VII Carrera Popular Villa de Dolores. 08.10.2016

 

Vähän ennen kolmee iltapäivällä valjastin "Carrefuurin kankeen" ajokuntoon. Ketjut voitelin edullisella voiteluaineella eli ruokaöljyllä ja jarrukengät rasvasin kiinan miehen Multi Usado öljyllä, vaikka kukkaa ei tuota uskokaan. Jarrujahan ei kuulopuhheijen mukkaan sais ensinkää rasvata.

No Carrefuurin Kankeen "teknikka" on kyl semmone, että ne jarrupalat pitää viikon välein vejellä Kysseisellä öljyllä, ku siinä ei paljo rasvaa liene tuon ponneaineen lisukkeena. Kankeen jarrumekanismi on semmoseksi värkätty, että kaikki koiraeläimet 10km:n sätteellä alottaa hirmusen ujelluksen ja haukunnan, jos ei rasvausta oo suoritettu, ja paloista lähtevä ääni ylittää kaikki rajotukset , pykälät ja desit ynnä pelit. Se rasvaus on ihan pakko tehä jo omanki mahollisen kuulovaurijon takija.

Siinä on Uunon tarkoin mietitty ja käytännössäki jo muutaman kerran testattu kisakassi. Tärkeimmät kapistukset liittyy kyllä ehottomasti Kankeen sisäkumin vaihtoon ja oman perälauvotuksen siistimiseen mahollisen vuodon sattuessa. Lukolla on vielä mahollista kiinnittää reppu Kankeen runkoon ja Kankeessa on paksu moottoripyörille tarkotettu lukko, jolla sen saapi lukittua paksuunkin tolppaan.

Sitte jo pääsinki Kankeeta ajelemaan. Reittihän kulki suolajärvijen välistä Quesadaan, siintä Benijofarin läpi ja Redovanin sivuitse San Fulgencion kupeelle ja CV-859:ä pitkin Doloresiin.

Homma mäni ratevasti vaikka hittaalla vauhilla yritin edetä. Karttaa ei tarvinnu vilkasta kertaakaan, ja keskustaan ku pääsin kysäsin kuitenki kisaorganisaatioon kuuvalta mieheltä, missä on lähtöpaikka. Se miut ohjeisti muutaman korttelin päähän ja perillä oltiin ensimmäisten joukossa.

Heti hajin dorsaalin, chipin ja juoksijan bolsan ja kisapaijan ja muut lisukkeet. Lähtökanslijasta sain myös lupauksen, että voin jättää oman reppuni kisan ajaksi sinne spesijaalisäilytykseen, vaikka niillä ei virallista säilöö ollukkaan....jees, ihan mahtavata.

Sitte mänin kamojani setvimään puiston penkille, ja viereeni tuli istumaan ja kuuntelemaan Uunon tankeroespanjaa vanha espanjalaismies. Sitte jo sain torsaalin ja sipin viriteltyy ja likomärän puuvilllapaijan niskoiltani ja vein reppuni kanslijaan. Pyörä jäi keskelle kisapuistoo sähkötolppaan kytketyksi....hyvä paikka.

Guardamarin Vesaki sieltä ilmaantu paikalle. Vesa joutu muistikatkoksensa takija setvimään kanslijassa asijaansa nyt tavallista pitempään, mutta kyllä sieltä osallistumiseen tarvittavat numerot ja chipit löyty Vesalleki.

Tuttuja siellä oli jo Uunolleki useita. Vanha veikko Norberto kavereineen, ja jossaki vaiheessa joku huuteli verryttelyn lomassa Uunoo ja siellä oli Toman kaveri vaimoineen tullu vaan kattelemaan kisaa ku molemmille ilmaantuneet pikku vaivat esti oman osallistumisen.

No mie kerkisin pusikossa käyvä usijaanki kertaa keventämässä, mutta kertaalleen kevennys ei onnistunnu, vaan tulin raskaammaksi kevennysyrityksen jälkeen. Olin nimittäin oikijalla kintulla tallannu paskaläjään ja tennarissa oli sentin siivu "sitä ittijä". No aikaaha miulla oli hinkata tennarija vielä normipainoon.

Sitte jo kello läheni seittemää ja mieki hivuttauvuin lähtöputken juurelle hyvälle paikalle, lähes eturiviin. Vesa tuli miun taakse. Sitte tartti ja nylkyttämää....kovasti oli vaikeeta pystyssäpysymisen kanssa ku ukkoo ja akkaa Uunon ohi pyrki jokalaijalta ja ylitteki, mutta tolpillani pysyin.

Kisahan juostiin kolmena lenkkinä kaupungin kujilla. Lämpöö oli +23, tuulta 5m/s, mutta kujilla ei siitä haittaa ollu. Homma lähti miulta mukavasti käyntiin, ja kello näytteli vähän reiluu 4:n minuutin keskivauhtii, ku ekan kerran sitä vilkasin. Vesa paineli Uunoo paljo ripijämmi, niinku pitikin. Ekan kilsan mänin suunnilleen viimevuotisella keskivauhilla, eli 4:18, mutta vanhan koneen lämmetessä, alko luistamaan vielä paremmin. Toisen kierroksen puolvälissä ohitin Norberton ja viimeselläkään kierroksella oottamaani loppuhyytymistä ei tapahtunnu ensinkään. Viimesen 840m:n keskivauhti oli 3:29...heh.

Oma kellotus ajakseni oli 29:00, keskivauhilla 4:14 ja matkaa kerty mittariin 6,84km. Sillä sijotuin omassa M55- sarjassani viijenneksi. Aika parani viimevuotisesta 50s ja sijotus pari pykälää, eli homma mäni Uunolta kyl ihan nappiin.

Niin se tais männä Vesaltaki. Vesa nimittäin voitti M55-sarjan. Aika tais olla jotaki 26:30 luokkaa? Onnee kovasti!

Pyttyseremonijoijen jälkee jo säkkipimmeessä ja säkkilämpösessä yössä mie virittelin repun ja Karmeen ja itteni ajokuntoon ottalohkovalot ja muut vermeet kohillaan aloin 24km:n kotimatkan ilosella mielellä. Kylältä lähtiessä kysäsin, pariskunnalta vielä misdä suunnalla on San Fulgencio, ja Kas-Kas eläinten kannustaessa alotin matkanteon yksuuntasta vastavirtaan ajaen. No sieltä löyty San Fulgencion ja CV-859:n viitta ja matka jatku oikijaan suuntaan.

Quesadan mäen päälle ku pääsin, toppasin Karmeen ja kaivoin juoksijanbolsasta banaanin leukojeni väliin möyhennettäväksi. Juomista ei muuta ollu ku hikiset sormet ja niitä sitte imeksin ja alotin takatulomatkan helpoimman osuuven. Siintähän on alamäkee tuonne Los Montesinosin risteykseen saakka.

Kotija kerkesin vähän yli kymmeneksi. Mahtavanmukava oli reissu taas kerran, eikä materiaalitappijoita tullu tälläkään kerralla.

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ,.