Kolme ruskeeta silmää

 

Rappuset "tekasin" vihdoin "Iisakin huussiini. Suuri osa huussin romppeista on raijattu Haapasalon saaren vanhasta" paskaläjästä". Se läjä korventaa varmuudella Uunon sieluu omiin hautajaisiini saakka. 

Kattelin tuossa saunan lauteilta kolmen Anaslinnun iltapesupuuhia. Vaikka matkaa oli vaan parikytämetrii, en saannu selvää lajista. Heinä-anasta pienempiä olivat, ja ehkä Telkkiä? 

Uunon näkemättömyyteen saatto kyl vaikuttaa se seikka, että Uunon kolmesta ruskeesta silmästä pari on nyt vähän vajaalla toiminnalla ja poksahtaneita. Kahesta enemmin näkevästä silmästä vasen lienee tulehtunnu ja alimmainen huonosti näkevä on muuten vaan poksahtannu.

No ei oo eka kerta ku tämmöstä tapahtuu varsinkaan seitenkymppisille. Tuntuu, että normaalivaivoja ja perin yleisiä. 

Ennen saunaa käväsin taas pikkusella kävely/juoksulenkillä. Pätkissä on juostava ku muutakaan ei voi, ja ainanen väsymys kalvaa raihnasta, maatuvaa ruumistani. Juoksemine on kyllä varsin mukavaa, vaikka pätkissä

Kolmen kilsan verran pätkäjuoksuu, ja pari kävelyy ripijällä keskitahilla

Tyhjää parempi, ehkä. 

Boorivesi ja Uunon lumpijot

Säpinää on piisannu ylleisesti ottaen, ja sitä on riittänny taarpeelline määrä Uunolleki. Tuli tuossa mieleen saunan rappusilla löylyn jälkee istuskellessa ja raihnasia raajojani katellessa tuo yli 50 vuotta sitte lääkärijen reseptilistan käressä ilmeisesti ollu ihmelääke Boorivesi. Sitä määrättii vähä kaikkeen tautiin, ainaki ulkoisesti käytettävästi, ja ehkä sisäisestikin? Nykyhenkilöt tuskin tämmösestä ihmelääkkeestä tietävät tuskin mittää? 

Miulla oli reilun kymmenen vuuen ikäsenä kaikesta urheilusta täyskielto, ja Boorivesirätit molempijen polvilumpijoijen ympärillä reilun vuuen aikajakson. Kyllä otti pattii ja pattijen vieruksiin katella koulun urheilutunnilla toisten liikunnallisia kirmailuita. 

No siintä ko noista polvirättilöistä irtaantumaa pääsin, alko liikkumine maittamaan. Yks jo sillon kahelin Uunon "tahvoilu" oli se, ko aijottii ajaa velipojan ja Levosten veljesten kanssa senaikusilla polkupyörillä Lappeenrantaan ja takasinkin. Matkaahan tuli eestakasin vajaat 180km. Ja yrittämää lähettiinkin.

Juomaa, eikä muonaakaan kukaan tainnu älytä ottaa isommin mukaan. Eikä vanhemmillekaan mitään reissusta ilmoteltu. 

Muistaakseni oli sunnuntaipäivä ko aamulla lähettii veivaamaan. Nuoremmat veljeksistä tais jo käännähtää Luumäjen kohilta takasin. Myö jatkettii vanhemman Levosen kanssa Lappeenrantaan asti. Perillä jo oli kova nälkä, ja senverta oli Uunolla markkoja taskussa, että sai ostettua keskustasta Lappeen kirkon läheltä olevasta kioskista yhen omenan nälkäänsä.

Siinä ei kauva männy ko omena oli syöty, ja polkemaa takasin. Vanhempi Levosen veljeksistä jätti homman kesken jossaki Kaipijaisten kohilla, ja mie lopetin vähä ennen Tirvan risteystä. Muistaakseni mahollisuus ja halu ois ollu vielä jatkaa loppuun saakka, mutta kello oli jo niin paljo, että meijän kotiintuloaika alko umpeentumaa, ja isukki ja äityliini olivat jo ilmeisesti0 huolissaan.

Pakko oli Uunonki topata veivaus ja alkaa liftaushommiin. Rekan kyytii pääsin ja kotana pirusti myöhässä. Sitä en muista pystyinkö kotona sanomaa, että tämmöne reissu tällä kertaa. Tuskin pystyin ja tokkopa oisvat uskoneet?