sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jälki oli sen näköstä

Perjantaina ennen mökille lähtöö sipasin tennarit innoissani jalkoihin ja lenkille. Kympin mittanen oli lenkki ja vauhti alta 5:30 eli ok.

Siitä sitte romujen karräilyyn ja Taavetin suunnille. Venho kun satiin piripintaan lastattua kaikkine lahjasatuloineen, huomattii, että moottorin vaihteisto oli jäätynny kiinne ja vaihe oli päällä. Oli jo ihan pimmeetä ja vastalaineikko melkonen. Mie koitin vielä ainoalla veneestä löytyvällä vekottimella eli rimoista tehyllä veneen pohjarallilla moukaroija vaihemutikkaa, mutta ei uskaltannu jäätynyttä muovinpalasta yhtään kovempaa mäiskyttää.

Ei auttannu ku ruveta soutamaan pimmeessä johonkin suuntaan, jos meinattii mökille päästä. Rouva-Uuno veteli ekat reilut sata vetova ja sitte Uuno käi hikoilemmaa täpötäyven venhon liikkumiselimien kanssa. Kompassiki oli kassissa, mutta senverta Lappeenrannan ja Taavetin valot kajasti ja pilvettömältä taivaalta hieno tähtimeri, että kompassija ei tarvittu, vaan pärjättii eellämainituilla valolähteillä.

Lauvantaina venholla huopaamalla mantereelle ja lahjasatulan viritys polkukuntoon ja reilun puolen tunnin lenkki ja soutamalla takasin. Sitte rupesin virittelemään sitä puuvajan rakentelua ja polttopuijen ja saunapuijen tekova, jotta nahkan saapi pysymään tarpeeksi lämpösenä. Asteita oli mörskän sisällä 41, eli saunan jälkeen sisällä lähes yhtä lämmintä kun saunassa. Aamulla ei enää ollu vaan asteet jossakin 14 kieppeillä.

Lumpijo tuosta perjantain lenkistä senverta äity, että polvee jurmootti koko päivän ja jalkeillahan siellä mökillä ylleensä tepastellaan kaiknenäköstä puuhastellen, että sekin sitä vissiin tympäsi.

Isukinpäivän alottelin kirves käjessä. Yrittelin käynnistellä akregaattija, mutta ei onnistunnu. Alunperin oli epäkeskohiomakonneella tarkotus saunan takkatuvan ovia ohennella, mutta nyt ohentamisen joutu tekemään kirveellä ja puukolla ja jälki oli sen näköstä. Ens vuonna saapi hiontavirma viimestellä ruovihkoksi jääneen työn.

Senverta hyvässä muistissa oli viimetalvine oven avaus, että nyt piti hommalle jotakin yritellä. Kirves ja sorkkarauta oli sieltä pienimmästä päästä, joilla viimeksi "Sesamia" auki yriteltiin. Siinä rytäkässä meinasi ikkunat särkyvä ja seinät sortuva ja manaus kuulu varmaan Taavetin Centrumiin saakka. No nyt ei semmosta homaa oo ootettavissa, senverta tuli ovesta, karmista ja hirrestä veisteltyä, että nyt Sesamin saapi peremmin auki...(jos saapi????)...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti