Lähin aamulla yli 6h:n tukkiunen jälkeen kattomaa auringonnousua rannalle. Irkku-naapurini oli aamutakkisillaan koiria jo ulkoiluttamassa. Riehakkaampi koira ko Uunon näki, ei meinannu "pöksyissään" pysyä, vaikka ihka ilkosillaan oli jalottelemassa. Toine otti kohtaamisen vähä rauhallisemmin.
Jatkoin siitä kotinurkalta tuon muutaman satametrisen rantabulevardille, eli Avenida de los Españoles'ille. Siinä rannassahan on tuo Molino Blanco- ravintola, ja vieressä tuo vanha mylly, josta koko tää asuntoalue on nimensä saannu.
Rauhallisin ja seesteisin mielin kattelin Afrikasta nousevaa aurinkoa. Siellä jossakin Saharan autuomailla se yöt retkottaa, ja sieltä uskollisesti joka hikinen aamu nousee meitä ilahuttamaan. Harmi ku ei ollu juurikaan pilviä ni ois tullu värikkäämpiä otoksia Uunon väsyneille silmämunuaisten verkkokalvoille.
Takasin ku siitä parin kilometrin rantakävelyn jälkeen hiippailin, tuo riehakkaampi naapurin koiruuksista laukkasi vallattomasti Uunoo vastaan. Luulin ekaks, että se on karannu, muttaa sieltä laukkasi mutkan takaa kohta naapurikin sortseissa ja t-paijassa ja huikkasi, että "koiruus on miulle liian nopia".
Lompsin takasin tuota "Oleanteri-katua" tänne mörskälle, ja nappasin kuvan yhestä kyltistä tuossa kadun alapään talossa. Oli soma kyltti, jonka laajemman merkityksen mukaan kannattasi kaikkien ihmismuurahaisten täällä elellä. Vuntsi Uuno tänä aurinkoisena aamuna.
Nyt otan kahvikupposen ja laitan lyhkäsen malliset lenkkivehkeet niskoille, ja lähen La Matan luonnonpuistoon ihmettelemään siellä olevia elämän ihmeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti