No joo, kyl on maailma mallissaan, ja Uunon Kankee tallissaan, toivottavasti koko tulevan yön.
Tänää sillä tuli köröteltyy kahessa eri pätkässä liki 60km. Aamupäivällä käin kahvireissulla reilun 15km:n verran sotkien ympäri kylää, ja iltapäivällä sitte 44km tuolla Guardamarin ja Rojalesin suunnilla.
Päivä oli taas lämpöne, ja kosteutta suhteellisesti mitattuna varmasti yli 90%:n verran, ja lämpöö +25°C:n lukemilla. Aamupäivälenkin ja Aromatica puiston "urheilusalin" jälkeen mörskälle ja pientä muonan poikasta, ja sitte suunnittelin vielä ehtiväni Guardamarin majakan kiertämisen jälkeen Rojalesin ristikukkulalle kattomaan auringonlaskua.
Intoo vielä puhkuen kaahasin Guardamariin. Rannalla käin ottamassa pikku "Nietoilleni" pienen videon pätkän kovasta aallokosta, ja sitte Palmupuistikkoon. Siellä oli koko paana täys porukkaa, enkä viittinny siks yhtään kuvaa ottaa.
Majakan aallonmurtajan toisella puolella oli kovasti laine- tai muita lautailijoita, mut mie jatkoin majakalle. Aallokko löi välillä murtajan ylitte, ja pikkusen jo valmiiksi märkä nahka kastu entisestään tyrskyistä, mutta ei Uunon paperinahka kuitenkaan siitä kärsinny yhtään, päinvastoin vesi vaikutti virkistävästi.
Sitte jatkoin huvivenesataman rakosellaan olevasta portista läpi satamaan, ja ne siellä olevat kaks kuppilaa ohitin nieleskellen, kun tarkotus oli täyventää juomavarastot Masymasin kaupalla. No sitäpä ei tullu lähtiessä ajateltuu, että nyt on sunnuntai, ja ko. kauppa on tauolla. Siinä vaiheessa kun sen älysin oli miettimisen paikka. No päätin käyvä huoltsikalta hakemassa pelkästään juomatäyvennyksen kalliilla hinnalla. Niin kauan ku tineroita taskussa on, juominen on yks hengissä pysymisen tärkein ehto. Nyt lisäksi jo janotti jonkun verran, enkä nyt halunnu retkeä keskenkään lopettaa, tai ees lyhentää sen takia, että Masymasin kauppa kiinni on. Siispä koukkasin vähän matkaa Guardamariin päin pensikselke, ja sieltä tarttu takinhelmoihin yks cerveza- ja limpparitölkki. Näillä luulin pääseväni Torreviejaan takasin Rojalesin ja Benijofarin kautta.
Siintä tärryyttelin pätkän täpötäyven Segura-joen varren hiekkatietä, mutta perspuoli sano, että on suotusampaa siirtyä tasasemmille pinnoille, ja niin teinkin. Siirryin CV-91 Carreteralle. No sitä siivuttelin nyt onneksi myötätuulessa Kankeen huippunopeuvella 25km/h, ja saavuin Rojalesiin. Siellä oli diskomeininkiä ja nuorisoo kovasti sisääntulotiellä, mutta kuusvitosta ei semmoset jytinät ennää pysäytä...Jatkoin keskustaan.
No siellä sitte selvis, että laskevan auringon etteen oli kasautunnu kovasti pilvijä, ja miun tää auringonlaskun hetki jääpi nyt kokematta. No senverta se masensi, että yhen yrityksen tein kukkulalle mänöksi, mutta en useampaa. Ristit kyllä näky, mutta en viittinny ruveta enää tyhjää kalkyloimaan miten sinne noita sokkeloisia kujia myöten pääsis.
Janotti jo entistä enemmin, ja aattelin, että Benijofarin kirkkoaukion penkille asti ohjastan kankeen ja sillee teinki. Kyllä maistu repussa lämmenny keppana, josta puolet suihkusi ohi Uunon rutikuivan nielun sitä aukastessa, erityisen makijalta. Sen siemailin kaikessa rauhassa kirkkoaukiolla, ja syvennyin ajatuksiini. Kirkon kellotapuli, ja siellä olevat kilkattimet herätti miut ajatuksistani, ja oli aika Uunon yritellä kohti kotia ja Torreviejaa.
Rypistelin jo hapokkailla nilkoilla Benijofarin mäjen päälle, ja siitä jatkoin liikenneympyrän kautta Quesadan ohitte. Mäen päällä sitte toppasin, ja virittelin punasen vilkkuvan takalistovalon, ja etuvalon, ja pari heijastinnauhaa kätösiin ja myöskin ottaluuvalon toimintakuntoon.
Kuu jo siellä vähän vajaalla naamalla miulle naureskeli...heh...ja on naureskellu moni muukin, mutta ylivoimasesti eniten oon naureskellu mie ite. Voi sitä ilon määrää, minkä miun sössimiset, ja aivo- ym. toiminnan vajavuuvet on miulle tuottannu. Ilman niitä en vois ittijäni Uunoksi mainita, ja tuskin hengissä olisin.
Jatkoin siitä pitkään alamäkeen, mutta toppasin kuitenkin tuossa Montesinosin risteyksen jälkeisellä stoppipaikalla. Siinä kulahutin kuivuneeseen helttaani muutamalla kulautuksella tuon hätävaralimsani, haistelin kosteaa ja lämmintä ilmanalaa, ja vejin suolantäyteistä ilmaa kitusiini. Kattelin suolajärven tyyntä pintaa ja mietiskelin hetken mukavia ajatuksia.
Virkosin siintä senverran, että jatkoin siitä sitte mörskälle suorinta tietä. Jäi 5km:n pätkä retkestä mittailematta, Uuno kun oon...heh...mut ei sais kettää haitata. Tahallaa en sitäkää "syntiä" tehnny.
Nytte kohta hetekalle, vaikka Pepe Navarro karjahtelee Bahia Blancassa entiseen malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti