Näinä unettomina yönhetkinä väkisinkin Uunon ajatukset välillä vääntäytyy jo lähestyvän Viikatemiehen juoksujoukkueeseen. Se on satavarmaa, miten tässä Uunon viimesessä kilpajuoksussa tullee käymään. Siinä on tulossa satavarma tappio.
En tiije miks tuo hieno Laila Kinnusen esittämä kappale Kesäyö tuo aina mieleen Viikatemiehen joukkueen?
Kyllä se tuo mieleen myös nuo lukusat kerrat, ku oon Kivijärvellä saunan jälkeen soutannu "pienessä tai suuremmassa pierussa" keskelle tyynee järvee tän kappaleen tahissa kattomaan aina mieltä kiehtovaa auringon laskuu ja mietiskelemään eloni huonoja ja hyviä hetkiä.
Siinä on usijat kerrat vuntsittu omia tekosia ja tekemättäjättämisiä.
No muutenki Uunon ajatukset lähes päivittäin viivähtää läheisten tuttujen parastaki aikaa erilaisten tautijen (syöpien, "juopien" ym.) kanssa kamppailevien ystävien äärillä. Ite on saannu olla Onnen-Pekkana monessa suhteessa.
Lekurin puukkoon ei oo tarvinnu "törmätä" ku kerran, omaan puukkoon myös kerran ja muijen ei vielä kertaakaan. Hammaslekurin stilettiin ja poraan on kyllä tullu törmättyy liianki kanssa.
Turpaan tuli kyllä kylillä muutaman kerran nuorempana otettua tai saatua sillee, että pahimmalla kerralla herräilin lekurin lavetilta ja "taulu" oli kursittu monesta kohtaa tikeillä kassaan. Näillä hartijoijen leveyksillä ei kannattasi ees ittijään puolustaa, saati muita, mutta niin tuli tehtyy kuitenki. Yhellä kerralla revittii uus äitin ostama takki riekaleiksi ku mänin vällii jelppimää miutaki vielä pienempikokosta kaverijani. Seuranneessa painikisassa Uuno kuitenki pärjäsi, ja se sapetti "ammattitappelijaa" entisestään. No onneksi nuorisotalon vahti kerkisi välliin, ja pelasti varmaan Uunon nahkan tikkaukselta. Nyt ei tarvinnu tikata ku takkia. Siintä repijän kaverien seuratessa kintereillä mäntii polliisilaitokselle asijaa selvittämään. Sillo oli Uunon mahikset aika huonoilla ja puntti kyllä tutisi, ku satavarmasti ties että turpiin tullee jos kaverit niin päättää. No eivät onneksi päättänny, ja turpa säily entisellään sillä kertaa.
Porvoon torin "poikapaineissa" repesi Uunon uuvet "painihousut". Tuli siinä samalla polveen vieläki näkyvä "ruttu", mutta ei onneksi isompija luuvaurijoita.
Niitä luuvaurijoita tuli sitte kyllä vasurikäteen jo vanhempana ollessa köyvenvetokisassa, ku tuo lahohko Uunon yläpää ei oo toiminnu läheskään aina silleen ku pitäs. Käjen luut mäni ruttuun neljästä kohtaa, mutta mukavastihan se kesä mäni rillihommissa ja käsi kipsissä. Kyl siinä välillä oli kipsissä myös ottalohkot, senverta välillä ykskätisyys masenti, mutta siitäki vielä toivuttii kakskätiseksi.
Elämäni parhaita hetkijä on ollu poikijeni syntymät. Niistä kaikista on kuitenki tullu ihan kelpo kamuja, vaikka omat kasvatuskyvyt onki ollu lähempänä nollatasoo ja virheitä on tullu tehtyy rutosti.
Eiköhä tää nyt tälläkertaa tästä aiheesta riitä. Mie lähen keittämää tän yön ekat yökahvit ja jatkan hyvin alkanutta yömietiskelyäni Viikatemiehen kanssa.
Vaikuttaisi Calle Fray Luis del Leonin ajatushautomo olevan iskussa, vaikka O. jo vuoronsa lopetti! Ehkä El Campellon kisassa nähdään.
VastaaPoistaNo hulluja on hyvä hautoo tällä nupilla...heh...järkihommat oon jo suosijolla jättänny niille, joilta se homma vielä luonnistaa. Mukavahan se ois tuttuja heimolaisia nähä, ja miksei tuntemattomiaki. Toivottavasti nähhää Veteraanot toisemme siellä.
PoistaNiin,,, tuohon ajatteluun menneestä tulee monesti palattua, paljon on asioita jotka olisi tehnyt toisinkin, jotain kuitenkin aina joukossa joka on omastamielestä hoidettu mallikkaastikkin.
VastaaPoistaTuohon että että on kuitenkin ollut elämässä Onnen Pekka, täytyy itsekkin aina omastamielestä kurjimmilla hetkillä palata.
Jos elämän saa pääosin terveenä ja normaaliliikuntakykyisenä viettä, niin muusta aina jotenkin voi selvitä.
"Kuolema ei ole mitään. Sillä mikä meissä lakkaa olemasta, sitä emme tunne. Ja mitä emme kykene tuntemaan, ei ole meille mitään". Epikuros
Ja tämä vanha ajatelma tuon viikatemiehen osalta on itselläni ollut jo nuorukaisesta asti sellainen asia, että olen aina tuntenut että tänään ei olisi mitenkään huono päivä kuolla.
Kitumaan jäämistä voi pelätä, siksi onkin painettava aina täyttä eteenpäin.
Hyvä että yökahvi perinne Luis Leonilla jatkuu.
Eläkeläiselle, ja lomalaiselle on ihan sama mihin aikaan vuorokautta ne uni tunnit viettää, jos saa yleensä nukuttua.
Totta puhut....kyllä täällä on jo seuhottu oma aikamme, ja yliajalla ollaan. Ei maha mittää. Se on nyt sama millon keittelee nuo perinnekahvit. Ei tuosta nukkumisesta ressata kannata. No nyt aamulla on nuokuttu puolipökkyrässä kyökissä useat kahvit keitellen. Pilvistä on mutta silti ihan mahtavata tänäänkin. Koita kärvistellä kessään.
VastaaPoista