Parque Natural de la Mata
Lupasin eilen soitella jälkikasvustolle näköpuhelun tänä aamuna. Aikanen oli herääminen ja lähin auringonnousun aikoihin rannalle. Ei ollu pilviä, ni nousu oli vähävärisempi ku puolipilviaamuna. Jatkoin siintä Mölinäpuiston läpi La Matan luonnonpuistoon, välillä kävelin, mutta osan matkaa juoksin. Yritin muutaman kerran soittaa, mut jälkikasvusto tais vejellä vielä hirsiä, ja ilmeisesti hirsipino oli iso, ku soitettuu en saannu koko kävelysessijonkaan aikana.
Reilun kilometrin matkan ko olin hiippaillu luonnonpuiston rantapolkua, siristelin paremminnäkeviä etusilmiäni, ja ihmettelin, että näenkö oikein, ku näyttää siltä, että vastaan tulee mies "hippulat vinkuen" eli ihan ilkosillaan. No lähemmäs ku pääsin, ni selvästi ilmeni, että hippulat siellä vilkku, ja oikein olin nähnny. Ei ollu miehellä minkään näköstä rihmaa, jonka se olis voinnu kiertää ympärillensä nahkansa ja hippuloidensa suojaksi.
No sitte minuu kyl alko vähä mietityttämää, että oonko vuoskymmenet ja koko aika täällä ollessani toiminnu paikallista tapakulttuuria ja voimassa olevaa käytösetikettiä vastaan, kun aina omat hippulani oon piilotellu runsaijen rättikertojen sissään ja lippalätsä tai rätti on lähes aina päässäni "hineenä" paahtavaa aurinkoa vastaan? Toisaalta tää oli kyl eka kerta, ku noin nirkosella vaatetuksella liikkuvaan henkilöön luonnonpuistossa törmään.
Kyllähän tuo Natural Parkki- nimi vähä saattaa viitata tuoho ilkosillaanki liikehtimiseen? Pitää kyl ennen seuraavaa kertaa harkita paremmin, mitä rättejä niskoilleni laitan, vai uskallanko laittaa mittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti