeksi paljonko lie kello...vastaus 15.50!!!???

Kotonahan olin koko aika tiiraillu aikoja herätyskellosta ja seinällä olevasta digikellosta.

Voi perhana, miulla oli väärät ajat molemmissa mukana olevissa vekottimissa, esijuoksijassa ja älyttömässäni. No lipun sain ja kovan änkeemisen jälkee pääsin piiliin. Onneks ei ollu ku pikku reppu mukana. 

Piilissä mietin kuumeisesti mistä tuo vekottimien aikaero johtuu. Roplasin kaikki asetukset läpi, ja sitte tuli tuo perhanan VPN mieleen. No siellähän jökötti Suomi VPN:n paikkatietona. No pelkkä VPN:n sijainnin muuttamine ei riittänny, vaan sehän vaati älyttömästä virran uhkarohkeen katkasun. Sain kytkettyy koneen kuitenki taas langoille, ja aikaki oli muuttunnu nyt oikijaksi.

Esijuoksijassa jökötti edelleen väärä aika. Ois luullu, et seki korjaantuu kohilleen, ku tuo älytön ja esijuoksijahan miun tietojen mukaan elää jotaki yhteiselämää, eli sympijoosia, vai oliko ne jossaki bluu nimisessä tuutissa elämässä, en oo ihan varma tästäkään asiasta.

No roplasin, eli katkasin esijuoksijanki elämää ylläpitävän voiman vähäksi aikaa, ja tein takasinkytkennän. No sehän autto vaivaan, ja nyt molemmat aikaakin sivutuotteinaan näyttävät vekottimet on noilta kohin säädöissään.

Jos miul ois ollu mukana nyt kaks mekaanista kelloo, oli ne sitte minkälaisia tahansa, ranne-, herätys- tai esimerkiksi käkimallisia, oisin saannu ne todennäkösesti muutamassa sekunnissa näyttämään oikeeta aikaa. Nyt näillä nykyaikasilla vekottimilla aikaa mäni asian korjaamiseen pari tuntii. Kehitys kehittyy, mutta ei aina oikeeseen suuntaan kaikilta kanteilta.