perjantai 18. maaliskuuta 2016

Perhanan viltterit

 

Oli kuitenki kaikesta kolotuksesta ja raihnasuuvesta huolimatta mukava "herätä" (eli nousta ylös). Hyvin huonosti nukutun yön jälkeenhän olotila aamulla vastaa lähes "viimosenpäälle vietettyy kapakki-iltaa" ja sen jälkeistä aamua, joka alkaa tanakalla "vibrafoonin" soitolla.

"Soittotuokiohan" jatkuu sitte "parhaimmillaan" tuonne iltaan saakka. Tästä kyllä selviää normaalisti paljon vähemmällä.

No vähemmällä ja vähemmällä. Taas on pientä ongelmaa aiheuttannu tuo Uuno-pojan "hyvämuistisuus". Pari kertaa oon Olan lähön jälkee kaupassa käynny. Pääsyy käynteihin on ollu tuo ainanen kahviviltterijen etiskely.

Ekalla kerralla olin kirjotellu oikeen lapun, jota on hyvä kaivella Consumin hyllyjen välissä kyyläävän myymäläetsivän iloksi syvältä taskusta. No olin hävittänny koko lapun ja ostelin mitä sattuu, mut viltterit ei mieleen muljahtannu ja ne jäi ostamatta.

Toisella kertaa ei ollu ees lappuu kirjotettuna ja lähtiessä oli viltterit kirkkaassa mielessä ja hyvässä muistissa, mutta kämpille taas könysin ilman niitä perhanan vilttereitä...perkele...alko jo ottaa pannuun ja raskaasti. Nyt oon rangaistusmielessäkin joutunnu kahvipannuun tiputtelemaan veen tuon muovisen "kestoviltterin" läpi.

Siihen kestoviltteriin ei kyl jää ku muutama kahvin jyvä. Suurin osa jyvistä liruu veen mukana pannuun ja siitä Uunon kupin kautta Uunon omaan pannuun...makuelämys on taattu tällä menetelmällä.

Aamulla kyl kävi mielessä se, että yrittäs värkätä tuosta "kyökkipyyhkeestä" viltterin, nyt kun tuo kahviviltterin "taittelutekniikkakin" on jo ollu pari viikkoo hallinnassa, mut aamu ei ihan paras hetki oo hyvien ideoijen käytäntöön ottamiseen.

Ottasuonet ja pupilit pullollaan oottelen täällä herätystä tennarijen kinttuihin sitomiseksi...pannu kuumana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti