Mahtava oli viikonloppu ja viilinki poikkeuksellisen hyvä, vaikka nuo keliolosuhteet oli taas semmoset niinku Perslandiassa ylleensäkin eli vettä losotti perjantai-illan ja lauvantain ihan kokonaan.
Mökille hyökkäiltiin perjantaina, vaikka vettä komijasti paisteli. Enste Uuno nykäsi lyhkäsen takamuksienhiertolenkin heti koppisessijon päätteeksi kun kotija kerkisi. Viime viikonloppunahan Uuno oli jättänny lahjasatulan avvaimen mökinrantaan, kun oli niin paljon rompetta hevospeliin lastattavaksi, että avvain kun maahan tippu, ja Uuno ei sitä heti siitä ylös nostannu, ni homma unehtu kokonaan. Sitte Kouvolassa muisti palautu ja kirroilun säestämänä oli katkeraa todeta, jotta sinne se jäi parkkipaikan hietikkoon Kivijärven rantaan.
No nytte kun siinä pimmeessä parkkipaikalle perjantaina tultiin, ottalohkovalojen kanssa Uuno käveli suoraan lastauspaikalle, ja siinä oli lahjasatulan avvain ihan kenenkään löytämttömänä ja tallessa. Heh...mukava oli se siitä pikkusen mutasenaki noukkia oikijalle omistajalle. Sitte ottalohkovalojen avulla puijen pilkkomiseen ja mörskän lämmitykseen.
Aamulla vesilosotus jatku, mutta kahvit helttoihin ja venholle. Huopasin koko tuon 1,2 kilsan matkan kun ei viittinny venhoa ennää ruveta käänniskelemään. Siinä olkapäitä kivistellessä ja kumilurtsi päällä kovassa vesisateessa ja keskellä järveä huopaillessa lievään sivutuuleeen, tuli pikkusen hymyvä Uunonki märkiin huulipieliin. Onkohan tää ihan järkihommaa, ajattelin....mutta yhtä järkevää se on, kun mikä muu homma ja tekeminen tai joutenolo tahansa. Missään tekemisessä ei mitään järkeä ole, varsinkaan ns. järkitekemisessä. Mantereelle kun saavuin, venhosta lahjasatula alle ja sotkemaan edelleen kovassa sateessa Taavetin keskustoja kohen. Sitte kiekkasin takasin enne keskustaa ja soutamalla takasin mörskälle.
Sitte pikkusen juopottelua ja puukopin rakennushommiin koko "Rouva-Uuno ja poika"- rakkennusvirman voimin. Vettä sato kovasti edelleen, mutta nyt oli päätökset tehty homman tekemisestä ja siinä ei ennää ruvettu kärvistelemään ilmoja. Mukavasti homma edisty ja sitte jo taas ottalohkovalojen voimin uuno souteli mantereelle. Tennarit autolla koipiin ja vesipaisteessa pikkunen lenkki Teppoilin nurkille ja takasin ja soutupelillä mörskälle saunan lämmitykseen. Koko rakennsuvirma pilkko taas puita ja hoiteli veet pataan ja tulet kiukaan ja patasen alle ja kiukaalle lopuksi foliossa muonaa, eli ryynäreitä, sipulia, paprikaa ja muuta täytettä vattaan, ja pikkusen päihinki. Valojakaan ei mörskällä enää voi poltella, kun tehot on jo käytetty aurinkopanneelista näillä aurinkovapailla seuduilla. Mukava on kuitenki kynttilöijen valossa pelätä pimmeetä ja mörskän poroksi palamista.
Aamulla sama samba jatku ja yritystä oli koko sunnuntain. Vesisade oli yön aikana loppunnu ja homma saatiin todella hyvälle mallille. Kotimörskälle ku kerittii ja romut saatii hevospelistä raijattuva sisälle ja osa talliin Uuno lähti polkasemaan lahjasatulalla pikkusen pätkän....Mahtavata meininkiä, ei tavinnu uutisija hermoilla, eikä muutakaan maaliman mahotonta mänövä.
Kuvassa rakennusvirman ylin johto tekee välitarkastusta ennen sunnuntain loppurutistusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti